Kirjautuaksesi anna tunnus ja salasana.

Kirjoittaja Aihe: Alkoholilanka  (Luettu 68499 kertaa)

bitofhope

  • Wannabe-harmaaparta
  • Sininen Keiju
  • **
  • Viestejä: 81
  • grep -f laatusisalto
    • Profiili
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #345 : Syyskuu 30, 2016, 21:50:57 »
VAROITUS! Seuraava teksti on kirjoitettu vähemmän-kuin-selvässä mielentilassa! Se perustuu kuitenkin enimmäkseen arvostelukykyisessä kunnossa kirjoitettuihin muistiinpanoihin, joten laskettakoon legit-ish olutarvosteluksi.

Tänään lasiin valuu hanasta Kimiton Ménage à Trois niminen DIPA.

Tämä juoma on vahvuudeltaan 9,2% etanolia koko tilavuudesta ja ilmeisesti valmistettu saaristossa. Panimolla ei ole internet-sivuja, baarimikko ei osannut tarkemmin kertoa, ja hanaetiketti ei kertonut mitään spesifipää tuotteen valmistusmateriaaleista, joten oletettakoon että maltaina on käytetty jetinkusta ja humalana Cannabis Sativaa, sillä parempaakaan tietoa ei ole äkkiseltään saatavilla. Japanilaisen kuuloisesta nimestä huolimatta kyseessä on Kemiöstä (ruots. Kimito IPA*: [t̠ʃimito]) kotoisin oleva panimo.

Hanasta tippuu tulppaanilasiin verkkaisesti sitkaisen oloinen neste. Päälle jää noin sentin vahvuinen lumivalkea vaahto. Väri on meripihkan ja ruosteenruskean väliltä valaistukesta riippuen. Hieman punertavammalla puolella. Ulkonäkö on rikas, voimakas. Lasia kallistaessa ja siitä juodessa reunalle jää pitsiä vahvempi vaahto, lähes sekundaarinen "kukka".

Myös tuoksussa on kukkaisuutta. Aromeista tulee mieleen sanat "makea" ja "dank". Myrseeniä, lievää ruosteisuutta ja piparminttua.

Suutuntuma keskipaksu, melko matalan oloinen viskositeetti. Kevytrakenteinen, mutta voimakkaan aromikas.

Maussa ominaisina ruisleipä, vahvaksi haudutettu tee, lievä minttu. Kannabismainen sekä makea aromi pitävät pintaansa vielä makunystyräkäsittelyssä. Kitkeryys jää maistumaan jälkimakuna, mutta ei yhtä vahvasti kuin kalpeammissa IPA-oluissa. Maltaisuus tasapainottaa hieman.

Kaiken kaikkiaan maukas imperial/double IPA. Kaiken kaikkiaan rehellinen; juodessa ei hetkeäkään kuvittele, ettei joisi alkoholijuomaa. Kuitenkin kohtalaisen hienostunut, joskaan ei hienosteleva. Suosittelen.

Seuraavaksi Saimaan Juomatehtaan Marsalkka. Tästä olen liian väsynyt ja tunteellinen (brittilehdistömerkityksessä) antamaan kunnollista arviota.

*International Phonetic Alphabet, mutta tästä eteenpäin India Pale Ale

Roppari

  • Vieras
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #346 : Lokakuu 07, 2016, 14:58:21 »
^
Upea arvostelu! Katsotaanhan kykenenkö minä samaan.

Viski on vienyt sydämeni. Kun aloin tehdä tuttavuutta tähän jaloon alkoholijuomaan, niin takaisin ei ole ollut paluuta. Kokeilunhaluni, tiedonjanoni ja tahto tutustua uuteen on muuttunut loputtomaksi. Ajattelinkin nyt kirjoitella vähän lämpimikseni ja ilokseni pieniä viskiarvosteluja: tämähän on myös hieno tapa juhlistaa uutta alkua henkilökohtaisessa elmässäni, mutta se onkin jo toinen juttu se, mennäänhän viskeihin!

