Olen iloinen ja ylpeä siitä asiasta, että hyviä muistoja minulla riittää, ja mikäs sen mukavampaa kuin jakaa niitä ja kuunnella vaihdossa muiden mukavia muistoja
Olen siis samalla kannalla Hilselingon kanssa, muiden hyvien muistojen kuuleminen piristää omaakin päivää.
Mistä siis aloittaisin... Ehkä ensimmäisestä conistani ikinä, eli suomeksi Tracon 08 (otakuilu alkoi jo aikaisin, mutten coneihin vain uskaltanut mennä @_o hyvä kun tiesin moisien olemassaolosta).
Sinä aamuna siskon ja minun piti mennä lentopalloturnaukseen, mutta olin kätevästi sopinut etten Traconin takia mene. Pelkästään matka coniin tuntui perhosina mahanpohjassa: niin paljon ihmisiä, ja niin paljon pukuilijoita vieläpä! Muutama tuttu hahmokin löytyi, mutta tuntui hölmöltä olla itse cossaamatta mitään kivaa lempihahmoa (mutta järkevästi ajattelin ettei kannata tehdä pukua ennen kuin on varmistettu, tuntuuko tämä conihömpötys miltään), vaan olla ihan tavallisena tallukkana siellä, mitä nyt oli raitasukat ja silinterihattu.
Perillä viimeistään kolahti, että kyllä, meikä on juuri saapunut kaltaistensa otakujen tykö (jouduin kärsimään lissuluokalla sekä ylä- että ala-asteen, joten manga-animu-ihmisten näkeminen oli suoranainen ihme), ja muutama satunnainen Rozen Maiden-cossaaja sai astumaan sisälle paikalle. Taidekujalla kävin, myyntipöydillä kävin, mangakirppiksenkin kiersin. Ystäväni oli siellä jonkin aikaa seurana, mutta päänsäryn takia oli hänenkin pakko lähteä. Sen jälkeen sisko Miss Alice tulikin mukavasti paikalle, ja yhdessä kaksosenergialla tutkittiin paikkoja, käytiin muistaakseni tanssipelaamassakin jossain vaiheessa (menestys... tuota... KÖH. Olisi pitänyt pelata Novicella.), ja lopuksi päivän kruunasi FFFight, jossa oli hienoja osallistujia, ja jo silloin ymmärrettiin pelin henki eli huumori oli vahvasti mukana.
Siitä sitten meidät heitettiin kotiin, ja hauskaa oli ollut, kun olin kaikki rakkaat hahmot halannut läpi, ja vaikken kuvia kameran puutteessa ollut ottanut, pystyi niitä kuvia netistäkin katsomaan myöhemmin (tosin en tajunnut että ne olisi voinut katsoa vaikka Anikista kätevämmin... huoh.)
Kaiken kaikkiaan mukava kokemus, mutta hirvittää miten pikkuernu olin silloin O_o mutta lähempänä otakua sentään kuin nämä nykyiset jotka eivät ole kuulleet mitään käsitteistä "järjestyssäännöt", saatikka "Suomen laki". Tosin nyt nämä isot animesedät- ja tädit luokittelevat mut "pikkuernun" sijasta "13-16-vuotiaaksi perusotakuksi, joka luulee itsestään liikoja" |'D Ainakin mitä katsoo joidenkin elitistien kommentteja foorumeilla ja pikku blogeissaan.