Kirjautuaksesi anna tunnus ja salasana.

Kirjoittaja Aihe: Pelaajaelämäkertasi  (Luettu 7656 kertaa)

Selleri

  • Kami
  • *****
  • Viestejä: 356
    • Profiili
Pelaajaelämäkertasi
« : Helmikuu 02, 2011, 00:40:05 »
Jostain tein sen päätelmän että melko moni täällä käyvä harrastaa videopelaamista, kukin omalla tavallaan. Mutta mistä kaikki alkoi? Mistä peleistä tykkäät nykyään? Miten tähän tilanteeseen päädyit? Tässä aiheessa siis kerrotaan itsestään pelaajana kaikki mikä jaksetaan.

Aloitan tässä tekstiseinällä jota kukaan ei jaksa lukea.
-----

Omat varhaisimmat videopeleihini liittyvät muistoni ovat kun näin aikuisten pitelevän jotain kummallisia kaukosäätimiä käsissään joilla nämä näyttivät ohjaavan telkkarissa näkyviä pieniä ukkeleita, ja totta kai olisi kovasti huvittanut itsekin kokeilla. Eipä tosin vähään aikaan onnistunut.

Kuitenkin pääsin ensimmäiseen videopeliini käsiksi aivan liian nuorena, joskus vuoden 96 paikkeilla. Kyseessä oli Super Mario Bros, eikä meikäläisten taloudesta tosiaankaan löytynyt NESiä kovempaa pelilaitetta siihen aikaan. Muutama toinenkin tuon konsolin peli ehti jättää lähtemättömät jäljet ja rupesin haaveilemaan videopelikehittäjän urasta sillä hetkellä kun tajusin ihmisten tehneen ne. Sitten pääsin tutustumaan sedän SNESiin. Olihan se jo jotain ihan muuta... niin terävä kuva, niin kirkkaat värit ja äänet. Donkey Kong Country ja Super Mario World ovat ensimmäiset pelit jotka tuota muistellessa tulevat mieleen. En tekniikasta siihen aikaan pahemmin mitään tajunnut, mutta tiesin kyllä että tuossa oli kovempi kone kuin mitä kotoa löytyi, ja kyseessä lienee vieläkin eniten himoitsemani pelilaite. Kyllä minä vielä jonain päivänä...

Isovanhemmilla taas oli Commodore 64 sekä Amiga. Nämä eivät teknisesti niin uskomattomia olleet, mutta ne viiden pelaajan sessiot eräässä Bomberman kloonissa ovat edelleen joitakin hauskimmista pelejä koskevista muistoistani.

Hämmästys oli sitten pohjaton kun pääsin näkemään monilta kavereilta löytyvän Playstationin. Kolmas ulottuvuus räjäytti tajunnan ja etenkin serkuilla tuli tuota tahkottua, lähinnä Tekkeniä ja satunnaisia Crash-pelejä. Löytyi myös eräs kummallisuus nimeltä Oddworld: Abe's Oddysee, joka on suurilta osin vastuussa englannintaidoistani. Sitten sainkin käsiini ensimmäisen PC-pelini (Taisi tosin olla porttaus PSX-pelistä.). Croc: The Legend of Gobbos oli kolmiulotteinen tasohyppely joka opetti minutkin pelaamaan näppäimistöllä, ja luultavasti ensimmäinen extrasälää sisältävä peli jonka vedin sataprosenttisesti läpi (Vaikkakin vuosia jälkeenpäin tuosta ajankohdasta).

Huomattuani että tuolla tietokoneeksi nimitetyllä laatikollakin pystyi pelaamaan, pääsin tutustumaan mm. Wormsiin sekä omituiseen elämäsimulaattori Creaturesiin. Kummankin sarjan osia tulee vielä tänäkin päivänä kaiveltua hyllystä esiin epäsäännöllisin väliajoin.

Eräällä kaverilla pääsin myös shmuppailun makuun ensi kertaa, Playstationilla pelatun RayStormin välityksellä. Eihän se mikään luotihelvetti ollut, mutta etenkin kaverin kanssa hauska pelattava ja mielestäni vielä tänäkin päivänä aivan pirun nätti. (Enhän ole ainoa joka tykkää rumasta polygonigrafiikasta, enhän?) Tuon jälkeen tosin jäi genre omasta pelivalikoimastani kokonaan väliin vajaaksi kymmeneksi vuodeksi.

Ajatus että suomessa tehtäisiin pelejä tuntui tuolloin itselleni mahdottomuudelta, mutta pääsinkin pian selville internetistä ladattavista ilmaisista pikkupeleistä (ja netistä yleensäkin), ja jokin Lieron, Wingsin ja vastaavien kaltaisissa peleissä vain hurmasi. Lieron australialaisvalmisteinen remake, Liero Xtreme oli myös ihka ensimmäinen peli jota pääsin pelaamaan netin välityksellä kavereita (tai ihan tuntemattomiakin) vastaan. Se vasta olikin kuin scifiä kun pelitoverit saattoivat teoriassa olla mistä päin maailmaa hyvänsä.

Tähän mennessä muuten olin pitänyt lähinnä värikkäistä tasohyppelyistä, ja karsastanut mielestäni tylsän näköisiä "aikuisten" pelejä (mm. Kaikki FPS- ja strategiapelit), mutta yhden ukrainalaisen metsästyssimulaattorin myötä tilanne pikkuhiljaa muuttui. Carnivoresissa näet metsästettiinkin saaliista siisteintä: dinosauruksia, enkä itse ikinä kasva ulos siitä lapsuudenvaiheesta jossa fanitetaan noita sukupuuttoon kuolleita matelijoita. Hetken opettelun jälkeen pelaaminen toinen käsi koko ajan hiirellä alkoi luonnistua, minkä jälkeen tietysti otin selvää muista sarjan peleistä. Joukkoon kuului Cityscape (=shittyscape), joka yleisestä paskuudestaan huolimatta oli ensimmäinen kosketukseni nykyaikaiseen ensimmäisen persoonan putkiräiskintään. Tuli tuota myös levitettyä parille kaverille ja netissä hakattua, joka onnistui tekemään senkin pelaamisesta hauskaa.