Johnnie Walker Double Black

Sekoiteviski Skotlannista. Iskin kerran silmäni tähän ja tuote alkoi samantien kiinnostamaan minua, varsinkin kun sekoiteviskejä on tullut koettua niin vähän. Tuotehan eroaa tavallista Johnnie Walker Black Labelista siinä mielessä valmistajan mukaan, että tämä olisi huomattavasti savuisempi. Tämän taas selittää Islay-mallasviskien suurempi osuus sekoitteessa. Isketäänhän kiinni:

Väri: Hyvinkin meripihkainen.

Rakenne: Todella täyteläinen, viski viipyy pitkään lasin reunalla.

Tuoksu: Hyvinkin savuinen. Uskaltaisin epäille että ainakin Laphroaigin tislaamolta on ongittu tähän mallasviskiä. Tuoksussa on myös hyvä vivahde anista.

Maku: Hyökkäävä maku iskee heti makunystyröihin! Savuisuus on tässä viskissä mielestäni hallitsevassa asemassa, mutta siitä löytyy myöskin vahva anis, todella helposti tunnistettavasti tammea sekä myös makeutta hedelmien -varsinkin itselleni tulee omena mieleen- muodossa. Maku viipyy hyvän tovin suussa. Jälkimaussa on runsaasti hienostunutta mausteisuutta.

Yhteenveto: Paras. Sekoiteviski. Tätäkään tuotetta ei valitettavasti saa Alkosta, mutta jos menet käymään Tallinnassa niin siellähän paikallinen liike vaihtaa mielellään kyseistä viskiä suomalaisten rahoihin. Kuten mainitsinkin jo niin henkilökohtaisella tasolla en ole ikinä maistanut yhtä hyvää sekoiteviskiä. Ihmiset jotka eivät pidä savuisuudesta viskissään niin luultavasti turvautuvat tavalliseen Black Labeliin. Mutta makuseikkailijoille ja muille jotka eivät pelkkään humalaan tyydy; en voi kuin suositella.

Koko: 0,7l
Alc: 40%
Hinta: Noin 40€

------------------------

Wild Turkey 101

Bourbon-viski Kentuckysta, Yhdysvalloista. Bourbon-viskihän eroaa skotlantilaisista mallas- ja sekoiteviskeistä (sekä muuallakin valmistetuista) siinä mielessä, että pääraaka-aineena toimii maissi, kun taas esim. skottien mallasviskissä ohra. Maissia onkin oltava tuotteessa vähintään 51% valmistusmateriaalista, että sitä voi bourboniksi kutsua.

Nyt otan suoran lainauksen Suuresta Viskikirjasta tällä hetkellä arvostelussa olevasta viskistä:

Sanotaan, että jos kentuckylainen maalaisjuntti tulee kysymään, mitä juot, sinun tarvitsee vain sanoa "101:tä." ja tarjota hänelle samanlainen, niin saat elinikäisen ystävän.
- Suuri Viskikirja

Samoiten kirjan arvostelu alkaa: Kantaa kunnialla viittansa kaikkien duunari-bourbon-viskien kantaisänä -niin en voinut olla kiinnostumatta. Varsinkaan kun itse en muotteihin sovi, enkä kravaatti kaulassa salkku kädessä kulkemaan. Alkopa sitten meni ja otti tätä valikoimaansa erikoiserän, joten olihan se puteli paikalliseen tilattava. Suurin ennakko-odotuksin varustettuna siis kiinni!

Väri: Meripihkainen, ehkä vähän pronssinen.

Rakenne: Tuhti ja täyteläinen: viski suorastaan muuttaa asumaan lasin reunoille.

Tuoksu: Hurmaavan imelä. Tuoksu on hyvin tyypillinen kunnolla tehdyille bourboneille.

Maku: Todella makea alkumaku joka ei ole hyökkäävä, vaan sivistyneesti lipuu suussa. Jälkimaku ei viivy pitkään suussa, mutta siitä löytyy helposti kahvia ja tummaa suklaata.

Yhteenveto: Todella hieno bourbon! Ei mielestäni pääse ihan premium-bourboneiden tasolle, mutta paljon ei jälkeen jää, eikä tämän tarvitse hävetä yhtään sellaisten rinnalla. Itse olen todella suuri amerikkalaisten viskien ystävä, ja ne monesti ovat mielestäni parempia kuin skottien mallasviskit. Tätä tuotetta suosittelisin ehdottomasti ihmiselle joka haluaa kokeilla kunnon bourbonia, varsinkin niille vankkumattomille mallasviskien kannattajille; ei sitä ikinä tiedä miten elämä yllättää. Tämäkin kyseinen bourbon on voittanut mitallia niin maan mahdottomasti.

Koko: 0,7l
Alc: 50,5%
Hinta: Noin 40€

---------------------------------

Jack Daniel's Silver Select, Tennessee Whiskey

Viskinystävät suhtautuvat Jack Daniel'siin parhaimmillaan itsestäänselvyytenä, pahimmillaan he ottavat siihen etäisyyttä ja tuomitsevat sen "epäaidoksi viskiksi". Tämä on loukkaavaa yksinkertaistamista ja todella epäreilua tuotemerkkiä kohtaan. Jack Daniel's nimittäin on tehnyt enemmän kuin yksikään toinen viskinvalmistaja pitääkseen viskilipun korkealla niinä pitkinä vuosina, kun viski ei ollut muodissa.
- Suuri Viskikirja

Ja olettekin varmaan monesti lukeneet internetissä tai kuulleet käydyn keskustelun:

Ääliö: Jack Daniel's ei ole viskiä!
Ajatteleva: No mitäs se on?
Ääliö: Se on bourbonia!
Ajatteleva: No mitäs se bourboni on?
Ääliö: No..

Sorruin kieltämättä itsekin tuohon kun en asioista tiennyt, mutta nykyään pullat paistuu ihan eritavalla uunissani.

Mutta jos se ns. Ääliö on liian uppiniskainen eikä suostu tajuamaan, niin muistakaa tässä tämä ohje:
Spoiler (click to show/hide)
Eli älkää ainakaan sitä tollikkaa kutsuko lasilliselle. (In select company!)

Tennessee, tuo ampumahullujen ja Tennessee-viskin osavaltio kätkee todellakin sisälleen tämän hienon tislaamon. Tennessee-viskinhän erottaa bourbonista se, että tämä suodatetaan vaahterahiilen lävitse, ja sitä pitää kypsyttää vähintään 4 vuotta uusissa tynnyreissä, kun bourbonilla minimiaika on 2 vuotta. Olen maistanut jo aiemmin Jack Daniel's Single Barrellia, joten en usko että tämäkään on huonoa tuotetta tämän kuullun tislaamon prameammasta valikoimasta

Väri: Hieman jo ruskeasävytteinen, kuparinen.

Rakenne: Melko täyteläinen.

Tuoksu: Makea ja karamellimainen. Tuoksusta tulee hyvin mieleen lapsuudenaikaiset hetket irtokarkkihyllyllä.

Maku: Hyvinkin sivistynyt ja hienostunut. Maku ei missään vaiheessa hyökkää, ei heti uskoisi että on kuitenkin 50%-vahvuinen. Jälkimaku taasen sen sijaan tekee tepposet ja on melkeinpä pistävä. Maussa on runsaasti hienostunutta mausteisuutta. Mausta on mielestäni vaikea löytää yksittäisiä artikkeleita, mutta se ei ole missään mielessä paha: päinvastoin!

Yhteenveto: Tämä on todellakin niitä viskejä joita uskaltaisin itse tarjota ihmiselle, joka ei yleensä viskistä pidä. Vaikka tavallinen Jack Daniel's jakaakin vahvasti mielipiteitä, niin tässä on todellakin sellainen fiilis, että näen sen tennesseeläisen ranchinpitäjän tetsonissaan, pikkutakissaan ja farkuissaan bootseihin sonnustautuneena sanovan: "How'dy!" kun järsii hammastikkua ja kaataa tätä lasiin vieraalle ja itselleen. Jälleen kerran: ei tarvinnut pettyä Jack Daniel'siin.

Koko: 0,7l
Alc: 50%
Hinta: 40 - 60€ (HUOM! Travel exclusive!!!)

Kiitoksia kun luit. Jos tahdot jutella viskeistä, niin löysit todellakin oikean persoonan. Tämä on yksi niitä aiheita mistä minä vielä jaksan jaaritella kuolinvuoteellanikin.

Tule toki joskus lasilliselle. Mitä laitetaan lasiin?

Huopatossu

  • Sympaattinen sikasuolijäbä
  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 689
  • #ydinjolo
    • Profiili
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #347 : Joulukuu 02, 2016, 01:03:22 »
Tuli tässä taannoin hankittua Helsingin puolelta tuota japanilaista Togouchi-viskiä, ja tässä sitä hörpin menemään kirjoittamisen hetkellä. En ole mikään sanaseppo tai asiatekstien loihtija, joten vetelen erittäin ytimekkään ja täysin asiantuntemattoman arvostelun.

Aine on väriltään läpikuultavan keltaista ja rakenteeltaan kevyttä. Tuoksu on pehmeän raikas ja makeahko. Maku on myös raikas ja muuttuu myöhemmin hieman kirpeäksi ja muistuttaa hieman vihreästä teestä. Jälkimaku on lyhyt mutta jättää mukavan aromin kurkunperälle. Oikein helppoa juotavaa, melkein menee jopa turhankin persoonattoman puolelle, mutta onneksi vain melkein. Tätä kelpaa maistella menemään ihan muuten vain.

Roppari

  • Vieras
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #348 : Joulukuu 09, 2016, 22:16:58 »
^
Hei jeij, ollaan samiksii.

Tuli taas kutkuttava tarve kirjoitella vähän, vaikkapa viskiarvostelua. Ees jonkinlaista. Katotaan vaan nyt mitä nää aistimet tuumii parin tunnin yöunilla tuotteista tähän kellonaikaan.

Highland Park 12 Years Old.

Mallasviskiä Skotlannista. Ostaa rykäsin kerran tällaisen valmistujaislahjaksi kaverilleni, nyt kävi taas niin veikeästi että sain itse kyseisen tuotteen syntymäpäivälahjaksi tämän kaverini veljeltä, ja hänen kihlatultaan. Highland Parkhan on sinänsä tunnettu viskiystävien keskuudessa(?) ja lahjahevostahan ei suuhun katsota, joten ennakkoluulottomasti vaan tuotteen äärelle!

Kyseessä on siis Islay- ja saariviski, jotka ovat tunnettuja savuisuudestaan taikka turpeisuudestaan. Myös tätä tuotetta povaillaan turpeisuudellaan, mutta hienolla sellaisella. Koitetaanhan mitä mieltä väsyneet aistini ovat tästä~

Väri: Hohtavan meripihkainen.

Rakenne: Keski-täyteläinen. Viski viipyy hetken lasin reunalla ja alkaa sivistyneesti tasaiseen tahtiin valua.

Tuoksu: Hyvinkin ohrainen. Erottaa silti hennosti hunajan, vähän erinäistä kukkaniittyä ja hedelmiä, kun on kuitenkin sherry-tynnyreissä kypsytettyä viskiä. Myös mukava pieni savuisuus tuoksussa.

Maku: Makea, ohrainen, mukavan sivistynyt ja hieman karski! Jälkimakua myöten kyseistä viskiä siivittää sopiva turpeisuus, joka toimiikin tässä tyylikkäänä mausteena, eikä pääasiallisena makuelämyksenä. Jälkimaussa myös runsaasti tammea.

Yhteenveto: Oikein hienostunut ja mukava, perusvarma viski. Sinänsähän tämä ei viskiharrastelijalle tarjoa mitään ihmeellistä, mutta ei siinä kirvestäänkään kiveen lyö jos tämän kaappiinsa hankkii. Mielestäni tämä on juurikin hyvin aloittelijaystävällinen tuote ihmiselle joka arvostaa makua juomissaan tai tahtoo kokeilla viskiä: tämän tuotteen turpeisuus kun ei ole mitenkään ylitsehuutava, vaan toimii juuri mukavana mausteena, joka elävöittää kyseistä viskiä. Hyvää tavaraa viskikokoelmiin, viinakaappeihin, lahjaksi tai vierasvaraksi. Ei ole sinäsä hinnallakaan pilattu, ei varsinkaan jos tyytyy huokeampaan.

Koko: 0,7l
Alc: 40%
Hinta: noin 52€

------------------------

Jim Beam Kentucky -Dram- Whiskey

Nyt olemme jännittävän äärellä: Jim Beam-bourbonia sekoitettuna skotlantilaiseen turpeistettuun viskiin! Mikä voisi mennä vikaan!?

Viron-vesillä seilaavan laivan valikoimista tarkan seulonnan jälkeen silmiini iski tämä kyseinen tuote. Todellakin, hyvinkin mielenkiintoinen kokeilu amerikkalaiselta jättikokoiselta tislaamolta joka valmistaa maailman tunnetuinta bourbonia: Jim Beamia; että sekoitetaanpa omaa tuotettamme skotlantilaiseen viskiin. Ja vieläpä turpeistettuun sellaiseen!

Kuten Hans Zimmerkin sen sanoi mainoksessa: "Jos joku asettaa säännön, riko se! Näin luodaan uutta!" Jim Beamillahan tämä nyt sitten hiffattiin. Eräät skotlantilaiset sekoiteviskithän ovat hyvin suosittuja Yhdysvalloissa, joten ei sinänsä ihme että sielläpäin ollaan menty kokeilemaan sekoitetta oman, ja vieraan maan tuotteilla. Harmi sinänsä ettei tässä mainita minkä skotlantilaisen tislaamon viskiä tähän on sekoitettu. Jim Beam ei omilla kotisivuillaankaan ota kantaa tähän tuotteeseen, ja Googlekin nirsoilee tiedon kanssa, joten omillamme ollaan. Vaan emme anna sen häiritä, vaan haastamme aistimme viimeisen päälle:

Väri: Veikeän pronssinen, jopa hieman oranssinenkin.

Rakenne: Täyteläinen. Viski viihtyy lasin reunalla pitkään ja lähtee paksuna viivana valumaan alas.

Tuoksu: Mukavan makea. Siirappia, imelää jäätelöä ja hento savuisuus.

Maku: Äärimmäisen omanlainen! Aivan kuin suussa kamppailisi kaksi eri viskiä, jotka pyrkivät kyynärpää-taktiikalla tuomaan itsensä esiin. Bourbonin makeus väistyy skotlantilaisen ohran alta, ja toisinpäin: taustalla on koko ajan sivistynyt, pieni savuisuus. Tämä viski meni omanlaisuudessaan kyllä ihan omaan mittaluokkaan! Jälkimaussa jatkuu sama kamppailu viskien välillä.. ja jälleen kerran hento savuisuus on taustalla.

Yhteenveto: Pidän ennen kaikkea viskimaailmassa näistä -tämänkaltaisista- villeistä korteista, koska ne rikkovat rajoja, perinteitä ja tuovat alalle jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Tästä syystä onkin upeaa nähdä että yksi alan suurimpia tekijöitä tekee jotain näin rohkeaa ja irtautuu kaavoista. Hintaisekseen ei todellakaan mielestäni huono tuote, ainakin kokeilemisen arvoinen. Voisin veikata että toimisi hienosti myös jonkin erikoisemman cola-juoman seassa!

Koko: 1l
Alc: 40%
Hinta: Noin 40€ (HUOM! Travel Exclusive.)

----------------------------------

Ardbeg Corryvreckan

On olemassa viskiä, ja sitten on Viskiä. Ardbeg on Viskiä. Mallasviskiä Skotlannista.

Ensimmäinen todellinen kunnon viski jota maistoin ikinä -ennen kuin olin koko viskien maailmaan hurahtanut- oli 10-vuotias Ardbeg. Nyt meillä on käsissämme kyseisen, mahtavan tislaamon tynnyrivahvuista tuotetta. Ardbeg tunnetaan äärimmäisen runsaasta turpeisuudestaan, joka muunmuassa vaikutti siihen että tuote nousi aikoinaan heti kärkeen lempi viskikseni. Viskihän on Islay ja Saari-viskeihin kuuluva. Ja tämä kyseinen viski on juurikin Islayn saarelta jonka tuotteet eivät Pupu Tupunoiden herkkiin suuvärkkeihin sovi. Ardbeg Corryvreckan onkin viski, joka on ottanut nimensä saaren lähellä olevasta meripyörteestä. Meripyörteeseen uskaltautuuvat kuulema ainoastaan kaikkein rohkeimmat. Kyseinen viski on kuulema samanlaista sielunmaisemaltaan. Pelottaako jo? Ei minuakaan, iskemme kiinni!

Ps. Mainittakoon vielä että tämä viski on kylmäsuodattamatonta ja värjäämätöntä tynnyrivahvuisuuttaan myöten: eli juurikin niin aitoa kuin viski voi olla. Tynnyrivahvuisissa viskeissä saattaa olla sakkaa joka kuuluu asiaan.

Väri: Rehellisen meripihkainen. Hieman kallistuu myös pronssiin.

Rakenne: Todella täyteläinen! Hyvä ettei sulata lasia.

Tuoksu: Jo pelkkä tuoksu on tyrmäävä! Suurissa määrin turvetta, hiiltä, mustaviinimarjaakin putkahtaa esiin. Varovasti haistaessa! Tämä on vahvaa ja ei anna armoa nenälle.

Maku: Tislaaja ei valehtele, tätä ei pysty käsittelemään heikkoluontoiset! Suuren alkoholipitoisuutensa myöten maku on tulinen. Maussa on turvetta, vihreää ruohoa ja vahvaa kahvia. Tuju marjamaisuus on myös havaittavissa. Jälkimaussa tasapainottuvat hienosti kaikki viskin maut, ja ne pysyvät suussa miellyttävän ajan kunnes tyylikkäästi lipuvat pois.

Yhteenveto: Paras viski mitä olen ikinä maistanut, suosikki viskihän olisi sitten tässä! Tässä viskissä yhdistyvät mahtavan maun lisäksi tekijät joita arvostan: alkuperäisyys ja muokkaamattomuus. Tämä ei todellakaan ole sitä aloittelijoiden tavaraa: ei varsinkaan kun paikallisessakin 4cl tätä kustantaa jo sen 18€. Mutta varsinkin jos sattuu pitämään tämän tislaamon kivijalkatuotteesta on tämä, Corryvreckan, vähintäänkin kokeilemisen arvoinen. Hinta ja laatu kohtaa, niin hyvässä kuin pahassa!

