Remyadry on Kokoko Softin valmistama simulaatioroolipeli, joka on nyt saatavilla Steamistä.

Pelin ideana on, että Purppurapaholaisen kartano on sulautunut osaksi ”Viikonpäivien sokkeloa”, joten Remilia yrittää valloittaa sokkelot palauttaakseen kartanonsa ennalleen… Samalla Remilia pyrkii pelastamaan Sakuyan, joka todennäköisesti on kadonnut syvälle sokkelon syövereihin.

Akyuu on päättänyt omaksua kauppiaan roolin muiden mentyä konkurssiin; lisäksi hän tarjoaa halpoja lainoja uteliaille seikkailijoille.
Kuvankaappauksesta näkyy pelissä yleisen ongelman eli tekstialueen yli vuotavan dialogin.

Käytännössä Remilian pelastusoperaatio tapahtuu siten, että pelaaja luo itselleen viiden (myöhemmin maksimissaan parin kymmenen) yksikön joukkueen, joka lähetetään tutkimaan sokkeloita; jokaiselle yksikölle tulee valita pääluokka ja sitä tukevat aliluokka.

Jotta luodulla joukkueella olisi mahdollisuus selvitä sokkeloista seuraavaksi pitää Akyuulta ostaa erilaisia varusteita ja esineitä… Tämän jälkeen pelaaja voikin johdattaa joukkueensa luolaston syövereihin kohtaamaan välttämättömän kuoleman (onneksi Orin suostuu rahaa vastaan auttamaan yksiköitä palaamaan tuonpuoleisesta).

Vaikka luolastot näyttävät olevan kiinteitä, ovat täynnä satunnaisesti ilmestyviä vihollisia ja esineitä…

Luolastot tuntuisivat parin pelikerran mukaan olevan kiinteitä (tai ainakin niissä on huomaamaton määrä variaatiota) mutta joka askeleella sinne satunnaisesti generoituu esineitä ja vihollisia… Varsinkin alkuvaiheessa tyhjästä ilmestyneiden esineiden kerääminen näyttäisi olevan tärkeä osa peliä sillä niitä myymällä ja käyttämällä pelaaja saa joukkueelleen parempia varusteita sekä rahaa. Raha onkin pelin tärkein tekijä jota ilman on pulassa varsinkin jos kedamat päättivät aggressoitua.

Taistelut Remyadryssa on toteutettu mielenkiintoisesti: Käytännössä pelaajalla on vain kolme valintaa, hyökkää, pakene ja peräänny, ja loppu hoituu automaation voimin. Mielenkiintoista kyllä pakene ja peräänny näyttäisi olevan muuten samaa asia paitsi perääntyminen siirtää pelaajan luolastossa edelliseen ruutuun. Pelaaja voi valita myös automaattisen taistelun, jolloin peli valitsee suoraan näiden kolmen vaihtoehdon välillä mutta kuten todettu tämä päätyy yleensä siihen, että vastapuoli potkii joukkueesi kylkiasentoon.

Toinen asia mitä taisteluista tulee tietää on se, että vaikka luolastossa vihollisten kohdalla näkyy oletustaso (esim. lv.1) niin oikeasti kimppuusi voi käydä vain yksi sen tasoinen vihollinen muiden vihollisten ollessa huomattavasti korkeammalla tasolla.

Jos taistelun onnistuu voittamaan saattaa pelaaja löytää aarrearkun, joka on toisinaan ansoitettu… Vaikka näistä aarrearkuista löytyykin todella hyviä esineitä niin niiden kanssa kannattaa olla varovainen sillä jos ansaa ei onnistu purkamaan se voi räjähtää silmille tappaen pelaajan joukkueen.

Tällä hetkellä kaiken näkemäni perusteella olen kahden vaiheilla suosittelisinko Remyadrya vain en… Satou Kibin hahmotaide on plussaa ja henkilökohtaisesti heppoinen tarinat ja muutamat pikkubugit kuten puuttuvat käännökset ja huonosti asetellut tekstit eivät haittaa sillä pelin virheet todennäköisesti korjataan tulevissa patcheissä.

