Jaahas, ja taasen on aika kirjoittaa uusi ficcisuositus. Olisiko vähitellen jo muidenkin vuoro?
* Nimi: Reenactable Night. (Tarina päättää aiemmassa viestissä mainitun Touhou Ibunshu-tarinakokonaisuuden.)
* Kirjoittaja: UsuallyDead (http://www.usuallydead.com/) -> Stories -> Reenactable Night
* Huomaukset: Seassa jälleen hieman kristillisiä teemoja.
* Juonitiivistelmä: Pyhättöneitomme Reimu Hakurei herää eräiden suurten kekkereiden jälkeisenä aamuna - hetkinen, mutta eihän nyt olekaan aamu..? Taivaan tähtikuviot ovat täsmälleen samat kuin illalla nukkumaan mentäessä, mutta täysikuu on kadonnut. Pihalle ilmestyvä Yukari huomauttaa, että kyse taitaa jälleen olla uudesta Tapauksesta. Ei auta muu kuin lähteä selvittämään, ja onneksi samaan lopputulokseen tulevat myös monet muut. Loputtoman yön mysteerin ratkominen alkakoon!
* Suosittelijan kommentit: Melko omaperäinen ja erilainen tulkinta. Olinkin jo ehtinyt unohtaa UsuallyDeadin käsityksen Gensokyon maailmasta, hahmojen voimatasoista ja erityisesti taikuudesta. Oli outoa lukea ficci, jossa Reimulla ei ole juurikaan voimia eikä kukaan osaa lentää muuten kuin erilaisten apuvälineiden ja taikaesineiden avulla. Toisaalta pidin siitä, kuinka Wriggle ja Mystia olivat niin voimakkaita, että laittoivat tosissaan taistelevat Marisan ja Alicen sekä Youmun ja Yuyukon koville, mutta toisaalta se tuntui erittäin... väärältä? Ihmettelen myös sitä, mistä kirjoittaja on saanut inspiraationsa noihin zombi-keijuihin. Onko tuollaisia muka IN:ssä?
Yhtäkkinen Yuyukon voimien siirtyminen Reimulle tuli aika puskista ja oli mielestäni kummallinen juonenkäänne, jota ilmankin olisi selvitty. Erityisesti tarinan loppu tuotti minulle pettymyksen. Mokoulla ei tuntunut olevan raivoamiselleen muuta motiivia kuin kosto, ja tämän takia hahmo jäi hieman litteäksi. Tämä jäi harmittamaan, sillä Mokoun ja Kaguyan suhteesta saisi vaikka miten paljon irti! Feeniksin jumalallinen väliintulo... jep.
Muutamista puutteistaan ja outouksistaan huolimatta todella mukavaa luettavaa, suosittelen!
"And honestly, what is reality anyway? Is it limited to what we see, what we feel, what we hear and smell and taste? Are our oh-so-limited senses the final arbitrator of what is and what isn't? And understand, this is coming from someone well-used to possessing far beyond the standard set of mortal senses, to limit what is to what we can personally experience seems quite a bit on the presumptuous side."
Ei.... Ei vittu hei.
10/5