Sitten vuorossa oli reaaliaikastrategiaan eli RTS:ään tutustuminen. Tämä tapahtui vaihtoehtojen puutteessa oma-aloitteisesti erään setäni koneella kun sieltä puolivahingossa löysin Command & Conquer: Tiberian Sunin (Joka on nykyään mielestäni sarjan paskemmasta päästä. Puhun nyt siis pelkästä Westwoodin tuotannosta, tuo uusin EA:n tekemä alitti riman tavalla jota en osannut edes pelätä.). En tuota tuolloin edes kunnolla oppinut pelaamaan, mutta jonkin käsityksen sain siitä miten homma toimii. Tuollaiseen kevytnaksutteluun lopullisesti rakastuin vasta vuosia myöhemmin päästessäni C&C: Generalsin pariin vieraillessani eräällä sukulaisella jenkkilässä.

FPS taas löi itsensä kohdallani lopullisesti läpi Halo: Combat Evolvedin myötä jonka PC-käännöksen jotenkin päädyin pelaamaan läpi, ja moni sen jälkeinen kuukausi hurahti tuon moninpelin parissa. Jostain pelilehdestä inspiroituneena hankin vielä käsiini alkuperäiset Doomit jotka menivät läpi kaverin kanssa co-oppina ja nousivat kaikkien aikojen suosikkipelien listaan. Nykyään olenkin vakaasti sitä mieltä että yhteistyöpelitila tekee mistä tahansa pelistä paremman (Mutta miksi, oi miksi se pitää aina jättää kaikesta pois?).

Sitten elämääni astui Metal Gear Solid.  Yksikään toinen peli ei taida olla samalla tavalla muokannut ajatusmaailmaani, enkä yhdenkään toisen yksittäisen pelisarjan vuoksi ole konsoleita hankkinut. Noh, eipä kai tuosta sen enempää tarvitse sanoa, käy tuostakin ilmi että kovasti siitä pidän.

Tuon jälkeen ei tainnut mitään muutoksia pelaamisessani tapahtua, ennenkuin kaverin suosituksen johdosta eräänä tylsänä syksynä satuin törmäämään japanilaiseen ammuskelupeliin jossa lennetään pikkutytöillä. 'Nuff said.


Ei helvetti, miten sain noin suuren määrän tylsää tekstiä aikaiseksi, vaikka jätin ties kuinka monta juttua välistä? Toivottavasti muut osaavat tiivistää oman tarinansa hieman paremmin, jos uskaltavat tänne enää vastata.

Jagdpanther

  • Vieras
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #1 : Helmikuu 02, 2011, 09:22:02 »
Katsotaanpas, muistanko omaa elämänkertaani pelien saralla niin tarkasti...

Ensimmäiset muistoni peleistä karkaavat kauan 90-luvun alkuosiolle, kun vanhemmat veljeni pelasivat C64:llä mm. Uuno Turhapuroa ja Archonia. Jälkimmäinen näytti kyllä mukavalta, ja aina veljien pelatessa näitä pelaamishetkiä tuli katsottua useaan otteeseen. Kerran kokeilin yhtä tasohyppelyä, mutta eihän sitä sen ikäisenä osannut vielä pelata.

Kuitenkin, ensimmäinen kunnon kosketukseni videopeleihin tuli, kun Nintendo saapui taloon. Tämän konsolin kanssa vietin lukuisia ihania hetkiä, etenkin Super Marion ja Tiku ja Taku -pelien parissa. Kummatkin pelasin lukuisia kertoja läpi, eikä niihin ikinä tullut kyllästyttyä. Kolmantena pelinä oli Super Spike V'ball, jota pelasin kuitenkin melko harvoin, sen verran vaikea se oli siihen aikaan. Olihan noita monia muita pelejä, joita sain myös lainattua itse, ja myös vanhempi veljeni. (mm. Rad Gravity, Super mario Bros 3, Robocop jne.)

Konsolisukupolvien laukatessa eteenpäin taloon asteli jo uusi konsoli, Sega Mega Drive (Amerikassa tunnetaan Sega Genesis). Tällä konsolilla on ehkäpä vähiten niitä muistoja, kun peleinä sattui olemaan vain Sonic 2, kolme NHL:ää, ja yksi FIFA.

Konsolien välissä tutustuin sitten yhteen PC-peliin, joka oli niin mainio, että kävin naapurissa pelaamassa sitä useita kertoja: Worms 2. Eritoten me katsottiin alkuvideoita, ja naurettiin makeat naurut niiden jälkeen. (Monia muita muistoihin jääneitä PC-pelejä on, joita en kumminkaan jaksa ruveta nyt luettelemaan).

Vanhempien veljien muuttaessa pois kotoa olin lähes jäädä uunoksi peleistä, mutta kuitenkin löysin seuraavan konsolin, jolle niitä huippupelejä sitten löytyikin: Playstation. Eräänä mukavana jouluna sain kyseisen konsolin jopa joululahjaksi, ja mukana tuli random Mikki Hiiri -peli ja Crasho Bandicoot. Jälkimmäisen nimikkeen kahta jatko-osaakin tuli pelattua erityisen paljon, jopa ihan läpikin asti. Muita pelejä myöhemmin konsolille oli mm. Medal of Honorit, Micro Machines, GTA:t. Kauhupeleistä pelasin sitten Silent Hilliä, joka vei minulta unet monen yön ajaksi. Toisella veljellä tutustuin vielä Resident Evil -sarjaan, mutta siitä ei ole niin paljoa muistoja. Ja olihan se myös Metal Gear Solid.

-----

Päätänpä juttuni jo tuohon, kun en usko kenenkään tuota kaikkea tekstiä edes lukevan.

Hilselinko

  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 679
  • Bob The Blob! <3
    • Profiili
    • Indiedb Bob the Blob!
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #2 : Helmikuu 02, 2011, 11:02:02 »
Öööh...


Jos muistan oikein niin ensimmäinen asia mitä käsittelin vauvvana oli tuo NES:n ohjain. Kyllä, luitte oikein. Minua on melkeimpä koulutettu pelaamaan ja vielä aivan vauvvasta asti. Ensimmäiset muistoni omasta pelaamisestani ovat sitten vuosien päässä tuosta (yllätys yllätys). Se liittyy jotenkin NES:n ja sen Super Mario Bros:n sekä Duck hunt:in. Näitä pelejä tuli tahkottua sitten ja paljon, en kylläkään päässyt kertaakaan kumpaakaan läpi ilmeisistä syistä. En nimittäin halunnut käyttää SMB:n oikeppolkuja pelaamisessani, vaan päättäväisesti tahkosin läpi jokikisen kentän niin, pitkälle kuin pääsinkään. Yleens kuolin siinä 5 maan vikoissa kentissä. Duck Huntiahan ei voi edes päästä läpi, mutta... hauska se silti on, varsinkin se koira.

Seuraavat muistot pelaamisestani tulevat vuodedsta 1997, kun meille ostettiin talon ensimmäinen kotimikro, eli pc. Tässä tuli pelattua Huugoa ja muita lastenpelejä, mutta myös sikäläisiä aikuistenpelejä ja vielä ihan luvan kanssa. Näitä aikusitenpelejä olivat mm. (olisinkohan niinkin porno mies että hakisin sen kotelon jossa on noin 40 peli-cd:tä, tuolta toisesta huoneesta ja tarkistaisin oikein nimet?) PERKELEEN HELVETTI! Sitä ei löydy, joku on mennyt hukkaamaan MINUN lapsuuden! Noh, jokatapauksessa siinä oli jonkinnäköisiä sotapelejä, jostain kuvitteellisista sodista.

Kiitos yhden kaverin pelaamisesta, johtuu se miks tutustuin Empire Earth peliin ja pyysin, sekä sainkin sen syntymäpäivälahjaksi, joskus kun olin 8 vuotias, eli vuonna 2001. Tässä siis peli, jota pelasin muutaman vuoden 2000-luvun alussa, enkä oikeastaan jaksanut pelata mitään muuta. En kylläkään osannut pelata tätä peliä ja sen kamppanja jäi tietenkin kesken enkä skirmissiäkään päässyt kertaakaan loppuun, vaikka se yksi ja ainut save oli yli 19 tuntia pitkä. Herran jumala, tuplasti pitempi, kuin normaalit nyky pelit kamppanjansa kestolta ja minä pelasin myös EE:n kamppanjoita eteenpäin noin 15 tunnin verran. (asennampas muuten nyt tämän pelin nykykoneelleni ja katson voisinkohan päihittää omat hurjat tulokseni.

Japani hallitsi minun peliluolaani (A.K.A huoneeni) tässä välissä aika railakkaasti. Ostatimme vanhemmillamme Game Guben ja sille pari peliä, mm. Luigis mansion, joka on minulle ja minusta se paras Mariomaailman peli, vaikk siinä nhdään Mario vain vilaukselta. Siinä on vain jotain nostalgiaa ja glamuuria kun nakkaan pelin GG:n ja alan taas pelaamaan tätä mestariteosta uudestaan ja uudestaan. Mitään mullistavaa tai mitään muutakaan peli ei tehnyt, millekkään, tai kellekkään muute kuin minulle. Oli sitä sentään mukava pelata. ^,^ Muitaki pelejä omistan Game Gubelle, mutta ainoat mainitsemisenarvoiset niistä ovat Mario Sunshine, joka häviää karvan verralla LM:lle, harry Potter and the prisoner of azgaban, joka on muuten minun eniten läpipelattu pelini huimalla 13 kerran peluulla sekä Samuksen ihanat seikkailut Metroid Prime 2:ssa, joka on muuten ahdistavampi peli, kuin jokin Dead Space 2. MP2 on kyllä minulle se kaikkein ahdistavin pelikokemus kautta ikäni, jostain syystä en vain kyennyt pitämään hermojani kasassa, kun pelasin sitä ja sitten kun jäin jumiin turhauduin ja lopetin, aloitin kaksi vuotta sitten alusta, pääsin paaaljon pidemmälle, mutta jäin jumiin taas.

Vuonna 2006 ja -07 tutustuin Halo pelisarjaan ja DooM:n (jokin sattuma tässä nyt tuntuu olevan liittyen johonkin toiseen postaukseen edelläni, tässä samassa topikissa). Nämä pelisarjat ovat vieläkin omien suosikkieni kärjessä ja niitä muistelen ilolla ja lämmöllä. Samaan aikaan tuli myös mukaan minullekkin Command & Conquer peli sarja, koska yksi kaverini oli käynyt ulkomailla sukulaistaan tapaamassa, mutta nykyään oma kiinnostukseni C&C:n on hiipunut vaikka ovatkin tyylikkäitä tuotoksia.


Olikohan se jopa vuosi 2008, jolloin saimme kinuttua veljeni kanssa Xbox 360 pelikonsolin joululahjaksi ja sille kaksi peliä. Itselleni nämä pelit ovat legendoja. Halo 3 ja Crash Of The Titans. Yksin Hola 3:n on mennyt aikaa vaivaiset 200 tuntia ja Crashiin se 100 tuntia, niin koukuttavia ne ovat olleet. Myös tälläin kun saimme oman pelilaitteemme (part 2:n)... Mitäs muita pelejä tälle rohmulle nyt omistetaankaan? Sen muistan että nyt on alla 5 versio tästä "romusta", ehkä se on ihan oiken kutsua tätä rakkinetta romuksi.(?)


(okei. Tälle onkin sitten hyvä omistaa oikein oma palsta.)

Halo Wars: läpi pariinkin kertaan ja vieläkin sikee, ei tosin yhtään pelikertaa tällä uudella koneella.
Halo ODST: läpi, läpi, läpi. Aivan mahtava peli, ei tietty vedetty läpi tällä uudella vehkeellä.
CRASH of the titans: äääh, ei läpi tällä koneella, mutta aivan ihanan rakastettava peli.
Lego Indiana Jones: en oel edes koskenut, enkä oikein tykkää, broidi oli tietenkin hullu ja tahkosi tämän läpi 100% ja jokainen joka on pelannut yhtään LEGO peliä, tietää ettei se ole helppo juttu.
Alan Wake! Oma lempipelini.
WRC 2010: Nyt läpipeluun alla ja on ollut aika mahtava.
Assassin's Creed Brotherhood: Love it.
Devil May Cry 4: pelataan kun keretään.
CALL OF DUTY 4: Kyllä tätäkin pelasi.
Projekt Gotham Racing 4: Menettelevä ajopeli, jota jaksoin kunnes vaikeusaste oli tylsä.
Lost Planet 2: Ei enään yhtään kiitos.
Halo Reach: mahtavin Halo-sarjan peleistä.
Dante's Inferno: paras aivotonhakkauspeli mitä olen pelannut (rikki, koska edellinen boxi söisen ja sitten sanoi itsensä irti)
Mass Effeckt: omistan siis nyt kolme versiota tästä pelistä, kaksi boksille (molemmat rikki) ja yhden koneelle, joka onkin sitten vare versio, mutta uskon että en ole hirveä rikollinen kun tein sen. Pidän tästä pelisarjasta!
Final fantasy XIII: Ei vieläkään läpi, ihan helvetillisen vaikea minulle.
Lost Planet: Ei tehnyt 2:n virheitä, eikä kakkonen ottanut tästä niitä parhaita paloja irti. Loistavaa ajnvietettä.
Batman Arkham Asylum: I am the god gamn Batman! Uskomattoman hyvä, toisista paras boksi pelini.
The Orande Box: Herra Freeman:n en kyllästy ikinä. EN IKINÄ!
Halo 3: En jaksa toisaa itseäni.
Assassin's Creed 2: Tässä on se AC-sarjan paras peli ja voitte käydä lukemassa lisää AC:n omasta topikista.
Dead Spca 2: pelaamisen alla, mutta eiköhän tämäkin ole ansainnut sen mahtavan pelin leiman.
Fable 3: Viimevuoden pettymys, todellakin. Petenttiaalinen peli, johon ei kait van panostettu oikein.

Tässäpäs siis tämä. Taisin kirjoittaa muuten Selleri pidemmän ja tylsemmän sepustuksen, kuin sinä.

Pitchin

  • Master Lurker
  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 675
  • The Typotin
    • Profiili
    • Artblogin tapane
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #3 : Helmikuu 02, 2011, 17:12:53 »
No enhän minä osaa noin tarkasti noita asioita muitaa että häpeän, mutta kirjoitan sen mitä luulen muistavani (teini-iän dementia?!)

Omasta pelailustani muistan että aloitin pääosin katsomalla. Tiirasin aina ihan silmät pyöreinä pienenä ipanana kun veli ja serkku pelas mummolassa ties mitä kaikkea Tomb Riderin, Hugon ja Sonicin rinnalla (nämä kolme jäi eniten mieleen)
En silti itse vielä uskaltanut/minuu ei päästetty pelaamaan noita pelejä (paitsi Hugo)

Joskus hämmästelin lisäksi naapurin pojan GBA:ta ja pokemon pelejä, mitä olikin telkkarista animena kahellut.
Myöhemmin sainkin Nindendo DS pelikonsolin ja siihen Nintendogsin ja Pokemon Sapphiren. Myöhemmin kun olin innoissani pelannut kaverin veljen Mystery Dungeon Red Rescue teamiä niin ostin sen hältä. Sitten tuli mukaan myös Zelda Phantom Hourglass. Eli aika DS freakki olin.

Mutta toki se PC möykkykin kiinnosti. Eritoten The Sims 2 (vois iha läbäl seikkailla senkin kanssa taas vaihteeks, kun se 3. ei mokoma suostu toimimaan...) ja mainittakoon myös Aku Ankka Universumin Sank@r!?*! (sen verran hyvät muistot on että voisin pelata uudestaan) ja Pixarin Mosterit Oy (Ja missäs sekin on~?)

Nyt sitten atleettisesti olen kokeillut sitä sun tätä, Brawlia Wii:llä, Narutoa XBoxilla (vuonna nakki ja muusi) ja jotaintappelupeliä ja Crashiä Playkalla. Ja vuosittain atleettisesti kavereiden kanssa vedetäöän EyeToylla kisa Harry Potterin minipeleistä <3  Tahdon jonkun hienon konsolin~~~~ JA PERSONA 3 FES KIITOS

Kamala, nyt on sellanen fiilis että pitää kaivaa melki kaikki vanhat PC pelit esiin ja pelata... ei kuitenkaan sitä yhtä..... Bellinin bikinit..............
There's a very fine line between not listening, and not caring. I like to think that I walk that line every day of my life.

Suodeth

  • Vieras
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #4 : Helmikuu 02, 2011, 17:52:44 »
Pelielämänkerta siis.

Ensimmäinen laite joka tulee mieleen taitaa olla Sega Mega Drive, ja Sonic the Hedgehog 2. Tätä jaksettiin kyllä pelata se kaikki aika mitä siinä iässä sallittiin per päivä. Tämän jälkeen taidettiin hankkia SNES ja sille Donkey Kong Country ja Yoshi's Island. Noista en pelannut kumpaakaan niin paljoa, lähinnä katselin vierestä. Mummolassa oli NES jota oli kiva pelata vanhalla oman-ajan-ihme kuvaputkella (siinä oli sellaset väriläiskät kummassakin ylemmässä nurkassa). Sitten tuli Playstation jolla en alle kouluikäisenä päässyt pelaamaan koska oli vain Resident Evil 2, myöhemmin kyllä tuli liuta Crash Bandicoot pelejä, Digimon World (<3 (tämän kanssa englantia tuli opittua jonkin verran)) ja muuta perus tavaraa mikä kaikilla siihen aikaan oli. Noita pelailin ja juoksin kaverilta kaverille pelaamassa kaikkea muuta kunnes jotain sain jotain aivan uutta materiialia.

Tässä vaiheessa tulevat Nintendon käsikonsolit ja niiden myötä Nintendo suurimmat nimet (Pokemonit, The Legend of Zelda ja se uudempi Mario) enemmän kuin tutuksi, ja Game Cube hankittua kotiin. GC:n pelejä kaverilla olikin jo tullut hakattua ennestään, mutta nyt kun peli palikka oli kotona, niin olin minäkin. Tälle tuli hankittua kaikki perus pokemonit ja SSBM. Nintendo DS:n kanssa samaa kuin advancen kanssa, tosin Advance Warsiin tykästyin, ja tuli myös hankittua flash card ja sille lukuisia pelejä. PS2:sta tuli myös pelailtua mutta kun Nintendo vaan vei minua tuohon aikaan. Näillä eväillä mentiin sitten eteen päin sillä nämä ovat uusimmat konsolit tässä taloudessa.

Eteenpäin niinkin pitkälle kuin rippiäisiin jolloin sain ikioman tietokoneen (sama mediocre "pelitietokone" on vieläkin tässä vieressäni hurisemassa). Tälle tuli ladattua kaikenlaisia ilmaisia pelejä. Frets on Fire ja Rohan Online ovat ne mitä taisin eniten pelata. FoF ei tietenkään mene kuin näppäimistöllä ja ihan siinä pöydällä pidettäessä. Rohaniin taisikin mennä vuosi jos ei puolikaskin siihen päälle (kuten johonkin perus mmo:hon yleensä menee, jos koukkuun jää). Näitten kahden aikana tuli ladattua milloin mitäkin, milloin mistäkin. Kaveri antoi Team Fortress 2:en syntymäpäivä lahjaksi ja tajusin että perkele, steam on hieno palvelu. Steamissä kulunut tähän mennessä luultavasti vain 200€.

