Niin lähellä mutta niin kaukana.

Olisi ollut vielä yksi pommikin jäljellä mutta menin tyhmyyksissäni pakittamaan bullettiin jota en nähnyt. Vituttaa, mutta ei läheskään niin paljoa kuin olisin luullut.

http://replays.gensokyo.org/download.php?id=15437 Tuossa on minun Marisa A clear jos auttaa yhtään. ' v '

Sain pari hyvää vinkkiä, kiitos siitä.

Normaalistihan minä kyllä pelaan ReimuB:llä, päätin vain testata että paljonko vaikutusta olisi äkäsemmällä pommilla. Yleensä kun en Marisalla pelaa juuri koskaan, siksi tuli hieman yllätyksenä että juuri sillä pääsin pisimmälle. Pitäisi varmaan harkita mainin vaihtamista tai jotain...

Btw, oli helvetin hienot Vampire Illusion ja Scarlet Meister capturet. Piti ihan taputtaa.

Huhhuh.

Tavallisesta lämmittelyrutiinista tulikin SA hard 1cc. Tuli täysin nurkan takaa. Erinomaisesti menneitä neljää ensimmäistä stagea kruunaa päin vittua mennyt 5 stage ja lähes kokonaan paniikkipommitettu Utsuho. Sentään Subterranean Sunin sain capturetettua. Mutta läpi mikä läpi.

Seuraavaksi olisi vuorossa arkkiviholliseni, UFO. En tykkää yhtään.

Tervetuloa minunkin puolestani!

Letty vai Cirno?

Sanotaan että Letty.

Tervetuloa.

Miksi hard, se on meh. Pelaa Lunaticilla mieluummin, jätä Hardi väliin, se on ihan turha :V

Hard nyt vain sattuu sopimaan tämän hetkiseen taitotasooni parhaiten. Antaa hyvän haasteen menemättä täysin perseillyksi, mitä tämän hetkiset Lunatic testailuni ovat olleet. Hyvä kun pääsee ensimmäistä stagea läpi. Hardin turhuudesta olen kyllä osittain samaa mieltä, periaatteessahan se on vain kuuden stagen pituinen extra stage. Hardin ja Lunaticin välinen ero melkein vastaa Easyn ja Normalin välistä eroa. Jos oikeasti haluaisin kehittyä niin hyppäisin suoraan Lunaticiin samalla tavalla kuin hyppäsin suoraan Normaliin. Mutta kun kerta olen aloittanut niin sama ne on vetää loppuun.

Seuraava videoilta on tämän viikon lauantaina 28.1. klo 18-> Puolivälinkankaan nuorisotalolla, jos sattuu kiinnostamaan tulla paikalle :3 Uusia jäseniä on aina mukava saada~

Hmm... Harkitsen asiaa. (Mikä yleensä tarkoittaa sitä että unohdan harkita asiaa ja/tai unohdan koko asian parin päivän kuluttua.)

Päätinpäs sitten tässä pidempiaikaisen lurkaamisen jälkeen tännekin rekisteroityä. Alkuun hyvin lyhyt johdanto itsestäni.  Olen 21-vuotias mies Oulusta ja tällä hetkellä opiskelen Oulun yliopistossa tietotekniikkaa. Mutta ei enempiä puheita ja itse asiaan.

Touhoun löysin joskus, mitä, 2-3 vuotta sitten, en edes tarkalleen muista enään. Tarina meni jotenkin seuraavasti: Erääna pimeänä ja tylsänä lauantai yönä päätin piristää elämääni etsimällä enemmän tai vähemmän jänniä doujin tappelupeleja. Sattumalta sitten satuin törmäämään SWRään ja se iskikin kuin tuhat Master Sparkia. Olihan siinä sentään paljon tyttöjä, värikkäitä palloja ja hyvää musiikkia. Miksi en pitäisi? Sitä kautta sitten löysinkin shmupit ja muun materiaalin. Paluuta entiseen ei ole sen jälkeen ollut. Tosin nykyään kyllä vältän tappelupelit kaukaa kun tuomitsin itseni niissä totaalisen paskaksi ja sain hajotettua läppäristä kovalevyn. Eikä edes vituttanut silloin.

Itse shmuppien aktiivisen pelaamisen aloitin vasta noin puolivuotta tämän valaistumisen jälkeen. Jälleen kerran pimeänä ja erittäin tylsänä lauantai yönä päätin että entäs jos menisinkin kaikki Touhout normaalilla 1cc extroineen läpi. Tuntui erittäin hurjalta ajatukselta silloin. Suunnitelma oli hyvä mutta normaalit läpäisin jo aikoja sitten ja jäinkin janoamaan lisää haasteita. Tällä hetkellä tavoitteena olisi vetää hardit 1cc:llä. Viimeisimpänä saavutuksena MoF hard 1cc ja seuraavana olisi tarkoituksena vetää SA. Tosin nykyään mennyt aikalailla on/off vaihteella pelaillen opiskelujen ohessa silloin kun jaksaa. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Mikä minua sitten Touhoussa niin paljon kiehtoo? Rikas hahmokaarti, eeppiset musiikit, eeppiset pelit ja monipuolinen fandom. Peleissä minua on aina miellyttänyt hyvä haaste ja tähän Touhout sopivat erinomaisesti. Tähän mennessä ainakin on löytynyt kehitettävää ja saavutettavaa, eeppisiä voittoja ja säälittäviä tappioita. Sitä euforian määrä kun vihdoin ja viimein läpäisee pelin viimeisillä elämillä. Touhoussa myös toimii hyvin mentaliteetti että spellcardit pyrkivät ensisijaisesti olemaan näyttäviä, eikä se ole kokoajan armotonta pelaajan murhaamista mitä esim. CAVEn shmupit yleensä ovat. Ja pikkutytöt ovat kivempia kuin geneeriset alukset. Pelien lisäksi tulee kuunneltua musiikkia jonkin verran, niin alkuperäiskappaleita kuin sovituksia. Englanniksi käännettyjä doujinshija tulee luettua aina kun sellaisen silmieni eteen saan.

Touhoun lisäksi tulee aika paljon pelailtua muutakin, enimmäkseen RPGt (niin JRPGt kuin länsimaisetkin) ja strategiat maistuvat parhaiten. Tales of, Dark Souls, SotS, rogueliket, niitä riittää. Animea ja mangaakin on tullut seurattua aktiivisesti kuutisen vuotta, tosin nykyään aikalailla kohtuudella. Jotenkin alkanut suurin osa vain toistamaan itseään, tuntuu että kaikki olisi jo nähty. Muutaman visual novellinkin olen lukenut vuosien varrella (perinteiset Type-Moonit, KEYt, Uminekot, Saya no Uta jne.).  Aikana ennen animea ja mangaa tuli luettua hyvin paljon ihan oikeitakin kirjoja (enimmäkseen fantasiaa) mutta ne ovat jääneet kyllä aika pahasti unholaan. Mitä nyt silloin tällöin sattuu ilmestymään joku must-read merkkiteos.

En keksi enempää. Kysykää jos on kysyttävää, yritän vastata.