Näytä kirjoitukset

Tässä osiossa voit tarkastella kaikkia tämän jäsenen viestejä. Huomaa, että näet viestit vain niiltä alueilta, joihin sinulla on pääsy.


Viestit - Hieda no Mukyuu

Sivuja: 1 ... 59 60 [61] 62 63 64
901
Omat teokset / Vs: Peliprojekteja
« : Marraskuu 24, 2011, 13:12:22 »
Upeaa, että nähdään vaivaa Gensōkyōn kartoittamiseksi! Olenkin miettinyt, kiinnostaako aihe täällä ketään.

Vertailun vuoksi, ja ottamatta minkäänlaista kantaa teosten paremmuusjärjestykseen: aiempien kartoittajien töitä Danboorussa.

902
Kensokyrön yleinen keskustelu / Vs: Touhou musavideot, AMV:t & MAD:t
« : Marraskuu 24, 2011, 12:59:14 »
Coffgirl: Stealing Time.

Musiikki Rhythm Tengoku Goldin Munchy Monk 2:sta. (On muuten varmaan tarttuvin instrumentaalikappale, mihin olen törmännyt "Catgrooven" jälkeen.)

Tähtirooleissa Marisa ja Patsu, mukana myös Wriggle.

Item get!

903
Omat teokset / Gensōkyōn tarinoita
« : Marraskuu 11, 2011, 13:48:16 »
Erään ongelman ratkaisu

Hieda no Mukyū, 11.11.2011


»Neiti Knowredge suvaitsi kutsua?»

»Ah, Sakuya-neiti.» Patchouli Knowledge, »Liikkumaton mahtava kirjasto», laski sirolla eleellä teekuppinsa pöydälle ja nosti katseensa nahkakantisesta niteestä, jota oli syventynyt tutkistelemaan. »Voileen oli eksynyt asiaton henkilö. Ohjaisitteko hänet kartanon portille? Vartijat opastakoot hänet siitä eteenpäin, minne hän mieliikin lähteä. Koakuma?»

Siistiin liiviin ja hameeseen pukeutunut punahiuksinen pikkupiru ilmaantui jostakin hyllyrivistöjen välisistä varjoista ikään kuin olisi seissyt aivan nurkan takana valmiina odottamassa kirjastonhoitajattaren kutsua. Koakuma veti liivinsä taskusta avaimen ja avasi jykevän, tummasta puusta veistetyn barokkityylisen kaapin.

Kaappi ei ollut kovin syvä, eikä sen sisällä varmaankaan ollut miellyttävää oleskella. Liikkumatonna, hankalaan asentoon jäykistyneenä siellä seisoi nuori mies, oletettavasti ihminen, yllään kevyesti nuhjaantunut perinteinen japanilaisen maatyöläisen asu. Koakuma napsautti sormiaan, ja nuorukainen säpsähti. Hän katseli ihmetellen käsiään, jotka liikkuivat taas hänen oman tahtonsa mukaisesti. Niitä alkoi pistellä, ja hän hieroi kämmeniään yhteen. Sitten hän tajusi edessään seisovat olennot.

Yöasuinen noitatyttö syventyi jo uudestaan kirjaansa. Pikkupiru katseli miehen ohitse kuin tämä olisi ollut jokin yhdentekevä, sattumalta väärään paikkaan unohtunut esine. Sisäkkö sen sijaan heitti nuorukaiseen terävän katseen. Sisäkön takana häntä vilkuili uteliaina kolme varreltaan lyhyempää palvelustyttöä, jotka töniskelivät toisiaan ja tirskahtelivat lapsekkaasti.

»Huolehdin asiasta. Teidän ei tarvitse nähdä häntä uudelleen», pääsisäkkö Sakuya Izayoi lausahti kirjastonhoitaja Knowledgelle. Izayoi nyökkäsi ilmeetönnä palvelustytöille, jotka kirmasivat kaapille ja kiskoivat miehen lattialle. Tyttösillä oli sievien palvelijattarenhilkkojensa alla homssuiset hiukset ja noin kolmitoistavuotiaan ihmislapsen kasvot, mutta selästä työntyvät suuret suvenkorennonsiivet kertoivat, että nämä olivat keijukaisia. Tytöt alkoivat kisaillen tuuppia miestä kohti hämärän kirjastosalin suurta ovea.

