Tahtoisin myös tässä samalla kysäistä muilta forkan jäseniltä mielipiteitä taiteesta yleensä.Aika pitkälle samaa mieltä kuin Tony Halme. (https://www.youtube.com/watch?v=QotTENZ7Q5I)
No ainakin linkin karsinogeenisestä materiaalista varoitettiin tarpeeksi moneen kertaan.Samaa mieltä. Tätä sanotaan taiteeksi koska tämä kuvastaa elämän turhuutta; nihilismin ilmentymä. Tai toisin sanoen kafkamaista hifistelyä jossa ei ole paljoakaan järkeä. Sainpahan veljen kanssa sellaiset hyvät 15 minuutin naurut, enkä muuten liioittele. Naurettiin kirjaimellisesti kunnes alkoi sattumaan kurkkuun.
Taide ja "taide" on kaksi eri asiaa ja videosi, jota en katsonut kokonaan uppoaa jälkimmäiseen kategoriaan.
Joillain ihmisillä on pakonomainen tarve yrittää vaikuttaa älykkäämmiltä kuin ovat kutsumalla tyhmää, lahjatonta tai muuten sairasta materiaalia taiteeksi samalla implikoiden muiden olevan niin "hyvän maun" puutteessa itseään alempaa kastia.
Aika pitkälle samaa mieltä kuin Tony Halme. (https://www.youtube.com/watch?v=QotTENZ7Q5I)Mitä kuvastaa? -Siinä on... symboliikkaa.
Taide ja "taide" on kaksi eri asiaa
(valitettavasti päätti poistaa sen jostain syystä)
Lopuksi vielä pieni uusinta: edustaako Inari Koto Tōhō-fanitaiteilijoitten joukossa niin sanottua rumuuden estetiikkaa? Minä ainakin koen hänen teoksensa taiteellisesti vaikuttaviksi (https://danbooru.donmai.us/posts/2254208?tags=koto_inari), mutta eivät ne minulle ole lähelläkään kauneutta saati seesteisyyttä.
Maallikon tai kapeakatseisen korvaan atonaalinen/kokosävelasteikkoon/12-säveljärjestelmään/mikrotonaalisuuteen perustuva musiikki saattaa kuulostaa täysin järjettömältä kakofonialta, mutta sitä se ei melkein ikinä ole.Toki, musiikistahan saattaa löytyä paljonkin merkitysyhteyksiä ja se saattaa olla todella hienosti ja monimutkaisen matemaattisesti rakennettua, mutta jos siitä puuttuu järkevä musikaalinen rakenne (esim. teemat, A-, B-, C-, jne -osat, toisto ja melodia) miten sitä silti voisi kutsua musiikiksi? Totta kai se on parempaa kun toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos valuva monotooninen pop-musiikki, mutta jos vaikka vertaan modernia taidemusiikkia klassiseen taidemusiikkiin (Bach, Mozart, Beethoven, yms. yms.), on selvää kumpaa voidaan sanoa taiteeksi. Myös klassisessa musiikissa on monimutkaisia ja säännönmukaisia -- joskin myös konservatiivisen tiukkoja -- sääntöjä.
Osittain jopa tieteellisempää ja paremmin rakennettua kuin romantiikan aikakauden överitunteellinen ripuli.
Tähän yksittäiseen lausuntoon on pakko inttää sokraattisesti, että miksi? Miksiköhän musiikki edellyttäisi noiden kaavojen toimeenpanemista? Joo, veemäistä (ei se postaaja) tällainen todistustaakan uudelleenpallottelu toiselle, mutta haastamasi määritelmä "musiikki" on vain aika kova vastus. En osaa sanoa mikä on jo historiassamme laajallelevinnein ja universaalein taiteen muoto, mutta musiikki ei sijoitu ainakaan pohjalle, ja senkin tulkintatavat ja ammattikieli vaihtelevat jo alueellisesti niin paljon, että mainitsemasi asiat voi tulkita vain pisarana siinä meressä. Tai toisella tapaa ilmaistuna, jonkinlaisen menneisyydessä vaikuttaneen musiikillisen intelligentsian _rinkirunkkauksena_. Tai jos ei ihan pisarana, niin ainakin vain... vaihtoehtona. Jopa kaksitoistasäveljärjestelmä on vain yksi _vaihtoehto_ tulkita taajuuksia, vaikka epäilemättä suurin osa tämänkin viestin lukijoista, suurin osa (ainakin länsimaiden, mutta en ala käsittelemään nyt mikrotonaalisuutta) ihmisistä yleensäkin, on kuullut vain sen säännönmukaisuuksiin sovitettua musiikkia. Ja kieltämättä kyse on melko rajusta tottumiskysymyksestä. En minäkään korvaisi ko. järjestelmää millään, kun olen tulkinnut vaihtoehtojen olevan mitä ovat.Maallikon tai kapeakatseisen korvaan atonaalinen/kokosävelasteikkoon/12-säveljärjestelmään/mikrotonaalisuuteen perustuva musiikki saattaa kuulostaa täysin järjettömältä kakofonialta, mutta sitä se ei melkein ikinä ole.Toki, musiikistahan saattaa löytyä paljonkin merkitysyhteyksiä ja se saattaa olla todella hienosti ja monimutkaisen matemaattisesti rakennettua, mutta jos siitä puuttuu järkevä musikaalinen rakenne (esim. teemat, A-, B-, C-, jne -osat, toisto ja melodia) miten sitä silti voisi kutsua musiikiksi?
Osittain jopa tieteellisempää ja paremmin rakennettua kuin romantiikan aikakauden överitunteellinen ripuli.
Tähän yksittäiseen lausuntoon on pakko inttää sokraattisesti, että miksi? Miksiköhän musiikki edellyttäisi noiden kaavojen toimeenpanemista? Joo, veemäistä (ei se postaaja) tällainen todistustaakan uudelleenpallottelu toiselle, mutta haastamasi määritelmä "musiikki" on vain aika kova vastus. En osaa sanoa mikä on jo historiassamme laajallelevinnein ja universaalein taiteen muoto, mutta musiikki ei sijoitu ainakaan pohjalle, ja senkin tulkintatavat ja ammattikieli vaihtelevat jo alueellisesti niin paljon, että mainitsemasi asiat voi tulkita vain pisarana siinä meressä. Tai toisella tapaa ilmaistuna, jonkinlaisen menneisyydessä vaikuttaneen musiikillisen intelligentsian _rinkirunkkauksena_. Tai jos ei ihan pisarana, niin ainakin vain... vaihtoehtona. Jopa kaksitoistasäveljärjestelmä on vain yksi _vaihtoehto_ tulkita taajuuksia, vaikka epäilemättä suurin osa tämänkin viestin lukijoista, suurin osa (ainakin länsimaiden, mutta en ala käsittelemään nyt mikrotonaalisuutta) ihmisistä yleensäkin, on kuullut vain sen säännönmukaisuuksiin sovitettua musiikkia. Ja kieltämättä kyse on melko rajusta tottumiskysymyksestä. En minäkään korvaisi ko. järjestelmää millään, kun olen tulkinnut vaihtoehtojen olevan mitä ovat.Hyvä kommentti. Pitää paikkansa, että taiteen (sen minkä tahansa muodon) haastaminen on vaikeampaa kuin miltä ensiksi vaikuttaisi. Kunhan nyt filosofoin: missä kulkee musiikin ja satunnaisten (tai organisoitujen) äänten, sävelten tai sointujen raja? Tässä langassa olen puhunut John Cagen musiikista. Cagen mukaan kaikki on musiikkia, jopa satunnaiset äänet ja hiljaisuus. Tästähän voi olla montaa mieltä, mutta olen avoin mielipiteille. Cagen mielipide ei ole mielestäni aivan paikkaansapitävä, mutta arkiäänissä ja hiljaisuudessa on omintakeista taikuutta.
Samalla tavalla musiikissa; mikä miellyttää kuuntelijan korvaa c:
True Satanic Black Metallia ovat bändit kuten Darkthrone, Aryan Satankampf, Graveland, Gestapo 666, Satanic Warmaster, Beherit ja Impaled Nazarene. Sinä voit kuunnella Metallicaasi jos tahdot, mutta et ymmärrä todellisesta Hitleric Nazi Black Metallista yhtään mitään. Olet pelkkä poseri ja voit painua vittuun koko skenestä. Black Metal on Todellista musiikkia, jota ei ole tarkoitettu sinunlaisillesi eläimille, vaan todellisille Saatanallisille Misantroopeille, jotka eivät piittaa sinunlaisistasi pelleistä. Black Metal on eliitin musiikkia ja sinä et sitä ymmärrä. Kukaan teistä ei ymmärrä Todellista Satanismia. Olette naurettavia pikkulapsia. Maailmankuvamme perustuu wotanilaiseen hitlerismiin, henkilökohtaisella tasolla Satanistiseen individualismiin, kollektiivisella tasolla hitleriläiseen fasismiin. Ilman ymmärrystä teoreettisesta okkultismista, on turha haaveilla ymmärtävänsä wotanilaista maailmankuvaa. Teistä kukaan ei voi ymmärtää Wotanismia, sillä olette kaikki älyllisesti kuin kastematoja. Te ette voi yltää elitistisen Satanismin tasolle, joten miksi edes haaveilette siitä. Satanismi ja Black Metal ovat eliitille. Todellisille misantroopeille.K E K
Juuri viime viikolla (ennen Bubbon asiapitoista viestiä) olikin päässäni pyörinyt suorastaan korvamatona loistava ilmaus Satanic Siitoinic Hitleric Black Metal.Knoppi; Bathoryn nokkamies Quorthon vetäisi taiteilijanimensä eräästä Siitoimen ruotsinnetusta mustaa magiaa käsittelevästä niteestä.
Voiko olla todellinen misantrooppi, jos Siitoin opetuksineen ei ole jutussa mukana?!