Ja sitten ollaankin jo puolen vuoden päässä nykyhetkestä, kun menin ja ostin Modern Warfare 2:en, pelasin, rakastin, raivosin ja petyin. Kiinnostus peleihin katosi yleisellä tasolla ja [ohvia] aloin kuunnella musiikkia ja sitten fdsak siellä ja gflidss täällä ja touhou ja näin.[/ohvia]

Nyt pelaan lähinnä League of Legendsiä ja tavaraa jota steamin joulualesta tuli hankittua.

tl;dr - Kaikkea mitä käteen sattui, niitten klassikoitten kera, ilman erityistä kiintymistä mihinkään pelisarjaan.

NanomaShiina

  • Jonnet ei voi muistaa
  • Midboss
  • ****
  • Viestejä: 862
  • Kermaperseiden Aatelia pikkutytön puolikas
    • Profiili
    • mun Ytube <3
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #5 : Helmikuu 02, 2011, 20:40:50 »
Tässä taitaakin sit tulla minun koko elämänkertani samalla X,D

93 synnyin ja olen tuijjotasnut siskon ja iskän peluita.


No mennääs sinne 95 luvun paikkeille, jolloin varmaan sain luvan pelata jotain rändömiä Nintendolla siskon kanssa... no tietysti eihän tuosta paljoa mitään tullut, mutta liiallinen harjoitus tuotti tulosta: Super Mario World 1:n tuo eka "supermies" - kenttä  läpi ^^

Tämän jälkeen pelattiin siskon kanssa site tuo Mario Worldia vähäsen, mutta sit rupes potuttaan, kun siskolla oli koulua, iskällä töitä (ja sen työaika vaan pahenee kokoajan) ja no, meidän äitiä ei saa pelaamaan sekunttiakaan mitään peliä... no eipä mitään, aloitankin pelaan yksin! Mario World tuli läpäistyä 100% yksin 4-vuotiaana....  on kyl paha peli tuo! No sen jälkeen muita Mario pelejä ja NES ja SNES-pelejä pelailin ja läpäisin, kunnes eräänä jouluna site iskä oli kiva ja vei mut pelikauppaan ja osti N64:n , maailman parhaan pelikonsolin , mitä ikinä on keksitty... toki eka pelini oli WaveRace 64 ha tuohan oli paska kuin mikä... no sit meidän tädille tuli rahan puute ja sit meidän iskä osti silt 64:n , mukana rutosti pelejä... siinä site tuli pelattua lukemattomia 64-pelejä.... ja täten muodostui alle 7-vuotias Nintendo-nörtti. Pidin tuolloin ja pidän vieläkin erityisesti pulmapeleistä. Jouduin pelaamaan yksin, kun kaverini eivät tajunneet, kuinka hieno asia pelaaminen on.

2000 tuli tietokone, sillä jotain rändömiä on tullu rämpytettyä....

Iskäni pelaaminen loppui lähes vallan, joskus enää pelaa MarioKart 64:sta mua vastaan.

Äitini keksi tyhmän  idean: peli-ajan , pelaaminen rajoittui 60 minuuttiin arkisin ... vois sitä tuskaa....

hm... päästäänkin vuoten.. 200...1 tai 2 , Nintendo Gamecubesta julkaistaan mainos ja iskäni sanoo: "eiköhän ois aika ostaa uus Nintendo" , vaikka ei tuo 24/7 työskentelevä ihminen sillä ikinä kyllä edes mitään kokeillut...
ja siittä se sitten lähti, Luigi's Mansionia rämpytin , SSBM:n ostin käytettynä oikeen halvalla ja jotain muutakin tuli ostettua. Samalla ostin Halo 1:sen koneelle, kun olin sitä joskus boxilla kokeillut, minun eka (ja melkein ainoa) FPS-peli....

2004 törmäsin kaupassa pelattavana olevaan peliin, jossa pelataan vaaleatukkaisella pojulla jollain saarella ja sit pelastettiin joku merirosvotyttö... TÄÄ ON SAATAVA! Hm...? The legend of Zelda: Wind Waker?!, ompas pitkä nimi.... ja näin syntyi taas uusi Zelda-nörde, ostin tuohon aikaan vielä GBA:n ja sille Link To The Pastin, sit mul oli viel tuo bonus-levy, missä Ocarina of Time...  ^^
Jouduin pelaamaan suurimmakseen osakseen yksin, koska kaverini eivät pitäneet npeleistä ,joita pelasin / lopulta ne katosivat mystisesti vihamiesten puolelle...

Käytiin jossain välissä Teneriffalla ja sieltä ostin DS:n puoliksi siskon kanssa (syy miksi DS:ni on pinkki) , mutta tuo idiootti otti tuon puolikkaan lainaksi iskältä, eikä ole vieläkään maksanut, jotyen minun se on 100% ja Nintendogsin tuolle...

Ostin Xboxin käytettynä kirpputorilta, en muista oikeen koskako. Ei oo vielkään oikeen mitään pelejä sille, halo 2 ja Sims2 tuli ostettua...

Siinä tuli site Zelda nördeiltyä ihan nätisti, kunnes Jostakin syystä minulle heräsi syy kokeilla Fire Emblem-pelejä... jäin koukkuuun ja nyt on "asiat-joita-fanitan-aivan-liikaa"-TOP3:ssa 2. sijalla , tullut ostettua itelle tuo cube ja Wii-versiot.Samoihin aikoihin jäin koukkuun myös Pikmin 2:seen , jota en ole vieläkään läpäissyt, näin alkoi stradegia-pelien peluu.


2007

Aloitin rikkomaan peli-aikaani ja minulle avautui tämä 3 tunnin ruutu-aika, joka sisältää telkunkin katselemisen, toki ei kyl pidä enää tuon telkun kanssa paikkaaansa...

Yläasteelle.Täässä välissä tajusin, että 99% peleistä, joita olen pelannut ja muut haukkuneet yli 10 vuotta , ovat japanilaisia. Jotenki site rupesin lukemaan mangaa ja kattoon animea tos syksyllä...

Ja vihamiehet nousi taas erillaisuuteni takia....

2008 , joulu, Wii puoliksi siskon kanssa lahjaksi , SSBB minulle, WiiFit siskolleni. Wiille en oikeen mitään ole ostanut, Twilight Princess tuli ostettua GC:lle , mutta taisi siinä tulla site ostettua vuoden päästä Metroid Trilogyn ja Fire Emblemin...

Kone aikani muuttui aikavälille 18-21:00 arkisin , eli tosi kiva, kun joutuu oottaa koulun jälkeen ne pirun 2 tuntia...

Sitten ostin kaverilta käytettynä Xbox360:n ja Halo Legendary editionin 200€:llä  ja tuolle konsolille tuli myöhemmin ostettua DEvil May Cry 4 (koplmosta rämpytttäny vähäsen koneella) ja Fable 2 (ykkönen tietsikalla)

Koska tietokone ei pahemmin pompsahda tuolla, niin en oikeen ole pelannu tietokoneella mitään masinitsemisen arvoista enää oikeen tuohon... Portaliin rakastuin( fanitus -lista sija 3), kun sen kääsiini sain:
"First you will be baked and then there will be cake", oi GLaDOS....
kun tuota Japanin tuotantoa alkoi tutkia törmäsin jollain rändömillä foorumilla Touhouhun vuonna 2009 ,  sen jälkeen Higurashi DayBreakkiin (WHEN THEY CRY tuli vastaan animena 2008 tai 09  , sen ihme fanituslistan ykkösenä) ja nyt myöhemmin  Ogon Musou Kyokuun.... muuten koneella on tullut rämpätttyä ihan hitosti mörppejä vuodesta 2005 lähtien: Runescape (tietysti! ) , Archlord , Jade Dynasty, WOW (oikeen 5 minuuttia pelasin, kunnes meni hermot) ja jne. tällä hetkellä pelaan Cosmic Break - nimistä Mecha mörppiä, toki olen pelannu varmaaqn 30 min ja ihan aloitusvaiheessa, kun tuota on vaikea pelata yksin...

Peliekka kakkonen tuli ostettun täs lähiaikoina

Nykyään pahat pulmapelit, vanhat tasoloikat ja japsipelit saavat välillä jonkin näköstä innostusta...toki nyt olen tota Black Opsia miettinyt, mut kun portal 2 , Skyward Sword , 3DS....

Lopputulos: Nintendo/07th expansion - nörtti , omistuksessa yli 100 peliä ainakin , kaikki mahdolliset konsolipelit käy , paitsi PSP ja PS3 ja rahat lopussa.

Ja nyt pelaan Ogon Musou Kyokua!
Odotit mukavaa postia
Mutta sen olikin minä, Nooba!

EpikFeil

  • Vieras
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #6 : Helmikuu 03, 2011, 00:12:41 »
Oon pelikokemukseltani superköyhä, mutta menkööt. Elikkäs. Joskus pienenä muistan kun pelasin kaverilla Spyroa, olinkohan... no siinä ekalla luokalla kaiketi, ja oli aika mahtavaa. Vaikka enhän minä pelannut vaan kaveri. No tota, sitten en siitä välistä muista paljoakaan, paitsi että pelasin jollain toisellakin kaverilla jotain tsäkkeniä, vai mikä se oli. Siitä tehdään aika hyppy vuoden... en nyt muista, silloin kun olin menossa neloselle joo, kesään, jolloin ostin Pleikka kakkosen ihan omilla rahoilla, ja mukana tuli sellanen Buzz-tietopelihomma. Samalla tuli hankittua Spyro: Enter the Dragonfly, koska se oli sillon pienempänä kova juttu. Äiti kyllä sanoi että olisi kannattanut hankkia se Härri Potter-juttu, ja oikeassa oli kun en mä siitä Spyrosta mitään tajunnut (ja se tietovisa kävi tylsäksi parin kerran jälkeen). Että seuraavana päivänä kävin kaupassa hakemassa Potterin ja oli aika ketun koukuttava, vaikka hämmensikin ne kaikki juoneen kuulumattomat scheisset siellä välissä. Oli muuten ihan hauskaa pelata sitä kun ei ollut muistikorttia. Että meni homma sitten siihen että viikonloppusin valvoin yöt pelaamalla. Ja aina ketutti aloittaa alusta. Tai ei oikeestaan, sillon sitä oli kivaa pelata.
Mutta sitten tuli sen vuoden joulu ja lahjapaketista paljastui Kingdom Hearts II. Ja muistikortti, mikä osoittautui ihan käteväksi. Illalla sitten työnsin KooHoon koneeseen ihan täpinöissäni ja haltioiduin jo alkuvalikon musiikista. Onhan se ihan nätti, täytyy myöntää. No, sitä sitten pelasin eteenpäin ja huvittaa kyllä, että etsin ainakin 40 minuuttia tietä hankkia joku kissa jostain, kun olisi pitänyt painaa R1:tä. Minähän luen aina ohjeet joo. Ah, nyt iski nostalgia... Muistan kun äiti aina istui vieressä ja käänsi jutut mitä en osannut ja oli jopa ihan kiinnostunut pelaamisesta, hmm. Joo, niin, asiaan.
Koohoo kakkosen jälkeen en itseasiassa muista mitä tuli. Taisi olla koohoo ykkönen joo, löysin jostain käytettyjen pelien liikkeestä kahdella kympillä ja pakkohan se oli saada. Osoittautui muuten vaikeaksi, enkä päässyt läpi. Oikeestaan johtui vaan mun tyhmyydestä, mutta njoh. Sitten sen vuoden elokuussa, nyt siis kyseessä aikahyppäys yhden vuoden eteenpäin, tai kaksi, en ole varma... No mutta, löysin Anttilasta Shadow Hearts: From the New Worldin. Ostin sen lähinnä koska siinä oli "hearts" ja koska kansi näytti kivalta. Mutta vaikka nyt seikkailtiin oikeassa maailmassa ja vaikka taistelumekaniikka oli outo, pelaaminen oli himokoukuttavaa. Ja tykästyin siihenkin peliin ihan possuna, tykkään vieläkin. En sitten muista milloin sain sen läpi.
Öö, sitten jouluna sain Härri Potter viitosen ja Final Fantasy X:n ja kumpaakaan en ole saanut läpi, mutta kyse onkin ollut ihan vaan jaksamisesta. Potterissa on jotain ihmejuttuja mitä ei erkkikään jaksa ettiä, ja FF osoittautui oletettua tylsemmäksi.
Mitäköhän sitten oli... No jossain välissä tuli kuvioon .hack, mutta niistä ei sen enempää kun osoittautuivat minulle liian vaikeiksi. Tai kun en mä mitään leveliä heti pelin alussa jaksa kerätä, yäh.
Sain muuten viime keväällä Koohoo ykkösen läpi, ette arvaakaan kuinka hyvä fiilis tuli. ♥ Itkin vuolaasti joo. Mutta oli kivaa. Nyt on varmaan kolmatta kierrosta menossa.
Niin ja syksyllä tuli sitten Touhou, josta ei kai auta puhua sen enempää. Ja visual novelit, joista myöskään ei sen enempää.

