Gensokyo > Omat teokset

Hartin fanficit

(1/3) > >>

Hart:
Kirjoittelen tänne ilokseni lyhyitä Touhou-fanficcejä. Tarinoissa ei ole seksiä tai väkivaltaa ellen varoita siitä ensin. Canon saattaa paukkua vahingossa rikki, mutta sovitaan että se on taiteellista vapautta!

Hart:
Tässä ensimmäinen ficinpätkä! Kirjoitan siihen varmaan vielä toisen osan. (huomautus: Orin on Rinin lempinimi) (huom2: muokkasin toistuvia sanoja)


1. Satori

Teekuppi kilahti lautaseen. Ääni kaikui palatsin kaarevasta katosta. Liian iso koti kahdelle ihmiselle. Satori siemaisi teetä ja huokaisi. Sinivioletit lasimaalaukset eivät jaksaneet ihastuttaa enää vuosien jälkeen. Ehkä pitäisi rikkoa yksi ikkunoista. Rikkoa ne kaikki. Tunkeilijoita ei tarvinnut pelätä, kukaan ei koskaan noussut mäelle asti.

Vaimea tassutus lähestyi. Se muuttui kenkien kopinaksi. Orin pysähtyi pöydän ääreen ja henkäisi. “Vieraat tulevat tänään! Haluavatko he tapella?” Sanojensa painoksi hän huitoi ilmaa nyrkeillään.

“Toivon mukaan eivät.”

Vastaus sai Orinin ryhdin lysähtämään. “Jos edes vähän?”

“Pyydän heitä lähtemään välittömästi.”

Orin kutistui kissaksi ja juoksi pois. Aiheutettuaan Utsuhon kanssa niin paljon ongelmia hänen oli turha murjottaa. Satori laski kuppinsa pois ja nousi. Aika sietää ulkopuolisia, jotka kuvittelivat olevansa toivottuja vieraita.

Satori asteli palatsin pihalle. Lyhdyt hehkuivat laakson pohjalla. Kaarevakattoiset talot näyttivät liikkuvan levottomissa valoissa. Henkien pyörteily sekoitti ilmaa. Siristämällä silmiään Satori näki vilauksia pienestä kissasta, joka jahtasi henkiä ja poukkoili niiden lomassa.

Harppoessaan kaupungin läpi Satori piti katseensa alhaalla. Ihmiset käänsivät hänelle selkänsä. Puheensorina vaimeni kuiskailuksi. Satorin ei olisi tarvinnut kävellä heidän keskellään, mutta hän halusi rääkätä itseään. Näyttää muille, ettei hän katoaisi vaikka kaikki vihaisivat häntä sydämensä pohjasta.

Onin ajatukset saivat Satorin säpsähtämään. Nainen himoitsi kaikkia ja kaikkea, mutta Satori herätti hänessä vain ihmetystä. Ja sääliä. Vihaan pystyi vastaamaan vihalla, mutta sääli? Satori mulkaisi ravintolan katolla istuvaa onia ja kiihdytti askeliaan. Hän oli selviytyjä, menestyjä. Ei kapinen koiranpentu jota säälitään etäältä. 

Satori seisahtui sillalle. Vesi kohisi tummana massana kohti alajuoksua. Kaiteen lyhtyjen takana odotti pelkkää pimeyttä. Satori huokaisi ja katsoi alas. Vaaleahiuksinen tyttö kurkisti sillan alta, mutta nähtyään tulijan hän palasi piiloon. Sinä päivänä tyttö kadehti Satoria siitä, että hän odotti jonkun tulevan.

Pimeydessä näkyi liikettä. Kaksi hahmoa lensi kohti, vaatteet lepattaen viimassa. Naiset laskeutuivat sillalle. Satori risti käsivartensa. Typerykset luulivat voivansa pelastaa hänet. Heidän lähettämänsä kirje ehdotti pelkkää tapaamista, mutta taka-ajatuksia riitti.

“Päivää, neiti Satori”, mustavalkoisiin pukeutunut sanoi. “Olen Byakuren Hijiri.”

“Tiedän.”

Byakurenin ystävä, oranssiasuinen kummajainen väänsi hymyn kasvoilleen. Hiki valui otsalta kulmille. Kiroilun määrä hänen ajatuksissaan sai Satorin pyöräyttämään silmiään. Jumalantapaiseksi hän oli harvinaisen karkea.

“Aloitammeko keskustelun jäätelön äärellä?” kummajainen kysyi. “Voin tarjota kaikille.”

“Ei täältä saa jäätelöä”, Satori sanoi, “se sulaisi.”

Nyt Byakurenkin kiroili mielessään. Satori hieraisi silmiään ja huokaisi. “Mennään asiaan, nunna. Haluat siis saattaa ihmiset ja youkait yhteen.”

“Kyllä! Buddhalaisuus...”

Satori vaiensi Byakurenin kohottamalla kättään. Esitelmä uskonnosta ei innostanut, hän oli kuullut kaiken tarpeellisen naisen ajatuksista.

“Mikä rooli minulla on tässä?”

“Olen kuullut, että pakenit tänne koska ihmiset inhosivat sinua. Haluan näyttää sinulle, että maailma on muuttunut. Voit asua temppelissämme kunnes löydät kodin maan pinnalta, ja sitten -”

Satorin silmät kaventuivat viiruiksi. “En aio palata. Tämä on koti minulle ja lemmikeilleni. En aio jättää heitä yksin.”

“Voit ottaa heidät mukaasi.”

“Minua ei tarvitse pelastaa. Olkaa hyvät ja lähtekää.”

“Mutta -”

“Menkää pois!” Satori käänsi toisille selkänsä ja harppoi kohti kaupunkia. Kyyneleet valuivat poskille. Askeleet kopisuttivat siltaa hänen takanaan.

Huopatossu:
Mukavaa luettavaa, arvostan jokaista jolta tuota kirjoitustaitoa löytyy, kun itsellä on jäänyt jokseenkin yläastetasolle. Kritiikkiä tai muutakaan en kykene antamaan, mutta jos samanlaista settiä löytyy niin lukaisen aivan mielelläni.

Kinoko:
Näetkö tämän kissan?

Tämä kissa tahtoo lisää.

Juce:
Niin, milloinkas se jatko-osa ilmestyykään?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu