Tsalop arvostelee: Subterranean Animism

Vuonna 2008 julkaistu Touhou Chireiden ~ Subterranean Animism on järjestyksessä yhdestoista Team Shanghai Alicen Touhou -pelisarjaan kuuluva shmup. Mekaniikallisesti peli sisältää monia muutoksia edeltäjäänsä, Mountain of Faithiin, verrattuna kuten puuttuneen grazetuksen sekä yksilölliset pommit.

Tarina:
Hakurein temppelin lähelle on ilmestynyt kuuma lähde, josta pulppuaa lämpimän veden lisäksi pahoja henkiä. Reimua ja Marisaa tämä ei oikeastaan haittaa sillä heille tärkeämpää on rakentaa lähteen ympärille kylpylä, mutta tuntemiensa youkaiden painostama lähtevät he lopulta maanalaiselle retkelle selvittämään pahojen henkien alkuperää. Etsintäretki kuljettaa heidät aina entiseen helvettiin asti, missä joku on jälleen käynnistänyt helvetin lieskat.

Marisa pitää ystäviään aseina


Yleistä:
Reimu ja Marisa ovat edelleen ainoat pelattavat hahmot, mutta tällä kertaa perinteisten ammustyyppien sijasta pelaajan tulee valita apuri: Reimu liittoutuu Yukarin, Suikan ja Ayan kanssa kun taas Marisa saa rinnalleen Alicen, Patchoulin ja Nitorin… Ammustyypin ja pommien lisäksi jokaiselle apurilla on oma erikoistaitonsa, joilla helpottavat pelaamista.

Kuten Mountain of Faithissa, pommit on edelleen sidottu pelaajan voimatasoon mutta tällä kertaa pommit ovat jälleen yksilöllisiä; lisäksi Mountain of Faithista puuttunut Grazetus tekee paluun. Point of Collectionin (PoC) voi vieläkin aktivoida ilman täysiä voimatasoja.

Elämien käsittely on muuttunut edellisiin peleihin verrattuna. Subterranean Animism esittelee elämäsirpaleet, mitä saa selviämällä vihollisen hyökkäyksestä annetussa ajassa kuolematta: kun pelaaja kerää viisi sirpaletta niin hän saa yhden lisäelämän.

Myös piste-esineetkin toimivat erilailla kuin ennen. Sen sijaan, että niiden arvo olisi sidottu pelaajan sijaintiin ruudulla, piste-esineiden arvo riippuu täysin Subterranean Animismin uudesta mekaniikasta: Yhteydenpidon tasosta. Käytännössä tämä toimii siten, että kun pelaaja grazettaa luoteja niin yhteydenpidon taso kasvaa mutta tuo kasvu ei ole pysyvää vaan taso laskee hiljalleen jos pelaaja ei ole PoC:ssa.

Pelaajan kannalta ehkä miellyttävin muutos pelissä liittyy lopetuksiin: Subterranean Animismmissä pelaaja voi saada hyvän lopetuksen jo Easy-modessa, Extran joutuu tosin avaamaan normaalisti.


Kannattiko pelata:
Subterranean Animism on jälleeen kerran graafisesti kaunis peli niin tasoiltaan kuin hahmotaiteeltaan vaikkakin joukkoon on eksynytkin muutama poikkeus kuten yllä kuvattu Satori. Hahmot itsessään ovat niin persoonaltaan kuin taidoiltaan mielenkiintoisia ja Subterranean Animism ansaitsee myös kiitosta siitä, että se poikkeaa tarinaltaan tutusta kaavasta eli kartanon omistaja ei tällä kertaa olekaan päävastustaja.

Musiikkikin on hyvin toteutettu ja soveltuu pelin monimuotoisiin tasoihin; tasojen monipuolisuus ja sijaintien vaihtuvuus on itse asiassa yksi pelin parhaimpia puolia…

Mitä muuttuneeseen mekaniikkaan tulee, Subterranean animism ansaitsee myös pisteitä elämäsirpaleista. Vaikkakin aluksi karsastin kyseistä muutosta niin nykyään arvostan sitä enemmän: Sirpaleiden etuna on se, että perinteisten pisteiden puuttuessa pelaajan on helpompi seurata milloin lisäelämä saavutettaan.


Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain huonoa.

Jälleen kerran pommien sitominen pelaajan voimatasoon, mikä saattaa saada kokomattoman pelaajan kavahtamaan pommittamista. Tosin pelin suurin ongelma lienee sen vaikeusaste ja eri apureiden välinen epätasapaino. Verrattuna aikaisempiin sarjan peleihin Subterranean Animism on huomattavan vaikea jopa helpoimmilla vaikeusasteilla varsinkin kaksi viimeistä tasoa vastuksineen on tuskaa jos ei tiedä mitä odottaa.


Mitä puolestaan apureihin tulee, niin Reimu+Yukari ja Marisa+Nitori ovat käytännössä ainoat perinteiset ammustyypit…

Reimu+Suika on eräänlainen vesitetty versio hakeutuvista amuleteista ja Reimu+Aya puolestaan toimii samantyyppisesti kuin Youmu Imperishable Nightissä (luodit kääntyvät liikkeen mukana ja lukittuvat suuntaan pelaajan keskittyessä). Tästä syystä Reimun kumppaneista Yukari on se, jonka apuun todennäköisimmin turvautuu sllä Aya vaatii pelaajalla enemmän kikkailua ja Suikan luotien vähäinen hakeutuminen ei oikein luo eroa Yukariin.

Marisa+Alice toimii pelin viuhkatyyppinä mutta optioiden asettelusta johtuen ammustyyppi on voimakkaimmillaan Marisan nenän edessä; Tätä on kompensoitu neljällä ylimääräisellä pommilla mutta nämä tuskin tuovat niin paljon lisähyötyä, että tavallinen pelaaja pystyisi hyödyntämään Alicen kummallisuuden. Marisa+Patchouli puolestaan tuntuu siltä, että kaikki ylijääneet ammustyypit upotettiin häneen elementtien nojalla; Lisäki Patchoulilla on riski, että pelaaja päätyy vaihtamaan ammustyyppiä vahingossa sillä se tapahtuu painamalla focus ja shotti yhtä aikaa pohjaan. Tästä syystä Nitori on ennalta arvattavuudellaan turvallisin valinta ja todennäköisin valinta.

Sinänsä on hyvä, että pelaajalla on valittavanaan erilaisia ammustyyppejä mutta koska niiden tasapainotus ei ole kohdillaan niin suurin osa ammustyypeistä jää tavanomaisten pelaajien keskuudessa kertakäyttöisiksi kurisioteeteiksi. Tottakai kokoneemmille pelaajille nämä erilaiset ammustyypit, ja niiden oppiminen, tuovat lisähaastetta, mikä on erittäin positiivinen asia mutta se ei siltikään poista sitä tosiseikkaa, että apureiden taidot ovat hieman liian kaukana toisistaan jolloin pääsee syntymään kuva ettei kaikkia niistä ole mietitty loppuun asti.


Kaiken kaikkiaan Subterranean Animism on kaikin puolin hyvä kokonaisuus, joka valitettavasti kärsii vaikeusasteestaa sekä hieman erikoisista ammustyyppivalinnoista.
Lopullinen arvosana: 8.0

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>