Heippa vaan! Kiva että tännekin eksyy vielä uusia naamoja.

暁Records:n musiikkivideoita voin ainakin suositella jos et vielä ole niihin törmännyt.

Flunssa parani kivasti totia hörppimällä. Joululahjaksi saamani Famous Grouse meni heti hyvään käyttöön

Tein orgeat-siirappia. Menee äidille joululahjaksi cocktail-tarvikkeiden mukana.

Zertap on viisaudessaan päättänyt myös antaa minulle sudo-oikeudet palvaimeen, joten minullekin voi huudella jos tarttee tunkata koneita käyntiin.

Noita teidän sivuhuomautuksianne on ärsyttävää lukea noin pikkuruisilla fonteilla, joten kompensoidaas vähän. 200. postaus wuhuu!

Lainaus käyttäjältä: Chiruyto - Toukokuu 13, 2022, 00:24:38

Eikä toi ees vaadi känniä ollakseen hyvä oikein tehtynä, vaan on enemmänkin taattu darrantasaaja.

Mikonne täällä vain pyörittelee päätään, kun foorumi on mennyt paikaksi, jolla haikaillaan liimanhaistelumahdollisuuksia ja opetetaan sekoittamaan kankkusta lykkääviä alkoholeja.

Miksi ottaa liimasta hajua kun voi tehdä haimasta liejua!

Kielenhuoltajana velvollisuuteni on huomauttaa, että suomeksi ei ole mitään järkeä puhua vodkasta. Perinteinen suomalainen kirjoitusasu on votka, ja se myös vastaa alkuperäistä venäjänkielistä ääntämystä. Venäjässä toki kirjoitetaan водка (vodka), sillä kantasana on вода (voda) ’vesi’. Venäjässä kuitenkin yhtymä дк ääntyy aina [tk]. On virheellistä hienostelua, niin sanottua hyperkorrektiutta, lausua votkaan d. Väitän, että tuo d on levinnyt meille Suomeen, kun on pitänyt kansainvälistä markkinointia varten ruveta painamaan viinapullojen kylkeen englanninkielistä sanaa vodka. Se taas on lainattu venäjästä kirjoitusasun eikä, kuten vuosituhansien ajan vähän kaikkien kielten välillä oli lähes yksinomaan toimittu, ääntämisen mukaan.

Yritin kuumeisesti saada tähän aikaan kunnollista argumentum and Vicipaediam:ia vastaväitteeksi. Eihän välttämättä tarkoitus ole sanaa sellaisena kuin se on joskus aikanaan suomeen lainattu. Tällä perusteellahan voisarvienkin oikeaoppinen ääntämys olisi "kroissantti"!

Sain selville, että sanan varhaisin tunnettu käyttö on puolalaisesta tekstistä vuodelta 1405, jossa kirjoitusasu on wódka. Nykypuolaksi tämä äännetään [ˈvutka], ja sain aluksi käsityksen että vanhassa puolassa woda + -ka (proto-slaavista, *-ъka) äännettäisiin [d] -äänteellä, mutta yrittäessäni löytää olemattomasta lähdemateriaalistani esimerkkejä -ka tai *-ъka liitteen käyttäytymisestä D:n perässä vanhasta puolassa tai slaavilaisessa kantakielessä…

…vedin wodaperän.

Tästä puheen ollen etymologiaan perehtymätön voisi kuvitella, että "miau" ja  「にゃん 」 ovat onomatopoeettisia, mutta oikeastaan ne ovat sukulaissanoja, jotka johtavat juurensa muinaiskissaan ja pohjimmiltaan lybican kantakieleen (rekonstruktio: [�]), missä sen alkuperäinen merkitys on ollut jonkinlainen nuorisomurteessa käytettävä interjektio.

Enivei, palaan langan aiheeseen. Torjuttuani aamuyöstä viisi tuntia palvelunestohyökkäystä vastaan palkitsin itseni ottamalla töistä lähteissäni afterworkiksi To Øl -panimon House of Pale -oluen. Tästä on tullu kyllä yks omia suosikkejani helposti löytyvistä maitokauppakaljoista.

Kuulin että töhöforkka toimii taas.

oispa

liimaa

ei jaksa olla selvinpäin

Lainaus käyttäjältä: zertap - Toukokuu 11, 2022, 16:07:10

Testasin janukasta kaakao jakki vanukkaalla. 1/5 vaatis kännin että toi ois hyvää. Ei sekoittunut kunnolla, koska kaakaovanukas niin kiinteää, joten kokemus oli lähinnä käänteinen liköörikarkki. Eka tulee jalokahvi, sitten iskee vanukas.

Valitsit vaan vanukkaan väärin, paras tohon tosiaan on se alpro soya suklaavanukas. Tosi suklaista ja sekottuu hyvin.

Eikä toi ees vaadi känniä ollakseen hyvä oikein tehtynä, vaan on enemmänkin taattu darrantasaaja.

Ite oon testannu janukasta vain Jackylla. Ihan jees kautta viis, kahviliköörillä ei varmaan niin mieluisaa.

Joka tapauksessa parempaa kuin Junkki (jallu+munkki).