Koko: 0,7l
Alc: 57,1%
Hinta: 82 - 100€
--------------------

Väsyneenä ei nyt oikein lähtenyt. Pitäisi taas joskus pienelle piirille järkätä joku viski-ilta jossa voidaan sitten vaikka kehua kilpaa viskejä ja toisiamme.. hä hä~

bitofhope

  • Wannabe-harmaaparta
  • Sininen Keiju
  • **
  • Viestejä: 81
  • grep -f laatusisalto
    • Profiili
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #349 : Joulukuu 30, 2016, 13:46:23 »
Irkissä inttiin menijän olutmietteitä.

Lainaus
13:26 < bitofhope> Testissä tänään Dark Humor Clubin Hot Chocolate
13:26 < kyouko> tänään
13:27 < bitofhope> Imperial Stout / 10,2% ABV / 42 IBU
13:28 < bitofhope> Mustalle huumorille onkin kai tässä kysyntää :D
13:29 < bitofhope> Lievästi punertavan musta olut, aromilasiin kaatuessa pikkusormen paksuinen maissinkeltainen vaahto, ohenee pian pitsirenkaaksi ja -saareksi
13:30 < bitofhope> Tuoksussa kahvia, suklaata, jouluisia aromeja
13:30 < bitofhope> kardemumman, kanelin, pomeranssin suuntaisia vivahteita
13:30 < bitofhope> ei merkittävää humalien tuoksua
13:31 < bitofhope> suutuntuma yllätyskevyt, kevyesti hiilihappoinen
13:32 < bitofhope> ei erityisen suuri viskosiiteetti
13:32 < bitofhope> humalointi happamaan päin, suklaamaltaat vahvoina
13:32 < kyouko> humalointi JIHAD
13:33 < bitofhope> kyouko: Amarillo akbar!
13:33 < kyouko> akbar
13:35 < bitofhope> Oikein hyvä IS, numeerisesti vahva mutta tuntumaltaan hentorakenteinen. Lisää viskositeettia ja täyteläisyyttä voisi vielä olla.

Satori

  • sādhuばあちゃん
  • Keltainen Keiju
  • ****
  • Viestejä: 299
  • pullantuoksuinen kotiäiti
    • Profiili
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #350 : Maaliskuu 27, 2017, 19:57:56 »
Suntoryn tislaamoilta japanista... The Chita Single Grain 「知多」

Nenä: Terävä
Maku: Lentokonebensa
Jälkimaku: vaahtokarkki

Yhden jyvän loliviski, ikää ei mainittu, joka tekee mitä lupaa: monimutkainen ja kevyt tsundere.
------ "Puolueemme nojaa vahvasti valtionshintōlaisiin perusarvoihin! Rötöstytöt kuriin!"

bitofhope

  • Wannabe-harmaaparta
  • Sininen Keiju
  • **
  • Viestejä: 81
  • grep -f laatusisalto
    • Profiili
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #351 : Huhtikuu 15, 2017, 18:49:16 »
Panimo: Svaneke
Olut: Påskefrokost
Tyyli: Saison IPA (???)
Pakkaus: 75 cl pullo  :o

Samea, valean oranssi. Parin sormen vaahto. Sienimäinen, kellarin mieleen tuova saison-tuoksu. Maku vastaava. Sitruksia, tilliä, myrseenejä. Väittää olevansa saison IPA, ja minusta ansaitsee luokituksen. Pullo aika iso. Tuntuu höpöltä yhdellä aterialla kokonaan juotuna. Taidan säästää kaapissa odottavan Russian Imperial Stoutin iltaan saakka.

J_onn_e

  • Tokyo Metropolitan Police Special Vehicle Section 2, Division 2.
  • Miko
  • ***
  • Viestejä: 944
  • Shinohara Heavy Industries AV-98 Ingram
    • Profiili
    • Get money
Vs: Alkoholilanka
« Vastaus #352 : Kesäkuu 23, 2017, 23:02:08 »
Garage on hyvän makusta mut Dry Vodka potkii paremmin :'D
Jatkakaa hyvää työtä senkin hemulit