46
Off-topic keskustelu / Vs: Vuoristojaarittelu: Kanakon kukkulat
« : Toukokuu 15, 2017, 09:01:53 »
Jaa, missäs vaiheessa Roppari on poistanut tunnuksensa?
Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.
Tavallista avotakkaa ei ole tarkoitettu lämmittämiseen vaan nimenomaan tunnelmointiin tai makkaranpaistoon. (Vääjäämättä takka siinä sivussa lämmittää suorana säteilynä ja pikkuisen varaa lämpöä rakenteisiinsakin, mutta näitä ei yleensä lasketa.) Olisiko ajatuksena, ettei talon painovoimaisen ilmanvaihdon tärkeintä kanavaa kuulu sulkea koskaan?Oma aiempi kokemukseni avotakasta on isäni talossa ja siinä oli kyllä pelti.
Jos takkanne kaikesta huolimatta on varaava, niin pelti voi sijaita mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Yleensähän pellit sijaitsevat esimerkiksi keittiössä, keskellä muuria, rivissä näkyvällä paikalla. Tiedän kuitenkin uunin, jonka pelti sijaitseekin huomaamattomasti itse uunin takanurkassa, lattianrajan tasalla, ja kaiken lisäksi pystysuorassa asennossa (avataan kyllä vetämällä vasemmalta oikealle, ei alhaalta ylös).
Meidän äidin kokemuksiin perustuva vinkki: Kokeilut – kun on syytä epäillä, että vetoa ei saada – kannattaa tehdä vaikkapa sanomalehtipaperilla mieluummin kuin tuohella. Sisälle savuttaessaan koivuntuohi aiheuttaa kuulemma paljon enemmän pikkuruisia nokilaskeumatäpliä huonekaluihin ja seiniin kuin paperi.
Tuli mieleen, että joku pelti jäänyt väärään asentoon tai linnunpesä savupiipussa, mutta varmaan nekin asiat olet jo tarkistanut.Joo iskä kävi katolla jonkun ex-nuohooja raksaopiskelijan kanssa eikä löytyny mitään.
Seis tai huudan seisMeinas mennä mountain dewit väärään kurkkuun kun näin kuka oli kirjoittanut viimeisimmän viestin.
Tuollaisesta versiosta en ollut kuullutkaan, tai ehkä olin ja sittemmin unohtanut tyystin.
Onko kyseessä Tove Janssonin kuvittama vuoden 1973 Risto Pitkäsen käännös Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin, jossa Kalpa Kassinen kohtaa Usvavuorilla Kulpsinin, jolta vie sormuksen? Jossain alakoulun lukukirjassa oli maistiaisia eri nuortenkirjoista, ja siinä törmäsin tähän nykykäännökseen tottumattomalle erikoiseen, mutta sinänsä taidokkaaseen suomiversioon.
Sormusten herrasta pieni havainto: Kun luin teoksen ensi kertaa lapsena, nautin ylivoimaisesti eniten toisen ja kolmannen kirjan eeppisistä seikkailuvaiheista, joissa ahdistavat sormusvarjot tai Mordorin välitön uhka eivät olleet paljoakaan läsnä. Alun arkiselta maistuneen Konnun-kuvauksen luin tunnollisesti mutta väkisin, ajatellen, että tarjoaahan se sentään taustaa hahmoille ja kokonaisuudelle. Mieluummin varmaan olisin lukenut vaikka Minas Tirithin tai Rautapihan arjesta. Nykyään lueskellessani taas nautin ensimmäisen kirjan ensimmäisistä luvuista jopa enemmän kuin Rivendellin ja Emyn Muilin välille sijoittuvista seikkailuista.Olen itseasiassa melko tyytyväinen siihen että luen kirjan nyt enkä nuorempana sillä en olisi välttämättä osannut silloin arvostaa kirjaa samalla tavalla.
Ollessani kiinni Sormusten herran yksityiskohdissa ymmärrän kyllä, mistä muutoksessa on kysymys. Etäämmältä katsellen ja lapsuuttani muistellen ero tuntuu uskomattomalta. Samaa luokkaa olisi, jos jonakin päivänä huomaisin syöväni kaurapuuroa mieluummin kuin jauhelihapitsaa.