Gensokyo > Kensokyrön yleinen keskustelu

Kirjainten (ja äänteitten) u ja e nyymislangikäytöstä

(1/2) > >>

Hieda no Mukyuu:
Tämän vuoden Traconin Plevna-päivällisellä nostin puheenaiheeksi kuvalautakulttuurin aikana pinnalle nousseet slangisanat, joissa käytetään muodon vääntelemiseen kirjaimia (puheessa: äänteitä) u ja e sekä johtimia ‑uli, ‑uliini.

Esitin sellaisen näkemyksen, että u‑aalto oli varhaisempi ja on sittemmin jäänyt e‑aallon jalkoihin. Jokunen u-sana on kuitenkin jäänyt elämään osana nuorten (ja tietyissä piireissä jo keski-ikäistyvienkin) kielenkäyttöä.

Vaadittiin esimerkkejä u‑sanoista. En pystynyt esittämään montakaan.

Nyt olen täysin vapaan päivän ja jonkinasteisen sairastelun kunniaksi keräillyt pikkuisen määrän aineistoa.

Alla oleva versio: viimeksi muokattu 17.9.2018.

1. Sanoja, joissa ainoa, tärkein tai ensisijainen muutos on u:n (vokaalisoinnun vaatiessa y:n) käyttäminen:

  – animu (hyvin yleinen; lienee lainattu tunnetusta englanninkielisestä nyymislangi-ilmauksesta animu & mango)
  – ihuna ~ ihanu
  – jabuni (en pystynyt löytämään kirjall. esimerkkejä, mutta muistikuvani sanan käytöstä ovat erittäin vahvat)
  – kissu
  – langu (hyvin yleinen) ~ lanku ~ lankuli ~ languli ~ lankuliini
  – lenkkuri (perustunee sanan kenkuli analogiaan, ei suoraan a > u ‑muutokseen)
  – mangu
  – normu (melko harvinainen?)
  – pasku (harvinainen)
  – pitsu (hyvin yleinen)
  – sarju (harvinainen)
  – servu (esiintyy samoissa asiayhteyksissä, mutta koska sana myös lyhenee, kyseessä lienee vanhempi johdin; vrt. flegmaattinen > flegu)
  – sipsu ~ sibsu ’perunalastu’ (hyvin yleinen)
  – tyty (kyseessä saattaa olla sama johdin kuin sanassa servu) ~ tytty ~ tytyli
  – viinu (harvinainen)
  – vaimu (perustuu sanan waifu analogiaan, ei ainakaan ensisijaisesti o > u ‑muutokseen)
  – ydy (perustunee sanan tyty analogiaan; lisäksi vrt. servu)

2. Sanoja, joissa ainoa, tärkein tai ensisijainen muutos on e:n käyttäminen:

  – ankke
  – huore
  – kakke
  – kalje
  – kisse
  – koire
  – kolike ~ kolikke (partitiivimuoto kolikea on yleisempi kuin koliketta)
  – kukke
  – kuve ’kuva’
  – pahe ’paha’ (kuten useimmat esimerkkisanat, tämäkin kuuluu ns. nalle-tyyppiin: partitiivimuoto pahea, ei *pahetta)
  – paske
  – rahe (kuulunee ns. nalle-tyyppiin, ks. pahe)
  – ruoke (partitiivi havaittu; esiintyykö lainkaan esim. genetiivimuotoisena?)

3. Sanoja, joissa ainoa, tärkein tai ensisijainen muutos on ‑uli-johtimen käyttäminen:

  – huoruli
  – kenkuli
  – koiruli
  – rahuli
  – tyynyli

4. Lähteitä:

  – Miten saisin tyty-yden? – Kaksplus (julkaistu 7.1.2016; tarkasteltu 15.9.2018; kyseessä lienee 2010-luvun alkupuolella syntynyt ns. kopiopasta)
  – Kirjaimien korvaaminen u:lla – Meemi.info (historian mukaan artikkeli on laadittu viimeistään 23.6.2015; tarkasteltu 15.9.2018)


Lisät kaikkiin kohtiin, erityisesti kohtiin 2–4 ovat tervetulleita, samoin aiheeseen liittyvät huomiot ja kysymykset.

tsalop:
Kolmos kohtaan tuli ensimmäisenä mieleen prismassa myynnissä ollut tuote "paituli"... Näytti käytännössä yöpuvulta.

Hieda no Mukyuu:
Hyvä huomio, joka herättääkin kysymyksiä rajanvedosta!

‑uli ei suinkaan ole kuvalautasukupolven keksintöä – onhan olemassa sellaisiakin sanoja kuin
sekuli ja kimuli, jotka ovat vanhempia kuin Internet.

Selvää on, että kenkuli kuuluu tärkeänä osana nettilissujen kielenkäyttöön, mutta onko se alkuperältään samaa kuvalautojen ja keskustelufoorumien ulkopuolista massaa kuin paituli, jota uskoakseni käytettiin vaatealan markkinoinnissa jo ennen kuvalautojen aikakautta? paituli on päässyt mukaan »Kielitoimiston sanakirjaan», kenkuli ei ole.

***

Yhtenä tekijänä ‑u-sanojen taustalla näkisin lapsille leperreltäessä jo ties kuinka kauan käytetyt ‑u/‑y-sanat, joita tuntuisi esiintyvän erityisesti ruumiinosista puhuttaessa: pääkky, simmu, nenu, suukku, känny, tisu, masu, peppu, lalu.

‑e-sanat saattaisivat olla sukua sellaisille helsinkiläisperäisille (?) johdoksille kuin huge ’huntti, satanen’, mobe ’mopo, mokkeri’, vide ’vittu, vitsi (interjektio)’ jne. Yhteys ei kuitenkaan ole selvä. Kuvalautakielen ‑u-sanoissa esiintyy jonkin verran sanavartalon vääntelyä (erityisesti langu), mutta ‑e-sanoissa ei näyttäisi tapahtuvan mitään muuta kuin yhden kirjaimen (äänteen) vaihtaminen. Toisena mahdollisena lähteenä olisivat sellaiset lounaismurteitten monikon partitiivimuodot kuin tämmössi kuvei ’tämmöisiä kuvia’.

tsalop:
Meneeköhän nämä paikannimiväännökset kakkos kohtaan: Hyge (Hyvinkää) ja Jäge (Järvenpää)...

bitofhope:
Mieleen juolahtaa aikanaan Akkarista lukemani tapaus. Ankenpojet Tuuppi Luuppi ja Huuppi olivat vakoojainnostuksissaan salakuunnelleet ja -tallentaneet enoraukkensa lepertelyä:

"Kuka on Akuli-ukulin ikku-pikku pulu? Se on ikku-pikku Iines"

Kiinnostaisi miten väännösten käyttö eri tyyliviitekehyksissä eroaa, kuin myös eri vokaalien käytön ymmärrettävyys.

Pitkulti saneisin kuitonkin, ettu tämön tyyppänen slange kuuluu lähinnö animo- ja mangi- ynnö muidan weeabää-ihmisten kommunikaatiuun ja internätissä en ole sen huomannet levinnaan niihun keskittyvejen yhteiseiden ulkopuololle.

Vielä loppuun tajusin "keskittyvejen"-sanan myötä että sanoista usein muuttuu myös taivutus e- ja u-muunnosten mukana. Olen kuullut useamman kerran käytettävän mm. "kisseiden" -muotoa, joka muistuttaa itseäni "akkaitten vaatei" -muotoisista ilmauksista, jotka ovat ymmärtääkseni peräisin Loimaan tai Pöytyän tienoilta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu