Todellisuus > Moderni audiovisuaalinen kulttuuri

Pelaajaelämäkertasi

(1/5) > >>

Selleri:
Jostain tein sen päätelmän että melko moni täällä käyvä harrastaa videopelaamista, kukin omalla tavallaan. Mutta mistä kaikki alkoi? Mistä peleistä tykkäät nykyään? Miten tähän tilanteeseen päädyit? Tässä aiheessa siis kerrotaan itsestään pelaajana kaikki mikä jaksetaan.

Aloitan tässä tekstiseinällä jota kukaan ei jaksa lukea.
-----

Omat varhaisimmat videopeleihini liittyvät muistoni ovat kun näin aikuisten pitelevän jotain kummallisia kaukosäätimiä käsissään joilla nämä näyttivät ohjaavan telkkarissa näkyviä pieniä ukkeleita, ja totta kai olisi kovasti huvittanut itsekin kokeilla. Eipä tosin vähään aikaan onnistunut.

Kuitenkin pääsin ensimmäiseen videopeliini käsiksi aivan liian nuorena, joskus vuoden 96 paikkeilla. Kyseessä oli Super Mario Bros, eikä meikäläisten taloudesta tosiaankaan löytynyt NESiä kovempaa pelilaitetta siihen aikaan. Muutama toinenkin tuon konsolin peli ehti jättää lähtemättömät jäljet ja rupesin haaveilemaan videopelikehittäjän urasta sillä hetkellä kun tajusin ihmisten tehneen ne. Sitten pääsin tutustumaan sedän SNESiin. Olihan se jo jotain ihan muuta... niin terävä kuva, niin kirkkaat värit ja äänet. Donkey Kong Country ja Super Mario World ovat ensimmäiset pelit jotka tuota muistellessa tulevat mieleen. En tekniikasta siihen aikaan pahemmin mitään tajunnut, mutta tiesin kyllä että tuossa oli kovempi kone kuin mitä kotoa löytyi, ja kyseessä lienee vieläkin eniten himoitsemani pelilaite. Kyllä minä vielä jonain päivänä...

Isovanhemmilla taas oli Commodore 64 sekä Amiga. Nämä eivät teknisesti niin uskomattomia olleet, mutta ne viiden pelaajan sessiot eräässä Bomberman kloonissa ovat edelleen joitakin hauskimmista pelejä koskevista muistoistani.

Hämmästys oli sitten pohjaton kun pääsin näkemään monilta kavereilta löytyvän Playstationin. Kolmas ulottuvuus räjäytti tajunnan ja etenkin serkuilla tuli tuota tahkottua, lähinnä Tekkeniä ja satunnaisia Crash-pelejä. Löytyi myös eräs kummallisuus nimeltä Oddworld: Abe's Oddysee, joka on suurilta osin vastuussa englannintaidoistani. Sitten sainkin käsiini ensimmäisen PC-pelini (Taisi tosin olla porttaus PSX-pelistä.). Croc: The Legend of Gobbos oli kolmiulotteinen tasohyppely joka opetti minutkin pelaamaan näppäimistöllä, ja luultavasti ensimmäinen extrasälää sisältävä peli jonka vedin sataprosenttisesti läpi (Vaikkakin vuosia jälkeenpäin tuosta ajankohdasta).

Huomattuani että tuolla tietokoneeksi nimitetyllä laatikollakin pystyi pelaamaan, pääsin tutustumaan mm. Wormsiin sekä omituiseen elämäsimulaattori Creaturesiin. Kummankin sarjan osia tulee vielä tänäkin päivänä kaiveltua hyllystä esiin epäsäännöllisin väliajoin.

Eräällä kaverilla pääsin myös shmuppailun makuun ensi kertaa, Playstationilla pelatun RayStormin välityksellä. Eihän se mikään luotihelvetti ollut, mutta etenkin kaverin kanssa hauska pelattava ja mielestäni vielä tänäkin päivänä aivan pirun nätti. (Enhän ole ainoa joka tykkää rumasta polygonigrafiikasta, enhän?) Tuon jälkeen tosin jäi genre omasta pelivalikoimastani kokonaan väliin vajaaksi kymmeneksi vuodeksi.

Ajatus että suomessa tehtäisiin pelejä tuntui tuolloin itselleni mahdottomuudelta, mutta pääsinkin pian selville internetistä ladattavista ilmaisista pikkupeleistä (ja netistä yleensäkin), ja jokin Lieron, Wingsin ja vastaavien kaltaisissa peleissä vain hurmasi. Lieron australialaisvalmisteinen remake, Liero Xtreme oli myös ihka ensimmäinen peli jota pääsin pelaamaan netin välityksellä kavereita (tai ihan tuntemattomiakin) vastaan. Se vasta olikin kuin scifiä kun pelitoverit saattoivat teoriassa olla mistä päin maailmaa hyvänsä.

Tähän mennessä muuten olin pitänyt lähinnä värikkäistä tasohyppelyistä, ja karsastanut mielestäni tylsän näköisiä "aikuisten" pelejä (mm. Kaikki FPS- ja strategiapelit), mutta yhden ukrainalaisen metsästyssimulaattorin myötä tilanne pikkuhiljaa muuttui. Carnivoresissa näet metsästettiinkin saaliista siisteintä: dinosauruksia, enkä itse ikinä kasva ulos siitä lapsuudenvaiheesta jossa fanitetaan noita sukupuuttoon kuolleita matelijoita. Hetken opettelun jälkeen pelaaminen toinen käsi koko ajan hiirellä alkoi luonnistua, minkä jälkeen tietysti otin selvää muista sarjan peleistä. Joukkoon kuului Cityscape (=shittyscape), joka yleisestä paskuudestaan huolimatta oli ensimmäinen kosketukseni nykyaikaiseen ensimmäisen persoonan putkiräiskintään. Tuli tuota myös levitettyä parille kaverille ja netissä hakattua, joka onnistui tekemään senkin pelaamisesta hauskaa.

Sitten vuorossa oli reaaliaikastrategiaan eli RTS:ään tutustuminen. Tämä tapahtui vaihtoehtojen puutteessa oma-aloitteisesti erään setäni koneella kun sieltä puolivahingossa löysin Command & Conquer: Tiberian Sunin (Joka on nykyään mielestäni sarjan paskemmasta päästä. Puhun nyt siis pelkästä Westwoodin tuotannosta, tuo uusin EA:n tekemä alitti riman tavalla jota en osannut edes pelätä.). En tuota tuolloin edes kunnolla oppinut pelaamaan, mutta jonkin käsityksen sain siitä miten homma toimii. Tuollaiseen kevytnaksutteluun lopullisesti rakastuin vasta vuosia myöhemmin päästessäni C&C: Generalsin pariin vieraillessani eräällä sukulaisella jenkkilässä.

FPS taas löi itsensä kohdallani lopullisesti läpi Halo: Combat Evolvedin myötä jonka PC-käännöksen jotenkin päädyin pelaamaan läpi, ja moni sen jälkeinen kuukausi hurahti tuon moninpelin parissa. Jostain pelilehdestä inspiroituneena hankin vielä käsiini alkuperäiset Doomit jotka menivät läpi kaverin kanssa co-oppina ja nousivat kaikkien aikojen suosikkipelien listaan. Nykyään olenkin vakaasti sitä mieltä että yhteistyöpelitila tekee mistä tahansa pelistä paremman (Mutta miksi, oi miksi se pitää aina jättää kaikesta pois?).

Sitten elämääni astui Metal Gear Solid.  Yksikään toinen peli ei taida olla samalla tavalla muokannut ajatusmaailmaani, enkä yhdenkään toisen yksittäisen pelisarjan vuoksi ole konsoleita hankkinut. Noh, eipä kai tuosta sen enempää tarvitse sanoa, käy tuostakin ilmi että kovasti siitä pidän.

Tuon jälkeen ei tainnut mitään muutoksia pelaamisessani tapahtua, ennenkuin kaverin suosituksen johdosta eräänä tylsänä syksynä satuin törmäämään japanilaiseen ammuskelupeliin jossa lennetään pikkutytöillä. 'Nuff said.


Ei helvetti, miten sain noin suuren määrän tylsää tekstiä aikaiseksi, vaikka jätin ties kuinka monta juttua välistä? Toivottavasti muut osaavat tiivistää oman tarinansa hieman paremmin, jos uskaltavat tänne enää vastata.

Jagdpanther:
Katsotaanpas, muistanko omaa elämänkertaani pelien saralla niin tarkasti...

Ensimmäiset muistoni peleistä karkaavat kauan 90-luvun alkuosiolle, kun vanhemmat veljeni pelasivat C64:llä mm. Uuno Turhapuroa ja Archonia. Jälkimmäinen näytti kyllä mukavalta, ja aina veljien pelatessa näitä pelaamishetkiä tuli katsottua useaan otteeseen. Kerran kokeilin yhtä tasohyppelyä, mutta eihän sitä sen ikäisenä osannut vielä pelata.

Kuitenkin, ensimmäinen kunnon kosketukseni videopeleihin tuli, kun Nintendo saapui taloon. Tämän konsolin kanssa vietin lukuisia ihania hetkiä, etenkin Super Marion ja Tiku ja Taku -pelien parissa. Kummatkin pelasin lukuisia kertoja läpi, eikä niihin ikinä tullut kyllästyttyä. Kolmantena pelinä oli Super Spike V'ball, jota pelasin kuitenkin melko harvoin, sen verran vaikea se oli siihen aikaan. Olihan noita monia muita pelejä, joita sain myös lainattua itse, ja myös vanhempi veljeni. (mm. Rad Gravity, Super mario Bros 3, Robocop jne.)

Konsolisukupolvien laukatessa eteenpäin taloon asteli jo uusi konsoli, Sega Mega Drive (Amerikassa tunnetaan Sega Genesis). Tällä konsolilla on ehkäpä vähiten niitä muistoja, kun peleinä sattui olemaan vain Sonic 2, kolme NHL:ää, ja yksi FIFA.

Konsolien välissä tutustuin sitten yhteen PC-peliin, joka oli niin mainio, että kävin naapurissa pelaamassa sitä useita kertoja: Worms 2. Eritoten me katsottiin alkuvideoita, ja naurettiin makeat naurut niiden jälkeen. (Monia muita muistoihin jääneitä PC-pelejä on, joita en kumminkaan jaksa ruveta nyt luettelemaan).

Vanhempien veljien muuttaessa pois kotoa olin lähes jäädä uunoksi peleistä, mutta kuitenkin löysin seuraavan konsolin, jolle niitä huippupelejä sitten löytyikin: Playstation. Eräänä mukavana jouluna sain kyseisen konsolin jopa joululahjaksi, ja mukana tuli random Mikki Hiiri -peli ja Crasho Bandicoot. Jälkimmäisen nimikkeen kahta jatko-osaakin tuli pelattua erityisen paljon, jopa ihan läpikin asti. Muita pelejä myöhemmin konsolille oli mm. Medal of Honorit, Micro Machines, GTA:t. Kauhupeleistä pelasin sitten Silent Hilliä, joka vei minulta unet monen yön ajaksi. Toisella veljellä tutustuin vielä Resident Evil -sarjaan, mutta siitä ei ole niin paljoa muistoja. Ja olihan se myös Metal Gear Solid.

-----

Päätänpä juttuni jo tuohon, kun en usko kenenkään tuota kaikkea tekstiä edes lukevan.

Hilselinko:
Öööh...


Jos muistan oikein niin ensimmäinen asia mitä käsittelin vauvvana oli tuo NES:n ohjain. Kyllä, luitte oikein. Minua on melkeimpä koulutettu pelaamaan ja vielä aivan vauvvasta asti. Ensimmäiset muistoni omasta pelaamisestani ovat sitten vuosien päässä tuosta (yllätys yllätys). Se liittyy jotenkin NES:n ja sen Super Mario Bros:n sekä Duck hunt:in. Näitä pelejä tuli tahkottua sitten ja paljon, en kylläkään päässyt kertaakaan kumpaakaan läpi ilmeisistä syistä. En nimittäin halunnut käyttää SMB:n oikeppolkuja pelaamisessani, vaan päättäväisesti tahkosin läpi jokikisen kentän niin, pitkälle kuin pääsinkään. Yleens kuolin siinä 5 maan vikoissa kentissä. Duck Huntiahan ei voi edes päästä läpi, mutta... hauska se silti on, varsinkin se koira.

Seuraavat muistot pelaamisestani tulevat vuodedsta 1997, kun meille ostettiin talon ensimmäinen kotimikro, eli pc. Tässä tuli pelattua Huugoa ja muita lastenpelejä, mutta myös sikäläisiä aikuistenpelejä ja vielä ihan luvan kanssa. Näitä aikusitenpelejä olivat mm. (olisinkohan niinkin porno mies että hakisin sen kotelon jossa on noin 40 peli-cd:tä, tuolta toisesta huoneesta ja tarkistaisin oikein nimet?) PERKELEEN HELVETTI! Sitä ei löydy, joku on mennyt hukkaamaan MINUN lapsuuden! Noh, jokatapauksessa siinä oli jonkinnäköisiä sotapelejä, jostain kuvitteellisista sodista.

Kiitos yhden kaverin pelaamisesta, johtuu se miks tutustuin Empire Earth peliin ja pyysin, sekä sainkin sen syntymäpäivälahjaksi, joskus kun olin 8 vuotias, eli vuonna 2001. Tässä siis peli, jota pelasin muutaman vuoden 2000-luvun alussa, enkä oikeastaan jaksanut pelata mitään muuta. En kylläkään osannut pelata tätä peliä ja sen kamppanja jäi tietenkin kesken enkä skirmissiäkään päässyt kertaakaan loppuun, vaikka se yksi ja ainut save oli yli 19 tuntia pitkä. Herran jumala, tuplasti pitempi, kuin normaalit nyky pelit kamppanjansa kestolta ja minä pelasin myös EE:n kamppanjoita eteenpäin noin 15 tunnin verran. (asennampas muuten nyt tämän pelin nykykoneelleni ja katson voisinkohan päihittää omat hurjat tulokseni.

Japani hallitsi minun peliluolaani (A.K.A huoneeni) tässä välissä aika railakkaasti. Ostatimme vanhemmillamme Game Guben ja sille pari peliä, mm. Luigis mansion, joka on minulle ja minusta se paras Mariomaailman peli, vaikk siinä nhdään Mario vain vilaukselta. Siinä on vain jotain nostalgiaa ja glamuuria kun nakkaan pelin GG:n ja alan taas pelaamaan tätä mestariteosta uudestaan ja uudestaan. Mitään mullistavaa tai mitään muutakaan peli ei tehnyt, millekkään, tai kellekkään muute kuin minulle. Oli sitä sentään mukava pelata. ^,^ Muitaki pelejä omistan Game Gubelle, mutta ainoat mainitsemisenarvoiset niistä ovat Mario Sunshine, joka häviää karvan verralla LM:lle, harry Potter and the prisoner of azgaban, joka on muuten minun eniten läpipelattu pelini huimalla 13 kerran peluulla sekä Samuksen ihanat seikkailut Metroid Prime 2:ssa, joka on muuten ahdistavampi peli, kuin jokin Dead Space 2. MP2 on kyllä minulle se kaikkein ahdistavin pelikokemus kautta ikäni, jostain syystä en vain kyennyt pitämään hermojani kasassa, kun pelasin sitä ja sitten kun jäin jumiin turhauduin ja lopetin, aloitin kaksi vuotta sitten alusta, pääsin paaaljon pidemmälle, mutta jäin jumiin taas.

Vuonna 2006 ja -07 tutustuin Halo pelisarjaan ja DooM:n (jokin sattuma tässä nyt tuntuu olevan liittyen johonkin toiseen postaukseen edelläni, tässä samassa topikissa). Nämä pelisarjat ovat vieläkin omien suosikkieni kärjessä ja niitä muistelen ilolla ja lämmöllä. Samaan aikaan tuli myös mukaan minullekkin Command & Conquer peli sarja, koska yksi kaverini oli käynyt ulkomailla sukulaistaan tapaamassa, mutta nykyään oma kiinnostukseni C&C:n on hiipunut vaikka ovatkin tyylikkäitä tuotoksia.


Olikohan se jopa vuosi 2008, jolloin saimme kinuttua veljeni kanssa Xbox 360 pelikonsolin joululahjaksi ja sille kaksi peliä. Itselleni nämä pelit ovat legendoja. Halo 3 ja Crash Of The Titans. Yksin Hola 3:n on mennyt aikaa vaivaiset 200 tuntia ja Crashiin se 100 tuntia, niin koukuttavia ne ovat olleet. Myös tälläin kun saimme oman pelilaitteemme (part 2:n)... Mitäs muita pelejä tälle rohmulle nyt omistetaankaan? Sen muistan että nyt on alla 5 versio tästä "romusta", ehkä se on ihan oiken kutsua tätä rakkinetta romuksi.(?)


(okei. Tälle onkin sitten hyvä omistaa oikein oma palsta.)

Halo Wars: läpi pariinkin kertaan ja vieläkin sikee, ei tosin yhtään pelikertaa tällä uudella koneella.
Halo ODST: läpi, läpi, läpi. Aivan mahtava peli, ei tietty vedetty läpi tällä uudella vehkeellä.
CRASH of the titans: äääh, ei läpi tällä koneella, mutta aivan ihanan rakastettava peli.
Lego Indiana Jones: en oel edes koskenut, enkä oikein tykkää, broidi oli tietenkin hullu ja tahkosi tämän läpi 100% ja jokainen joka on pelannut yhtään LEGO peliä, tietää ettei se ole helppo juttu.
Alan Wake! Oma lempipelini.
WRC 2010: Nyt läpipeluun alla ja on ollut aika mahtava.
Assassin's Creed Brotherhood: Love it.
Devil May Cry 4: pelataan kun keretään.
CALL OF DUTY 4: Kyllä tätäkin pelasi.
Projekt Gotham Racing 4: Menettelevä ajopeli, jota jaksoin kunnes vaikeusaste oli tylsä.
Lost Planet 2: Ei enään yhtään kiitos.
Halo Reach: mahtavin Halo-sarjan peleistä.
Dante's Inferno: paras aivotonhakkauspeli mitä olen pelannut (rikki, koska edellinen boxi söisen ja sitten sanoi itsensä irti)
Mass Effeckt: omistan siis nyt kolme versiota tästä pelistä, kaksi boksille (molemmat rikki) ja yhden koneelle, joka onkin sitten vare versio, mutta uskon että en ole hirveä rikollinen kun tein sen. Pidän tästä pelisarjasta!
Final fantasy XIII: Ei vieläkään läpi, ihan helvetillisen vaikea minulle.
Lost Planet: Ei tehnyt 2:n virheitä, eikä kakkonen ottanut tästä niitä parhaita paloja irti. Loistavaa ajnvietettä.
Batman Arkham Asylum: I am the god gamn Batman! Uskomattoman hyvä, toisista paras boksi pelini.
The Orande Box: Herra Freeman:n en kyllästy ikinä. EN IKINÄ!
Halo 3: En jaksa toisaa itseäni.
Assassin's Creed 2: Tässä on se AC-sarjan paras peli ja voitte käydä lukemassa lisää AC:n omasta topikista.
Dead Spca 2: pelaamisen alla, mutta eiköhän tämäkin ole ansainnut sen mahtavan pelin leiman.
Fable 3: Viimevuoden pettymys, todellakin. Petenttiaalinen peli, johon ei kait van panostettu oikein.

Tässäpäs siis tämä. Taisin kirjoittaa muuten Selleri pidemmän ja tylsemmän sepustuksen, kuin sinä.

Pitchin:
No enhän minä osaa noin tarkasti noita asioita muitaa että häpeän, mutta kirjoitan sen mitä luulen muistavani (teini-iän dementia?!)

Omasta pelailustani muistan että aloitin pääosin katsomalla. Tiirasin aina ihan silmät pyöreinä pienenä ipanana kun veli ja serkku pelas mummolassa ties mitä kaikkea Tomb Riderin, Hugon ja Sonicin rinnalla (nämä kolme jäi eniten mieleen)
En silti itse vielä uskaltanut/minuu ei päästetty pelaamaan noita pelejä (paitsi Hugo)

Joskus hämmästelin lisäksi naapurin pojan GBA:ta ja pokemon pelejä, mitä olikin telkkarista animena kahellut.
Myöhemmin sainkin Nindendo DS pelikonsolin ja siihen Nintendogsin ja Pokemon Sapphiren. Myöhemmin kun olin innoissani pelannut kaverin veljen Mystery Dungeon Red Rescue teamiä niin ostin sen hältä. Sitten tuli mukaan myös Zelda Phantom Hourglass. Eli aika DS freakki olin.

Mutta toki se PC möykkykin kiinnosti. Eritoten The Sims 2 (vois iha läbäl seikkailla senkin kanssa taas vaihteeks, kun se 3. ei mokoma suostu toimimaan...) ja mainittakoon myös Aku Ankka Universumin Sank@r!?*! (sen verran hyvät muistot on että voisin pelata uudestaan) ja Pixarin Mosterit Oy (Ja missäs sekin on~?)

Nyt sitten atleettisesti olen kokeillut sitä sun tätä, Brawlia Wii:llä, Narutoa XBoxilla (vuonna nakki ja muusi) ja jotaintappelupeliä ja Crashiä Playkalla. Ja vuosittain atleettisesti kavereiden kanssa vedetäöän EyeToylla kisa Harry Potterin minipeleistä <3  Tahdon jonkun hienon konsolin~~~~ JA PERSONA 3 FES KIITOS

Kamala, nyt on sellanen fiilis että pitää kaivaa melki kaikki vanhat PC pelit esiin ja pelata... ei kuitenkaan sitä yhtä..... Bellinin bikinit..............

Suodeth:
Pelielämänkerta siis.

Ensimmäinen laite joka tulee mieleen taitaa olla Sega Mega Drive, ja Sonic the Hedgehog 2. Tätä jaksettiin kyllä pelata se kaikki aika mitä siinä iässä sallittiin per päivä. Tämän jälkeen taidettiin hankkia SNES ja sille Donkey Kong Country ja Yoshi's Island. Noista en pelannut kumpaakaan niin paljoa, lähinnä katselin vierestä. Mummolassa oli NES jota oli kiva pelata vanhalla oman-ajan-ihme kuvaputkella (siinä oli sellaset väriläiskät kummassakin ylemmässä nurkassa). Sitten tuli Playstation jolla en alle kouluikäisenä päässyt pelaamaan koska oli vain Resident Evil 2, myöhemmin kyllä tuli liuta Crash Bandicoot pelejä, Digimon World (<3 (tämän kanssa englantia tuli opittua jonkin verran)) ja muuta perus tavaraa mikä kaikilla siihen aikaan oli. Noita pelailin ja juoksin kaverilta kaverille pelaamassa kaikkea muuta kunnes jotain sain jotain aivan uutta materiialia.

Tässä vaiheessa tulevat Nintendon käsikonsolit ja niiden myötä Nintendo suurimmat nimet (Pokemonit, The Legend of Zelda ja se uudempi Mario) enemmän kuin tutuksi, ja Game Cube hankittua kotiin. GC:n pelejä kaverilla olikin jo tullut hakattua ennestään, mutta nyt kun peli palikka oli kotona, niin olin minäkin. Tälle tuli hankittua kaikki perus pokemonit ja SSBM. Nintendo DS:n kanssa samaa kuin advancen kanssa, tosin Advance Warsiin tykästyin, ja tuli myös hankittua flash card ja sille lukuisia pelejä. PS2:sta tuli myös pelailtua mutta kun Nintendo vaan vei minua tuohon aikaan. Näillä eväillä mentiin sitten eteen päin sillä nämä ovat uusimmat konsolit tässä taloudessa.

Eteenpäin niinkin pitkälle kuin rippiäisiin jolloin sain ikioman tietokoneen (sama mediocre "pelitietokone" on vieläkin tässä vieressäni hurisemassa). Tälle tuli ladattua kaikenlaisia ilmaisia pelejä. Frets on Fire ja Rohan Online ovat ne mitä taisin eniten pelata. FoF ei tietenkään mene kuin näppäimistöllä ja ihan siinä pöydällä pidettäessä. Rohaniin taisikin mennä vuosi jos ei puolikaskin siihen päälle (kuten johonkin perus mmo:hon yleensä menee, jos koukkuun jää). Näitten kahden aikana tuli ladattua milloin mitäkin, milloin mistäkin. Kaveri antoi Team Fortress 2:en syntymäpäivä lahjaksi ja tajusin että perkele, steam on hieno palvelu. Steamissä kulunut tähän mennessä luultavasti vain 200€.

Ja sitten ollaankin jo puolen vuoden päässä nykyhetkestä, kun menin ja ostin Modern Warfare 2:en, pelasin, rakastin, raivosin ja petyin. Kiinnostus peleihin katosi yleisellä tasolla ja [ohvia] aloin kuunnella musiikkia ja sitten fdsak siellä ja gflidss täällä ja touhou ja näin.[/ohvia]

Nyt pelaan lähinnä League of Legendsiä ja tavaraa jota steamin joulualesta tuli hankittua.

tl;dr - Kaikkea mitä käteen sattui, niitten klassikoitten kera, ilman erityistä kiintymistä mihinkään pelisarjaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu