Täysin yksiin nämä eivät mene tuttuun primääri- ja sekundäärifaneiksi ihmiset jakavaan ajatusmalliin, jossa ensiksi mainitut ovat pelit lunaticilla silmät sidottuna takaperin vetäviä jumalia ja jälkimmäiset söpöjä animehahmoja piirtelevää ihmisroskaa. Primääreille pitäisi tunnuksenomaista olla kaanonhomous ja fanonisten tietolähteiden tuomitseminen, mutta omien kokemuksieni perusteella siinä ei ole mitään epätavallista että monet huomionkipeät cossailijat saattavat tunteakin ZUNin kirjoitelmat ja ajatukset paremmin kuin se yhtä peliä uudestaan 605:tta kertaa tahkoava komero. Toisaalta eivätpä käsittääkseni oikeasti taitojensa puolesta monet lännen parhaista pelaajista tuollaisista ryhmittelyistä välitäkään, vaan vaivaavat päätään tärkeämmillä asioilla.

En muuten aloituskappaleessa sanonut että tämä toinen ryhmä koostuisi nimenomaan pelejä pelaavista, mutta nyt puhunen heistä. Mahtuisihan tuon nimikkeen alle helposti mm. se myyttinen pornolle runkkaava sarjan muista osa-alueista välittämätön herrarotu, mutta nyt ei olla heitä käsittelemässä.

Tämä pelaava eliitti leveilee muita suuremmalla scorella, ja ovat vakaasti sitä mieltä että muusta syystä Touhousta kiinnostuneet ovat sieltä minne ei aurinko paista.
Cosplayta harrastavat huomiohuorat taas kisaavat siitä kuka saa pakotettua itseään eniten näkyville, ja kuvittelevat ettei heidän aikansa mihinkään peleihin riitä.
On noissakin näkemyksissä jo yhtäläisyyksiä, mutta sen vähän sivusta näkemäni perusteella scorettajat pitävät vain hauskaa. Vaihtelevat kuulumisia siitä miten joidenkin luotimyrskyjen harjoittelu on sujunut, linkkailevat toisten vaikuttavia suorituksia ja heittelevät toisilleen kahjoja haasteita. Antavat myös vinkkejä niille joilla menee väistely vähän heikommin ja tekevät pelaamisesta itselleen ja kaikille muillekin mukavampaa siinä määrin kuin pystyvät. Huijaustyökalujen käyttöä paheksutaan, koska ne vievät pointin oikealta vaivannäöltä, ja pystyy sitä kuitenkin peliä katsomalla sanomaan milloin on vedetty ilman apuja. Pelejäkään ei pahemmin niistä kiinnostumattomille vakavissaan pakoteta.

Cossaajien harrastuksessa taas on kyse vain hauskanpidosta. Vaihtelevat kuulumisia siitä miten joidenkin röyhelöiden tekeminen on sujunut, linkkailevat toisten näyttäviä pukuja ja heittelevät keskenään ideoita siitä mitä hahmoa ja mistä sarjasta joku voisi seuraavaksi yrittää. Antavat myös vinkkejä niille joilla on kädentaitojen kanssa vielä hiomista ja tekevät pukuilusta itselleen ja kaikille muillekin mukavampaa siinä määrin kuin pystyvät. Valmispukujen ostoa paheksutaan, koska ne vievät pointin oikealta vaivannäöltä, ja pystyy sitä kuitenkin pukua katsomalla sanomaan milloin on itse tehty. Niitä omia kuviakaan ei kiinnostumattomille itse pakoteta.

…Oho.

Alun perin Alice no Takarabako -doojinpiiri julkaisi ratkaisun kotisivuillaan syyskuussa kätevässä vuoropuheluformaatissa, jossa Reimu selitti Marisalle ja Ayalle yksityiskohtaisesti, mistä tapauksessa oikein oli kyse. Ajattelin, että kattavin tapa kertoa ratkaisu olisi kääntää kyseinen ratkaisuosio tekijöiden kotisivuilta, joten teinpä sitten niin.

Linkki ratkaisuun: http://pouhula.pp.fi/patlog/

Tarinan opetus: Älä koskaan luota itkevään noitaan.