Koakuma niiata niksautti ja katosi hyllymetsään yhtä äkisti kuin oli sieltä ilmaantunutkin. Pääsisäkkö Izayoi tervehti neiti Knowledgea kunnioittavasti ja kääntyi lähteäkseen.

»Hmh. Sakuya-neiti», mutisi Patchouli Knowledge nostamatta enää katsettaan kirjansa sivuilta.

»Niin?»

»Ei ole syytä olla ankara neiti Hongia kohtaan. Tunkeilijalla oli hallussaan amuletti, johon on ladattu melkoinen osa jonkun vaatimattoman maalaisnoidan taikavoimista. Silkkaa rihkamaa minulle, mutta ei aivan yhdentekevä lelu Aatamin lapselle, joka tahtoo kuljeskella muurien ja seinien lävitse valppaitten silmien näkemättä. Korjasin sen talteen.»

»Ymmärrän. Näkemiin, neiti Knowredge.»

»Näkemiin.»

Yoshirō Terakawa katseli sekavin tuntein ympärilleen, kun häntä kuljetettiin pitkin Punaisen paholaisen kartanon loputtomia käytäviä. Eurooppalainen rakennustaide ja seinille ripustetut maalaukset olivat hänelle yhtä vieraita kuin pelkkä ajatuskin sellaisesta yltäkylläisyydestä, jossa tämän kaiken omistaja epäilemättä eli. Yoshirō ei olisi ilmoisna ikänä tullut lähellekään koko kymmenesti kirottua moisiota, ellei häntä olisi ajanut epätoivoinen halu löytää pelastus vakavasti sairaalle sisarelleen. Valitettavasti sellaisista asioista ei juuri voinut neuvotella yōkaitten kanssa. Parhaansa mukaan varustautuneena Yoshirō oli lähtenyt yksin matkaan. Rohkeus, neuvokkuus ja onni olivat auttaneet hänet ohi monen vaaran ja koettelemuksen, mutta vain heikosti lukutaitoisena hän oli perille päästyään juuttunut liian pitkäksi aikaa etsimään kaipaamiaan tietoja. Eihän hänellä ollut ollut edes selvää kuvaa siitä, mitä hänen olisi pitänyt löytää, ja Voilen maaginen kirjasto oli osoittautunut käsittämättömän laajaksi. Noitatytöllä ja muulla talonväellä oli ollut kotikenttäetu, ja oli loppujen lopuksi ollut vain ajan kysymys, milloin retki päättyisi huonosti.

Yoshirō ei jaksanut välittää töniskelevistä, hihittävistä keijuista. Hän piti pääsisäkköä suurimpana toivonaan ja puhutteli Sakuya Izayoin selkää:

»Anteeksi... Si-, Te... Tehän olette kai ihminen? Olkaa armollinen minulle, en tee mitään vahinkoa täällä.»

»Ole vaiti.»

Yoshirō pani merkille, että yhä useammin he taittoivat matkaa alas portaikkoja pitkin. Ikkunoita ei hetkeen ollut näkynyt missään, eikä käytävien seinillä ollut enää ripustettuna juuri mitään. Viimein saavuttiin pitkän, koruttoman portaikon yläpäähän. Alhaalla näytti sysipimeältä. Kalkkikivestä veistetyt vaaleat porrasaskelmat olivat kuluneet keskeltä selvästi kuopalle. Tästä oli kuljettu monta kertaa ennenkin.

»Miyōsei, kynttilät», lausahti pääsisäkkö. Vaaleahiuksinen pikkukeiju puoliksi hypähteli, puoliksi lensi poukkoillen portaat alas. Yoshirō erotti tulusten äänen. Ensimmäinen väräjävä liekki syttyi portaikon alapäähän. Tuokion kuluttua alhaalla häämöttävän poikkikäytävän verenpunaiset seinät näkyivät jo selvästi.

Miyōseiksi puhuteltu keijutyttö loikki takaisin ylös. Kaikki kolme pikkupiikaa olivat käyneet aiempaan verrattuna hiljaisiksi ja vakavan näköisiksi. He vetäytyivät portaikon kaiteen vierelle, kohtaan, josta ei näkynyt suoraan alakäytävälle.