Joo, voin sanoa että mua harmittaa että olen pelannut noinkin vähän, mutta kun eivät nuo enää osta mulle pelejä ja olen huono ostamaan niitä itse. >__> Ja jotenkin ei enää mikään osaa viehättää. Paitsi SH: Covenant ja KH:n jatko-osat (jotka ilmestyivät sitten väärälle konsolille). Ja se joku pätmänihomma, mutku.

Nekazh

  • Vihreä Keiju
  • ***
  • Viestejä: 122
    • Profiili
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #7 : Helmikuu 06, 2011, 19:47:42 »
Noh...Minulla koskaan ei ollut mitää pelikonsoleita joten menin aina kaverille pelaa nintendoa ja sillä jtn marioo
Sitten jossain vaiheessa sain atarin...
Paljoa en kyllä muista siintä..sitten siinä 7 vuotiaana sain pleikkarin ja...siintä se sitten alko..

Paljon pelejä on tullut pelattua ja on kasa pelejä jota en edes ole pelannut läpi
Suurin osa on pleikka pelejä jotka ovat hajonneet >.>

Sen jälkeen sain xboxin...ja vuosia myöhemmin...xbox 360
Nyt tässä viime vuoden lokakuussa ostin psp:n

Crash sarjat aikoinaan oli todella mahtavaa, ensimmäinen peli jonka omistin :P
Sen kanssa vietin aamut ja illat....ja..sitten kun sain tokan,kolmannen pelin siintä...niin huh huh :D
Sen jälkeen oli rayman..jota en ikinä päässyt läpi... :(
kakkosen sen sijaan pääsin D: taisi olla hiukan helpompi
Ja...tietysti spyro 2 tietysti...:D
Sitten minulla oli joku final fantasy mutta yllätys...se hajosi..ja en muutenkaan osannut enkkua silloin -.-
ja..sittne jossain vaiheessa oli harry potter peli ....se oli kyl...ei hyvä mutta ei huonokaan.
Sekää...The X-files peli...joku oli ihmeen sekava..ja outo..ja yllätys yllätys..veljeni hajotti 1 cd:een...><

sitten oli kasa random pelejä joita en muista :(


Itse pidän rakentelupeleistä, roolipeleistä sekä hiukan ampumispeleistä...urheilu+autopelit ei ole oikein minun maakuuni....ellei lasketa burnout pelejä :D

Itse suosin silti joitain vanhoja pelejä pleikalle,koska laaadulla ei ole väliä vaan tarinalla ja sen sellaisilla..ennen ei osattu ajatella parempaa...nyt sitten kun jotkut ostaa pelin toteaa vaa että...olisi voinut olla paremmat grafiikat...###..en minä valittanut sillon vuonna 1999 että onpas huonot  graffat pleikka peleissä D:

NanomaShiina

  • Jonnet ei voi muistaa
  • Midboss
  • ****
  • Viestejä: 862
  • Kermaperseiden Aatelia pikkutytön puolikas
    • Profiili
    • mun Ytube <3
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #8 : Helmikuu 07, 2011, 10:23:04 »


Itse suosin silti joitain vanhoja pelejä pleikalle,koska laaadulla ei ole väliä vaan tarinalla ja sen sellaisilla..ennen ei osattu ajatella parempaa...nyt sitten kun jotkut ostaa pelin toteaa vaa että...olisi voinut olla paremmat grafiikat...###..en minä valittanut sillon vuonna 1999 että onpas huonot  graffat pleikka peleissä D:

Nyt ne grafiikat on kyl oltava kova vaatimus, kun sisältö on muuten aika paskaa omasta mielestä. Nykyään osataan harvoin enää tehdä hyviä pelejä ja vaikeat pelit jätetään vallan kääntämättä länsimaille vain siksi ,että ne eivät myy.  Itse en pidä tästä 2000-luvulla alkaneesta "nautinto"-pelaamisesta, vaan haluisin jonkun pelin, jolle voisi huutaa ruudun edessä "H*lV*T*N  V*T*N   S**T*N*N P*SK*!"  ja mököttää puol vuotta, kun ei pääse jotain "yksinkertaista" kohtaa läpi. Nykyään vaan pelistä jo näkee "mene tonne *pam pam pam*, tuolla sivussa on piilotettuna jotain selvästi jännää *pam pam pam*  , tuonne menee selvä polku *pam pam pam* ... aa kappas kenttä läpi " 
Odotit mukavaa postia
Mutta sen olikin minä, Nooba!

Jagdpanther

  • Vieras
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #9 : Helmikuu 07, 2011, 13:48:49 »
Itse en pidä tästä 2000-luvulla alkaneesta "nautinto"-pelaamisesta, vaan haluisin jonkun pelin, jolle voisi huutaa ruudun edessä "H*lV*T*N  V*T*N   S**T*N*N P*SK*!"  ja mököttää puol vuotta, kun ei pääse jotain "yksinkertaista" kohtaa läpi.

Mikäli tahdot pelata oikeasti vaikeaa peliä, niin kokeile ihmeessä semmoista kuin Demon's Souls.

Hilselinko

  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 679
  • Bob The Blob! <3
    • Profiili
    • Indiedb Bob the Blob!
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #10 : Helmikuu 07, 2011, 18:44:47 »
Itse en pidä tästä 2000-luvulla alkaneesta "nautinto"-pelaamisesta, vaan haluisin jonkun pelin, jolle voisi huutaa ruudun edessä "H*lV*T*N  V*T*N   S**T*N*N P*SK*!"  ja mököttää puol vuotta, kun ei pääse jotain "yksinkertaista" kohtaa läpi.

Mikäli tahdot pelata oikeasti vaikeaa peliä, niin kokeile ihmeessä semmoista kuin Demon's Souls.

Ouh, that is hard!

Nekazh

  • Vihreä Keiju
  • ***
  • Viestejä: 122
    • Profiili
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #11 : Helmikuu 07, 2011, 21:04:35 »


Itse suosin silti joitain vanhoja pelejä pleikalle,koska laaadulla ei ole väliä vaan tarinalla ja sen sellaisilla..ennen ei osattu ajatella parempaa...nyt sitten kun jotkut ostaa pelin toteaa vaa että...olisi voinut olla paremmat grafiikat...###..en minä valittanut sillon vuonna 1999 että onpas huonot  graffat pleikka peleissä D:

Nyt ne grafiikat on kyl oltava kova vaatimus, kun sisältö on muuten aika paskaa omasta mielestä. Nykyään osataan harvoin enää tehdä hyviä pelejä ja vaikeat pelit jätetään vallan kääntämättä länsimaille vain siksi ,että ne eivät myy.  Itse en pidä tästä 2000-luvulla alkaneesta "nautinto"-pelaamisesta, vaan haluisin jonkun pelin, jolle voisi huutaa ruudun edessä "H*lV*T*N  V*T*N   S**T*N*N P*SK*!"  ja mököttää puol vuotta, kun ei pääse jotain "yksinkertaista" kohtaa läpi. Nykyään vaan pelistä jo näkee "mene tonne *pam pam pam*, tuolla sivussa on piilotettuna jotain selvästi jännää *pam pam pam*  , tuonne menee selvä polku *pam pam pam* ... aa kappas kenttä läpi " 

Olet täysin oikeassa...siis...ennen oli kivaa pelata jotain call of duty ku tuli se ihan ensimmäinen peli...nyt se on vaa jtn...####

Mut..silti....huomaan että suurinosa joita tunnen pelaa vain grafiikan mukaan pelejä...ellei minecraftia lasketa...

Jonkku

  • Sininen Keiju
  • **
  • Viestejä: 92
    • Profiili
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #12 : Helmikuu 08, 2011, 19:25:43 »
En jaksa tai edes osaa kirjoittaa tuollaisia pitkiä aineita.

Elikkäs ensin oli serkun NES.

Sitten MegaDrive n. 4-vuotiaana. Leijonakuningas tuli siinä mukana... Stampede oli ja on ärsyttävä.
Donald in Maui Mallard oli ensimmäinen itse ostamani peli, ja myös nostalgian top-3:ssa.

Jossain vaiheessa oli PSOne (eli se pienempi pleikkari 1). Ei mitään erikoita mainittavaa tästä oikeestaan. Perus Crashit ja Spyrot.

Sitten Gamecube vuonna 2002 (tiedän muuten sekunnin tarkkuudella milloin käynnistin sen ekaa kertaa) ja viis vuotta myöhemmin Wii.

Pelasin WoWia myös jokusen vuotta 2005 lopusta alkaen.

Sitten -09 alussa ostin TF2 (tai oikeasti Orange Boxin) ja sen myötä siirryin tietokonepelaajaksi.

Juhozki

  • Kami
  • *****
  • Viestejä: 1 632
  • No Life King
    • Profiili
    • Vadislav
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #13 : Helmikuu 09, 2011, 21:13:25 »
Juu ei jaksa kirjottaa romaania. Ruokkikoon musiikki teidän mielikuvitustanne.

-Stone Age-
Legendaarinen C64 tuli missattua mystisesti. Joten NES ja Mega Drive. Ehkä vähän SNESsiäkin.

NES
B-Wings
Battle of Olympus
Battletoads
Blaster Master
Bomberman
Bubble Bobble
Castlevania
Ducktales
Faxanadu
Guardian Legend
Journey to Silius Taisin pelata vain kerran..
Megaman 2
Megaman 3
Metroid
Probotector
Rad Gravity
Robin Hood: Prince of Thieves
Shatterhand
Snake Rattle n Roll
Solar Jetman
Solstice
Turtles II
Yoshi's Cookie
Zelda 1
Zelda 2

Mega Drive / Genesis
Sonic 1
Sonic 2
Sonic 3
Zool

SNES
Chrono Trigger
Final Fantasy VI
Megaman X
R-Type 3
Secret of Mana
Super Metroid
Terranigma
Zelda 3

PC
DooM
DooM II
Heretic
Hexen
Magic Carpet
Mine Bombers
One Must Fall: 2097
Raptor: Call of the Shadows
Wolfenstein 3D
Worms
X-Com

-Medieval Times-
Nipakuusnepaa ja ekaa pleikkaria. Viton 'Game Over' loppuu.

PS1
Final Fantasy VII
Final Fantasy VIII
Final Fantasy IX
Megaman X6
Soul Reaver
Symphony of the Night

N64
DooM 64
Forsaken 64
Lylat Wars
Majora's Mask
Mario 64
Ocarina of Time
War Gods

PC
Assault Rigs
Blood
C&C Red Alert
Cyber Antero
Demonstar
Descent
Descent II
Diablo
Duke Nukem 3D
Dungeon Keeper
Dungeon Keeper 2
Exhumed
Genewars
Grand Theft Auto
Rise of the Triad
Shadow Warrior
Shogo: Mobile Armor Division
StarCraft
Stargunner
Syndicate Wars
Terminal Velocity
Total Annihilation
Wings
X-Com Apocalypse
Z

-Industrial Revolution-
Pleikkari kakkonen ja pelikuutio. Xbux on iso. Haloa ei tullutkaan Mäcille.

Gamecube
Metroid Prime
Twilight Princess

PS2
Dead or Alive 2
Devil May Cry
Devil May Cry 3
Final Fantasy X
God of War
Megaman X: Command Mission
Metal Gear Solid 2
Metal Gear Solid 3
Twisted Metal Black
Zone of the Enders 2

Xbux
Fable
Halo

PC
Battlefield 1942
Deus Ex
Diablo II
Homeworld
Quake 2
System Shock 2
Turok 2
Unreal
Unreal Tournament

-Modern Warfare-
Pleikka kolmosel ei ole pelejä. Kakku on valhe. Louis vei mun pillerit. Liikeohjaus korruptoi pelaajat.

Oui
Metroid Prime 3

PS3
MAG
Metal Gear Solid 4
Super Stardust HD

Xbux 360
Dead Rising
Devil May Cry 4
Gears of War
Left 4 Dead
Lost Odyssey
Lost Planet 2
Mass Effect
Perfect Dark Zero
Soul Calibur IV

PC
Battlefield 2142
C&C Red Alert 3
Granado Espada
Half-Life 2
Portal
Team Fortress 2

-Future-
3D on taas lisätty pelien nimiin. Se vitsi oli hauska joskus 1992-1997. Episodi kolmosta ei koskaan julkasta. Kaikki loppuu 2012. Ketään ei kiinnosta.

Always bet on Duke.

Selleri

  • Kami
  • *****
  • Viestejä: 356
    • Profiili
Vs: Pelaajaelämäkertasi
« Vastaus #14 : Helmikuu 09, 2011, 21:40:23 »
*Kokoelma pelimusiikkia*
Red Alert 3 PC:llä? Et sattuisi olemaan yhtä paska kuin minä? Entä jaksaisitko joskus netissä pelailla, co-oppina tai vastakkain?