Ostin syksyllä Alice no Takarabakon doojinin PACHECK x LOGIC. Kyseessä on murhamysteeridoojin, jossa lukijan tehtävänä on ratkaista doojinissa esitetty mysteeri. Rikkoo muutamaa murhamyysterikonventiota mutta kyseessä on silti aivan loistava tuote ja itse pidän Kei Mizuryun piirrustustyylistä. Mutta törmäsin ongelmaan, en osaa japania tarpeeksi voidakseni nauttia sarjakuvasta täysin, saatika sitten edes yrittää ratkaista mysteeriä. Päätin tehdä asialle jotain.

Doojinin kansi

Omaan hyvin alkeelliset japanin kielen taidot, joten suuressa itsetunnossani päätin, että minähän käännän tämän ja samallahan harjoittelisin japania. Avattuani doojinin tajusin, että se tosiaan on 44 sivua pitkä. Ja täynnä tekstiä. Ja kanjeja joista minulla ei ole hajuakaan. Joten otin yhteyttä ylläpitotiimin jäseneen MrSakeen, joka myöskin Ushiai -nimisestä fansubryhmästä tunnetaan, ja pyysin häntä tarkastamaan käännökseni.

Hän suostui ja aloitin tekstin digitoinnin, sillä onhan nyt mukavampi kääntää tekstiä jota pystyy kopioimaan ja muokkaamaan suoraan. Tässä kesti pari päivää. Tämän jälkeen minulla oli noin 8000 merkin edestä kuuriimuja ja päässä alkoi huimata. Kysyin MrSakelta, eikö hän haluaisi kenties kääntää vaikeampia osia ja itse aloitin alusta kääntämisen. Tosin kysyin aina vähän väliä neuvoa häneltä, sillä japanin taitoni tosiaan oli suhteellisen huono. Lopulta homma meni siihen että MrSake käänsi yli puolet doojinista ja käytännössä kaiken, sillä hän tosiaan tarkisti myös minun tuottamani käännökset. Kääntäminen meni vapaalla tahdilla ja käännöstyö, joka alkoi tiistaina tai keskiviikkona, oli valmiina sunnuntai-iltana. Tästä innostuneena päätin aloittaa typesettauksen heti. Ja eihän siinäkään mennyt kuin se viisi tuntia. Lopullisten korjausten ja siivousten jälkeen on kyllä aika voittajafiilis.

Lopussa, haluan kiittää varsinkin MrSakea yhteistyöstä ja antamastaan panoksesta tähän, sekä Grausia eritoten doojinin skannauksesta sekä avusta parin kanjin selvittämiseen.

Voitte ladata käännetyn doojinin tästä: http://dl.dropbox.com/u/14862032/Logic.Valmis.rar

Ja mistä sitä tietää, ehkä tulevaisuudessa tulee uusia käännöksiä vastaan.

Ja lainaten Mizuryun sanoja, koittakaa ratkaista mysteeri. Postaan oikean ratkaisun myöhemmin.

Syynä tähän ollut lähinnä itseni kohdalla menot, jotka vievät minut pois koneelta ja väsyttävät ja muilla lähinnä se etten ole potkinut heitä liikkeelle.

Kuitenkin, tässä postauksessa otetaan pieni katsaus loppuvuoteen ja ensi vuoden alkuun.

Touhou.filäisillä oli miitti Tampereella vähän aikaa sitten. Meno oli juuri sellainenkin kuin sopi odottaa, osa ihmisistä myöhässä ja muuta hauskaa, mutta itse miittipaikalla kaikilla tuntui olevan mukavaa, ainakin minusta. Ja koska tämä miitti toimi myös eräänlaisina pikkujouluina porukallemme, jaettiin siellä lahjojakin. Itsehän sain ihanan kankaasta tehdyn pistepalikan, kiitos Tsudo! Muutakin hienoa itsetehtyä jaettiin, mitä huomasin niin joku oli painanut kangaskassiin hienon Touhouaiheisen kuvan, joku ostanut doojineita lahjaksi ja joku piirtänyt jotain. Yllätyksellisin lahja lieni kuitenkin Emman lipas! Miitti oli vain yhden päivän tapaus ja osa kauempaa tulleista porukoista joutuivatkin lähtemään harmittavan aikaisin. Mutta miittejä tulee muitakin ja seuraava onkin suunnitteilla ja se lienee taas kerran Kouvostoliiton maisemissa. Jo on kylpytynnyriä ja uima-allastakin lupailtu. Vastoin kaikkia tietoja, miitissä EI harrastettu pullonpyöritystä.

Mutta olemme kuitenkin jo joulukuussa ja ensi vuosi lähenee. Loppuvuodelle ei ole suunniteltuna mitään, vaikka foorumi tuntuukin aika joulutunnelmissa olevan. Ensi vuosi alkaakin mukavasti Frostbitella, jonne allekirjoittanut ei tule, kiitos valtion kustantaman larppauksen. Mutta sen ei muita ensi vuoden tapahtumia kauheasti estävän. Huhut kertovat, että myös Frostbitessä olisi Touhouohjelmaa tarjolla, jos Desucastia on uskominen ja taitavat olla tuttua porukkaa, ketkä asiasta puhuvat.

Uutta postausta tulee kun saan potkittua muita kirjoittajia hereille ja kysyttyä onko heillä mitään jännää, tosin omalla kohdalla on jo suunnitteilla esitellä teille uusin doojineista löytämäni rakkaus. Toinen on, jos esittelisin vaihteeksi PORNOA. Kumpaa nyt sitten ikinä haluattekaan lukea, kommentoikaa vaikka aiheesta. Disclaimer: ostan ja luen touhouhentait vain juonen takia.

Noin, siinä saatiin horiseva blogipostaus ilman punaista lankaa, ehkä sinne jotain tiedonjyväsiäkin jäi.

Ja niin joo, Touhou.fi täytti vuoden viime syyskuussa ja foorumi Touhou.fi:n puolella marraskuussa.

Pelasimme tuolloin ns. sokeasti, sillä kukaan ei ollut aikaisemmin ko. peliä kokeillut, joten mitään kummempaa raporttia emme saaneet aikaiseksi. Olen kuitenkin sitä aina silloin tällöin edelleen pelannut ja nyt onkin tullut aika kertoa vähän omia vaikutelmiani siitä pidemmältä ajalta.

Kuten rogueliket yleensä, peli on todella anteeksiantamaton. Jos satunnaisnumerogeneraattorijumala vihaa sinua, älä odota pääseväsi kovinkin pitkälle, on täysin mahdollista, että ensimmäisiin kenttiin syntyy vihollinen, joka on niin voimakas ettet voi tappaa sitä millään. Toisaalta voit myös saada pelin parhaimmat esineet heti ekassa kentässä, joten yrittää kannattaa. Peluukertoja itsellä on kertynyt muutamia kymmeniä, jotka yleensä kestävät 15 minuutista tuntiin ja suurin saavutukseni on pääsy kerrokseen 23. jossa ilmeisesti ydinaseilla varustettu Eirin tappoi minut kahdella nuolella, huoneen toisesta päästä. Niin ja nuolia ei voi väistää, voi kun kiva.

Ja tuo kerros 20 ja siitä ylöspäin on muuten mielenkiintoinen, näen että peli vasta alkaa siinä vaiheessa. Siihen asti olet tapellut vihollisten perusversioita vastaan, jotka yleensä, tarpeeksi korkeilla leveleillä, pystyy hakkaamaan kumoon parilla lyönnillä. Tason 20. jälkeen kuitenkin peli alkaa heittämään sinua päin kokoajan vihollisten päivitettyjä versioita, jotka yleensä vievät 20-40 hiparia pois per lyönti, jos olet grindannut tai ollut onnekas sinulla saattaa olla jopa 150 hiparia, joka kyllä riittää pärjäämiseen, paitsi monelle viholliselle, johon kyllä myös on keinonsa puolustautua mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Oman lisähaasteensa peliin tuo myös sen japaninkielisyys. Jos et osaa japania edes auttavasti tai osaa etsiä kanjeja ja mitä ne tarkoittavat, voi pelaamisesta tulla hieman tuskaisaa, sillä monessa kohtaa pärjätäksesi tarvitaan itemeiden käyttöä, joten tietäminen, mitä ne tekevät on kyllä ihan kätevä kikka selvitä. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, jos sinulla on satunnaislukujen kanssa epäonnea, voi olla, että vaikka osaisit japania täydellisesti, ei se hirveästi sinua auta jos peli ei sinulle esineitä anna. Joskus kentistä löytyvät esineet ovat aina niitä huonoimpia ja aina tietyin väliajoin löytyvä Rinnosuken kauppakaan ei aina anna juuri tarvitsemiasi esineitä. Toisaalta jokaisesta kaupasta löytyvä Keinen majatalo on pelastus, välittämättä jatkuvasti nousevista hinnoista, se toimii pelastuksena sille, josset satu löytämäänkään ruokaa kentistä sopivaan tahtiin.

Mutta älkää antako valitukseni häiriä, suosittelen kaikkia pelaamaan kyseistä peliä, jos rogueliket iskevät ollenkaan. Fushigi no Gensokyo Origin on juuri sopivalla tavalla hiuksia päästä repivän ärsyttävä, että vaikka kuolisit joka kerralla, löydät itsesi sitä pelaamasta kuitenkin. Pelihän itsessään oli ilmainen ja löydät sen täältä:

http://www.aquastyle.org/moshiOLG/olg_top.html

Flandre Scarlet

Lentäminen on kuitenkin niin mainstream

Toisin kuin isosiskonsa, Flandren siivet eivät klassisimmasta päästä ole. Miksi ne sitten ovat rautalangasta ja sateenkaaren väreissä koreilevista kristalleista tehdyt? Tietysti verrattuna Remilian klassisempaan vampyyridesigniin Flandren siivet tuovat paremmin esiin hänen persoonallisuutensa, mutta kyseessä olisi jo suoranainen luonnonoikku, jos Flandre näiden siipien kanssa olisi syntynyt. Seuraavaksi pitäisi kai kartoittaa mahdollisuuksia, että Flandre on joko syntynyt ilman siipiä, että Remilia on repinyt hänen siipensä irti, että hän on itse repinyt siipensä irti tai että jotain muuta yhtä kammottavaa on tapahtunut, joka on tyttöparan saanut hankkimaan itselleen nämä kristallikoristeet.

Medicine Melancholy

Hoitoja, joita Kela ei korvaa

Medicinen kohdalla piilee pitkälti sama ongelma kuin Kogasankin kohdalla. Nukesta tahdonvoimalla yookaiksi sikissyt olento on hyvä ajatus, mutta muutamassa kohdassa homma ei toimi. Ensinnäkin, noin isoja nukkeja ei käytännössä ole saatavilla kuin vain erotiikka-alan liikkeistä, ja toiseksi, Medicinen sietää olla edelleen vain pelkkä nukke, koska lihaa ja verta ei luoda pelkällä tahdonvoimalla. Kannattaa huomioida myös Medicinen vieressä ilmassa leijuva pienempi nukke. Mikä se sitten on? Todellinen Medicine?

Komeijin sisarukset

Sinun silmäsi tähden

Melko varmasti Komeijin sisarusten kolmannet silmät ovat juurikin se välttämätön osa ajatusten lukemisen mahdollistamiseksi, mutta miksi niiden pitää olla pitkien piuhojen varassa roikkumassa rinnustasta vaatteiden päällä? Ovatko ne irtonaiset? Voisiko kuka tahansa laittaa ne kiinni itseensä ja lukea toisen ajatuksia? Ja jos ne ovat kiinni pysyvästi, eivätkö mokomat hankaloita vaatteiden pukemista mitenkään? Tai no, miten ne voisivat edes hankaloittaa, varsinkaan kun Koishin kohdalla molemmat piuhat näyttäisivät olevan kiinni hänen sukissaan. Satorilla toinen piuhoista sentään kiinnittyy hänen päähänsä, jonka uskoisi auttavan enemmän kuin Koishin suora yhteys kolmannesta silmästä jalkoihin.

Sakuya Izayoi

Työsi on onnistunutta, jollei sitä voi huomata tapahtuneen

Yksi sana: ajan pysäyttäminen. Se vain ei toimi. Millään tasolla ei tunnu järkevältä, että henkilö pystyy ajan pysäytettyään vielä liikkumaan itse ilman fysiikan lakien katoamisen tuottamia esteitä, varsinkaan vanhenematta edes merkittävästi, jos lainkaan; en edes halua tietää, kuinka vanha tuon teini-ikäisen tytön pitäisi olla vuosia jatkuneiden aikapysäytysten jälkeen, jos keho niinäkin hetkinä vanhenisi. Sakuya kuitenkin on ihminen, ei mikään ajaton olento.

***

Vaikka ZUN onkin kokonaisuudessaan hieno mies, aina välillä huomaa, että alkoholi on epäterveellistä ajattelulle – ainakin mitä tulee hahmosuunnitteluun pelisarjassa. Tiettyjen hahmojen kohdalla on ainakin vain täytynyt puhtaasti ravistella päätäni jopa suoranaisesta epätoivosta ajaessani takaa ratkaisuja hahmon piirteiden ja olemuksen taustalla, ja hämmennystä herättää aika ajoin myös satunnainen fanitaide, joka hyvin esille tuodessaan paljastaa armotta myös ne mitättömämmät ulkoasuseikat. Aloitetaan silti parilla pahimmalla tapauksella.

Youmu Konpaku

Itsensä suutelu on parasta suutelua

Youmu on puoliaave, mikä näkyy varsin selkeästi päällepäin tytön vieressä leijuvana klassista designia edustavana haamuna. Idea homman taustalla on hauska, mutta jättää auki myös runsaasti kysymyksiä: Voiko Youmu enää kuolla? Jos siis onnistutaan surmaamaan Youmun ihmispuolikas, lakkaako hän kokonaan olemasta vai tuleeko hänestä silloin täysi haamu? Sitten, jäisikö Youmu siltikin kahteen osaan? Yuyuko esimerkiksi on täysi haamu, mutta omaa silti ihmisen ulkomuodon. Ja onhan se nyt täysin irrelevanttia korostaa Youmun haamupuolta itsenäisenä olentona, kun kuitenkin puhutaan yhdestä persoonasta.  Selkeä virhehän, jota fandom koko ajan tekee, on antaa Youmun haamupuolikkaalle itsenäinen tahto. Sillä saattaa olla vapaus liikkua ja Youmu varmasti sitä pystyy kontrolloimaan samaan tapaan kuin vaikka oikeaa kättään, mutta hentaissa näitä mahdollisuuksia venytetään turhan paljon.

Kogasa Tatara

Anti-karakasa

Sateenvarjo, joka on hylätty ja joka katkeroituessaan on saanut itselleen sielun. Täysin japanilaisen mytologian mukaista mollottavine silmineen, pitkine kielineen ja yksine jalkoineen… mutta mikä tuo ihminen on? Kogasan kohdalla alkaa väkisinkin miettiä, kumpi on oikea karakasa ja kumpi vain jotain muuta ekstraa sen rinnalla. Touhou-hahmot ovat pohjimmiltaan ruumiillistumia japanilaisesta mytologiasta, mutta onhan se pirun hankalaa kuvitella sateenvarjon muuttuvan söpöksi tytöksi pelkällä tahdonvoimalla. Ja vaikka se oikea karakasa olisikin Kogasan kädessä oleva sateenvarjo, mitä pirua sillä tytöllä itsessään tekee? Onko se vain kantaja sille varjolle? Miksei se varjo liiku itsekseen? Fandom tässäkin asiassa toimii lisäksi täysin omilla säännöillään luodessaan sille vielä itsenäisen mielen.

Suwako Moriya

Se käy myös salilla pumppaamassa rautaa

Tämän tytön hattu. Itse ainakaan en halua ajatella että se olisi osa Suwakoa, mutta ajatus itsenäisestä eliömuodosta Suwakon päälaella lepäämässä on eittämättä kiehtova. Ehkä sen ja Suwakon välillä vallitsee jonkinasteinen symbioosi, pelkkä loinenhan ei kyseessä voi olla, koska Suwako kuitenkin ilmiselvästi pitää sitä päässään vapaaehtoisesti. Miksi pohdin tätä? Koska jokainen voi myöntää avoimesti, että olisi tylsää, jos kyseessä olisi todellakin pelkkä hattu, jolle nyt vain on luotu hyvin korni design.

Rin Kaenbyou

Jokaiselle päivälle omansa

Kaksi vaihtoehtoa:

a) Rinillä on irrotettavat kissankorvat ihmiskorvien lisäksi luomassa imagoa tai

b) Rinillä on sekä toimivat oikeat päässä kiinni olevat kissankorvat että ihmisen korvat, ja ZUN on päästään sekaisin.

Mutta tämä tällä erää. Lisää epämääräisyyksiä seuraa ainakin vielä ensi viikolla.

Mirroreita vartoessa, mutta käykäähän hakemassa pätsi täältä:

http://www.gensokyo.org/archives/2129

Pizuya's Cellin albumi Symmetry Burzum

Noin 32 minuutin mittainen albumi pitää sisällään erilaisia metallisovituksia Imperishable Nightin, Phantasmagoria of Dim.Dreamin sekä Phantasmagoria of Flower Viewin musiikeista. Albumi julkaistiin vuonna 2008 Reitaisai 5:ssa.

Musiikillisesti meno on suhteellisen yksinkertaista ja mitään ihmeellisempää settiä ei levyltä löydä, parhaimmillaan levy meneekin itsellä kun pistää levyn autossa soimaan motarilla kun laskettelee vähintään 160km/h tietä myöten. Henkilökohtaisena suosikkibiisinä albumilta löytyy Eirinin teeman sovitus.

Muuten biisit lähinnä kyllästyttävät tarkemmalla kuulostetulla, melodiat on toteutettu omaksi yllätyksekseni syntetisaattorilla kitaran sijaan ja mielestäni tämä kuulostaa vähän hölmöltä biisissä, jonka tarkoitus on olla vähän kovempaa luokkaa.

Mutta kuten aikaisemmin totesin, levy loistaa autossa, kun on jonnekin on kiire ja matka tarvitsee musiikkia. Tämä levy toimii myös siivouksen taustalla!

Muutama esimerkkikkappale levyltä:

http://www.youtube.com/watch?v=2ej4I8_FMIM

http://www.youtube.com/watch?v=I4hFgfS-bEM

Tekijän kotisivut

Kännykkäkamera + lakana taustalla = ghettostudio

Atai Cirno tuli myyntiin toukokuussa 2008 ollen näin yksi ensimmäisistä virallisista touhoufiguureista. Erilaisia garage kittejä oli toki ollut saatavilla paljon aiemminkin, mutta varsinaista kaupallista tuotantoa ei ollut nimeksikään, mikä luultavasti johtui Zunin touhouhahmojen kaupallista käyttöä rajoittavista ehdoista. Toisaalta Sofubi-figuurien myyntikin rajoittui pelkästään Toranoanan myymälöihin ja nettikauppaan, joten eipä niitäkään voi loppujen lopuksi kovin massatuotettuina pitää.

Mie oon vahvin!

Atai Cirnon hahmodesignista vastaa doojinartisti Daioki (Dioxin), ja hänen omalaatuinen tyylinsä on helposti tunnistettavissa figuurimuodossakin. Dioxinin teoksilla on eittämättä ollut suuri vaikutus Cirnon nykyiseen suosioon, joten ei mikään ihme, että mallina käytettiin juuri hänen tulkintaansa vahvimmasta jääkeijusta.

Dioxinin tyylille uskollisena Cirnolla on normaalit keijusiivet jääpuikkojen sijasta

Figuurin materiaalina on käytetty pehmytvinyyliä, joten verrattuna normaaliin PVC:hen se on paljon huokoisempaa ja jopa kumisen tuntuista. Figuuri on myös ontto sisältä, joten mukana tulleen tukikepinkin pystyi survomaan ihan päähän asti. Tukialusta on valmistettu samasta materiaalisti kuin itse figukin, ja sitä koristaa Cirnon tavaramerkiksi vakiintunut ⑨. Korkeutta Cirnolla on kiitettävät 25 cm ja hintaa oli ilmestyessään 2625 jeniä.

Alustaa koristaa ⑨

Atai Cirno oli ensimmäinen ostamani figuuri, vaikka olin kyllä luvannut itselleni, etten koskaan sortuisi hankkimaan animefiguja (Touhouhan ei ole animea, joten sitähän ei lasketa? …eihän?). Nykyään olen asettanut rajani halityynyihin, joten ampukaa minut jos joskus kirjoitan esittelyartikkelin sellaisesta.

No jos totta puhutaan, en ole katunut päivääkään tämän Cirno-figun ostamista, eikä sen tosiaankaan tarvinnut kovin pitkään koristaa hyllyjäni yksin, mutta siitä lisää tulevissa blogauksissa…

Linkkejä:

http://www.toranoana.jp/mailorder/ – Toranoanan nettikauppa (Ei myy Japanin ulkopuolelle ;_; )

http://dioxin.sakura.ne.jp/ – Dioxinin kotisivut

http://myfigurecollection.net/item/13163 – MyFigureCollectionin tiedot figuurista

U mad, Suwako?