Pääsisäkkö vilkaisi palvelijattaria halveksuvasti ja osoitti kädellään alas.

»Sinä. Ala mennä. Edeltä.»

Yoshirō oli vähällä panna vastaan tai edes kysyä jotakin, mutta Izayoin jääkylmä katse sai sanat takertumaan kurkkuun. Nuorukainen lähti astelemaan portaita pitkin, ja pääsisäkkö seurasi perästä. Askelet kopsahtelivat muuten rikkumattomassa äänettömyydessä. Keijukaiset eivät tulleet.

Portaikon alapäästä käännyttiin vasemmalle. Kohta Yoshirō ja hänen saattajansa saapuivat paksuista tammilankuista rakennetulle, runsaalla takoraudalla heloitetulle ovelle. Izayoi kaivoi esiliinansa alta suuren avainrenkaan ja valitsi siitä yhden avaimen.

Yoshirōta kylmäsi oudosti. Tuntemus muistutti hieman sitä väristystä, jonka kylän noita-akan lukema suojaloitsu oli nostattanut ennen hänen lähtöään tälle kovan onnen matkalle.

Seuraavalla silmänräpäyksellä Yoshirō tajusi, että ovi oli avattu selälleen, vaikka hän ei ollut nähnyt edes sisäkön työntävän avainta lukkoon. Yoshirōta tuupattiin lujasti selkään, niin että hän paiskautui eteenpäin. Oven takana oli pimeää, ja hän kompastui ja rymähti alas ehkä kolmen porrasaskelman verran.

Taas vartalon läpi kulki kylmä humahdus. Ovi oli sulkeutunut takanapäin salamannopeasti ja ääntäkään päästämättä. Ympärillä vallitsi täydellinen pimeys.

Sormien ja kämmenten alla tuntui nihkeä ja hiukan epätasainen laattalattia, ehkä liuskekivestä tehty. Lattialla ei ollut pisaraakaan vettä, mutta sen jokikinen huokonen hengitti valottoman holvin ilmaan maan uumenten kalseaa kosteutta.

Itse asiassa holvi ei ollutkaan valoton. Silmät tarvitsivat aikaa tottumiseen, mutta jokin epämääräinen kajo tuntui siroavan kaikkialle. Kun kättä heilutteli vaaksan päässä edessään, oli juuri ja juuri näkevinään sormien ääriviivat - vai oliko se sittenkin kuvittelua? Ja aivan kuin jostakin olisi kuulunut hyvin heikkoa kävelyn ääntä, pehmeitten kengänpohjien kevyitä kosketuksia kivilattiaan.

Yoshirō tapaili varovasti lattiaa joka puolelta ympäriltään löytääkseen kiinnekohtia. Ovelle palaaminen tuskin hyödyttäisi mitään, mutta myöhemmän varalle kannattaisi visusti painaa sen sijainti mieleen.

Äkkiä sormet tapasivat jotakin pehmeää. Yoshirō värähti inhosta uskoen osuneensa rotan selkään. Mitään ääntä ei kuitenkaan kuulunut. Varovasti hän ojensi kätensä uudelleen samaan suuntaan ja tajusi löytäneensä pehmeän, elottoman esineen. Raato se ei ollut, pikemminkin... Aivan niin. Leikkikalu.

Vaikka vähäiset näköhavainnot koko ajan hitaasti selkiintyivät, joutui Yoshirō tunnistamaan löytämänsä lelun lähinnä hypistelemällä sitä. Se oli hylätty, kovia kokenut nallekarhu. Toinen nappisilmistä oli paikallaan, mutta toinen puuttui. Nallen vatsa oli ratkennut tai kenties suorastaan leikattu auki. Karkea, etäisesti pumpulituppoja muistuttava täyte pursuili ulos.

Samassa Yoshirō näki kädessään olevan nallekarhun lähestulkoon selvästi. Valonkajo oli voimistunut, ja nyt hän tajusi, mikä siinä oli outoa: se hajosi kaikkiin sateenkaaren väreihin.

Yoshirōn selän takana puhui ehkä noin kymmenvuotiaan tytön ääni. Se oli heleä ja viaton, mutta siinä oli mukana levottomuutta herättävä värinä, ikään kuin lapsi olisi houraillut unissaan. Sanat eivät kuitenkaan olleet unissapuhujan sekavaa siansaksaa vaan kirkkaat ja selkeät:

Spoiler (click to show/hide)

904
Minulla on tiedossa yksi musiikkia harrastava suomalainen fani, joka on ollut kiinnostunut. Pienen kuoron esityskin on minun puolestani aivan mahdollinen.

906
Minulla olisi tarjolla jotain muuta kuin puku ja roolisuoritus. Tiedä sitten, käykö tätä yhdistäminen Tsudon hankkeeseen, mutta tulkoon mainituksi.

Tein viime syksynä pöytälaatikkoon Alstroemeria Recordsin laulusta englannin- ja suomenkielisiä raakakäännöksiä vertaillen - japania kun en juuri osaa - vapaan suomennoksen, joka soveltuu laulettavaksi.

Tänä syksynä Janra pyynnöstäni tutki tekstini (tuhannet kiitokset!) ja kirjoitti minulle selvityksen kohdista, joissa olen mennyt ristiin alkuperäisen kanssa. Kypsyttelen parhaillaan ajatuksia ja odotan sopivan rauhallista hetkeä tai innonpuuskaa tehdäkseni oikeasti valmista.

(Toisaalta tykkään myös korjaamattomasta versiosta; vaikka siinä on venytettyjä tulkintoja ja suoranaisia virheitä, niin se on sinänsä käypä runo, joka vain kertoo hieman toisenlaisesta mielentilasta, ehkä suomalaisemmasta, kuin Alstroemerian Harukan kirjoittama sanoitus.)

***

Suomennokseni alkurivit, joihin ei ole tarkoitus tehdä ainakaan suuria muutoksia:

Vaikka aika virtaa, ei tahdon hukanneella ole muuta kuin tämä päättymätön piirileikki.
Sydämeni irroten karkaa sisältäni, itse sitä huomaa en - entä sitten?
Liikkumaan en pysty, ja silti tuntuu niinkuin ajan säröilleen syöverit mut niellä haluaisi.
Ympäriltäni kaikki kadonnut on, minä minä olen vain, eikä ole muuta.
Uneksunkohan? Enkö mitään nähnytkään? Sanat ovat turhia, miksi enää puhua?
Suruunkin oon väsynyt, kunpa voisin olla vain aivan ilman tunteita, hyviä tai pahoja...


Linkki Treemun käännökseen, jota ilman tuskin olisin koko hommasta innostunut (paljon kiitoksia Treemullekin, jos hän tätä lukee):

http://www.youtube.com/user/treemu#p/u/30/lMFWP3imlzY

907
Postissa pärähti taas uutta kamaa :3

Spoiler (click to show/hide)

Hiroyukin »Honnō no mama ni.» -sarjan 2. osa havaittu.

Se on niin törkeän hauska. Ja ainahan Hiroyuki piirtää ihanan nättejä tyttöjä. Paitsi että tuon sarjakuvan Reimu on enemmän pelottava kuin nätti. Ne silmät, urgh.

908
Kensokyrön yleinen keskustelu / Gensōkyōta tutkimassa
« : Lokakuu 31, 2011, 20:05:29 »
Tämän aiheen on tarkoitus käsitellä Gensōkyōta ja koko Tōhō Projectin kuvitteellista maailmankaikkeutta siitä näkökulmasta, että niillä on oma historiansa ja maantieteensä, omat luonnonlakinsa, oma arkensa ja juhlansa. Esikuviahan on.

Kätevimpiä lähteitä ovat ainakin »東方文花帖 - Bohemian Archive in Japanese Red» ja »東方求聞史紀 - Perfect Memento in Strict Sense», mutta kanonisena aineistona otetaan huomioon myös esimerkiksi ZUNin käsikirjoittamat sarjakuvat kuten »Tōhō bōgetsushō» ja luonnollisesti kaikki Tōhō-sarjan virallisista peleistä itsestään irtoavat tiedonjyvät.

Lisäksi keskustelu faniteoksista on aivan tervetullutta, kunhan muistetaan mainita, että kysymys ei ole kaanonista. Esimerkki: »Jos Buront olisi tullut Gensōkyōhon, niin...»

Täällä voi pohtia kysymyksiä sellaisia kuin:

  • Miten hyvin Gensōkyōn vampyyrit kestävät auringonvaloa, hopealuoteja, ristejä, valkosipulia ja vettä? Miksi?
  • Millä nopeuksilla tavallisimmat danmakuissa käytetyt ammukset »oikeasti» lentävät? Muodostuvatko ne jonkinlaisesta plasmasta, vai mistä ne on tehty?
  • Mitkä arkiset puuhat Ihmiskylässä hoidetaan perinteisin käsityömenetelmin ja mihin käytetään taikakeinoja aina, kun niitä suinkin on saatavilla?
  • Mitä oikeasti ovat kappojen ja tengujen teknologian korkeimmat saavutukset? Minkä verran heiltä vuotaa koneita ja laitteita Yōkai-vuoren ulkopuolisille alueille? Myykö Kōrin niitäkin?
  • Jos syntyperäinen noita ja ihmisnoita aloittavat taikuuden opettelun yhtä nuorina ja harjoittelevat yhtä ahkerasti, kuinka paljon eroa heidän voimiensa välillä on neljänkymmenen vuoden iässä?

Spoiler (click to show/hide)

910
Esittele itsesi / Vs: Avaan sanaisen arkkuni
« : Lokakuu 26, 2011, 19:14:16 »
Kerro avataristasi ja siitä, miksi sen valitsit. Sinulla on kaunein tällä foorumilla näkemäni pikkuava. (No joo, oli aikanaan se yksi upea Marisa, mutta se oli vähän epätarkka.)

911
Kiitoksia, kiitoksia. Jonakin päivänä vielä otan selvää sen Marisa-nuken tarinasta. Toivottavasti.

912
Alkaa olee hazardia kun ei vissiin tavarat pikkuhiljaa mahdu samaan kuvaan.

Jossain ulkona, laajakulmalla... ;D

913


Kuvassa - - joku random Touhou doujinshi, - -.

On muuten mielenkiintoa herättävä kansikuva. Saisiko taiteilijan tai piirin nimen?

MUOKS: Uskomatonta kyllä taisin löytää sen kolmikirjaimisen otsikon perusteella. Voisiko omistaja vahvistaa tai kiistää?

KABAYAKI, UNAGI/蒲焼鰻 (Cytokine) 2006: BiR. 20 s. (Julkaistu 70. Comic Marketissa.)

914
Ihanaa, että joku kirjoittaa tähän säikeeseen.

Olen hirveän laiska etsimään fanien kirjoittamia novelleja, mutta silloin harvoin, kun tarina iskee juuri oikeaan kohtaan, teho on valtava. En ikinä unohda, miten joskus viitisen vuotta sitten kirjoitin erään ficin (ei liity Tōhō Projectiin) tekijälle ihailijapostia samalla kun edelleen itkin ääneen.

Lisää suosituksia, kiitos. Jos siis hyvää kamaa on löytynyt.

915
Off-topic keskustelu / Vs: Fantasiamaailmojen ensyklopediat
« : Lokakuu 17, 2011, 13:45:04 »
Pohjustuksena toista miettimääni aihetta varten:

Ilmoittakaa kun Kensokyröstä on tehty kattava teos paperimuodossa.

Niin onhan se 東方求聞史紀 Perfect Memento in Strict Sense olemassa.

Arvatkaa pari kertaa, mihin se »toinen miettimäni aihe» liittyy. Vihje: jos ehdin, postaan sen tuonne Gensokyo-palstan puolelle.

***

Janralle: Noista kahdesta Dayn Tolkien-kirjasta »Tarujen taustaa» on sisällöltään monipuolisempi, mutta muistaakseni suomennos tuntui todella karsealta, kun sitä viimeksi luin. »Tolkienin maailma» on paljon miellyttävämpi lukea, mutta sisällöltään se on lähinnä aakkostettu hakuteos olennoista, joista saa samat tiedot lukemalla huolellisesti Tolkienin kolme tärkeintä teosta.

Sivuja: 1 ... 59 60 [61] 62 63 64