Touhou.fi

Todellisuus => Moderni audiovisuaalinen kulttuuri => Aiheen aloitti: J_onn_e - Tammikuu 01, 2015, 20:04:21

Otsikko: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Tammikuu 01, 2015, 20:04:21
Suositukset, arvostelut, omat kokoelmat ja keskustelu sarjakuvista yleisesti.
Kuvat
Spoiler (click to show/hide)
-tagien taakse ettei luettavuus kärsi.
Ei rajoituksia maahan tai muuhun katsoen.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Oli kysyntää ilmeisesti niin tein sitten langan.
Postaan jotain omaa sisältöä kunhan jaksan ja kerkeän.

Nyt kun läppärini suostuu toimimaan ja pääsen taas jollain muulla laitteella kuin kännykällä nettiin niin niitä sarjakuvia.
Itse olen sarjakuvia lukenut pikkulapsesta asti.
Mummolasta löytyy edelleen yksittäisiä numeroja vanhoja turtleseja, batmaneja, hämähäkkimiehiä, teräsmiestä, he-mania yms
Silloin tällöin on tullut kirpparilta ostettua edellä mainittuja yksittäiskappaleita sekä mangaa yleensä useampia pokkareita edullisten satsien vuoksi.
Tietenkin Aku Ankka on myös suurimman osan lapsuusajasta ollut tilattuna. Ankka piirtäjistä paras on omasta mielestä Don Rosa.
Vanhoja Muumi-sarjakuvia suosittelen lämpimästi jokaiselle joka sarjakuvista ja muumeista pitää, Muumipappaa keittämässä pontikkaa et telkkarista ole nähnyt.
Hyllystä löytyy myös muutamia isältä saatuja Tex Willereitä, joita suosittelen jokaiselle länkkäreistä pitävälle.
Joitain maininnan arvoisia sarjoja itse lukemistani ovat myös Yli Aidan, Kid Paddle ja Masi.
Mangoista saatan kirjoittaa myöhemmin.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Shiringo - Tammikuu 01, 2015, 22:25:30
Itse en paljoa sarjakuvia ole lukenu, koska en tykännyt pienenä lukea oikein mitään. Mutta nyt olen tykästynyt maggoihin :D
Huono puoli on vain siinä että haluaisin ostaa mangaa mutta kaikki ne manggat mitä haluan ostaa niin niitä ei myydä suomessa tai niitä ei ole edes käännetty englaniksi :(
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Morichika - Tammikuu 02, 2015, 11:27:02
Ehanaaa~~!! Pääsee kirjastovirkailijakin sisälläni aukomaan päätään mangasuosituksista ihan oikeaan paikkaan. Tähän kylkeen pieni mainos, jonka jälkeen voimme aloittaa... http://forums.aniki.fi/viewtopic.php?f=88&t=12044&start=45 (http://forums.aniki.fi/viewtopic.php?f=88&t=12044&start=45)

Yoshitoki Ooima: Koe no katachi

Kuuro tyttö vaihtaa kouluun, jossa tämä joutuu brutaalin kiusaamisen kohteeeksi ja kiusausrinkiä johtaa Ishida-niminen sälli. Koulun johto saa homman selville kun tyttö muuttaa pian pois kohtelunsa takia ja Ishidasta tehdään syntipukki ja joutuu itsekin kiusaamisen kohteeksi. Vusia myöhemmin itsemurhaa hautova Ishida törmää kuuroon Shokoon ja yrittää korjata virheensä ja oppia elämään itsensä kanssa. Tulossa keväällä enkuks Kodanshalta.

Yuto Tsukuda, Shun Saeki: Food Wars - Shokugeki no Soma

Perheravintolan kokkipoju opiskelee eliittikokkien akatemiassa saadakseen mahkut kilpailla tasavertaisesti isänsä rinnalla patojen ääressä. Koulu on armoton ja rehtorin koppava lapsenlapsi Erina on ottanut Yukihira-poitsun silmätikukseen. Hentai-piirtäjänä tunnettu Saeki tekee nättiä jälkeä ja yybereillä makuelämyksillä härnätään nuorten uroslukijoiden haaroväliä. Ever heard the word "Foodgasm"? Now you get to see it...

Makoto Yukimura: Vinland Saga

Verinen viikinkisaaga Thorfinn-nuorukaisesta, joka elää vain kostaakseen isänsä kuoleman tämän aiheuttaneelle viikinkipäällikölle. Throfinn kuitenkin temmataan mukaan kuninkaiden ja viikinkien valtapeliin ja oletettavasti joskus päästään sinne Viinimaahankin siirtokuntaa perustamaan. Nykyisin Vinland tunnetaan paremmin nimellä Amerikka. Historiallisesti samaan aikaan sekä tarkka että löyhä. Oikeita henkilöitä löytyy, mutta tapahtumat Yukimura kertoo mielensä mukaan. Kuitenkin sellaisella taidolla ja piirrosjäljellä että tätä ei malttaisi jättää kesken edes vessatauon takia...


Katotaan jos keksin lisäää myöhemmin...
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Vee - Tammikuu 02, 2015, 13:24:50
YKK #1
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Pitchin - Tammikuu 02, 2015, 18:09:23
Yoshitoki Ooima: Koe no katachi
Yes. Hell Yes.
Don Rosa.
Ja Hell Fucking Yes. Ilo ja kunnia kun oon päässy herraa joskus kätteleenki ja parissa kovakantisessa kokoelmassa on nimmari ;u; (En tiedä sivuaako aihetta mutta Holopaisen tekemä levy Roopestooreihin liittyen on kultaa)

Köyhät ihmiset lukee nettisarjiksii ja tässä on pariin oikee hyvään tutustuttukki (Paskat lyhytkuvaukset koska hah hah en osaa jaksaa)
A Redtail's Dream (http://www.minnasundberg.fi/artd.php) & Stand Still. Stay Silent (http://www.sssscomic.com/)
Itseasiassa hyllyssä komeilee kovakantinen ja päälle 500-sivunen versio aRtD:stä ja SSSS:n eka on tulossa =u= Piirto- ja painolaatu taattu kummassakin (Lisäksi suomenruotsalainen tekijä!!).
ARtD kertoo Hannusta, tämän koirasta Villestä ja duon riskeistä seikkailuista muuan kosmisen repolaisen aiheuttamana.
SSSS puolestaan kertoo Pohjoismaalaisesta elämästä maailmalopun jälkeen, tarkalleenottaen erään porukan tutkimusretkestä hylätyille maille. Kielimuurisäätöä, ihania dorkia, taikuutta, pahapeppuilua ja kissoja.

Ava's Demon (http://avasdemon.com/)
Lisää upeeta piirtojälkeä ja astetta synkempää tarinaa. Päähenkilö on nuori neiti nimeltään Ava, jonka elämää piinaa muuan demoni nimeltä Wrathia. Paskaa alkaa tapahtumaan ja hommassa sukelletaankin kunnolla ojasta allikkoon.

Homestuck (http://www.mspaintadventures.com/)
Ei. Ei ole vitsinä.
Ensimmäiset 2-3 actiä, vaikka tärkeitä onkin, etenee jokseen hitaasti. Mutta my god kun asiaa tapahtuu, sitä tapahtuu paljon. Tupajumi tarjoaa itseassa hyvin vapaat tulkintamahdollisuudet ja menee erittäin syvälliseks aika ajaoin, käsitelleen kaiken sen huumorin lisäks kasvamista, suhteita toisiin, aikaa, avaruutta ja niin vitusti muutaki. Jos sarjan puitteissa haluaa leikkiä canon tapahtumien ulkopuolella niin sillonkin tarjolla on niin uskomattoman paljon vaihtoehtoja joita pohtia ja soveltaa. Puhumattakaan siitä että normiformulansa (paneeli ja dialogiosio) ulkopuolella sarja pomppii flash-animaatioihin, pelattaviin osioihin, paneeleihin, flasheihin ja jopa hahmoihin jotka lähtee seikkailemaan neljännen seinän ulkopuolelle. Kirjaimellisesti ja metaforisesti. Lisäksi erittäin ovelaa retconitusta.
Ja kyllä, sitä tekstiä tähän hommaan liittyen on enemmän ku Sormusten Herroissa yhteensä, mutta tarjolla on huolella toteutettu Let's Read  (https://www.youtube.com/playlist?list=PLuyQrNfs3ac2Qgr0zBcFWnHoHq-U6r1T0)sarja ettei varmasti tule vahingossa missattua tärkeitä dialogin pätkiä
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Error 424 - Tammikuu 02, 2015, 18:49:59
Jaa-a, varsin tervetullut lisäys foorumeille, joten eiköhän alta listaamaan suosituksia lyhyen omakohtaisen historiakatsauksen jälkeen.
Kaikki alkoi perinteisesti viikotaisella Aku Ankalla, jota tuli luettua lapsuudessa kyllästymiseen asti (Don Rosan tarinat tietenkin siellä seassa mukavana poikkeuksena). Joskus kymmen vuotiaana sitten heräsi sarjakuva innostus kuukausittaisen X-men, Mega Marvel ja Star Wars -lehtien myötä. Boba Fett ja Wolverine oli siihen aikaan kovinta kovuutta. Manga tuli löydettyä joskus viidentoista vuoden herkässä iässä Dragon Ballin kautta ja pitää myöntää että vieläkin ollaan koukussa. Vuosien saatossa on sitten tullut luettua kaikenlaista mangapuolelta laidasta laitaan, joten tässä sitten muutamia omia suosikkeja. Lisäilen kuvauksia sitä mukaan kun jaksan.

