Olen melko varma, että meistä monella tällaisia enemmän tai vähemmän pörröisiä otuksia nurkissa pyörii. Miksemme siis esittelisi niitä ja keskustelisi aiheesta muuten vain?
---
Luna
Talon kuopus, joka syntyi keväällä 2009. Maatiaiskissaksi Luna on erittäin tuuhea- ja pitkäkarvainen; häntä on pölyhuiskan luokkaa ja harjata tuota poloista saa tasaisin väliajoin. Melko leikkisä otus ja kova metsästämään. Ulkona on pakko käydä monta kertaa päivässä, jolloin sisällä käydään vain syömässä ja nukkumassa. Nyt varsinkin talven ja pakkasten tultua oletimme täällä, että se ei ulkona enää viihtyisi, mutta turha oletus. Luna on varsin feminiinisestä nimestään huolimatta kolli, leikkautettu sellainen.
Ninja
Kahdeksanvuotias Ninja edustaa talossamme sitten sitä vanhempaa miessukupolvea, ollen huomattava esikuva Lunalle. Ninjaa emme ole leikkauttaneet, jolloin voisi olettaa testosteronin ohjailevan sen elämää turhankin vahvana, mutta aivan päinvastoin on asian laita: Ninja on melko pehmo luonteeltaan. Konflikteissa se on kuin
uke, joka pakenee ja valittaa, jopa leikeissä Lunan kanssa. Tuntuu elävän kuivamuroilla.
Minttu
Kummankin kollimme äiti on jo viriili 12-vuotias rouva. Näistä kolmesta ehkä ihmisrakkain, joka tulee aina työntämään päätään kohti, kun kuulee nimensä, vaatien kiihkeää rapsuttamista ja kyhnäämistä. Iän myötä Minttu on huomattavasti laiskistunut, ja toisin kuin Luna, viihtyy paljon mieluummin sisällä lämpimässä nukkumassa milloin kenenkin sängyn jalkopäässä. Liikuntaa Minttu kyllä on silti saanut ja saa Lunan jäljiltä osakseen, ja matot ovat rullalla, kun ne juoksevat huoneesta toiseen.
Klassisen kissat vastaan koirat -kysymyksen kohdalla annan ymmärrettävästi ääneni kissoille, mutta perhoskoirienkin kanssa pyörittyä voin myöntää koirissakin olevan omat hyvät puolensa.
