Bayonetta. Jees vittu hakkasin 5 tuntia Jeannea siinä lentokoneessa kunnes sain sen piestyä
Tuli vedettyä tänään aamuyöllä 9-tunnin putkesta läpi. Kaikki Routet siis läpi , muutama archieve puuttuu. Mistäs sitä alottaisi? Tai miten edes yrittää olla spoilaamatta?
Edellisen osan 999:n fanina tämä oli tietenkin pakko-ostos 3DS:lle ja täytyy myöntää että hieno setti on kyseessä. Pidin alkupeliä hyvin mielenkiintoisena, lisäksi climax-kohta nostatti innostuksen kattoon: tätä on pakko lukea! Pienet paljastukset mitä 999;:n jälkeen tapahtui olivat jänniä, mutta loppu oli järkyttävä. MITÄ HELVETTIÄ?! Siis vittu oikeesti teki mieli ruveta itkemään vihasta kuinka pelin tekijät pilasivat sarjan. En väitä että loppu olisi huono, se oli MAHTAVA, mutta... miksi?! Pelin loputtua totesin, että tällä hetkellä Zero Escapen kolmas kehitteillä oleva osa ei edes voi mitenkään korjata kaikkia asioita ennalleen. Vai tuleeko tästä sarjasta kenties jotain muuta kuin "pakene-huoneesta"-peli? Vai olenko todistamassa jonkinnäöisen uuden japanilaisen mestariteoksen syntyä? En edes voi kuvitella, mikä oikeasti on kolmannen osan aiheena, jatkaako se Last Rewardin tarinaa vai alkaako taas jossakin uudet hahmot ja uusi Nonary game? ei mitään hajua.
Kaiken kaikkiaan ihan pelattava peli ja ensimmäistä kertaa kun pelasin sitä, annan 7½/10. Peli on lyhyt ja kerättävää aivan liikaa ja eteneminen oli aika vaikeahkoa ajoittain, kun pitää aina saada 17 Thunder eggiä että pääsee seuraavaa bossia vastaan ja siitä seuraaviin alueisiin ja ajoittain tehtävät ovat syvältä. Ja muutama kenttä aiheutti sydänkohtauksen melkein. Araknofoobikkona en ole koskaan pitänyt peleistä, joissa pelattavaa hahmoa kaksikin kertaa isommat kahdeksanjalkaiset kauhuotukset hyppivät naamalle yhtäkkiä. Tuli tuossa toissapäivänä tilanne, joka tosiaankin pahensi tätä tilannetta ja suoraan sanottuna olen nyt enemmän kuset housuissa enkä edes uskalla heittää moisia enää millään. Alapuolella oli kaksi hämähäkkiä. Heitin toista kaksi kertaa bumerangilla ja se kuoli. Kerkesin heittää toista yhden kerran kun se yhtäkkiä hyökkäsi kimppuun ja kaikista kauheinta oli se, että en olettanut sen hyppäävän pari metriä ilmaan meikäläisen kimppuun ja kun olin tähtäystilassa, jossa kaikki näyttää hieman suuremmalta, säikädin totaalisesti ja en pelannut kyseistä kenttää enää sen jälkeen. Siskoni sai pelaa sen. Muuten peli on kerrassaan aika mielenkiintoinen, pari aukkokohtaa vain hieman pilasi. esimerkiksi miksi Sly alunperin liittyi Boss Cassin puolelle? Onko hän oikeasti biologinen veli Tylle, kun seuraavissa peleissä ainakin saan sellaisen käsityksen
Nyt jatkamaan sarjan toista peliä eli Ty The Tasmanian Tiger 2: Bush Rescue -peliä.....
Ape Escape P
Tuli tämänkin peli nyt sitten pelattua. Aikas jepa, paitsi että hailla ratsastava apina meinasi tehdä minut hulluksi. Kaikki apinat ja Specter Coinit kerätty, minipeleistä en jaksa unlockata tavaraa. Peli oli ihan jees, mutta peli oli suunniteltu vähän huonosti kun vaikeimmat kohdat pystyi kusettamaan jollakin naurettavalla tavalla (esim. virroista pääsi eroon hyppimällä, ) ja sain jopa Spiken uimaan ilmassa :,D
Spiken ääninäyttely cutsceneissä kuulosti ihan hirveeltä, mut ei sil ollu mitään väliä kun niiden kaikkien muidenkin oli aikas kehnoa, proffan ääni oli kelvollisin.
Lisäksi pelin oman idean, apinoiden nappaamisen ja aikamatkustuksen mukaan vaihtuvien teemojen lisäksi pelin lähes kaikki viholliset/ kenttä-ideat, liikkeet ym. oli aikas pöllittyjä nimeltä mainitsemattomista hitti-klassikoista...
Lisäksi tää oli homoin peli minkä olin pelannut SpikexJake oli jotain niin koskettavaa... siis hei kattokaa oikeesti niiden viimeistä vuoro-keskustelua ja sitä ku Spike palaa ja se hyppää suoraan Jaken syliin... toivottavasti heillä on velä kakkosessakin yhtä hyvät välit.
EDIT:
Nyt tuli pelattua sitten Lion King normilla loppuun. Hassua, tuo oli viel eka kerta kun pääsin viimeiselle tasolle ilman continue-ruutua. Muuta ihmeellistä oli se, että kaikki Timon&Pumbaa-pelit ja en saanut kuin pari elämää. continueita ei mennyt sitten viimeisessäkään kentässä, vaikka lähes kaikki elämät kyllä meni kun putosin koko ajan joltakin tasolta 50 metriä alas. Toinenmikä oli haastavaa oli se etten osannut heittää Scaria alas kiellekkeeltä, ois pitänyt ettii ohjekirja kyl ennen ku alan pelaamaan. Nyt on yksi lapsuutta traumatisoinut peli pelattu läpi ja enää en siihen koske. Hard- moodin säädöt teki pelin 3. tason liian haastavaksi, jotta jaksaisin pealta tuota peliä uudestaan 50 kertaa jälleen.
(http://25.media.tumblr.com/29517546f5ac7d1866b33f89f4e9428a/tumblr_mgn5x7XrLZ1s3u8odo1_500.jpg)
Oli suhteellisen lyht peli ja ei helvetti tässähän oli vähän bosseja, joista ensimmäinen oli vaikein... Silti ihan ok. Seuraavaksi ois vorossa kolmonen 3DS:llä ja sitten Peace Walker PSP:llä. Tuon jälkeen neloseen ja on tämäkin sarja koluttu läpi. Ja jotta kaikki hyväksyy minun arvosteluni niin: "Vitun Raiden!"
Peilin Reuna
Jaa-a. Tämä tuli ostettua steamin kesä-alesta ja pääsin vasta eilen tuota aloittelemaan. Ihan jepa peli, tarinaan en kauheammin ihastunut, mutta pelaaminen oli nautittavaa KUNNES: Se pelin lopussa ollut sniper-squad. Joo ei niiden tappamisessa mitään ongelmaa ollu, mutta kun feilasi sen viimeisen hypyn punaiselle ovelle päästäksensä ni koko homma piti aloittaa alusta. Tämän takia opein tappaan nuo aikas nopeasti jossakin 5. yrityskerran kanssa, mutta loput 5 oli jo tuskaa!
Tää ois muuten aikas nanna pelata Oculus Riftillä, täytynee kokeilla ku hommaan itelleni sellasseen.
EDIT
YS I : Omen
Huh hu, tuli tämäkin pelattua loppuun. Loppupomo oli aika haastava, mutta sitä ennen tornista hakattavat bossit oli ihan jäätävän helppoja. Nyt vaan kakkosen pariin, koska tää sarja on niin ihana
Legend of Zelda: Link between Worlds
6 piece of hearttia lukuun ottamatta täydelllinen läpipeluu, en jaksa vetää/etsiää kaikkia minipelejä. Sinäänsä luulin pelin olevan suuri pettymys, mutta itse pysyin aika hyvin mukana alkupuoliskon tylsän osuuden jälkeen. Vihut olivat vähän liian helppoja ( tuo tornado/hurrikaani-hökötys on liian OP, stunnaa lähes kaikki vihut), puzzlejen vaikeusaste vaihteli. Jumituin enimmäkseen omiin tyhmiin kohtiin ja yleensä "aih niin, täs pelis pääsi seiniin" ratkaisi 99% hetkelliset jumitukset. Tarina oli aika meh, vasta loppun keskustelut olivat mielenkiintoiset: Tiesin että maailmasta saattaisi löytya Lorulen Link kuten oli Hildakin, mutta en pohtinut tarkemmin että Ravio olisi ollut juuri kyseinen henkilö vaikka vihjeitä siihenkin oli runsaasti. No pelasin kyllä niin paljon putkeen ettei ollut aikaa syvällisempiin juonen mietintöihin.
Suosittelen kuitenkin kaikkille 3DS:n omistajille. Itseäni harmittaa kun LTP:n pelanneena Hero-mode aukesi vasta pelin pelattua läpi. Paras alkiperältään käsikonsolille tehty Zelda (valitettavasti käsikonsolivoiton vie pari uusittua timanttia) omasta mielestäni.
Huh hels aika paljon tekstiä. Ite vedin tossa Valkyria Chroniclen läpi (vihdoin) ja voisin nyt lukasta tuon art pookin koska senkin ostin.
Onneks Raita on paras autisti (artisti). On han siin viel noi DLC contentit ja pari lisä tehtävää mitkä vois vetää läpi. ;_; Sega ei anna meille Valkyria Cronicle 2 ja 3 ;_; kikkeli koira.
Also Best Grills
(http://i.imgur.com/4zDGzo9.jpg)
(http://i.imgur.com/0XoxisK.jpg)
Grafiikat oli ainakin minulle aika sivuseikka
tätä kuulee harvoin. (http://i.imgur.com/pe4q9Gi.png)
itse diggaan retro graffoista koska tulee mielee lapsuus.
kaveri osti mulle shovel knightin = VITTU MEGA MAN UUH AAH TULEN HUNAJAA
mutta joo vois katsella kun on enempi rahaa jos vaikka testais tota undertalee
Täällä näköjään puhutaan Undertalesta
(http://2.bp.blogspot.com/_YntY1kyKo4o/RsVrnGz2PEI/AAAAAAAABgA/OF_fgh-Wo9I/s320/heart+attack.jpg)
Se peli särki sydämeni ; ______ ;