Ehdoton ykkönen: Majin Tantei Nougami Neuro - Yūsei Matsui
Demoni kyllästyy Makaihin ja lähtee ihmisten maailmaan kulinaristiselle matkalle. Kyseinen demoni käyttää tosin ravintonaan puzzleja, mysteerejä ja niiden ratketessa vapautuvaa energiaa, joten demonimme Nougami Neuro päättää perustaa etsivätoimiston mukaan värvätyn (http://i33.mangareader.net/majin-tantei-nougami-neuro/1/majin-tantei-nougami-neuro-776491.jpg) teinitytön avustuksella. Pääasiassa manga keskittyy parin chapterin mittaisiin murhamysteereihin ja varsin persoonallisiin ihmisiin niiden takana, mutta myöhemmin kyllä saadaan ihan kunnon juoni kehiin. Mangan ylivoimaisesti vahvin osuus on hahmokasti, jossa lähes jokaisen henkilön yksilöllisyys vedetään mahdollisimman pitkälle karikatyyreiksi asti. Päähenkilö Neuro varsinkin onnistuu olemaan karismaattisin male-MC mitä on vastaan tullut. Aina sanavalmis, ylimielinen, kiero, paikoitellen OP (http://i19.mangareader.net/majin-tantei-nougami-neuro/81/majin-tantei-nougami-neuro-778143.jpg) ja äärettömän sadistinen ilmestys. Voisiko sitä enempää pyytää?

Hoshi no Samidare
Vagabond
Blame!
Franken Fran
Yotsuba&!
One Punch-Man
Akumetsu
Chikan Otoko (Molester Man)
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Tammikuu 02, 2015, 19:24:12
Niin ne nettisarjakuvat
Gone with the blastwave (http://www.blastwave-comic.com/index.php) Päivittyy todella hitaasti, mutta pari kertaa vuodessa ainakin.
Vgcats ja Super Effective (http://www.vgcats.com/) Ei aivan yhtä hidasta kuin ylempänä mainittu, mutta hidas.
Control Alt Delete (http://www.cad-comic.com/) Uusi sarjakuva kerran pari viikossa.
Romantically apocalyptic (http://romanticallyapocalyptic.com/) Post apokalyptinen komedia, uusi sivu aina silloin tällöin, uusi sivu saa myös usein seurakseen sivun tekstiä.
Sinfest (http://www.sinfest.net/) Päivittäin ilmestyvä jonkin sortin komedia.

Näitä seuraan päivittäin.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Yuyuko - Tammikuu 02, 2015, 23:39:38
Hyvä, että paha puute on nyt korjattu.

Aku Ankkoja luin tenavana ja Rosan nimmari majailee vintillä jossain päin Suomea. Kaikkien aikojen suosikkisarjani on kuitenkin Hitoshi Ashinanon Yokohama kaidashi kikou (1994-2006). Perusjuonena tarinassa on seurata ihmisen kaltaisen robotin, Alphan, elämää hiljaisella maaseudulla vuosien vääjäämättä vieriessä eteenpäin. Kirjallisuuden puolelta tuttu termi maaginen realismi kuvaa teoksen scifimäistä asetelmaa ehkä parhaiten, sillä Ashinano saa täysin fantasian maailmasta poimitut elementit tuntumaan hyvinkin realistiselta. Dialogi on sarjassa erittäin niukkaa, joten lukijan annetaan rauhassa nauttia idyllistä maisemista sekä sympaattisten hahmojen ilmeistä. Suosittelen kaikille, jotka nauttivat sarjoista, joissa näennäisesti ei tapahdu yhtään mitään. Myös koulu/mecha/moeblob/shounen/harem-sarjoista taukoa kaipaavat saavat vapaasti sarjaan tutustua.

Muita suosikkejani
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Kinoko - Tammikuu 03, 2015, 00:15:21
Kissa... Kissakissakissa. Kissajuttuja.

Nekogurui Minako-san
Chapterit koostuvat muutamista sivuista, eli dynastyscanin käännöksissä voi siis olla kaksi kolmasosaa kääntäjien krediittejä ja värväyksiä ja 1/3 itse sarjakuvaa. Rasittavaa mutta worth it.
Spoiler: Ilmeeni kun kissa (click to show/hide)

Ito Junji no neko nikki
Kauhumangaka teki kissatarinan ja se näkyy
Spoiler: Kissan ilme kun minä (click to show/hide)

Jos joku muu tykkää noista molemmista/samaistuu niihin, meidän pitäisi ehkä mennä samaan hoitoon.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Yuyuko - Tammikuu 03, 2015, 00:20:26
Ito Junji no neko nikki
Minä tykkään sarjasta vaikka muuten en Junjia Itota enkä kauhua lue :3
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Shiringo - Tammikuu 03, 2015, 21:11:05
Niin ne nettisarjakuvat
Tämä on varmaan ainoa mihin olen kiinostunu tai seuraan.
Prequel (http://www.prequeladventure.com/2011/03/prequel-begin/)
Jos joku on kiinostunu Elder Scrolls loresta tai sen maailmasta niin tämä on kivaa luettavaa. Tarina kertoo kissa tytöstä joka aloittaa uuden elämänsä imperial cityssä muistaakseni...
Menneisyyttä karkuun juokseva kissa yrittää löytää itsensä isosta maailmasta ja yrittää kaikkensa olla hyvä jossain, mutta kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa.

Jotain kakka mangaa mitä luen ja suosittelen.
Tsugumomo (http://bato.to/comic/_/comics/tsugumomo-r4271)
Hemmetin hieno Art Style ja mukava tarina. Poika yritää suojella kaupunkiaan ja ystäviä pahoilta hengilta. Ja samalla auttaa jumalia ratkomaan niiten ongelmia.

Neko Musume Michikusa Nikki (http://bato.to/comic/_/comics/neko-musume-michikusa-nikki-r3342)
Nekomata seikkailee ja leikkii ihmisten kanssa ja säätää jotain randomia. Kappa jäbä on pervo ja mummon syli on lämmin. Tässä ei paljoa tapahdu mitään mutta jos tykkäänt japanilaisista hirviöistä niin tämä on hyvä luoettava.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Larre - Tammikuu 04, 2015, 04:49:33
Lainaus
Don Rosa
Carl Barks on parempi!

Länsimaisista sarjiksista tullut lueskeltua Walking Deadia, 5 kokoelmakirjaa lukenut ja on ollut ihan jees. Aika paljon rankempaa settiä tv-sarjaan verrattuna. Lisäksi löytyy hyllystä muutama kirja Aliensia ja yksi Aliens vs. Predator, suosittelen lukemaan jos noista sarjoista tykkää. Tintin seikkailut löytyy kaikki Aakkostaidetta lukuunottamatta, klassikoita ja Haddock on hieno mies!

Mangaa on kanssa hyllyssä aika paljon, tullut ostettua koska jostain syystä tykkään lukea mielummin paperilta kuin koneen ruudulta. Jos nyt jotain pitää suositella niin ehdottomasti Detroit Metal Cityä. Mahdollisesti paras manga jonka olen lukenut (mahtaakohan vain kertoa siitä miten vähän olen mangoja lukenut) ja ainakin itseeni sarjan törkyhuumori iski kuin miljoona volttia.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Tammikuu 04, 2015, 12:28:54
koska jostain syystä tykkään lukea mielummin paperilta kuin koneen ruudulta.
Tämä.
Ekassa frostissa taisin kuluttaa pari sataa euroa mangaan.
Omia suosikkeja on Melancholy of Haruhi Suzumiya ja sen spinoffit Melancholy of Haruhi-chan Suzumiya ja Disappearance of Nagato Yuki-chan.
Kesällä kirpparilöytönä tehty Gunnm (Englanninkielinen julkaisu nimellä Battle Angel Alita.) oli sitten toisella tapaa omaan makuun sen ollessa täysin eri genreä ja iski omaan cyberpunk aivolohkoon.
Miekkasarjoista pitäville taas suosittelen Berserkkiä, vaikken sitä olekaan lukenut vasta kuin kaksi osaa.
Siinä omat suositukset parista sarjasta mihin itse olen sattunut törmäämään.
Ehtiessä heitän lisää itse lukemista sarjoista mitä hyllystä löytyy.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Kynttilä - Tammikuu 04, 2015, 12:42:14
(http://i.imgur.com/5Ci2d6U.jpg)

Kukaan ei ole maininnut Myrkky lehteä....pettymys

oivoi siitäkin on aikaa kun sitä tuli luettuu. harmillista kylläkin kun lopettivat sen julkaisun 2008 mutta vieläkin multa löytyy kaikki lehdet toukokuun 98 lähtien

onhan se varmaa sinäänsä outoa että ensimmäisiä sarjakuvia jota luet aktiivisesti (aku ankkaa kaikki luki turha sitä on mainita) on suunnattu aikuis väelle ja vieläkin oudompaa kun sen ensimmäisen myrkkylehden sulle ostaa mummosi joka ei hyväksy kiroilua, väkivaltaa jne jne

noh tuliha sitä muutenki luettuu oudompaa ku muut (MAD, pahkasika)

myrkky lehdestä parhain osio oli firkin. jokin siinä kissassa oli vaan niin eebeniä

Hunt Emerson ja Tym Manley ovat hienoja ihmisiä

Spoiler (click to show/hide)
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: suwahgo - Tammikuu 04, 2015, 12:45:33
Itelläni ei oo oikee mangoja, kun taas päinvastaisesti luen ne netistä ja toinen.. mul ei olis tilaa omil mangoil tähän kämppään.. Kyllä aikoinaan luin jtn huonoja sarjoja esim. Tokyo mew mew ja noh .. en sanois huonoks, mutta Full Moon wo Sagashite.. vai mikä nimi olikaan..

MUTTA .. Tykkään eniten itse tuottaa tarinoita ja harvoin manga sarjoja, jotka jää aina kesken.. kun taas kirjotuksilla saa tehtyä mukavat 100 sivua A4 kokosel paperil hyvin pienellä fontilla. Ja tämä kaikki tapahtuu vain koneen ääressä..Valitettavasti usein innostun kertoo tarinoita vampyyreista, mutta sen sijaa tein vaihteeks Nansei 10 - muutaman tarinan parista hahmosta.

Kyllä mä kaupasta ostan mangaa, jos siinä on vampyyreja.. muuten en osta oikeen mitään.. Eikä tämmösel opiskelijana olemitään varaa mihinkää, enkä kyllä tykkää ees omistaa mitään.. Ehkä jonain päivänä tulee luettava sarja(hyvä ja mielenkiiintoinen) mut en usko sen tapahtuvan viel pitkiin aikoihin.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Yuyuko - Tammikuu 04, 2015, 14:01:55
Minä kuulun siihen omituisten otusten kerhoon, joka lukee kaiken mielummin koneen ruudulta kuin paperilta.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: suwahgo - Tammikuu 04, 2015, 14:03:24
^welcome, onneksi en ole ainut
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Pitchin - Tammikuu 04, 2015, 23:50:19
Romantically apocalyptic (http://romanticallyapocalyptic.com/) Post apokalyptinen komedia, uusi sivu aina silloin tällöin, uusi sivu saa myös usein seurakseen sivun tekstiä.
Prequel (http://www.prequeladventure.com/2011/03/prequel-begin/)
Jos joku on kiinostunu Elder Scrolls loresta tai sen maailmasta niin tämä on kivaa luettavaa. Tarina kertoo kissa tytöstä joka aloittaa uuden elämänsä imperial cityssä muistaakseni...
Menneisyyttä karkuun juokseva kissa yrittää löytää itsensä isosta maailmasta ja yrittää kaikkensa olla hyvä jossain, mutta kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa.
Jep jep, nämä kaksi löytyy myös omasta lukulistasta

Riippuu vähän sarjasta ja saatavuudesta luenko mieluummin vaan netistä vai ostanko omaks (Esim. joissain jutuissa värillet sivut löytyy vaan netistä ja joku on niin pirun pitkä että reippaasti päälle toistakymmentä pokkeria pitöis hankkia eikä painettua ees välttämättä löydy kokonaisena Hirviöprinsessa Hime mun borderline quilty pleasure, sentää netistä löytyy 13. pokkari ja eteenpäi luettavalla kielellä ;`_´; Kyl mää ne loput vielä saksankielisenä ostan), kuten mainittua Sundbergin sarjikset olen ostanut kovakantisina ja ainakin Ava's Demon ja Koe no Katachi on ostolistalla koska tukee hyviä tekijöitä ja oikein hyvä painolaatu ainakin kahdessa ensinmainitussa

Mangoista vois vielä sanoo Puella Magi Kazumi Magica(Menee imo askelta jopa synkemmäks ku Madoka) ja Gon (I mean have you seen the FREAKING DETAILS IN THAT ART)
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Tammikuu 23, 2015, 12:59:29
Satuin äsken Wookiepediaa selaillessa törmäämään Dark Horsen kymmensivuiseen non-canon Star Wars sarjakuvaan nimeltä Into the great unknown.
Onhan se vähän lyhyt, mutta saa sivumääräänsä nähden ihan hyvän tarinan.
Spoiler: spoiler (click to show/hide)
Linkki sarjakuvaan imgurissa (http://imgur.com/a/xNGNO)
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Helmikuu 01, 2015, 16:24:06
Suositukset, arvostelut, omat kokoelmat ja keskustelu sarjakuvista yleisesti.

Ei rajoituksia maahan tai muuhun katsoen.

Suurkiitos tästä. Olen seurannut säikeen etenemistä hyvin kiinnostuneena. Foorumilaisten alkuinnostus ylitti odotukseni moninkertaisesti, mutta siihen nähden keskustelu myös hiipui harmittavan nopeasti.

Olisin iloinen, jos tässä säikeessä esiteltäisiin Jonnen viimeisimmän viestin tapaan myös yksittäisiä sarjakuvia, lyhyitäkin.

Sarjakuva on ollut yksi elämäni tärkeimpiä harrastuksia, vaikka lapsena en asiaa niin ajatellutkaan. Silloin sarjakuva oli vain luonnollinen osa elinympäristöä, aina tavalla tai toisella läsnä. Vasta verraten myöhään, muun muassa suurimman pöytäroolipeli-innostukseni laannuttua, tajusin, että minä tosiaankin harrastan sarjakuvia. Niinpä niistä varmasti riittää kirjoitettavaa enemmän kuin yhden viestin verran.

Voisin alkajaisiksi tunnustaa, että kyllä Disney-yhtiön sarjakuvat vaikuttivat myös minun lapsuuteeni. Aku Ankka ei kuitenkaan koskaan ollut minulle hirveän tärkeä (paitsi ilmestymistiheytensä ansiosta). Isän kokoelmissa oli runsaasti Asterixeja, jotka herättivät minussa varhain ajatuksen, että oikeasti hyvät sarjakuvat tulevat Belgiasta ja Ranskasta eivätkä Yhdysvalloista. Mummulan vintillä tutustuin vanhoihin Aku Ankka -lehtiin, ja myöhemmin pääsin lukemaan erilaisista kokoelmakirjoista ja -albumeista vielä vanhempia Disney-yhtiön sarjakuvia.

Tunnustan kyllä Carl Barksin ansiot, mutta hänen laatimansa ankkatarinat eivät useimmiten tuntuneet tarpeeksi jännittäviltä minun lapsenmakuuni. Poikkeuksiakin oli, esimerkiksi »Kivettävä säde» ja »Roope-sedän timanttikuume». Molemmissa Karhukopla esiintyy vakavasti otettavina rikollisina ja mukana on myös tieteisseikkailun tasoisia mielikuvituskoneita.

Sitä tunnelmaa, jota eniten kaipasin, tarjosivat luotettavammin Paul Murryn ja Floyd Gottfredsonin piirtämät vanhat Mikki Hiiri -seikkailut. Murryn tuotannosta voisin nostaa esimerkeiksi tarinat »Kaivoksen arvoitus», »Mereen vajonnut kaupunki», »Vesiputouksen aarre» ja »Vuoristohotellissa tapahtuu kummia», Gottfredsonilta taas vaikkapa tarinan »Mikki Hiiri ja Merten kauhu» (käsikirjoitus: Ted Osborne). Murryn tarinat oli näköjään enimmäkseen käsikirjoittanut Carl Fallberg. Aikuisena olen kaikkein mieluiten palannut Osbornen ja Gottfredsonin tarinaan »Mikin oma sanomalehti», joka on varmaankin yhteiskunnallisesti kantaaottavin milloinkaan lukemani Disney-sarjakuva.

Tunnistiko kukaan yhtään otsikkoa? Inducks-sivustosta (http://coa.inducks.org/index.php) oli minulle korvaamaton apu tätä tekstiä kirjoittaessani, sillä minulla on nykyään kotonani hyvin vähän Disney-sarjakuvia. Selailin melkoisesti myös Aku Ankan kaupallista Lataamoa (https://lataamo.akuankka.fi/), jonka avulla voin jäljittää monenmoista, vaikken ole maksava käyttäjä.

Kirjoittakaahan te muutkin lisää, niin pääsen joskus jatkamaan.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hagane productio - Helmikuu 01, 2015, 18:29:51
Jaa että sarjakuvia? Muutamia tuttuja ja hyviäkin tekeleitä on tuotu esiin jo, mutta on paljon joista en ole aiemmin kuullut tai sitten tiedän ne, mutta eivät ole napanneet mielenkiintoani. Akkaria tuli luettua 2006-2012 ja sitten se hieman jäi. En kerennyt lukeen lehteä kun seuraavaa jo pukkasi ja oli pakko lopettaa moisen tilaus. Mutta kyllä sarjakuvia tulee luettua kun on rahaa tai aikaa keskittyä moiseen.

Muiden tapaan haluan nostaa esiin omia suosikkejani. Yoshihiro Takahashi on varmaankin monille tuttu nimi. "Ginga Nagareboshi Gin" aka "Hopeanuoli" on se, josta hänet tunnetaan. Itsehän en sarjaan päässyt tutustumaan kuin vasta hieman sen jälkeen, kun olin 2008 bongannut Anttilan kuvastosta kyseisen sarjan jatko-osan, "Ginga Densetsu Weed" animen. GDW vei huomioni ja en sen kummemmin koskaan kiinnostunut GNG:stä, kuin vasta sen jälkeen kun 2010 vuonna tuli suomalaisille Ginga-faneille suuria uutisia; Ginga Nagareboshi Gin käännetään suomeksi. Siinä sitten saatiin myös leikkaamaton versio kyseisen sarjan animestakin tänne ja olihan se hienoa. GNG käännettiin onnistuneesti ja myyntikin oli hyvää. 2011 joulukuussa ryhdyttiin kääntämään jatko-osa Ginga Densetsu Weediä ja suomijulkaisu menee tällä hetkellä yli puolessa välissä; Tässä kuussa ilmestyy osa 40 sarjan kokonaispokkarimäärästä 60. Jostain syystä pidän GDW:stä enemmän kuin GNG:stä.

Pariin otteeseen olen saanut hieman huvittuneita kuin pilkkaavia katseita Ginga-faniudestani. Monet tutustuivat Hopeanuoleen lapsena ja ovat unohtaneet sen kasvaessaan = yhdistetään helposti lasten sarjaksi. Itse en koskaan syystä tai toisesta törmännyt kyseiseen sarjaan, vaikka oma enoni sitä tuijotteli nuorena. Omalla tavallaan olen iloinen tästä, koska en tiedä minkälaisia painajaisia olisin nähnyt nuorena kun monetkin ympärilläni olevat asiat triggeröivät sellaisia. Koiria tappamassa toisiaan, jäätävän kokoisia hirviökarhuja.... Jep. Sarja ei ole ihan nuoremmille tarkoitettu väkivaltaisuutensa mutta myöskin muutaman muun syyn vuoksi.
Olen erittäin eläinrakas ja koiraeläimet etenkin ovat mieleeni. Suurin syy miksi pidän Ginga-saagasta on se, että siihen on upotettu tosi syvällisiäkin asioita. Erilaisia oppeja, julmia totuuksia ihmisistä ja luonnosta sekä hetkiä ihan tavallisesta elämästä, ylä- ja alamäkineen. Suurin asia, joka itseeni on vaikuttanut on Ginin (Hopeanuoli) pojan Weedin oikeudenmukaisuus. Hahmo on monien mielestä tosi lapsellinen, ärsyttävä ja heikko, kun tämä ei voi tappaa vihollistaan joka on voinut tappaa suurin piirtein puolet hänen joukoistaan, mukaan lukien läheisiäkin tuttavia. Itse näen tässä juuri sitä jotain. Monet sokaistuvat nöyryytyksen tai menetyksen alla ja sortuvat kostoon. Jos tapat tappajan, olet itse samanlainen. Jos pystyy antamaan toiselle mahdollisuuden tai useammankin ja uskoo, että tämä voi muuttua, se jos jokin on hyvä esimerkki siitä kuinka voi olla vahva ja tehdä oman elämänsä lisäksi muiden elämästä parempaa. Ala-asteella pariin otteeseen altistuin kiusaamaan. Viidenellä luokalla minusta tuli kiusattu. Yläasteella tajusin, mitä oikeudenmukaisuus on ja olen itse yrittänyt elää tämän aatteen mukana ja jopa siiteerannut pariin kertaan Weediä tilanteissa, joissa jotakuta kiusataan tai muuten vain on jonkin sortin konflikti meneillään.

"Tappaminen ei ole oikeutta, oli peruste mikä hyvänsä! Jos tappaisimme kaikki, joille kannamme kaunaa, sota ei loppuisi koskaan. Meidän pitää elää aatteemme mukaan, vaikka muut eivät eläisi! Jos välittää muista, on osattava antaa anteeksi! Vain välittäminen muuttaa tulevaisuuden!" Weed, pokkarissa 30, sivulla 24.


En sen enempää avaudu Gingasta, vaan jatketaan. Tällä kertaa hypätään Australiaan. Itselleni oli kova sana "Ty the Tasmanian Tiger 2: Bush Rescue" -peli ps2:lle vuonna 2005. Krome Studios tuli tätä kautta tutuksi ja vuonna 2008 kun sain viimeinkin käsiini "The Legend of Spyro: A New Beginning" -pelin, ostin myös sen jatko-osan TLoS: The Eternal Night". Krome joutui luopumaan TLoS-sarjasta eikä koskaan päässyt toteuttamaan sarjan viimeistä osaa. Pienenä Australialaisena pelifirmana jotain oli tehtävä, jotta nimi Krome voisi pysyä ja saataisiin työllistettyä sen porukka. Tässä kohtaa esiin nousee Steve Stamatiadis, Kromen mitä luultavimmin tunnetuin henkilö. Hän on se, joka on Kromen monien pelien hahmojen, ideoiden kuin myöskin concept arttien takana. Stamatiadis on ollut pienestä pitäen kova sarjisfani ja hän on urallaan tehnyt muutamia, pieniä mutta kovin tuntemattomia teoksia. "Blade Kitten" on kuitenkin se, josta hänet tunnetaan Ty the Tasmanian Tiger -pelisarjan lisäksi. Jokaisella sarjiksen tekijällä on oma leikkikenttänsä. Blade Kitten on siis iso kokonaisuus, joka sisältää herra Stamatiadiksen omia mieltymyksiään. Eli mechoja, siistejä aseita, scifiä, eeppisiä taisteluja... Ja animuhenkisiä tyttöjä. Wikipediaan ei ole sarjakuvasta kerrottu paljoakaan, vaan se keskittyy pääasiassa peliin, joten omalla tietämyksellä ja tutkinnalla mennään.

BK:n päähenkilö Kit Ballard on felion (kuviteellinen laji, joka on ihminen kissamaisilla piirteillä eli on korvat ja häntä jne.), joka tunnetaan hyvänä bounty hunterina. Kit käyttää aseenaan erilaisia miekkoja ja arsenaalista löytyy nähtävästi muutamia enemmän tai vähemmän isoja mehcoja. Aika alussa tuleekin ilmi että hän pitää paljonkin mekaanisista asioista. Sarjalla ei ole vielä suurempaa juonta, muuta kuin se että tavataan hahmoja, taistellaan, tavataan taas lisää hahmoja, napataan joku etsintäkuulutettu mutta ei saadakaan rahoja kun vastaan tuleekin esteitä, nähdään pari filleriä ja sitä rataa. Yritin kaivella esiin tarkemmin miltä vuodelta tämä sarja oikein on syntyjään, mutta BK: Ultimato Edition (joka sisältää kaikki sarjan osat tähän mennessä ja paljon bonusmatskua) antaisi ilmi että idea sarjaan lähti vuonna 2001 E3-messuilta. Stamatiadis halusi tehdä pelin, mutta muut projektit ja silloin työn alla ollut ensimmäinen Ty the Tasmanian Tiger -peli eivät antaneet myöten. Pelin tynkää Blade Kittenistä yritettiin tehdä joskus vuosi tai pari myöhemmin, mutta se taas jäi ja toinen Ty -peli lähti työn alle. Jossain vaiheessa Steve kuitenkin kerkesi aloittamaan Blade Kittenin sarjakuvan muodossa ja vuonna 2010 lopulta ilmestyi peli, joka oli aika katastrofaalinen koska julkaisija Atari oli pakolla julkaissut pelin ennen kuin se oli ollut edes kunnolla valmis. Hienon maineen peli siitä sitten saikin ja tänäkin päivänä monet elää yhä siinä luulossa, että peli olisi yhtä buginen ja surkea kuin vuonna 2010. Viime vuonna Krome kuitenkin onneksi sai pelin takaisin itselleen ja korjasi älyttömästi bugeja, sekä on julkaisemassa siihen lähiaikoina jatko-osaa maksullisen DLC:n muodossa. BK on itselleni sarjana hieman suuri mysteeri, mutta pidän siitä. Stamatiadiksella on hieman mangamainen tyyli, johon kuitenkin sekoittuu selkeästi länsimaisuutta. Ja mitä nyt hänen töissään on nähty, niin kyllä häneltä löytyy huumoria. Ja paljon kivoja hahmodesigneja. Spin-offeista mainitsen vielä, että ainakin niitä on nyt kolme isompaa sarjaa. Dirty Justice seuraa BK:n päähenkilö Kitin rivalin Justice Kreelin touhuja. Dirty Angels taasen keskittyy Kitin ja Justicen yhteisiin seikkailuihin ja on tällä hetkellä uusin, maksullinen julkaisu. Sitten on vielä ihan uutukainen, kuuleman mukaan ja parin vuoden takainen idea. Steam Breakers muuttaa Blade Kittenin maailman 1800-luvun Englantiin sopivaksi. Kit ja Justice nähdään siis steampunk-henkisissä kuteissa ja sivuja on julkaistu nettiin vasta kahdeksan, eli ei ole vielä mitään hajua siitä mitä on luvassa tarkalleen ottaen (ja se että onko tästä tulossa maksullista julkaisua vai ei). Tätä voi käydä tutkimassa täältä (http://steambreakers.tumblr.com/). Steve on kova äijä.


Tuli nähtävästi aika helvetin paljon tekstiä (erittäin epäselkeää sellaista). Voisi seuraavaksi opetella kertomaan asioita hieman mielenkiintoisemmin... Ja etenkin lyhyemmin.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Roppari - Huhtikuu 15, 2015, 03:32:12
^
Aamen! Ps. Ei ollut minun mielestä epäselkeetä.

Sarjakuvia on tullut luettua koko ikä. Lapsuusaikoina tuli luonnollisesti luettua Aku Ankkaa, mutta ennen Akua tulivat tutuiksi mm. Marsupilami, Niilo Pielinen, Lassi & Leevi ja sellainen kuin Sammy. (http://en.wikipedia.org/wiki/Sammy_%28comics%29) Vieläkin muistan kuinka penskana ihailin näitä kansikuvia kun sarjiksia silloin kirjastosta lainailtiin: https://www.google.fi/search?q=sammy+day&biw=1920&bih=969&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=36EtVeWMD8vKOaL-gdgE&ved=0CCsQsAQ#tbm=isch&q=sammy+day+sarjakuva

Yläasteajoilta jäi parhaiten mieleen Tex Willer joita eräs äidin kaveri lahjoitti meille vinon pinon, muistaakseni olivat jostain 80.-luvulta peräisin. Niitä sitä sitten lueskeltiin ja ihmeteltiin, miten se Tex on semmoinen yhden lyönnin ja parin laukauksen ihme.

Sitten joku hirviö hankki meille tietokoneen ja internetyhteyden, alkoi sarjakuvaton elämänvaihe. Poislukien tietty ne lehdissä olevat stripit.

Elämäni kulkee a) kierroslukumittari punaisella tai b) jonninjoutavalla tyhjäkäynnillä paikallaan kehräten, joten en jokaista matkan varrella ollutta liikennemerkkiä ja töyssyä muista, en varsinkaan sarjakuvien kohdalta. Siirrytään siis nykyaikaan!

Conihuuma toi tullessaan cossihuuman, ja törmäsinkin vuonna 2013 Tampere Kuplii! -nimiseen tapahtumaan. Työpaikan hiljaisina hetkinä (silloin niitä vielä oli) selailin ja silmäilin tapahtuman kotisivuja muussakin kuin cossausmielessä. Vai että sarjakuvia? No miksi ei, lukeehan noita lehdistäkin, eli ei kun tonkimaan minkälaista julkaisijaa on paikan päällä, ja mitä he mukanaan tuovat. Kyllähän sieltä mielenkiintoista settiä löytyikin, ja poikamiehillä kun ei ole naista mihin pitäisi törsätä, niin laitettiin rahaa sarjakuviin:

Cowboy Henk. Kunnon idiootti lehmipoika joka suunnilleen räpeltää arkipäivässä aistien varassa joutuen mitä moninaisimpiin kommervenkkeihin, mitä mielenkiintoisimmilla tavoin niistä selviten. Vai oletko joskus itse ratkaissut huoneessasi kesällä inisevien, Sinua kiusaavien hyttysten tuoman ongelman niin, että käyt kadulta kolkkaamassa jonkun muun ja asetat tämän tajuttoman henkilön päällesi makaamaan (peitto välissä tietty!) että hyttyset imevät verta hänestä eivätkä sinusta?

Maakies Aivan kurko! Sarjakuva joka keskittyy dokaamiseen, räävittömään mustaan huumoriin, kännihölmöilyyn, krapulaan ja itsemurhiin, sekä muuhun perisuomalaiseen meininkiin vaikka onkin amerikkalaisen kynästä. Mutta kyllä näistä stripeistä aina se inhimillinenkin puoli välillä löytyy: Ottakaa maistiaisia:

1 (http://i.imgur.com/Gmojo7F.jpg)
2 (http://i.imgur.com/oK7GG0h.jpg)
3 (http://i.imgur.com/2XQjUuQ.jpg)
4 (http://i.imgur.com/WzxBQGP.jpg)
5 (http://i.imgur.com/Hiy0KIp.jpg)

"Varis ja apina juovat itsensä ihmisiksi!" -Pasi Heikura

Sitten jotain muita, samasta tapahtumasta tutuksi tulleita muttei vältsiin samalta vuodelta.

Hitlerin Poika Tämä selittää paremmin: http://www.bananapress.fi/hitlerin-poika-p-1061.html  Tuollehan on jatkoakin, Dickie Hollywoodissa (löytyy minunkin hyllystä!) ja tietääkseni myös muitakin on tullut. Saisivat alkaa hiljalleen kääntämään noita lisää, oikein menevää huumoria ja hyllyssäkin kun on vielä tilaa.

Fingerpori Tätä nyt ei tarvitse edes mainostaa tai selitellä, sattuu nyt vaan olemaan parasta puujalkahuumoria ikinä! Kiitos, Pertti, vielä siitä nimikirjoituksesta ja kehuistasi!

Sitten on nämä muut kuten Darth Vader ja poika, Tässä ei ole mitään vitsiä! ja Omenapuu, Korkeajännitys ja Legendat-sarjaan kuuluvat vauhdikkaat sotasarjikset. Nuo nytten on ainakin parhaiten mieleen jääneet ja hyllyyn eksyneet. Ja yksi mihin pitäisi ehdottomasti tutustua, niin on Pahkasika! Vitsin taso on kyllä luokkaa 100 :D http://naamapalmu.com/bigfile/58418   http://naamapalmu.com/bigfile/23572  Jostain tosin taisin lukea, että ammattiloukkaantujat ovat menneet tuota Pahkasikaakin sensuroimaan. Aitoja alkuperäisiä siis vain kirppareilta metsästämään.

Jos sitä näillä taas menis! Toivottavasti ensi vuonna on taas uusia tuttavuuksia Tampere Kupliissa!, tai vähintäänkin vanhoille tutuille uutta jatkoa suomeksi.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Kesäkuu 26, 2015, 12:51:49
nyt, kun sensei on lopettanut suurimman osan romanssiperseilystään (Love Hina ja Negima) ja keskittynyt supernaturaliseen mäiskintään täysin rinnoin...

Minua ei shōnen-henkinen mäiskintä itsessään kiinnosta. Se sopii parhaiten esimerkiksi eeppisen fantasian höysteeksi, kunhan kaksintaistelukohtaukset eivät ole liian venytettyjä tai sekavasti piirrettyjä; japanilaisissa sarjakuvissa ne useimmiten ovat.

Senpä vuoksi minusta olisi jännittävää nähdä, minkälaista olisi Ken Akamatsun piirtämä romantiikka ilman komediaa. Muistelen, että hän osaa piirtää kauniit kohtaukset äärimmäisen tunnelmallisesti silloin harvoin, kun niihin sortuu. Millä hän tasapainottaisi siirapin, jos koheltaminen olisi suljettu pois (lähes kokonaan)?
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Elokuu 07, 2015, 13:35:57
Nostan.

Kaksi sarjakuvateosta, joita en oikein kykene suosittelemaan kellekään* mutta joitten huippukohdat palaavat mieleen vuosien päästäkin:

MATTILA, JOUNI 2003: Ankalinnan mielisairaala (Kootut stripit). (Ei etenkään herkkävatsaisille.)

NISSINEN, JYRKI 2009: Auttaja hai. »Valtamerten menestyjä». (Ei etenkään poliittisesti korrekteille.)
___

*Paitsi MATTILA 2003:a Partamestarille.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Huopatossu - Elokuu 07, 2015, 14:17:08
Jaa että sarjakuvia? Josko sitä vähän tarinoisi omista suosikeista, jotka tätä nykyä menevät kyllä aivan ylivoimaisesti mangan puolelle. Aikoinaan totta kai on akuankkaa tullut luettua suorastaan uskonnollisesti, ja Don Rosa on edelleen paras. Sitten aikoinaan kaveri osti ensimmäisiä osia Dragon Ball Z:tä, ja sekös oli aivan uutta ja ihmeellistä kun tätähän luetaan väärin päin! Sitten rakastuin hahmoihin ja maailmaan ja ajattelin että näitä japanilaisia sarjakuviahan pitää saada lisää. Kyllähän niitä sitten alettiin julkaisemaankin, ja niin Huopatossu alkoi tutustumaan japanilaiseen populäärikulttuuriin.

Oma sarjakuvakokoelma vaatisi pikkuhiljaa jo uuden kaapin kun alkaa noita kasoja kertyä lattialle asti. Tykkään pitää opusta omissa käsissäni ennemmin kuin lukea sitä tietokoneen näytöltä, joten jos aivan erityisen huikea sarja löytyy, ostan sen. Omistaminen on kivempaa kuin sinne bittiavaruuteen jättäminen.

Sitten voisi listata jotain suosikkisarjojani.

1. Berserk

Ollut jo hyvin kauan mielestäni paras sarjakuva koskaan. Tuskin kaipaa paljoa esittelyjä. Valtavan miekan omistava mies nimeltä Sisu Guts on kostoretkellä tappaakseen miehen joka tappoi kaikki hänen ystävänsä. Paljon muutakin tapahtuu. Todennäköisesti hienointa piirrosjälkeä missään sarjassa koskaan.

2. Dorohedoro

Sitten aavistuksen tuntemattomampaa. Sarjassa maailma on jakautunut kahteen osioon; taikureiden maailma, jossa tämä taikureiden herrarotu elää hyvissä oloissa, ja The Hole, karumpi paikka jossa normaalit ihmiset elävät ja johon taikurit tulevat usein terrorisoimaan ja testaamaan taikavoimiaan. Tarina alkaa sillä, kun päähenkilömme Caiman, jonka pään taikuri muutti liskon pääksi, yrittää löytää kyseisen taikurin tappaakseen hänet ja saadakseen päänsä taas normaaliksi ja kadonneet muistonsa takaisin. Siitä eteenpäin tarina muuttuu yhä vain mysteerisemmäksi kun alkaa selvitä kuka Caiman oikein on ja mitä on tapahtunut. Yksi sarjan hienoimmista ominaisuuksista on se, että mikään ei ole mustaa tai valkoista, on vain harmaata moraalia. Sarjan "pahikset" ovat myös hyvin sympaattisia ja pidettäviä hahmoja, ja sarjan "sankarit" ovat aivan yhtä armottomia tappajia kuin useat pahikset. Sisältää paljon väkivaltaa, persoonallista piirrosjälkeä ja mindfuckia.

3. Biomega

Mystinen virus muuttaa ihmisiä hirviözombeiksi, sankarimme yrittää pysäyttää megakorporaation joka yrittää valjastaa viruksen voiman omaan käyttöönsä. Siitä eteenpäin tarina muuttuukin todella hämmentäväksi, ja allekirjoittaneen piti lukea sarja kolme kertaa ennen kuin tajusi mitä oikein tapahtui. Sisältää myös puhuvan kivääriä aseenaan käyttävän karhun.

Muita suosikkejani ovat

- Jojo's Bizarre Adventure
- Yotsuba&!
- Hellsing
- Death Note
- Soul Eater
- High School Of The Dead
- One Punch Man
- Daily Life With Monster Girl

Ja aivan helvetin paljon muuta, listasta tulisi turhan pitkä.

Lopuksi voisi laittaa kokoelmani kruununjalokivet: High School Of The Deadin väritetty, kovakantinen, useamman kirjan sisällön omaavat laitokset. (http://i.imgur.com/ZlSkk0F.jpg) Hävyttömän siistejä.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Habatsuki - Elokuu 07, 2015, 15:31:00
Larre on huomauttanut minulle että kaikki suosikki mangani kuuluvat niinsanottuun high-stakes game genreen, joten listaanpas näitä tänne:

Kamisama no Iutoori
Koululaiset pelaamassa kuolettavia lastenleikkejä.

Kaiji
Samalta tekijältä muitakin high-stake sarjoja mutta niistä en liiemmin välitä

Life Is Money
Pelaajat heittää noppaa siitä minkä aistin menettävät (näkö, kuulo, maku jne.). Pelaajat häviävät jos hermostuvat liikaa

Liar Game
Suuren odotuksen jälkeen sarja sai heikon päätöksen. Mutta ei se määränpää vaan se matka.

Pistäkää saman genren suosituksia jos löytyy!
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Elokuu 08, 2015, 21:19:40
Tänään taas kokoelmistani vanhoja lehtileikkeitä: ruotsalaisen Emma Hambergin sarjakuvaa »Stadin sinkku (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?PHPSESSID=2den9g89jp9f3c5caeit3app04&topic=6535.msg304178#msg304178)» (alkuteos »Singel i stan»).

Parhaimmillaan aivan hulvatonta, ja oli sitä vielä enemmän omana aikanaan. Sortuu kuitenkin usein liikaan yrittämiseen tai ylikyynisyyteen ja kärsii laiskasta suomennoksesta.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Elokuu 15, 2015, 22:39:29
Tuli tänää kirpparilta löydettyä ja luettua Aliens - muukalaiset-sarjakuvasarja. Diilinä oli erinomainen, maksoin kolmesta albumista 1,5€ per, netissä hinnat olivat vitosesta ylöspäin.
Sarjakuvana taas mielenkiintoinen, tarina on suoraa jatkoa aliens elokuvalle, ajalta ennen kolmatta alien elokuvaa, joten sitä voi nykyään pitää epäkanonisena. Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä. Ripleyn taidettiin mainita kuolleen. Pikaisella googlettelulla selvisi että sarja on alunperin julkaistu vuonna 1988 6-osaisena, mutta suomijulkaisu vuosilta 1991-1992 on tiivistetty kolmeen A4 kokoiseen albumiin. Tiedonkeruussa selvisi myös että jenkkilän uusintajulkaisuissa kolmannen elokuvan jälkeen päähahmojen nimet vaihdettiin että sarja saataisiin pidettynä elokuvan mukaisena. Nyt tosin senkin yrityksen voi heittää romukoppaan, sillä Prometheuksen jälkeen sarjakuvassa esitelty Engineer a.k.a Space Jockey on myös epäkanoninen ulkomuodoltaan.
Tarinan pohjalta tapaus on keskiverto, ei ihan kuraa, muttei ihmeemmin loistakaan. Se myös tuntuu loppuvan hieman kesken, amerikassa se sai jatkoa jo seuraavana vuonna, mutten tiedä jatkuiko se koskaan suomessa.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Elokuu 16, 2015, 16:20:52
Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä.

Jeh, corporalkorpraali on samanlainen käännöskukkanen kuin novelnovelli.

Olipa kerran Korkeajännitys-sarjakuva, jossa esiintyi sotilasarvona alikorpraali. Kai joissakin englanninkielisissä armeijoissa on joskus ollut arvo sub-corporal.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Elokuu 16, 2015, 17:26:52
Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä.

Jeh, corporalkorpraali on samanlainen käännöskukkanen kuin novelnovelli.

Olipa kerran Korkeajännitys-sarjakuva, jossa esiintyi sotilasarvona alikorpraali. Kai joissakin englanninkielisissä armeijoissa on joskus ollut arvo sub-corporal.
Enpä ollut koskaan kuullutkaan sub-corporalista.
Tähän vielä täsmennyksenä, mikäli joku ei tiennyt: englanninkielisen maailman Corporal vastaa suomalaisessa arvojärjestyksessä alikersanttia, suomalaista korpraalia vastaavan arvon ollessa private first class. Täsmällistä suomennosta on vaikea tehdä, sillä Yhdysvalloissa on enemmän arvoja sotilaille.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Elokuu 16, 2015, 18:08:05
Huomaan tässä kulttuurieron välillämme.

Kun sinä puhut »englanninkielisen maailman» sotilasarvoista, ensisijainen ajatuksesi on Yhdysvaltain armeija. Minulle taas aivan ensimmäisenä tulee mieleen Yhdistyneen kuningaskunnan toisen maailmansodan aikainen arvoasteikko, sitten entiset Brittiläisen imperiumin dominiot (lähinnä Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) ja vasta sitten Yhdysvallat.

Kirjavuutta joka (https://en.wikipedia.org/wiki/Lance_corporal) tapauksessa (https://en.wikipedia.org/wiki/Second_corporal) riittää.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Elokuu 16, 2015, 18:41:12
Huomaan tässä kulttuurieron välillämme.

Kun sinä puhut »englanninkielisen maailman» sotilasarvoista, ensisijainen ajatuksesi on Yhdysvaltain armeija. Minulle taas aivan ensimmäisenä tulee mieleen Yhdistyneen kuningaskunnan toisen maailmansodan aikainen arvoasteikko, sitten entiset Brittiläisen imperiumin dominiot (lähinnä Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) ja vasta sitten Yhdysvallat.

Kirjavuutta joka (https://en.wikipedia.org/wiki/Lance_corporal) tapauksessa (https://en.wikipedia.org/wiki/Second_corporal) riittää.
Mielenkiintoista sinänsä. Itselleni on Yhdysvaltain puolustusvoimat tullut tutuksi videopelien ja airsoftiin liittyvien julkaisujen, kuin myös oman pienimuotoisen tutkimustyöni myötä.
Tämä tosin koskee lähinnä toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. En myönnettävästi tunne Brittiläistä arvoasteikkoa juurikaan, Kanadasta ja Australiasta puhumattakaan.
Pitänee myös myöntää että englanninkielisestä maailmasta puhuminen oli myös hieman huono sanavalinta.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Elokuu 16, 2015, 19:09:58
Pitänee myös myöntää että englanninkielisestä maailmasta puhuminen oli myös hieman huono sanavalinta.

Ei välttämättä! Maailma muuttuu, ja ihmiset katselevat sitä erilaisista kulmista.

Minä olin lapsena aika kiinnostunut sotilasarvoista, mutta kunnolla en koskaan jaksanut opetella muita kuin Suomen maavoimien arvot ja kauluslaatat.

Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Elokuu 16, 2015, 19:23:42
Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?
Pari kolme pokkaria on tullut luettua, vain yksi niistä omassa kirjahyllyssä. Taisin ensimmäisen lukea joskus vuoden 2007 paikkeilla, joten ei hirveän pitkää historiaa ko. sarjakuvan kanssa omalla kohdalla. Ihan laadukas julkaisuhan se kyllä on mutta jostain syystä se ei vedä yhtä paljoa puoleensa kuin manga. Tiedä mikä siinäkin sitten on perimmäisenä syynä kun kuitenkin itse pienimuotoisesti keräilen taisteluvarusteita ym. tavaraa ja aina sotilastouhut kiinnostanut.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Larre - Elokuu 16, 2015, 20:15:32
Tuli tänää kirpparilta löydettyä ja luettua Aliens - muukalaiset-sarjakuvasarja. Diilinä oli erinomainen, maksoin kolmesta albumista 1,5€ per, netissä hinnat olivat vitosesta ylöspäin.
Sarjakuvana taas mielenkiintoinen, tarina on suoraa jatkoa aliens elokuvalle, ajalta ennen kolmatta alien elokuvaa, joten sitä voi nykyään pitää epäkanonisena. Tarina seuraa alikersantti Hicksiä (suomennettu korpraaliksi) ja Newtiä. Ripleyn taidettiin mainita kuolleen. Pikaisella googlettelulla selvisi että sarja on alunperin julkaistu vuonna 1988 6-osaisena, mutta suomijulkaisu vuosilta 1991-1992 on tiivistetty kolmeen A4 kokoiseen albumiin. Tiedonkeruussa selvisi myös että jenkkilän uusintajulkaisuissa kolmannen elokuvan jälkeen päähahmojen nimet vaihdettiin että sarja saataisiin pidettynä elokuvan mukaisena. Nyt tosin senkin yrityksen voi heittää romukoppaan, sillä Prometheuksen jälkeen sarjakuvassa esitelty Engineer a.k.a Space Jockey on myös epäkanoninen ulkomuodoltaan.
Tarinan pohjalta tapaus on keskiverto, ei ihan kuraa, muttei ihmeemmin loistakaan. Se myös tuntuu loppuvan hieman kesken, amerikassa se sai jatkoa jo seuraavana vuonna, mutten tiedä jatkuiko se koskaan suomessa.

Muukalaisia ja vähän saalistajaakin (http://i.imgur.com/GhMWl0R.jpg). Fantsusta löyty näitä kokoelmakirjoja. Tosta ekasta Aliens-kokoelmasta löytyy tarinat Outbreak, Nightmare asylum sekä Female war. Nämä olivat tosiaan alunperin tarkoitettu jatkoksi elokuvalle kuten sanoitkin. Oisivat kyllä saaneet näistä ottaa tarinat noihin jatkoleffoihin, Alien Resurrection ja Prometheus kun olivat mielestäni melkoista kuraa.

Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?
Tulihan noita Korkkareita intissä luettua, niitä kun oli Vekaralla kirjastossa ihan kiva kokoelma. Itseltä löytyy jotain faijalta saamiani vanhoja julkaisuja (http://i.imgur.com/P4lMETW.jpg) jostain 80-luvulta.

Innostuin tässä kuvailemaan oman "mangakirjastoni" (http://imgur.com/a/v2mRm), vaikka onhan tossa vähän muutakin kuin pelkkää mangaa. Kuvat on otettu kännykän kameralla joten laatu on pikseli ja peruna.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Prepper Neko - Syyskuu 09, 2015, 22:19:54
Kun ylempänä tuli Korkeajännitys puheeksi, niin kysyisin foorumilaisilta: millainen on suhteenne Korkeajännitykseen ja sen suomalaisiin jatkokehitelmiin?

Korkeajännitystä on tullut luettua ja vielä tätä lohkoa, joka käsittelee taisteluita Euroopassa. Juoni toistaa itseään ja on hävyttömän saksalaisvastainen, mutta eikös nuo brittiläiset tätä sarjaa käsikirjoita.   

Toiseen maailmaansotaan liittyvistä sarjakuvista suosikkini on Art Spiegelman: Maus I & II.
Puolanjuutalainen perhe yrittää selviytyä holocaustista.
Hyvä oivallus esittää sarjakuvassa juutalaiset hiirinä ja saksalaiset kissoina.

Tiedä mikä siinäkin sitten on perimmäisenä syynä kun kuitenkin itse pienimuotoisesti keräilen taisteluvarusteita ym. tavaraa ja aina sotilastouhut kiinnostanut.
Tuo on kyllä hieno harrastus. Pakko kysyä, että oletkos jo hommanut deko Suomi-KP:n roikkumaan seinälle.

Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Syyskuu 09, 2015, 22:22:54
Tiedä mikä siinäkin sitten on perimmäisenä syynä kun kuitenkin itse pienimuotoisesti keräilen taisteluvarusteita ym. tavaraa ja aina sotilastouhut kiinnostanut.
Tuo on kyllä hieno harrastus. Pakko kysyä, että oletkos jo hommanut deko Suomi-KP:n roikkumaan seinälle.
Niin, oma keräilyni on vielä melko pienimuotoista ja hoituu opportunistisesti pienellä budjetilla. Suomi-KP on hieman turhan kallis. Isälläni tosin on sellainen, vaikkei varsinaisesti keräilekkään, joten tuttu laite on kuitenkin.

Sarjakuvatopicciin palatakseni, tuli ostettua Traconista ensimmäinen osa Battle angel alita: the last orderia omnibus-muodossa. Vielä en ole edes katsonut kuinka monta pokkaria noihin yksiin kansiin on pakattu, mutta lukemista vaikuttaisi olevan hetkeksi kirjan ollessa hieman keskiverto raamattua paksumpi. Yllätyin pelottavasta omnibussista huolimatta iloisesti nähtyäni sen fantsun pöydällä, sillä vuosi sitten luettuani alkuperäisen Gunnmin (silloin suomeksi) olin jo melko varma että tämä jatko-osa jäisi lukematta. Suomi julkaisua en vieläkään aijo henkeä pidättäen odottaa.
En ole lukemista vielä kerennyt aloittamaan.
Onnistuin myös kartuttamaan suomi-Hellsing kokoelmaani traconin erinomaiselta kirpparilta.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Syyskuu 10, 2015, 21:57:46
Enpä olisi uskonut törmääväni tällä foorumilla Ryan Armandiin.

Minus (http://www.kiwisbybeat.com/minus.html) on yksi parhaita koskaan lukemiani nettisarjakuvia

Edit: harrastatko Hieda normaalien sarjakuvien lisäksi nettisarjakuvia?

En oikein voi sanoa harrastavani. Luen jaksaessani kaikenlaisia sarjakuvia. Viime vuosikymmenen loppupuolella jaksoin toisinaan oma-aloitteisesti etsiä luettavaa verkosta ja varsinkin käydä lävitse tuttujen suosituksia. Niitten joukosta myös »Socks» löytyi. Kun painettujen sarjakuvien lukeminen on jäänyt vähemmälle, ovat verkkosarjakuvat tainneet kärsiä vielä pahemmin.

Olen lapsesta saakka lukenut sekä strippi- että lehti- ja albumisarjakuvia, mutta nykyään albumit (ja tankōbonit ja graphic novelit ja muut sarjakuvakirjat) ovat minulle läheisimpiä. Verkkosarjakuvat ovat kai useimmiten strippimäisiä.

Puhuttelevassa verkkosarjakuvassa on paljon tunnetta, ilman että huumori jää kokonaan sivuun (kuten »Megatokyossa»), selkeä kuvitustyyli (kuten »Sinfestissä») ja villejä, jopa surrealistisia piirteitä (kuten »Riisipojassa» eli »Rice Boyssa»). Kuvitukseen ei yleensä kannata panostaa yhtä paljon kuin Enki Bilal, mutta kotimainen verkkosarjakuva »Gone with the Blastwave» on todistanut, että sekin voi toimia. »XKCD» taas on uskomaton esimerkki siitä, että kasvottomat tikku-ukot voivat olla sekä kauniita että ilmeikkäitä.

Ryan Armand kirjoitti sivustollaan, että »Minus» oli hänen tapansa kokeilla vanhojen yhdysvaltalaisten sanomalehtisarjakuvien tyyliä. Sisällöltään se toikin minulle mieleen yhtä paljon »Pikku Nemon» kuin uudemman »Lassin ja Leevin». Tunnetko »Pikku Nemoa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikku_Nemo_H%C3%B6yhensaarilla)»?

Suomi-KP on hieman turhan kallis. Isälläni tosin on sellainen, vaikkei varsinaisesti keräilekkään, joten tuttu laite on kuitenkin.

Muistaakseni pääsin kerran jossakin museossa pitelemään Suomi-konepistoolia. Olin varmaan peruskouluiässä, ja mukana oli jatkosodassa taistellut sukulaiseni, joka silloin vielä eli. Todella hyvän näköinen ase, mutta taitaa painaa aika tavalla enemmän kuin sotien jälkeiset rynnäkkö- ja automaattikiväärit?
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Syyskuu 10, 2015, 23:00:52
Muistaakseni pääsin kerran jossakin museossa pitelemään Suomi-konepistoolia. Olin varmaan peruskouluiässä, ja mukana oli jatkosodassa taistellut sukulaiseni, joka silloin vielä eli. Todella hyvän näköinen ase, mutta taitaa painaa aika tavalla enemmän kuin sotien jälkeiset rynnäkkö- ja automaattikiväärit?
Tyhjäpainoja verraten noin kilon verran painavampi kuin RK62, kyseessähän on kuitenkin konepistooliksi materiaalivahvuuksistaan melkolailla ylimitoitettu laite. Sodassa myös mukana ollut isoäitini isä totesi myös kerran sen olevan painavampi kuin muisti.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Syyskuu 19, 2015, 23:02:27
Tuplapostaus koska porukka sano ettei se väärin oo.
tuli haettua mummolasta hieman sarjakuvia
Spoiler: kuva (click to show/hide)
Enimmäkseen Aku Ankan taskukirjoja, mutta joukossa mukana myös Ahmed Ahnetta, asterixia, lucky lukea, he-mania, transformereita, turtlesia, batmania, teräsmiestä, star warsia, masia ynnä muuta.
Eihän mun kirjahylly ollukkaan jo kun täynnä...
Spoiler: kuvat hyllystä (click to show/hide)

Eeppinen kuukausia myöhemmin tapahtunut editointi:
Jaarittelussa mainittu uusi hylly
Spoiler (click to show/hide)
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Syyskuu 09, 2016, 20:20:43
Duppelpost koska edellisestä on jo vuosi.
Koska tänään on 9.9, vahvin päivä, tuon teille sarjakuvaehdotuksen harvinaislaatuisesti touhou doujinin muodossa. Tai tarkemmin kokonaisen sarjan.
Kyseessä on siis Dioxinin tai Dai-okin Sirkkupainotteinen absurdia huumoria ja sanaleikkejä sisältävä touhou 4-koma.
Ohessa pieni maistiainen
Spoiler (click to show/hide)
Vaikka huomattavan suuri osa vitseistä perustuu japanilaisiin sanaleikkeihin on ne yleensä selitetty varsin ymmärrettävällä tavalla.
Gorilla/Banaani, suosittelen
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Marraskuu 02, 2016, 18:37:04
Koska Jonne, minä ja vähän muutkin aina lopulta palaamme Universumin jättiläisiin eli Masters of the Universeen, voisin koota osan keskustelusta tänne. Lainauksiin on paikoin tehty hyvin kevyitä toimituksellisia muokkauksia. (Viimeinen lainaus sisältää myös lisäyksen, jonka tein jaarittelusäikeeseen vasta jälkeenpäin!)

Horde Prime on muuten tyhmimmän näköinen pahuuden ylilordi ikinä. Kiinalaistietäjäviikset ja tuntosarvikypärä, jotenkin tuo yhdistelmä ei vaan tihku pahuutta samalla tavalla kuin paljas pääkallo naamana.

Hah, olin itsekin tyrmistynyt, kun näin sen Masters-sarjakuvalehden, jossa Horde Prime esiintyy.

Alkuperäisessä (taikka minun ensiksi lukemassani) Hordak-kaanonissa vain todettiin, että Hordak oli Skeletorin entinen opettaja. Sitten joku keksi Horde Primen, josta se Marvelin kuvitus on vain yksi tulkinta.

Yleisesti ottaen kannatan Masters-jutuissa sitä kaanonia, joka on esitetty leikkikalujen markkinoinnin yhteydessä niin sanotuissa minisarjakuvissa (joista ensimmäiset olivat oikeastaan pieniä kuvakirjoja).

Masters of the Universen (vanha virallinen suomennos: Universumin jättiläiset) maailma ei kuitenkaan ole minulle samalla tavalla rakas tai tärkeä kuin Tähtien sodan tai Tōhō Projectin maailmat. Vain lievästi harmittaa, että Marvelin taiteilijat tekivät ajoittain vielä minisarjakuviakin typerämpiä tarinoita ja että teeveepiirrossarja oli mielestäni rasittavasti piirretty. Teeveesarjaahan en ole juuri edes katsellut.

Tämä Marvelin Masters of the Universe -sarjakuvahan on juuri siitä hauska, että se on ihan täyttä juustoa.

Esim. Skeletorin ensimmäinen yritys murtaa Eternian taikamuuri on lyödä sitä. Nyrkillä. Kun se ei toimi, hän sädettää sitä taikavoimillaan yhteen kohtaan tuhat vuotta ja murtaa sen vasta, kun prinssi Adam muuttuu ensimmäistä kertaa He-Maniksi ja siihen oli lainattava taikavoimia muurista.

Missään ei ole mitään järkeä ja siksi pidän siitä.

Ottakaas tästä (http://www.he-man.org/publishing/subsection.php?id=52&subid=20) huippujärkeviä (http://www.perunamaa.net/sarjakuvat/issue.php?publicationid=motu&issueid=m003) minisarjakuvia (http://www.denofgeek.us/books-comics/masters-of-the-universe/245025/masters-of-the-universe-minicomics-finally-getting-reprinted).

Olen He-Manista "kuullut" ensimmäistä kertaa noista marvelin sarjoista. Muistan joskus mummolassa ja myöhemmin kotona "lukeneeni", en kai osannut vielä oikeasti lukea, noita vanhoja sarjakuvia. Ne, mitkä minulla lapsena oli, ovat tuhoutuneet luultavasti erään muuton jälkeisessä roskien poltossa, jossa paloi vahingossa vähän muutakin kuin roskia, ei tosin pelkästään meidän (siihen aikaan) lapsien tavaroita, vaan jostain syystä jotkin muutossa käytetyistä säkeistä menivät roskien joukkoon, ei suuri taloudellinen tappio, mutta harmittava.

Ainiin asiaan, tosiaan lapsena He-Maniin tutustuin Marvelin Mastersista ja siihen aikaan niitä leluja näkyi välillä kirpparillakin, en tosin muista omistaneeni joko yhtäkään tai sitten pelkän He-Manin.

Seuraavan kerran noita sarjiksia luin jo ajokortti-iässä, ja silloin nostalgioinnin lisäksi tykästyin siihen ehtaan emmentaaliin, mitä sivujen välistä aika-ajoin tihkui.

Olen vältellyt Masters of the Universe -aineiston keräilemistä, koska johonkin raja on vain vedettävä. Poikkeuksena ovat niin sanotut minisarjakuvat, varsinkin suomeksi julkaistut ja kahdeksankymmenluvulla Suomessa laajalti levitetyt saksankieliset. Omistan niitä pari kappaletta ja voisin kuvitella kokoavani jokusen lisää. Etenkin »Pääkallolinnan kuningas»/»King of Castle Grayskull» sekä »Taistelu pilvissä»/»Battle in the Clouds» kiinnostavat. Lisäksi ainakin »Der Pesthauch des Bösen!» ja »Eine felsenfeste Freundschaft» kelpaisivat, jos helposti saisi.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Marraskuu 13, 2016, 22:31:15
^ tuohon voisin sanoa etten varsinaisesti keräile He-Man memorabiliaa mitenkään aktiivisesti, mitä nyt tulee poimittua jos tulee vastaan. Esim nuo He-Man vhs-kasetit ostin niiden kasettiuden takia, samoja jaksoja en olisi ostanut dvd:nä.

Palataanpa sarjakuviin.
Valkoinen noita: jatkosota vol.2 ilmestyi taannoin ja nyt on se koko sarja luettuna.
Erittäin geneerinen ja kerronnallisesti kömpelö sotatarina, 2/5 olisin pärjännyt ilmankin. Tämän pitempää arvostelua en jaksa kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Syyskuu 25, 2017, 23:00:33
Tänään tulin tehneeksi jotain normaalista toiminnastani poikkeavaa.
Kävin nimittäin kirjastossa. Tarkoitukseni oli vain hankkia uusi kirjastokortti sillä edellisestä lienee jo kymmenen vuotta aikaa, olihan se ajalta ennen Kouvolan suurta kuntaliitosta.
Asiakaspalvelupisteelle oli kuitenkin jonoa joten päättin käyttää sen ajan pelkkää seisomista mielekkäämmin ja poiminkin sarjakuvahyllystä satunnaisen teoksen.
En aikonut kuin hieman selailla sitä mutta uppouduinkin huomaamattani lukemaan koko teoksen hyllyn vieressä seisten. Puolisen tuntia siinä aikakuplassa kului ennenkuin huomasinkaan.
Joten itse teokseen: Kiskoja, kirjoittanut J.A.Mäki. http://like.fi/kirjat/kiskoja/ (http://like.fi/kirjat/kiskoja/)
En varsininaisesti tiedä mitä tässä kirjasta sanoisin muuta kuin että nautin siitä oikein paljon ja suosittelen muillekin.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Marraskuu 15, 2017, 20:28:37
Pumppaan sarjakuvalankaa hävyttömällä sukulaisen mainostuksella.
Kouvolan Sanomat:Inkeroislainen Jussi Waltameri teki sarjakuva-albumin, joka kuvaa henkien taistelun (https://kouvolansanomat.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/a07a0f50-e09e-4e0d-b355-879eb49c618b)
Isoeno kertoo tuoreimman sarjakuva-albuminsa luomisprosessista ja inspiraatiosta.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: Hieda no Mukyuu - Marraskuu 19, 2017, 23:53:39
Lainaus
12-vuotiaana [Jussi Waltameri] piirsi länkkärisarjakuvan nimeltä Villi peto. Veli luki sarjakuvan ja teki vastineeksi sanomalehden, jossa oli vain kulttuurisivu. Sivulle hän kirjoitti sarjakuvaa lyttäävän arvion.

Omaperäinen veto veljeltä. Laskelmani mukaan tuo tapahtui noin vuonna 1973. Siihen aikaan oli minun tietojeni mukaan kyllä peräti harvinaista, että sanomalehtien kulttuuripalstatilaa olisi hukattu sarjakuville. Arjen näkökulmasta sarjakuvat (ehkä muutamia hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta) laskettiin nimittäin kevyeksi viihteeksi, joka ei kuulunut varsinaiseen »kulttuuriin». Nykyäänhän huomattavaa osaa sarjakuvista käsitellään suorastaan korkeakulttuurina ja kuvalautojen meemuiluillakin taitaa olla paremmat mahdollisuudet saada kulttuuritoimittajain huomiota kuin Tex Willerillä niin sanottuun vanhaan hyvään aikaan oli.

Mahtoiko kyseessä olla taiteilijan iso- vai pikkuveli?



Lukekaapa tästä (https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/48074/voipioarviokatinarhiseitsemasvieras.pdf?sequence=1) aikanne kuluksi »Seitsemännen vieraan» ylen kehuva arvostelu. Luin sarjakuvakirjan muistaakseni tämän vuoden alkupuolella tai ehkä jo viime vuonna. Se oli varsin hyvä teos, ja arvostelun kehut pitävät enimmäkseen paikkansa, vaikka mielestäni sekaan olisi sopinut myös pari rakentavan kielteistä huomiota.

LISÄYS: Tässä (https://oksanhyllylta.blogspot.fi/2015/08/kati-narhi-seitsemas-vieras.html) toisenkin kirjoittajan kehut. Lisään linkin, jotta pääsette kiinni myös »Seitsemännen vieraan» visuaaliseen puoleen.
Otsikko: Vs: Sarjakuvalanka
Kirjoitti: J_onn_e - Marraskuu 20, 2017, 22:07:45
Lainaus
12-vuotiaana [Jussi Waltameri] piirsi länkkärisarjakuvan nimeltä Villi peto. Veli luki sarjakuvan ja teki vastineeksi sanomalehden, jossa oli vain kulttuurisivu. Sivulle hän kirjoitti sarjakuvaa lyttäävän arvion.

Mahtoiko kyseessä olla taiteilijan iso- vai pikkuveli?
Jussin ollessä käsittääkseni nuorimmainen lähtisin väittämään että kyseessä oli isoveli.