(Kirjoitus perustuu saman tekijän Touhou.fi-keskustelufoorumilla 27:ntenä joulukuuta 2015 julkaisemaan hieman suppeampaan pohdintoon.)
Japanin Shōwa-kausi, jonka monet suomalaiset tuntenevat paremmin »keisari Hirohiton hallituskautena», alkoi vuonna 1926 ja päättyi 1989. Poliittisen historian kannalta se jakautui kahteen toisistaan jyrkästi poikkeavaan vaiheeseen, joitten välinen käännekohta oli Japanin antautuminen 14:ntenä elokuuta 1945. Varhaisen Shōwa-kauden aikana (1926–45) Japanissa siirryttiin asteittain militarismiin ja fasismiin sekä aloitettiin useita hyökkäyssotia. Viimeistään vuodesta 1941 lähtien maa oli varsinaisesti mukana toisessa maailmansodassa, jota se myös jatkoi pitempään kuin yksikään muu akselivaltain leiriin kuulunut maa.
Sarjakuvateoksessaan »Adolf ni Tsugu» Osamu Tezuka on kuvannut 1930- ja 1940-lukujen Japanin painostavaa ilmapiiriä. Hieman samaan tapaan kuin Suomessa oikeistolainen vaino ja terrori kohdistuivat lähinnä vasemmistolaisiin eivätkä juurikaan juutalaisiin. Isänmaallisuutta korostettiin voimakkaasti.
Englanninkielinen Wikipedia kuvailee 1930-luvun Japania näin (vapaasti suomentanut Hieda no Mukyū): »Erilaiset äärioikeistolaiset liikkeet houkuttelivat toimintaansa mukaan paikallistason johtajia kuten pormestareja, opettajia ja šintolaispappeja, jotka sitten puolestaan kyllästivät väestön mielet kiihkokansallisin ihantein. Kaupallisen eliitin ja puoluepoliitikkojen esittämät käytännönläheiset ajatukset saivat niukasti huomiota, kun uskollisuuden tuli kohdistua keisariin ja armeijaan.»
Sisäpolitiikan kannalta yksi merkittävimpiä käänteitä oli vuonna 1936 sattunut helmikuun 26. päivän välikohtaus: fasistiset nuoret upseerit uskoivat, että aika olisi kypsä vallankumoukselle.
Suomenkielinen Wikipedia kertoo tapauksesta: »[Välikohtauksen] aloittivat keisarillisen Japanin armeijan äärinationalistisen ryhmittymän Kōdō-han upseerit. 1400 sotilasta nuorten upseerien komennuksessa ottivat haltuunsa Tokion keskustan ja surmasivat useita johtavia poliitikkoja, kuten talousministeri Takahashi Korekiyon, kenraali Jōtarō Watanaben ja naidaijin Saitō Makoton. He hyökkäsivät myös pääministerin asuntoon ja jijūn (kamariherran) asuntoon, mutta epäonnistuivat heidän murhaamisessaan: pääministeri Keisuke Okada ja amiraali Kantarō Suzuki pelastuivat täpärästi.»
Kaappausyritys oli liian radikaali muun muassa keisarille ja suurelle osalle ylintä upseeristoa. Armeijan johto osasi kuitenkin pelata tilanteen omaan pussiinsa. Ääriliikkeen nuoret upseerit saivat maksaa teoistaan kalliisti, mutta kansanvaltainen järjestelmä ei kunnolla toipunut saamastaan iskusta.
Millä tavoin voisimme kuvitella näin rajujen yhteiskunnallisten myllerrysten vaikuttaneen Gensōkyōhon, jota – jos sen maantieteellinen sijainti on määriteltävissä – Japanin keisarikunta ympäröi?
Zunin kirjoituksista tiedämme, että Hakurein rajassa on aina esiintynyt jonkin verran vuotoja, sekä tahallisia että tahattomia. Voisi olettaa, että 1920-luvun vapaamielisempien vuosien jälkeen sorto, syrjintä ja militarismin nousu olisivat ajaneet entistä enemmän ihmisiä ja kenties myös yōkaita rajan lävitse ja että tavallista useammat olisivat kerran Gensōkyōhon päädyttyään myös tahtoneet jäädä sinne pysyvästi.
Miten gensōkyōlaiset suhtautuivat pakolaisiin, ja mitä ajatuksia näitten tuomat uutiset herättivät? Mistään pakolaistulvasta on turha puhua, sillä Hakurein raja on tuskin milloinkaan, mahdollisesti ensimmäisiä paria vuosikymmentä lukuun ottamatta, vuotanut niin paljon, että tulokkaita olisi ollut enempää kuin pieni murto-osa vakiintuneitten asukkaitten määrästä.
Entä oliko ulkopuolisen Japanin fasistis-isänmaallisten voimien joukossa okkultisteja, jotka olisivat kaivanneet Gensōkyōhon paenneita yōkaita takaisin uskoen voivansa käyttää näitä hyväkseen tai ainakin voivansa päästä näitten kanssa hyödylliseen yhteistyösuhteeseen? Yukari Yakumo ja Hakurein silloinen pykäkköneito varmaankin vastustivat moisia pyrkimyksiä tiukasti, mutta eikö Gensōkyōssa ole jo kauan ennen Kanako Yasakan ja Suwako Moriyan saapumista ollut kapinallisia jumalia, henkiä ja hirviöitä valmiina juonittelemaan?
Olisiko joku henkiolento tai hirviö vapaaehtoisesti palannut Gensōkyōsta Japaniin 1930-luvulla tai 1940-luvun alkupuolella? Tuhoutuiko hän maailmansodan kestäessä, joutuiko hän vuoden 1945 jälkeen lohduttomasti eksyksiin, vai onnistuiko hänen lopulta palata Gensōkyōhon?
Turvautuiko Yhdysvallat maihinnousun sijasta atomipommeihin loppujen lopuksi juuri siksi, että Japanin pääsaarille suuntautunut hyökkäys olisi saattanut ajaa gensōkyōlaisetkin valitsemaan puolensa? Paljonko liittoutuneitten tiedustelupalvelut itse asiassa tiesivät Japania mahdollisesti varjelevista yliluonnollisista voimista? Onko välillisesti gensōkyōlaisten ansiota, että jumalkeisari sai miehityksestä ja sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä huolimatta säilyttää valtaistuimensa? Näitä asioita koskevat asiakirjat tuskin tulevat julkisiksi milloinkaan.