Valitettavasti pelillisesti ainakin näin alkuvaiheessa Remyadryn pääpaino on enemmän simulaatiopuolessa kuin itse sokkeloiden tutkimisessa ja jatkuva kuolemisen sykli alkaa pidemmän päälle ärsyttää… Myöskin hyvän joukkueen luominen tuntuu jäävän yrityksen ja erehdyksen varaan vaikka peli neuvookin mitä kannattaa tehdä; Musiikkikin, varsinkin valikossa, tuntuu välillä toistavan itseään liiaksi.

Kaiken kaikkiaan Remyadry on hieman toisenlainen luolastoseikkailu, joka painottaa enemmän joukkueen ylläpitoa kuin itse tunnelien koluamista. Jos haluaa nauttia Satou Kibin ilmeikkäästä taiteesta ja kokeilla jotain hieman erilaista suosittelen Remyadrya.

Ensin iski työkiireet, sitten keuhkokuume, seuraavaksi hajonnee kovalevy ja sen jälkeen onkin kaikki tekosyyt kasassa… Ehkäpä lisään lankaan kyselyn, jossa lukijat pääsevät arvailemaan ensi kuun syytä todellisen päivityksen puutteelle.

Koska mitään kummempaa ei tässäkään kuussa siis tapahtunut, päätin kirjoittaa kertauksen siitä mistä Satori Maidenissa on kysymys ja missä tällä hetkellä ollaan.

Satori Maidenin on tarkoitus olla yksinkertainen puzzlepeli, missä Satori jahtaa sisartaan vaaroja väistellen ja aarteita keräillen… Pienehkön pääpelin lisäksi Satori Maidenissa olisi mukana tasoeditori, joka käytännössä on pelin tärkein ominaisuus sillä se mahdollistaisi pelaajalle omien karttojen tekemisen.

Tällä hetkellä toimiva tasoeditori on saatu valmiiksi ja kaikki pelissä käytetty grafiikka on suunniteltu ja osittain tehty. Tasoeditori tosin ei vastaa graafiselta laadultaa lopulliseen versioon haluttua ja mitä grafiikkaan tulee ainoastaan spritejen parissa on puuhasteltu; käyttöliittymä pitää vielä kokonaan suunnitella ja tehdä.

Tällaista tällä kertaa… Ensi kuussa toivottavasti viimeinkin jotain näytettävää monien kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen.

Siitä saakka kun lääkäri pari päivää sitten totesi minua vaivaavan keuhkokuumeen, olen käytännössä viettänyt päiväni sängyssä maaten heräten yleensä muutamaksi minuutiksi napsimaan lääkärin määräämiä pillereitä ja apteekkarin kylkiäisiksi antamia ravintolisiä. Koska kyseinen tauti tuppaa olemaan pitempikestoista sorttia ja siihen kuuluu ikäviä sivuvaikutuksia kuten hapen puutetta ja kuumeilua, päätin pitäväni lyhyen tauon kirjoitustöistä ettei blogi täyty aivan omalaatuisista sepustuksista.

Kun viimein pääsen paranemisessa siihen pisteeseen, että jaksan taas pysyä hereillä pitempiäkin pätkiä ilman herätyskelloa ja muutenkin aivoni alkavat saada happea johdonmukaisempien ajatusten muodostamiseksi, niin ajattelin aloittaa kirjoitussarjan Gensokyon maantieteestä… Tuossa taannoin oli discordin puolella puhetta, että olisi kiva päivittää joskus kymmenisen vuotta sitten piirtämäni kartta uudelleen ja samalla päivittää se ajan tasalle: tästä syntyi idea vertailla muitakin Gensokyon karttoja keskenään ja tehdä jonkin sortin syväluotaavaa tulkintaa Gensokyon eri alueista.

Ettei tämä kirjoitus jää kokonaan terveydentilani voivotteluksi, niin alla on kolme satunnaisesti valitsemaani fanipeliä joihin suosittelen tutustumaan… Varsinkin Touhou Mother on sellainen peli, johon saa helposti kulumaan aikaa sen massiivisen sisällön takia.

Touhou Splinter Cell Code:R, Blue Mican (Remi Doki) toimintahiiviskely, jossa Reimu tutustuu yritysvakoilun ihmeelliseen maailmaan (videota pelistä). Hieman erilainen Touhou fanipeli, missä välillä täytyy löytää sisäinen pahvilaatikkonsa edetäkseen elämässä.

Sapphire Panlogism, Team Urban Mimzien kehityksen alla oleva fanipeli, joka on toteutettu danmakufulla. Ulkoasultaan ja äänimaailmaltaan peli seurailee Zunin jalanjälkiä; se tarjoaa myös tilaisuuden pelata Hecatialla.

Touhou Mother, S-telen RPG Makerilla tekemä EarthBound parodia, missä Reimu ja kumppanit selvittävät miksi Gensokyon raja on murtunut ja kuinka ongelma korjataan ennen kuin Gensokyo ja ulkomaailma kokonaan yhdistyvät.

Jälleen yksi Desucon takana… Tällä kertaa opin paremmaksi luennoitsijaksi, ymmärtämään animeperunan merkityksen maailmanpolitiikassa, vertailemaan Hero academiaa länsisankareihin sekä hyväksymään Tokyo Godfathersin raadollisena kuvauksena kodittomuuden ankeudesta: tapojeni vastaisesti myös sosialisoidun ja menin häiritsemään oikeita ihmisiä (vaikkakin aluksi olikin hieman haasteita paikantaa nämä henkilöt).

Poikkeuksellisesti musiikkia ei tämän kertaisesta Desuconista tarttunut mukaan koska myyntisalien viehättävä persoona loisti poissaolollaan jättäen jälkeensä selvästi kuultavilla olevan aukon; jotenkin jäin kaipaamaan hänen hentai-kutsuhuutoaan… Positiivista tässä tosin on se, että lompakkoon ei tullutkaan niin suurta lovea.

Saadusta säästöstä yllyttyneenä päätin ostaa ensimmäiset Touhou-figuurinini; hieman tosin harmittaa, että Sakuya meni sivu suun (ehkä korjaan tämän joku kaunis päivä tilaamalla Yuka nendon):

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mukavan lämmin kesäinen Desu.

Tämä voisi hyvin olla jatkoa edelliselle sillä jälleen kerran vuorossa oli hukkaan heitetty kuukausi: tällä kertaa kiitos kuuluu pienelle kirjain lyhenteelle GDPR… Niille, jotka ovat onnistuneet välttämään kyseisen käsitteen niin kyseessä on osa yleiseurooppalaista lainsäädäntöä, minkä tarkoitus on tarjota asiakkaalle paremmat työkalut hallita mitä asiakastietoja yritykset saavat kerätä ja tallentaa… Koska GDPR:n laiminlyönnista lankeavat sanktiot ovat kovat, itse kukin on saanut ahkeroida aiheen parissa pitkiä päiviä.

Tosin nythän tässä päästään lähelle tosielämän tilannetta, missä kaikki työ kasaantuu viimeisille kuukausille ja väki panikoi aikataulujen kanssa… Kyllä harrastaminen on kamalaa.

Täysin hukkaan tämä kuukausi ei mennyt sillä keksin oikeaakin aihetta tähän tilapäivitykseen: tilapäisresurssien (placeholderien) tärkeys.

Minulla on vuosien myötä kehittynyt erittäin huono tapa tehdä kaikki kerralla valmiiksi ennen siirtymistä seuraavaan vaiheeseen. Pienissä projekteissa tällainen vesiputousmalli ei ole huono asia mutta jos tavoitellaan vähänkin kunnianhimoisempia asioita niin siitä on vain haittaa… Mitä pitempää sitä jumittuu yhden vaiheen loppuun saattamiseen, sitä todennäköisemmin koko projekti jää kesken uskon puutteesta (pitkästymisestä).

Käyttämällä tilapäisresursseja on mahdollista edetä kaikkien kehitykseen liittyvien vaiheiden kanssa koska jos jokin vaihe kyllästyttää niin seuraavaan voi tilapäisesti siirtyä… Tällä tavalla saa myös nopeammin näkyviä tuloksia aikaan, mikä puolestaan toimii motivaattorina jatkaa projektin parissa (ja jos on tehnyt sen virheen, että on jo mainostanut projektiaan niin ainakin pystyy näyttämään muillekin työnsä hedelmiä).

Ehkä pitäisi alkaa hyödyntää näitä neuvoja itsekin, että seuraavassa päivityksessä olisi oikeaakin sisältöä eikä vain valitusta tosielämästä. Katsotaan mitä silloin keksitään.

Oracle of Forgotten Testament on Dragon Empororsin steamissä julkaisema episodipohjainen rooliseikkailupeli, missä Marisa kumppaneineen selvittelee Gensokyon moninaisia ongelmia… Näin aluksi selvitetään mihin Reimun gohei on kadonnut.

Taistelut ovat reaaliaikaisia eli vihollinen lyö kun ehtii vaikka olisit vasta päättämässä omaa toimintoasi.

Taistelut ovat pelissä toteutettu mielenkiintoisella tavalla: Koska kyseessä on aktiivitaistelu, jos jäät miettimään toimintojasi niin vastapuoli potkii joukkueesi kylkiasentoon… Tosin tasapainotuksen vuoksi statukset kuten ”paralyzis” kestävät pitkään antaen pelaajalle hieman armoa.

Toinen mielenkiintoinen ominaisuus taisteluissa on taikorttien käyttö: Jos käytät taikakortin niin sinulla on aikaraja, jonka sisällä tulee näpytellä ruudulla näkyvä näppäinsarja ja riippuen siitä kuinka hyvin onnistui tavoitteessa taikakortin vaikutus vaihtelee. Joissakin tapauksissa samanlainen rytmipeli on käytössä tavallisissakin hyökkäyksissä.

Uudistetun taistelumekaniikan lisäksi Oracle of Forgotten Testamentiin on lisätty esineiden luominen alkemialla sekä aarteiden metsästys Natzrinin avulla… Tosin tekijöiden mukaan Nazrinin erikoistaito jäänee vain tämän ensimmäisen episoden ihmeellisyydeksi..

Muuten kyseessä on RPG Makerilla tehty perusroolipeli, joka sijoittuu Gensokyoon.

Tällä hetkellä ainoa miinuspuoli pelissä on se, että ikkunatilassa peliruutu on todella pieni ja käyttäytyy oudosti… Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani Oracle of Forgotten Testament oli hetken ikkunatilassa auki ja se kaappasi näppäimistö- ja hiirisyötteen vaikka pelin ikkuna ei ollut aktiivinen.

Tästä omituisuudesta suosittelen kokemuksieni perusteella Oracle of Forgotten Testamentia kaikille Touhou fanipelien ystäville.

Satori Komeiji’s Mental Education on TasoFron vuonna 2012 julkaisema puzzlepeli, missä Satori yrittää vapauttaa sisarensa ja lemmikkinsä Hijiri Byakurenin pauloista.

Satorista thriller-parodiat tulisi unohtaa…

Idea pelissä on yksinkertainen: Satorin tulee ohjastaa Koishi, myöhemmin myös Rin ja Utsuho, lahjapaketin luo käyttäen apunaan erilaisia esineitä kuten tienviittoja, kakkuja ja jousia. Pelin edetessä mukaan kuvaan astuu erilaisia vihollisia sekä esteitä kuiten tuhottavat seinät; lisäksi ajoitus alkaa merkitä tason läpäisemiseksi.

Yhteensä Satori Komeiji’s Mental Educationissa on 120 tasoa mutta päätarina muodostuu ensimmäisestä 100 tasosta. Touhou fanipeleille tyypillisenä piirteenä nämä tarinalliset 100 tasoa ovat kevyttä harjoittelua, jossa pelaaja pääsee totuttelemaan pelin mekaniikkoihin kun taas viimeiset 20 tasoa testaavat kaikkea pelaajan taidoista reaktiokykyyn.

Vaikka pelin puzzlejen vaikeustaso vaihteleekin helposta haastavaan niin mukana on myös ominaisuus, joka kasvattaa vaikeusastetta entisestään: pelin ohjaimet… Johtuen pelin isometrisesta rakenteesta Satori liikkuu tavalla, joka ainakin henkilökohtaisesti vaatii joka pelikerta totuttelua (esim. nuoli ylös liikuttaa Satoria oikealle ja nuoli alas vasemmalle). Valitettavasti näitä ohjaimia ei voi vaihtaa.

Ohjainskeeman omalaatuisuudesta huolimatta Satori Komeiji’s Mental Education on hauska pikku puzzlepeli, johon saa helpostetti upotettua aikaa… Pelkkä ajanvietipeli se ei ole sillä jokainen taso on pisteytetty käytetyn ajan ja liikemäärän mukaan joten kilpailuhenkisemmät pelaajat varmasti löytävät Satori Komeiji’s Mental Educationista itselleen haastetta.

Varoituksen sanana tosin täytyy myöntää pelin vaativan hermoja, joten heikkohermoisimmat älkää vaivautuko.

Lyhyestä virsi kaunis…

Viime kuun tavoitteena oli saada pelissä käytettävät tekstuurit valmiiksi spritejä myöten mutta työkiireiden takia se ei onnistunut… Sen sijaan keskityin parantelemaan karttaeditorin käytetävyyttä. Kuukausi ei kuitenkaan mennyt kokonaan hukkaan, vaan sain tehtyä alustavan tilekartan tehtyä (viholliset omaan kuvaansa koska niillä on enemmän animaatiota):

Summa summarum: Nyt kävi näin, ensi kuussa oikea päivitys, joka sisältää viimeisteltyä grafiikkaa…

Pidätkö Touhousta? Maistuuko Minecraft? Siinä tapauksessa Shiso no han Ultimate Sunflower Creation (2012) on peli sinua varten!

Käytännössä kyseessä on kaksiulotteinen simuulatio, jossa pelaaja astuu Yuka Kazamin kenkiin tavoitteenaan teurastaa karateiskuilla eläimiä, puita ja muita vastaan tulevia asiota; pahalle päälle satuttuaan Yuka voi myös porautua paljain nyrkein läpi kallioiden raivatakseen tilaa puutarhalleen.

Kuten tästä voi päätellä pelillä ei ole mitään tarinaa tai tavoitetta… Ultimate Sunflower Creation on yksinkertainen Minecraft klooni, missä pääpaino on viettää aikaa ja nauttia kauniista ilmasta. Kahvituntien piristeeksi tarkoitettu pikkupeli siis.

Esikuvansa tapaan Ultimate Sunflower Creationissa on satunnaisesti generoituva maailma, vuorokausirytmi sekä erilaisia biomeja… Myös tavaroiden tekeminen sekä puettavat varusteet ovat löytäneet tiensä peliin; työkaluja ja aseita tosin Yuka ei käytä vaan nyrkki puhuu puolestaan.

Tavaroiden tekemisestä pitää vielä mainita, että reseptit näyttäisi olevan samat kuin esikuvassaankin: Esimerkiksi crafting table syntyy neljällä puupalikalla ja tikkuja kahdella.

Vaikka Ultimate Sunflower Creation on mielenkiintoinen Minecraft kopio niin suosittelen pelaamaan sitä ohjaimella: vaikka peli tukeekin näppäimistöä niin näppäinasettelu on hankala ja ruudulla näkyvät avusteet kuvastavat Playstation-ohjaimen nappuloita. Tallennuspaikkojakin pelissä on vain yksi eli jos haluat välillä kokeilla toista maailmaa on sinun manuaalisesti varmuuskopioitava ”save” -kansio.

Aika puhua tärkeistä asiasta eli tasoista ja tasoeditorista… Ideana tässä on se, että tasoeditorin tulee olla sellainen, että kuka tahansa pystyy käyttämään sitä omien karttojen luomiseen ja käyttäjä voi jakaa luomansa tasot muille.

Kuten kuvasta näkyy näin ensimmäisessä vaiheessa tasoeditori on hyvin yksinkertaistettu; lisäksi se on erillinen sovellus… Tavoitteena tosin on, että Satori Maidenin valmistuessa tasoeditori on kiinteä osa sitä, joten myös ulkoasullisesti se päivitetään sointumaan pelin kanssa.

Tällä hetkellä myös karttojen koko on kiinteä, 64×64 ruutua, mutta sekin on tarkoitus muuttaa jossain vaiheessa tukemaan seuraavia karttamuotoja:
- Normaali (64×64),
- Leveä (128×64),
- Korkea (64×128),
- Suuri (128×128) tai
- Custom (64×64 – 128×128)

Karttakoko valikoitui sen perusteella, että kokemus on osoittanut 64×64 ruutua olevan enemmän kuin tarpeeksi yksinkertaisen puzzlepelin tarpeisiin: esim. Adventures of Reimu -sarja pärjäsi 11×11 ruudulla. Samasta syystä tasojen maksimimäärä on rajoitettu sataan vaikka pelin pituus voi olla pienempi. Tässäkin on jatkokehitys ideana mahdollistaa karttakoon valinta 10-1000 kartan välillä.

Tasoeditoria voi käyttää sekä hiirellä, että näppäimistön avulla.

* merkityt kentät eivät ole pakollisia vaan ohjelma täyttää ne jos jätetty tyhjäksi.

Tasoeditori ja karttojen rakenne
Satori Maidenin pääpelin tasot luetaan ”map”-kansiosta nimellä ”main.dat”… Käyttäjien tekemät karttapaketit editori tallentaaa oletusarvoisesti nimellä ”user_.dat” mutta Satori Maiden tunnistaa kaikki ”user” -alkuiset tiedostot ”map”-kansiossa käyttäjän karttapaketeiksi.

Karttapaketteja tehdessä käyttäjä voi antaa sille nimen, selitteen ja luonnollisesti luojan nimikirjaimet… Jos näitä ei ole annettu niin Satori Maiden näyttää valikossa ainoastaan karttapaketin tiedostonimen.

Varsinaiset kartat sisältävät vain tason kannalta oleellisen tiedon:
- Kartan nimen (vapaehtoinen, oletuksena järjestysnumero)
- Tason aikarajan (sekunttia),
- Karttakoordinaatin sisällön moniulotteisena taulukkona,
- Pelaajan aloituskoordinatit sekä
- Tiedon koska kartta luotiin ja milloin viimeksi muokattu

Karttakoordinaatit pitävät käytännössä sisällään tiedon mitä kyseisessä ruudussa on (ID) ja ulottuvuuksia taulukolla on kolme koska maasto, esineet ja viholliset ovat omassa kerroksessaan käsittelyn helpottamiseksi. Varsinainen tieto siitä mitä ID kussakin kerroksessa tarkoittaa on koodattu sisään peliin.

Mitä seuraavaksi:
Seuraavaksi tarkoituksena on muokata tasoeditoria siten, että pelaaja voi kokeilla tasoja tällaisessa yksinkertaistetussa muodossa. Tämä auttaa käyttäjää testaamaan karttoja ennen kuin ne otetaan käyttöön.

Kun tasoeditori on siinä kunnossa, että tasojen pelaaminen onnistuu sen kautta voi varsinaiseen graafiseen puoleen panostaa.