Touhou 15: Legacy of Lunatic Kingdom
KUU ON TEHTY JUUSTOSTA
Legacy of Lunatic Kingdom on pelinä nimensä veroinen.
Yli kaksi vuosikymmentä vanha Touhou Project on luotihelvetti-genren Call of Duty: joka vuosi molemmista pusketaan ulos uusi peli, joka ei merkittävästi uudista pelisarjaa. Molempien sarjojen fanikunta myös haikailee uusimpien pelien sijasta "niiden vanhojen hyvien pelien" perään. Legacy of Lunatic Kingdom koittaa uudistaa tuttua kaavaa esittelemällä loputtomat elämät tarjoavan Pointdevice-moden. Tarinassa loputtomat elämät perustellaan Eirin Yagokoron uudella epäilyttävällä lääkkeellä, joka antaa sankarittareille kyvyn nähdä tulevaisuuteen näiden selvittäessä syytä kuun asukkaiden yllätyshyökkäykselle Gensokyoon. PD-moden rinnalla on myös perinteinen rajoitettuja elämiä käyttävä Legacy-mode, jolla pelattaessa pelaajan hahmo sanoo ei huumeita tarjoavalle puoskarille.
Kasuaalisti kohti kuuta
Uusi PD-mode loputtomine elämineen ja tallennus-systeemeineen pistää sarjan veteraanipelaajat pyörittelemään silmiään. Pelin alkaessa silmien pyörittely kuitenkin vaihtuu lievään äimistelyyn. Legacy of Lunatic Kingdom on nimittäin huomattavasti edeltäjiään vaikeampi peli, ainakin luotikuvioiden suhteen. Easy-vaikeustasolla en vielä itse kohdannut suurempia vaikeuksia, mutta jo normalilla peliä sai vääntää eteenpäin hampaat irvessä. Ennen pelin alkua pelaaja saa neljän vaikeustason lisäksi valita jonkun neljästä hahmosta: Reimun hakeutuvat luodit soveltuvat hyvin aloitteleville pelaajille, Marisan ammuksissa sen sijaan riittää tulivoimaa kovempienkin pomojen teilaamiseen. Pelattavista hahmoista uusimman, Reisen U. Inaban, suojia antava pommi ei itseäni erityisemmin säväyttänyt. Valitsin siis hahmokseni Sanaen, jonka ammuksista löytyy sekä hakeutuvuutta että tulivoimaa. Pelin alkupuoli sujuu vielä ilman suurempia ongelmia, mutta kolmannessa kentässä totuus vaikeustasosta iskee silmille kuin luoti hahmon hitboxiin. Muutama vastuksen käyttämistä hyökkäyksistä nimittäin tappaa pelaajan suoraan, mikäli tämä ei tiedä tasan tarkkaan missä kohtaa ruutua silloin olisi oltava. Sama epäreilu teema vain korostuu pelin kahdessa viimeisessä kentässä, mutta hei! Eihän se ole epäreilua jos pelaajalle annetaan loputtomat elämät! Eihän?
"LoLK on paras Touhou-peli aloittelijoille"
Vaikka loputtomat elämät tarjoava Pointdevice kuulostaakin hyvältä idealta aloittelevien pelaajien kannalta, se ei todellakaan sitä ole. LoLKin kentät on jaettu eri mittaisiin lukuihin, joiden välillä peli tallentaa ja antaa pelaajan jatkaa samasta kohdasta kuoleman koittaessa. Vaikeissa kohdissa tämä kuitenkin johtaa ikävään kierteeseen, jossa pelaaja voi joutua toistamaan samaa kohtaa jopa satoja kertoja. Legacy-modessa peli jatkuu kuoleman jälkeen samasta kohdasta ja lisäksi pelaaja saa uuden lastin pommeja, joilla tämä voi koettaa selvitä ulos tukalasta tilanteesta. PD-modessa aikainen pommitus voi siis kostautua myöhemmässä vaiheessa peliä, mikäli pelaaja jää johonkin kohtaan liian pahasti jumiin. Tällöin ei jää käteen muita vaihtoehtoja kuin yrittää kovemmin tai aloittaa koko lysti alusta ja koittaa säästellä pommeja hankalampiin kohtiin. Tai siirtyä suosiolla pelaamaan Legacy-modea. "Mutta eikö se ole kauhean vaikeaa kun elämiä on rajoitetusti?" pohtii uusi pelaaja kauhistuneena. Olisihan se, mikäli peli ei tunkisi pelaajalle lisäelämiä kurkusta alas tahdilla jollaista ei ole monessakaan Touhoussa ennen nähty. Elämänpalasia ansaitakseen pelaajan on luvun aikana ammuttava alas kaikki viholliset ja kerättävä 200 grazea, paenneita vihollisia voi kuitenkin kompensoida hinkkaamalla lisää luoteja. Legacy-moden elämänkolmannekset saavat PD:n viidesosapommit tuntumaan laihalta lohdulta, onhan yksi elämä kuitenkin kolmen pommin väärti. Resurssien hankintatapa onkin yksi pelin monista huonoista puolista. Pomotaistelut tuppaavat usein menemään graze-mittarin kyttäämiseksi, mikä luotihelvetissä on yhtä viisasta kuin sosiaalisen median päivittäminen auton ratissa. Moneen kertaan tuli kirottua sitä miten pomo kaatui liian aikaisessa vaiheessa tai graze-mittarin mulkaisun takia en huomannut vasemmalta kohti vyöryvää luotia. Legacy-modessa resurssien runsaus mahdollistaa myös hyvin juustoisia taktiikoita: Sanaen pommi kestää pitkään tarjoten samalla täyden kuolemattomuuden. Eipä siis muuta kuin pommi päälle, luotimereen sukeltelemaan ja arvokas elämänsirpale on taattu. Huhujen mukaan LoLK oltiinkin jo julkaisupäivänä läpäisty kovimmalla vaikeustasolla Legacy-tilassa.
Avaruustöhöily 2015
Graafisesti LoLK ei poikkea edeltäjistään ja suurin osa hahmojen spriteistä onkin kierrätetty vanhoista peleistä. "Huippumoderni" 1280 kertaa 960 pikselin resoluutiokin ehdittiin jo esittelemään edellisessä pelissä. Hahmotaide on sitä samaa vanhaa. ZUN ei ole vieläkään oppinut piirtämään kunnolla, mutta toisaalta huonosti piiretyissä hassuhattuisissa tytöissä on oma charminsa. Uusien hahmojen designit vaihtelevat villisti, perinteistä mallia edustavat kuupuput sekä loppuvastus Junko. Erikoisempaan äärilaitaan menevät Yhdysvaltain lippuun kääritty keiju sekä Ekstrapomo Hecatia, jolle olen valmis myöntämään rumimman töhöhahmon tittelin minä viikonpäivänä tahansa. Myös Touhou-peleissä hyvin tärkeänä osana pidetty taustamusiikki jakaa mielipiteitä, omasta mielestäni sarjan musiikit ovat Mountain of Faithin jälkeen menneet aina vain huonompaan suuntaan. Mahtuu LoLKiin toki meneviäkin kappaleita, mutta niiden vastapainoksi on lähes yhtä paljon todella huonoa musiikkia. Esimerkkinä mainittakoon molemmat Extra-stagen raidat, jotka Hecatian ohella ovat omiaan syömään nautinnon kyseisestä kentästä.
Saattaa aiheuttaa ärsytystä
Legacy of Lunatic Kingdom on esimerkki siitä, miksei epäreilua vaikeustasoa kannata sekoittaa luotihelvetti-genren peleihin. Luotien väistelyn vaihtuessa graze-mittarin kyttäämiseksi ja pommijuustoiluun sopivien paikkojen ulkoa opetteluksi alkaa paatuneemmankin Touhou-fanaatikon otsasuoni sykkimään. Jopa pelin tekijä ZUN on itse myöntänyt LoLKin olevan epäreilu täysin tarkoituksella, peli kun painottuu harmillisesti enemmän PD-modeen kuin Legacyyn. LoLKin seuraajasta onkin lupailtu huomattavasti perinteisempää (ja helpompaa) Touhou-peliä. LoLK tuli, näytti ja koitti, mutta epäonnistui uudistamaan sarjaa. PD-modesta voisi oikein toteutettuna saada myöhempiin peleihin hyvän, aloittelijaystävällisen moodin. LoLKissa se ei kuitenkaan sitä ollut, eikä ainakaan itselläni ole minkäänlaista halua palata pelin pariin sen tai edes Legacy-moden merkeissä. Jätän pelin pölyttymään töhö-kansioni syövereihin ja koetan halvan saken voimalla huuhtoa mieleeni syöpyneet muistot tästä kaikkien aikojen huonoimmasta Touhou-pelistä.
Hyvää:
+Se on Touhou
Huonoa:
-Rakennettu PD-moden ympärille
-Epäreilu vaikeustaso
-Musiikki ja hahmot eivät yllä edeltäjiensä tasolle
55