Nämä seikat kun ottaa huomioon, olen vahvasti sitä mieltä, että MOF on ehkä pelisarjan heikoin osa sillä vaikka se tarjoaakin audiovisuaalista loistoa (hahmotaide tosin sakkasi pahasti) niin se tärkein osa eli pelattavuus ja pelimekaniikat eivät olleet kohdallaan... Pommien ja voimatason sitominen yhteen teki pelistä vaikean aivan väärällä tavalla ja asiaa ei auttanut se, että luotikuviot ovat erityisen ahtaita ja vaikeaselkoisia minun kaltaiselle kasuaaliselle pelaajalle... Myönnän, että LotK:kin on turhauttavan vaikea, mutta ainakin pelissä on mekaniikallisesti järkevä syy sille, PointDevice -moodi, joka oli myös tarinallisesti selitetty osaksi peliä.

EoSD on pelillisesti mielestäni huomattavasti parempi peli kuin LotK, mutta jos lisätään mukaan arvosteluun audiovisuaalinen ilme sekä tasojen teemat ja niiden vaihtelevuus niin LotK nousee pisteissä aika lähelle.

Seis. Nyt täytyy puuttua kaikkiin näihin ristiriitoihin mitä näen tässä. Ensinnäkin MoF:a pidetään aivan syystä yhtenä pelisarjan helpoimmista ja aloittelijaystävällisimmistä osista, ottaen huomioon että jopa minä olen sen 1cc:llä päässyt läpi Normalilla, vaikka Kanakon viimeinen spelli vaatikin kovemmanpuoleista hieromista. Pommien ja voiman yhteen sitominen on aivan toimiva systeemi jos niitä pommeja ei koko aikaa käytä, koska peli kuitenkin jakaa sitä voimaa mielestäni aivan riittävästi kiperästä paikasta pois pääsemiseen. Se ei ole vaikea väärällä kuten LoLK, mikä johtaakin seuraavaan aiheeseen.

LoLK:n epäreilu vaikeustaso ja ulkoa opettelun pakottaminen ei ole millään tavalla oikeutettua vaikka miten olisi loputtomat elämät. Huono pelisuunnittelu on aina huonoa pelisuunnittelua vaikka sitä miten yrittäisi pehmentää. Jos mennään sillä "loputtomat elämät ja jokaista tarvitsee"-periaatteella, sen voi toteuttaa paljon paremmin ja reilummin. Peliä ei voi edes verrata EoSD:iin oikeastaan millään tavalla, paitsi kehittyneemmillä grafiikoilla ja suuremmalla määrällä pelattavia hahmoja. Jos todellakin kiinnität niin paljon huomiota pelattavuuteen ja pelisuunnitteluun, LoLK:lla pitäisi olla huomattavan paljon kehnompi arvosana, eikä sen pitäisi todellakaan päästä lähes samalle tasolle kuin PCB, joka on Touhou-peleistä paras, eikä etenkään MoF:n edelle.

Ja arvosanoihin liittyen, jos ihan suoraan sanon, ne vaikuttavat vähän hatusta vedetyiltä, koska yksikään Windows-peli ei mene alle 8:n, lukuunottamatta mielestäni epäoikeutettua MoF:n arvosanaa. En tiedä menetkö kouluarvosana-periaatteella jossa 7 ja alaspäin on "huono" arvosana, mutta kyllä niitä pelejä saa tiukemminkin arvostella. Esimerkkinä Larren antama LoLK:n 5,5, se on yli keskiverron koska peli itsessään ei ole rikki ja se kuitenkin on Touhouta, mutta se kaatuu kaikin puolin huonosti suunniteltuun ja epäreiluun pelikokemukseen. Omasta mielestäni vain yksi Touhou-peli ansaitsee arvosanan 9, ja se on PCB. EoSD, IN ja MoF ovat noin 8:n arvoisia ja loput ovat 7 tai huonompia, ihan näin pelimekaanisen kokemuksen kannalta. Haluaisin antaa SA:lle korkeamman arvosanan koska se on audiovisuaalisesti omia suosikkejani, mutta turhankin korkea vaikeustaso ja täysin laidallaan oleva hahmotasapaino laskevat pisteitä huomattavasti.

Sellainen avautuminen. Jos sait tästä mitään irti, hyvä.

Viikon viimeinen työpäivä ja viikonloppuna juhlistetaan synttäreitä. On ainakin jotain kivaa välillä.

Luukusta neljätoista paljastuu henkilö joka varmana on jouluaattona kännissä.

Kai se tilastojen varjolla Reipu olis. Tainnu eniten porukkaa ampua alas.

Jos ei lasketa Danmaku-sääntöjä niin ainakin Yukari, Yuyuko ja Remilia menee kärkikastiin. Yukarin voimalle ei ole mitään rajoja määritelty, joten onnistunee vaikka mahdottoman ja mahdollisen rajojen manipulointi, tai elämän ja kuoleman. Yuyuko hallitsee kuolemaa, joten hän voi periaatteessa tahtoa kenet tahansa kuoliaaksi. Ja viimeisenä Remilia hallitsee kohtaloa, joten hän voi vain ylikirjoittaa vastustajansa kohtalon muotoon "häviää Remilialle".

Nelijä.



Varokaa ettei tytöt tule ikkunan taa... siis ikkunasta.

Tuli tässä taannoin hankittua Helsingin puolelta tuota japanilaista Togouchi-viskiä, ja tässä sitä hörpin menemään kirjoittamisen hetkellä. En ole mikään sanaseppo tai asiatekstien loihtija, joten vetelen erittäin ytimekkään ja täysin asiantuntemattoman arvostelun.

Aine on väriltään läpikuultavan keltaista ja rakenteeltaan kevyttä. Tuoksu on pehmeän raikas ja makeahko. Maku on myös raikas ja muuttuu myöhemmin hieman kirpeäksi ja muistuttaa hieman vihreästä teestä. Jälkimaku on lyhyt mutta jättää mukavan aromin kurkunperälle. Oikein helppoa juotavaa, melkein menee jopa turhankin persoonattoman puolelle, mutta onneksi vain melkein. Tätä kelpaa maistella menemään ihan muuten vain.

Lievässä gänässä, harmitellen sitä että potentiaaliset Dota-pelaajat eivät ole lukumäärältään riittäviä nautinnolliseen peliin. Niin, ja oli tässä tämä elämän sisällöttömyyskin, mutta kuka moisesta jaksaa avautua. Lisää viskiä niin kyllä se siitä.