Gensokyo > Omat teokset

Mukyuu runoilee

<< < (15/16) > >>

bitofhope:

--- Lainaus käyttäjältä: Roppari - Elokuu 23, 2016, 07:16:46 ---Jos vielä joku alkaa kippaamaan Lauantai-pussista pizzaansa täytettä, niin kutsun Yuukan tänne foorumille!

--- Lainaus päättyy ---

Pitänee käydä lähikaupassa.

Hieda no Mukyuu:
Viime viikolla elämäni ensimmäinen todella ylenmääräinen Gorillazin kuunteleminen ja katseleminen herätti odottamatta yhden vapaan suomennoksen.

Alkuteoksena on »On Melancholy Hill» (albumilta »Plastic Beach», 2010).

Laulun rytmitys ei ole aivan yksinkertainen. Olisi kenties mahdollista saada kaikki käännöksen tavut suunnilleen saman mittaisiksi ja samoihin kohtiin kuin alkutekstissä, mutta mielestäni suomen kieli – riippumatta sanavalinnoista – kärsisi siitä enemmän kuin laulu kärsii nyt harjoittamastani tavujen venyttelemisestä, survomisesta ja pois pudottelemisesta. Kokeilin, eikä tekstini pitäisi olla mahdoton laulettava.

Youtubessa on saatavana myös instrumentaaliversio. Sen päälle olisi varmaan helpompi laulaa kuin alkuperäisen tekstin päälle, nimittäin jos jo kunnolla muistaisi, mistä kohdista rivit alkavat ja missä kohdissa on pelkkää soittoa.





Kummulla melankolian

(Suomenteli Hieda no Mukyū to 29.9.2016.)


1.

Kummulla melankolian kasvaa muovipuu;
sinne mukaan tuu.
Katsoo aamua päin silmät toiveikkaat.
Et saa unelmaasi, mutta minut saat.
Meren aavoja päin...
Tuskiini lääke oot, kun oot sylissäin,
kun oot sylissäin.

2.

Kutsuin vedenalaiset koko maailman.
Niiltä tiedustan:
voiko toiveet valaista jatkuvaa yötäni?

Jos et saa unelmaasi, lähde myötäni.
Kummulla melankolian
merilehmän näin.
Se katsoi untani päin: kun oot sylissäin,
kun oot sylissäin,

kun oot sylissäin.

Hieda no Mukyuu:
Seuraa uusi suomennos – ei filkkiä tälläkään kertaa.

Paul Shaperan steampunk-ooppera »The Dolls of New Albion» ei jätä minua rauhaan.

Sain innoituksen ja väsäsin tässä iltapäivän pimetessä suomenkielisen version teoksen ensimmäisestä laulusta (mutta toisesta kappaleesta; alkusoitossa ei ole sanoja), joka esittelee Shaperan tarinoitten tapahtumapaikan. Laulu on nimeltään yksinkertaisesti »New Albion 1». Meidän todellisuudessammekin sen niminen kaupunki on olemassa, mutta paljon pienempänä ja oletettavasti koko lailla idempänä. New Yorkin osavaltio nimittäin ei taida kuulua preeriavyöhykkeeseen.

Alkuperäinen sanoitus on tekstimuotoisena tekijän Bandcamp-sivustolla. Siinä on tosin ainakin pari pikku virhettä, ennen muuta laulun viimeisten kahden rivin puuttuminen.

Tämä on ehkä ensi kerta elämässäni, kun teen sanoja tangoon. Kysymyksiä paikoin varsin vapaista käännösratkaisuistani saa esittää.





New Albion 1

(Suomenteli Hieda no Mukyū ti 24.1.2017.)


1.

Muinoin jalkapatikkaan
yli Pohjan preerian
läksi muuan munkki kera kortinpelaajan.
Kiistan aiheeks’ Jumala,
kohtalo ja sattuma
nousivat – ja ratkaisunhan voisi löytää kortilla!
Koko päivä pelattiin,
sitten toinen, kolmaskin;
viimein sateen tullen suojaksi vaja tarvittiin.
Kasvoi ympärille katu,
nousi kirkko, kapakka...
On sellainen New Albionin syntytarina.
On sellainen New Albionin syntytarina.

2.

Kaupungin tän kaduilla
näät kahviloita, koneita.
Sieluja on lempeitä ja viisaita ja hulluja.
Johtaa alamaailmaa
silmäpuoli punapää,
mutt’ päätökset, hän milloin tahtoo, arvan varaan jää.
Liitto ilmalaivamiesten
on pomoks’ kastraatin
valinnut, hän laulaa lentäessään ohi päivisin.
Tääll’ on lyijytyrmiä,
groteskeja raudasta
ja Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja.
Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja!

3.

Kilta alkemisteilla
on Ashland Streetin talossa.
Pääsykokeena on veistää helmi tytön haaveista.
Kerran murtauduttu on
sinne tähden helmien
– varkaat niitten ääreen jäi tuijottamaan tyhjyyteen.
Sumun lemmentaiasta
lie puheet pötyä,
silti öisin porttikäytävissä tehdään syntiä.
Yläluokkaan kuuluu
neroja ja dekadentteja
ja Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja.
Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja!
Pikku Annabella, terävä ja vakava. Oi!
Annabelle McAlistair, kuolleitten manaaja.

Hieda no Mukyuu:
ΔV = γΔTV0

(Kirjoittanut Hieda no Mukyū 24.3.2017.)

Kahden maissa yöllä
saan tietää kevään tulleen maaliskuussa.
Vastedes ei riitä
kieltäytyminen patterilämmöstä;
minulle yöt ovat sittenkin liian kuumia.

Viimein pakotan itseni jalkeille
ja vaihdan peitteen kevyempään.
Huokaisten hyvästelen talvitäkin,
jonka alla viihtyy.

Sekoitan kylmää kaakaota
ja tuuletan isosti.
Peiton alle ei tunnu,
miten nopeasti huone viilenee.

Sen sijaan alan kuulla yökylmän.

Dido laveeraa huoneen,
joka napsahtelee.
Yhä uudelleen,
sieltä täältä.

Yhä uudelleen.

Enkä enää ihmettele,
kuinka vanhat talot kummittelevat hiljaisina öinä.

Hieda no Mukyuu:
Tämä ei ole mikään oikea filkki. Onpahan sellaista muistuttava yksinkertainen mielikuva.

Kuten tiedämme, on Remilia Scarlet nykyään enimmäkseen ystävällisissä väleissä Marisan ja Reimun kanssa. Alkuun tie oli kuitenkin kivinen sillä, punaisen paholaisen oli vaikea niellä tappiotaan. Kun hän ennakoi Flandren ja Marisan ensikohtaamisen, oli hän yhä niin katkera, että evästi pikkusiskoaan kauhistavin sanoin.

Minua ovat innoittaneet Sandels (nimittämällä Remiliaa yön kuningattareksi Ysilaudalla), Wolfgang Amadeus Mozartin ooppera »Taikahuilu» (Die Zauberflöte; libreton kirjoittanut Emanuel Schikaneder, mahdollisesti apunaan Ludwig Giesecke) sekä eräät viime vuosikymmenen Vocaloid-taiteilijat (erityisesti tämän »Der Hölle Rache» -version tekijä).

Tämän linkin takana »Der Hölle Rache» eli Yön kuningattaren jälkimmäinen aaria esimerkinluonteisesti Sabine Devieilhen laulamana.





Der Rote Rache

(Keksinyt Hieda no Mukyū 18.5.2017.)


Der Rote Rache kocht in meinem Herzen,
Tod und Verzweiflung flammet um mich her!
Fühlt nicht durch dich Marisa Todesschmerzen,
So bist du meine Schwester nimmermehr.
Verstoßen sei auf ewig,
Verlassen sei auf ewig,
Zertrümmert sei’n auf ewig
Alle Bande der Magie,
Wenn nicht durch dich Marisa wird erblassen!
Hört, Rachegötter, hört der Dämon Schwur!





Miksikö Flandre ei sitten yksinkertaisesti jättänyt danmaku-sääntöjä syrjään ja tehnyt Marisasta veripalttua?

Noh. Scarletit kuuluvat sivistyneeseen eurooppalaiseen aatelissukuun, jolla on vahvat juuret mannermaalla. Remilia oli jo lapsena oppinut ranskan ja englannin lisäksi vaihtelevassa määrin muita kieliä kuten latinaa ja saksaa. Hän taisi unohtaa, että pikkusisko ei huomattavan lyhyenä ihmisikänään ollut osoittanut järin suuria lahjoja saksan suhteen.

Kannattaisi varmaan pyytää Mystiaa useammin kylään. Minä ainakin uskon vahvasti, että yōkai nimeltä Lorelei puhuu saksaa äidinkielenään.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta