Todellisuus > Off-topic keskustelu

Pakollinen joululanka

<< < (44/46) > >>

Hieda no Mukyuu:
Rauhallista kurisumasua rauhalliselle foorumille toivoo Touhou.fi:n henkilöstö.

Yamame Kurodani toivottaa meille alkavaksi vuodeksi yhtä paljon terveyttä kuin tänäkin vuonna saimme.

Hieda no Mukyuu:
Jouluiloa sekä terveyttä ja selviytymistä vuodelle 2022.

nijūni on edelleen kaunis sana.

***

Teeveesuositus:

Katselin tässä jonakin päivänä pätkiä uusista joulukalenteriohjelmista, ja myös yhdestä vanhasta tutusta. Eivät ne oikein sytyttäneet. Voihan tuo olla makuasiakin, mutta vähän tuntui siltä, ettei Suomessa oikeasti nähdä vaivaa, jotta lapset saisivat tasokkaita jouluohjelmia. Eipä myöskään vuoden 2007 elokuva »Joulutarina» mielestäni läheskään pärjännyt esimerkiksi Mauri Kunnaksen »Joulupukki»-kuvakirjalle, eikä myöhäisempi teos »Kadonnut: Joulupukki».

Iloisen yllätyksen tarjosivat ystävämme norjalaiset. Norsk rikskringkastingin joulukalenterisarja »Stjernestøv» (Suomessa »Stjärnstoft» ja »Tähtipölyä») vaikuttaa oikeasti viihdyttävältä, hyvin tehdyltä ja hyvin näytellyltä sarjalta. Myönnän, että ole katsellut sarjaa vain runsaan jakson verran, mutta alustavasti olen sitä mieltä, että sen parissa aikuinenkin viihtyy, jos kaivataan koko perheen yhdessäoloa. Pienen miinuspisteen annan Suomen Yleisradiolle siitä, että alkuperäinen norjankielinen puhe ei ole saatavilla.

Areena:

Tähtipölyä

Stjärnstoft

bitofhope:

--- Lainaus käyttäjältä: Hieda no Mukyuu - Joulukuu 24, 2021, 13:00:37 ---Jouluiloa sekä terveyttä ja selviytymistä vuodelle 2022.

nijūni on edelleen kaunis sana.

--- Lainaus päättyy ---

Sitä samaa. Bomber Grape viihdyttää; suorastaan ikävä tule Nichibros:ia. Nijūni:n jälkeen saadaan sitten odottaa nijūsan:ia, missä on minusta myös aika heleä sointi.


--- Lainaus ---Katselin tässä jonakin päivänä pätkiä uusista joulukalenteriohjelmista, ja myös yhdestä vanhasta tutusta. Eivät ne oikein sytyttäneet. Voihan tuo olla makuasiakin, mutta vähän tuntui siltä, ettei Suomessa oikeasti nähdä vaivaa, jotta lapset saisivat tasokkaita jouluohjelmia. Eipä myöskään vuoden 2007 elokuva »Joulutarina» mielestäni läheskään pärjännyt esimerkiksi Mauri Kunnaksen »Joulupukki»-kuvakirjalle, eikä myöhäisempi teos »Kadonnut: Joulupukki».

--- Lainaus päättyy ---

Kas kun ei päivystävä magyarboo maininnut Mauri Kunnaksen joulutuotannosta Joulupukkia ja noitarumpua. En kyllä muista joulutelevisiosta kovin suurella kiinnostuksella katsoneeni kuin Lumiukkoa ja joskus ehkä Samu Sirkan joulutervehdystä.

Hauskaa talvipäivänseisauksen ajan juhlapyhää kaikille minunkin puolestani. Pitäkää huolta D-vitamiinitasoista, nauttikaa perinneruoista jos siltä tuntuu ja viettäkää sen verran rauhaista eloa kuin sopivaksi koette. Tai älkää. En minä ole teidän äitinne.

zertap:
Ei suakeli kohtahan se taas on.

Hieda no Mukyuu:
Touhou youruyoumu!

Tuottaakseni sisällökästä sisältöä vastaan viimevuotiseen huomautukseen:


--- Lainaus käyttäjältä: bitofhope - Joulukuu 24, 2021, 23:00:02 ---Kas kun ei päivystävä magyarboo maininnut Mauri Kunnaksen joulutuotannosta Joulupukkia ja noitarumpua.
--- Lainaus päättyy ---
Mitä Mauri Kunnaksen teoksiin tulee, olen aina ollut vähän nirso. Ehkä tämä johtuu siitä, että Kunnaksen piirrostyyli ei aivan pohjimmiltaan puhuttele minua, ei myöskään hänen tapansa tehdä kiltinhauskoja juttuja lapsille. Mutta niin tasokas ammattilainen hän on, että kun päälle lisätään jotakin muuta, esimerkiksi puolivakava pyrkimys kuvata menneen ajan elämän yksityiskohtia (Koiramäki-sarja) tai ronski aikuisten huumori (»Kotlant Jaarti»), niin johan rupeaa viihdyttämään.

Asenteeni takia olen jotenkin aina tullut ohittaneeksi teokset »Joulupukki ja noitarumpu» ja »Kaksitoista lahjaa joulupukille». Peräti yleissivistävä oli Wikipedian tarjoama tieto, että edellisen elokuvaversio on teetetty Unkarissa. Minulla on unkarilaisia tuttuja, joitten lapset ovat hyvin mieluusti katselleet elokuvaa. Pitänee joskus kysyä, ovatko he tunnistaneet sen kotimaiseksi tuotteeksi.

Viime yön unettomina hetkinä muistin, että minullahan on hyllyssä, suurelta osin lukemattomana, J. R. R. Tolkienin »Kirjeitä Joulupukilta» (Letters from Father Christmas, vuoden 2005 suomenkielinen 2. painos). Omalla tavallaan vaikuttava teos se on, ja varmasti tuntuisi ikimuistoiselta, jos omassa perheessäni olisi ollut vastaavan tyyppinen joulutapa. En kuitenkaan voi sanoa, että Joulupukin, Napakontion ja kumppanien maailma kiehtoisi minua samalla tavalla kuin muut Tolkienin tuotannon »vähäiset teokset», jotka olen lukenut: »Maamies ja lohikäärme», »Seppä ja Satumaa», »Puu ja lehti». Joulupukin kirjeitä selaillessani huomaan keskittyväni kuvien ja tekstin tekniseen toteutukseen, alkutekstin (milloin se on kirjassa mukana) ja suomennoksen vertailemiseen sekä sen pohtimiseen, mitä kirjeet kertovat Tolkienien perhe-elämästä.

Kirjahyllyni kun ovat kovin täynnä, mielessä käväisee jopa ajatus tämän käytettynä mutta erittäin siistinä ostetun niteen lahjoittamisesta tai myymisestä hyvään kotiin. Vastaavaa en muista ajatelleeni yhdestäkään muusta Tolkienin teoksesta. Enpä silti taida raatsia, ainakaan ennen kuin olen jonakin toisena vuonna todella lukenut koko kirjan kannesta kanteen, kiinnittäen huomiota kaikkiin yksityiskohtiin.

(Vuosien kuluessa huomaan ajattelevani samansuuntaisia myös eräistä sellaisista kirjoista, joista luopuminen ei olisi ennen tullut mieleenikään. Eipä silti, harvoin millekään kirjalleni on tarjolla uutta, hyvää kotia. Jokohan osa tämänkin foorumin jäsenistä on kipannut kerran niin rakkaita manga- tai animekokoelmiaan kirpputoreille, tuttujen lasten kulutusesineiksi taikka suorastaan jätteiksi?)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu