Yoshitoki Ooima: Koe no katachiYes. Hell Yes.
Don Rosa.Ja Hell Fucking Yes. Ilo ja kunnia kun oon päässy herraa joskus kätteleenki ja parissa kovakantisessa kokoelmassa on nimmari ;u; (En tiedä sivuaako aihetta mutta Holopaisen tekemä levy Roopestooreihin liittyen on kultaa)
Ito Junji no neko nikkiMinä tykkään sarjasta vaikka muuten en
Niin ne nettisarjakuvatTämä on varmaan ainoa mihin olen kiinostunu tai seuraan.
Don RosaCarl Barks on parempi!
koska jostain syystä tykkään lukea mielummin paperilta kuin koneen ruudulta.Tämä.
Romantically apocalyptic (http://romanticallyapocalyptic.com/) Post apokalyptinen komedia, uusi sivu aina silloin tällöin, uusi sivu saa myös usein seurakseen sivun tekstiä.
Prequel (http://www.prequeladventure.com/2011/03/prequel-begin/)Jep jep, nämä kaksi löytyy myös omasta lukulistasta
Jos joku on kiinostunu Elder Scrolls loresta tai sen maailmasta niin tämä on kivaa luettavaa. Tarina kertoo kissa tytöstä joka aloittaa uuden elämänsä imperial cityssä muistaakseni...
Menneisyyttä karkuun juokseva kissa yrittää löytää itsensä isosta maailmasta ja yrittää kaikkensa olla hyvä jossain, mutta kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa.
Suositukset, arvostelut, omat kokoelmat ja keskustelu sarjakuvista yleisesti.
Ei rajoituksia maahan tai muuhun katsoen.
nyt, kun sensei on lopettanut suurimman osan romanssiperseilystään (Love Hina ja Negima) ja keskittynyt supernaturaliseen mäiskintään täysin rinnoin...
Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä.
Enpä ollut koskaan kuullutkaan sub-corporalista.Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä.
Jeh, corporal → korpraali on samanlainen käännöskukkanen kuin novel → novelli.
Olipa kerran Korkeajännitys-sarjakuva, jossa esiintyi sotilasarvona alikorpraali. Kai joissakin englanninkielisissä armeijoissa on joskus ollut arvo sub-corporal.
Huomaan tässä kulttuurieron välillämme.Mielenkiintoista sinänsä. Itselleni on Yhdysvaltain puolustusvoimat tullut tutuksi videopelien ja airsoftiin liittyvien julkaisujen, kuin myös oman pienimuotoisen tutkimustyöni myötä.
Kun sinä puhut »englanninkielisen maailman» sotilasarvoista, ensisijainen ajatuksesi on Yhdysvaltain armeija. Minulle taas aivan ensimmäisenä tulee mieleen Yhdistyneen kuningaskunnan toisen maailmansodan aikainen arvoasteikko, sitten entiset Brittiläisen imperiumin dominiot (lähinnä Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) ja vasta sitten Yhdysvallat.
Kirjavuutta joka (https://en.wikipedia.org/wiki/Lance_corporal) tapauksessa (https://en.wikipedia.org/wiki/Second_corporal) riittää.
Pitänee myös myöntää että englanninkielisestä maailmasta puhuminen oli myös hieman huono sanavalinta.
Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?Pari kolme pokkaria on tullut luettua, vain yksi niistä omassa kirjahyllyssä. Taisin ensimmäisen lukea joskus vuoden 2007 paikkeilla, joten ei hirveän pitkää historiaa ko. sarjakuvan kanssa omalla kohdalla. Ihan laadukas julkaisuhan se kyllä on mutta jostain syystä se ei vedä yhtä paljoa puoleensa kuin manga. Tiedä mikä siinäkin sitten on perimmäisenä syynä kun kuitenkin itse pienimuotoisesti keräilen taisteluvarusteita ym. tavaraa ja aina sotilastouhut kiinnostanut.
Tuli tänää kirpparilta löydettyä ja luettua Aliens - muukalaiset-sarjakuvasarja. Diilinä oli erinomainen, maksoin kolmesta albumista 1,5€ per, netissä hinnat olivat vitosesta ylöspäin.Muukalaisia ja vähän saalistajaakin (http://i.imgur.com/GhMWl0R.jpg). Fantsusta löyty näitä kokoelmakirjoja. Tosta ekasta Aliens-kokoelmasta löytyy tarinat Outbreak, Nightmare asylum sekä Female war. Nämä olivat tosiaan alunperin tarkoitettu jatkoksi elokuvalle kuten sanoitkin. Oisivat kyllä saaneet näistä ottaa tarinat noihin jatkoleffoihin, Alien Resurrection ja Prometheus kun olivat mielestäni melkoista kuraa.
Sarjakuvana taas mielenkiintoinen, tarina on suoraa jatkoa aliens elokuvalle, ajalta ennen kolmatta alien elokuvaa, joten sitä voi nykyään pitää epäkanonisena. Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä. Ripleyn taidettiin mainita kuolleen. Pikaisella googlettelulla selvisi että sarja on alunperin julkaistu vuonna 1988 6-osaisena, mutta suomijulkaisu vuosilta 1991-1992 on tiivistetty kolmeen A4 kokoiseen albumiin. Tiedonkeruussa selvisi myös että jenkkilän uusintajulkaisuissa kolmannen elokuvan jälkeen päähahmojen nimet vaihdettiin että sarja saataisiin pidettynä elokuvan mukaisena. Nyt tosin senkin yrityksen voi heittää romukoppaan, sillä Prometheuksen jälkeen sarjakuvassa esitelty Engineer a.k.a Space Jockey on myös epäkanoninen ulkomuodoltaan.
Tarinan pohjalta tapaus on keskiverto, ei ihan kuraa, muttei ihmeemmin loistakaan. Se myös tuntuu loppuvan hieman kesken, amerikassa se sai jatkoa jo seuraavana vuonna, mutten tiedä jatkuiko se koskaan suomessa.
Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?Tulihan noita Korkkareita intissä luettua, niitä kun oli Vekaralla kirjastossa ihan kiva kokoelma. Itseltä löytyy jotain faijalta saamiani vanhoja julkaisuja (http://i.imgur.com/P4lMETW.jpg) jostain 80-luvulta.
Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?
Tiedä mikä siinäkin sitten on perimmäisenä syynä kun kuitenkin itse pienimuotoisesti keräilen taisteluvarusteita ym. tavaraa ja aina sotilastouhut kiinnostanut.Tuo on kyllä hieno harrastus. Pakko kysyä, että oletkos jo hommanut deko Suomi-KP:n roikkumaan seinälle.
Niin, oma keräilyni on vielä melko pienimuotoista ja hoituu opportunistisesti pienellä budjetilla. Suomi-KP on hieman turhan kallis. Isälläni tosin on sellainen, vaikkei varsinaisesti keräilekkään, joten tuttu laite on kuitenkin.Tiedä mikä siinäkin sitten on perimmäisenä syynä kun kuitenkin itse pienimuotoisesti keräilen taisteluvarusteita ym. tavaraa ja aina sotilastouhut kiinnostanut.Tuo on kyllä hieno harrastus. Pakko kysyä, että oletkos jo hommanut deko Suomi-KP:n roikkumaan seinälle.
Enpä olisi uskonut törmääväni tällä foorumilla Ryan Armandiin.
Minus (http://www.kiwisbybeat.com/minus.html) on yksi parhaita koskaan lukemiani nettisarjakuvia
Edit: harrastatko Hieda normaalien sarjakuvien lisäksi nettisarjakuvia?
Suomi-KP on hieman turhan kallis. Isälläni tosin on sellainen, vaikkei varsinaisesti keräilekkään, joten tuttu laite on kuitenkin.
Muistaakseni pääsin kerran jossakin museossa pitelemään Suomi-konepistoolia. Olin varmaan peruskouluiässä, ja mukana oli jatkosodassa taistellut sukulaiseni, joka silloin vielä eli. Todella hyvän näköinen ase, mutta taitaa painaa aika tavalla enemmän kuin sotien jälkeiset rynnäkkö- ja automaattikiväärit?Tyhjäpainoja verraten noin kilon verran painavampi kuin RK62, kyseessähän on kuitenkin konepistooliksi materiaalivahvuuksistaan melkolailla ylimitoitettu laite. Sodassa myös mukana ollut isoäitini isä totesi myös kerran sen olevan painavampi kuin muisti.
Horde Prime on muuten tyhmimmän näköinen pahuuden ylilordi ikinä. Kiinalaistietäjäviikset ja tuntosarvikypärä, jotenkin tuo yhdistelmä ei vaan tihku pahuutta samalla tavalla kuin paljas pääkallo naamana.
Hah, olin itsekin tyrmistynyt, kun näin sen Masters-sarjakuvalehden, jossa Horde Prime esiintyy.
Alkuperäisessä (taikka minun ensiksi lukemassani) Hordak-kaanonissa vain todettiin, että Hordak oli Skeletorin entinen opettaja. Sitten joku keksi Horde Primen, josta se Marvelin kuvitus on vain yksi tulkinta.
Yleisesti ottaen kannatan Masters-jutuissa sitä kaanonia, joka on esitetty leikkikalujen markkinoinnin yhteydessä niin sanotuissa minisarjakuvissa (joista ensimmäiset olivat oikeastaan pieniä kuvakirjoja).
Masters of the Universen (vanha virallinen suomennos: Universumin jättiläiset) maailma ei kuitenkaan ole minulle samalla tavalla rakas tai tärkeä kuin Tähtien sodan tai Tōhō Projectin maailmat. Vain lievästi harmittaa, että Marvelin taiteilijat tekivät ajoittain vielä minisarjakuviakin typerämpiä tarinoita ja että teeveepiirrossarja oli mielestäni rasittavasti piirretty. Teeveesarjaahan en ole juuri edes katsellut.
Tämä Marvelin Masters of the Universe -sarjakuvahan on juuri siitä hauska, että se on ihan täyttä juustoa.
Esim. Skeletorin ensimmäinen yritys murtaa Eternian taikamuuri on lyödä sitä. Nyrkillä. Kun se ei toimi, hän sädettää sitä taikavoimillaan yhteen kohtaan tuhat vuotta ja murtaa sen vasta, kun prinssi Adam muuttuu ensimmäistä kertaa He-Maniksi ja siihen oli lainattava taikavoimia muurista.
Missään ei ole mitään järkeä ja siksi pidän siitä.
Ottakaas tästä (http://www.he-man.org/publishing/subsection.php?id=52&subid=20) huippujärkeviä (http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/issue.php?publicationid=motu&issueid=m003) minisarjakuvia (http://www.denofgeek.us/books-comics/masters-of-the-universe/245025/masters-of-the-universe-minicomics-finally-getting-reprinted).
Olen He-Manista "kuullut" ensimmäistä kertaa noista marvelin sarjoista. Muistan joskus mummolassa ja myöhemmin kotona "lukeneeni", en kai osannut vielä oikeasti lukea, noita vanhoja sarjakuvia. Ne, mitkä minulla lapsena oli, ovat tuhoutuneet luultavasti erään muuton jälkeisessä roskien poltossa, jossa paloi vahingossa vähän muutakin kuin roskia, ei tosin pelkästään meidän (siihen aikaan) lapsien tavaroita, vaan jostain syystä jotkin muutossa käytetyistä säkeistä menivät roskien joukkoon, ei suuri taloudellinen tappio, mutta harmittava.
Ainiin asiaan, tosiaan lapsena He-Maniin tutustuin Marvelin Mastersista ja siihen aikaan niitä leluja näkyi välillä kirpparillakin, en tosin muista omistaneeni joko yhtäkään tai sitten pelkän He-Manin.
Seuraavan kerran noita sarjiksia luin jo ajokortti-iässä, ja silloin nostalgioinnin lisäksi tykästyin siihen ehtaan emmentaaliin, mitä sivujen välistä aika-ajoin tihkui.
Olen vältellyt Masters of the Universe -aineiston keräilemistä, koska johonkin raja on vain vedettävä. Poikkeuksena ovat niin sanotut minisarjakuvat, varsinkin suomeksi julkaistut ja kahdeksankymmenluvulla Suomessa laajalti levitetyt saksankieliset. Omistan niitä pari kappaletta ja voisin kuvitella kokoavani jokusen lisää. Etenkin »Pääkallolinnan kuningas»/»King of Castle Grayskull» sekä »Taistelu pilvissä»/»Battle in the Clouds» kiinnostavat. Lisäksi ainakin »Der Pesthauch des Bösen!» ja »Eine felsenfeste Freundschaft» kelpaisivat, jos helposti saisi.
12-vuotiaana [Jussi Waltameri] piirsi länkkärisarjakuvan nimeltä Villi peto. Veli luki sarjakuvan ja teki vastineeksi sanomalehden, jossa oli vain kulttuurisivu. Sivulle hän kirjoitti sarjakuvaa lyttäävän arvion.
Jussin ollessä käsittääkseni nuorimmainen lähtisin väittämään että kyseessä oli isoveli.Lainaus12-vuotiaana [Jussi Waltameri] piirsi länkkärisarjakuvan nimeltä Villi peto. Veli luki sarjakuvan ja teki vastineeksi sanomalehden, jossa oli vain kulttuurisivu. Sivulle hän kirjoitti sarjakuvaa lyttäävän arvion.
Mahtoiko kyseessä olla taiteilijan iso- vai pikkuveli?