Artemis Fowl: Viimeinen vartija tuli ahmittua loppuun noin viisi minuuttia sitten. Ihan kelvollinen lopetus sarjalle, jota olen fanittanut 11 vuotta, mutta olisihan tuo voinut paljon hienomminkin loppua. Kirjan alkupuolisko nosti odotukset korkealle, mutta lopussa homma jotenkin lässähti kasaan, onneksi ei kuitenkaan yhtä pahoin kuin Atlantiskompleksissa.
Kirjan alkupuolen HollyxNro 1 -vihjailut, mitä ihmettä nämä olivat?!
Opalin asema on muuttunut sarjan kuluessa huikeasti, kakkososan väärinymmärretystä kieroutuneesta nerosta nyt yhtäkkiseksi mielipuoleksi pahikseksi. En itse pitänyt tästä ollenkaan, mutta hyvä että pirulainen saatiin vihdoinkin tapettua. Foalyn pseudotieteellis-biologis-fantastis-maagisesti selitetyt keksinnöt ovat kyllä sarjan parhaimpia piirteitä <3
Seuraavaksi uudelleenlukuun lähtee sarjan ykkösosa, ihan vain nostalgian vuoksi ja siksi, koska se on eeppisen hieno kirja.
Bombadilia on moni fani pitänyt suurena ongelmana, joten en ihmettele, että hänet jätettiin elokuvasta pois.
Oma suhteeni vanhaan Tomiin on ristiriitainen. Minusta on tavattoman viehättävää, että J. R. R. otti mukaan
lastensa kovaonnisen leikkikalun, sekä pääteokseensa että hobittien kansanrunouteen.
Toisaalta se, miten pitkät selittelyt koko hahmon olemassaolo vaatii Rivendellissä, on mielestäni räikein merkki kesken kirjoitustyön tapahtuneesta muutoksesta – siitä, miten kustantajan tilaama »Hobitti II» muuttui »Sormusten Herraksi» ja itse »Hobitti» uuden seikkailuromaanin vaatimattomaksi esiosaksi (prequel).
Olisi hauskaa päästää tutustumaan »Hobitin» ensimmäiseen julkaistuun versioon, jossa mukana on kuulemma konnavahtien sijasta poliisimiehiä ja ruokapöytään katettuina pikkelssin (https://fi.wiktionary.org/wiki/pikkelssi) sijasta säilöttyjä tomaatteja.