Harrastuksia, jotka tiukasti liittyisivät mihinkään muuhun kuin animeen tahi Touhou-peleihin ei minulla taida oikeastaan ollakaan, koska ne uusina mielenkiintoisina medioina ovat vahvasti kiinnittyneet rikastamaan entisiä harrastuksiani. Mutta yritetään silti.

Kirjoittaminen.
Vanha ala-asteajoilta säilynyt, mutta edelleen mahtava luovuuden riemuvoitto. Kirjoittamalla olen aina kompensoinut sitä, että piirtää en ole osannut tarpeeksi sarjakuvia varten, eikä minulla ole ollut käytössäni näyttelijöitä, joita voisin ohjata. Kirjoittamalla kuitenkin pystyy kaikkeen, mitä vain keksii. Ja minähän tunnetusti keksin. Oikeastaan mitään en ole koskaan kuitenkaan julkiseen levitykseen nettiin laittanut: kirjoitan ennen kaikkea itselleni aiheista, joista itse pidän... ja luonnollisesti lyriikoiden ja runojen tuottaminen palveli tätä tarkoitusta myöskin mukavasti, ollen lisäksi mielenkiintoinen itseensä tutustumisen väline.

Alkuperäisaiheita käsitteleviä verrattain lyhyitä novelleja on runsaasti, kirjojen ja elokuvien jatkona olevia vähintään saman verran. Luonnollisestihan Touhou on tähänkin harrastukseen sotkeutunut, mutta ei anneta sen häiritä.

Videoeditointi.
Ensimmäiset animemusiikkivideoni nähtyäni vuoden 2006 keväällä ihastuin tämäntapaisen median suomista mahdollisuuksista. Ensimmäisen videoni sain aikaiseksi kesällä, ja häpeän nykyään sitä katsoessani silmät päästäni. Animemusiikkivideoita tuli tehtyä tasaisesti kehittyen, kunnes tajusinkin Windows Movie Makerin olevan suoraan Saatanasta ja hankin Sony Vegasin mallia 7. Animemusiikkivideoita tein edelleen tasaisesti kehittymättä enää lainkaan, mutta nyt tuli rinnalle myös oikeassa elämässä kuvatun materiaalin väärinkäyttö. Opiskelin jaloa oikeaoppisen enkoodauksen taitoa ja tutustuin syvällisesti Avisynthiin. Editointini omaksi huvikseni on onnellisesti jatkunut, taantumista sisällöllisten videoiden tuottamisessa on kuitenkin havaittavissa.

Videoitani löytää tuubasta ja A-M-V.orgista, jos niitä joku haluaa katsella. Luonnollisestihan Touhou on tähänkin harrastukseen sotkeutunut, mutta ei anneta sen häiritä.

Muuta mukavaa.
Syksyllä luonnon värikkyyden valokuvaaminen on kai laskettavissa ainakin jonkinasteiseksi aktiviteetiksi. Tekotaiteellista kuraahan sitä tehdessä kuitenkin vain syntyy, joten kuvia ette saa.

Tänä syksynähän Touhou tähänkin harrastukseen sotkeutui, mutta ei anneta senkään häiritä.

Vai että röyhelöitä. Oletamme, että olemme saaneet valmiiksi jo kappaleen, jonka reunaan röyhelö tulee. Ensinnä tarvitaan tietenkin se kangaskaistale, josta röyhelö tehdään, kaikkein mieluiten valmiiksi kantattuna. Puolitoista kertaisesta kaksinkertaiseen mittaisella kaistaleella alkuperäiseen mittaan verrattuna pääsee alkuun röyhelön mahtavuudesta riippuen. Sitten otetaan neula ja lankaa. Neulalla ja langalla aletaan pujotella yläosaa kaistaleesta mukavan pituisin välein, joka on yleensä sellaista muutamaa senttiä. Langan päät päätellään, jottei eeppinen röyhelömme pääse hajoamaan. Nyt olisi mukavaa, että kaistale olisi vähintään sen mittainen kuin röyhelön kohteen reunan pituus on, pitemmällä röyhelölläkin pärjää loistavasti, silloin vain pitää ulkoreuna päätellä vielä lopuksi erikseen. Nyt asetetaan röyhelökaistale nätisti nurjalle puolelle kohdetta. Sohi nuppineuloja riittävästi, röyhelön liikkuminen ommellessa puolelta toiselle on ikävää ja luo epäpaksuisen röyhelön. Itse rypytyksestä ei tarvitse enää murehtia: pujotettu lanka ajaa sen tarkoituksen. Ompele. Kättele itseäsi. Juo kivennäisvettä.

Voisin tätä itsekin katsoa jossain vaiheessa päivemmällä vähän virkeämpänä, mutta epäilen, että tulee menemään huonosti, koska en ole koskaan opetellut tunnistamaan kappaleita niiden kappaleiden nimillä, vaikka assosiaatiot oikeaan hahmoon olisivatkin syntyneet.

Ehkä coneissa olette tänä vuonna bongaillut Ranina, Reimuna, Suwakona tai Nitorina. Tai sitten ette. Omapa on häpeänne.

Kyllähän sitä minun Momijini partnerina syksyllä ollutta luonnehäiriöistä tenguakin pitää mainostaa. =3

Haluaisin sanoa tähän lisäksi jotain kuivaa ja nasevaa, mutta kaikki muut ehtivät siihen ensin.

Tekisi mieli cossata mutta tarvitsisin kunnon kuvan designista.... Kaikki tekevät eri versioita samasta hahmosta niin siinähän yrität keksiä miltä se oikeasti näyttää!

Cossaaminen, ah~! Itse haistatin pitkät alkuperäisen designin yksityiskohdille, joita ei edes ollut, ja sovelsin Momijiani minkä kerkesin. Ei ehkä kaikkein mukavinta puuhaa, mutta ainakaan kukaan ei voi tulla valittamaan, että asuni olisi epäonnistunut, jollei edes ole varmaa, miltä sen pitäisi todellisuudessa näyttää.

Välillähän tuntuu hämärältä fanittaa jonkin hahmon ympärille fanien voimalla rakennettua persoonaa, mutta tällaisten seikkojen pohtiminen onkin sitten aivan eri tarina.

En tykkää lakanakankaasta, Keinestä, enkä kielioppivirheistä.
Kirjoittaminen on kivaa.
...

Ei se korrekti kirjakieli täällä nyt mikään vaatimus ole, mutta ainakin minut sillä iloiseksi aina saa. ^^

Kysyisin lisäksi nimimerkkisi historiaa, koska ilman kontekstia se vaikuttaa jännältä.

Lainaus käyttäjältä: Lattianpesuaine - Marraskuu 24, 2010, 21:34:41

nii, mutta sitten siihen tarkoitukseen voi hommata malli nuken

Mutta se tottakai maksaa ja saattaahan se olla hiukka hankalaa lähtee siitä hahmottelee 3d mallista asentoa 2d piirrustukseen.

Sanotaanko kiltisti, että jos avaruudellinen hahmottamiskyky on heikko, ei siinä auta aina mallitkaan, mutta jos geometriassa vaikka matematiikassa kokee pärjäävänsä (paraabeli kierähtää z-akselin ympäri), on jo aika vahvoilla. Harjoittelemalla siltikin oppii rutiinin perusasennolle, vaikka monimutkaisemman baseball-syötön piirtäminen ei luonnistuisikaan paperilla.

Suwakokin löytyy. Piru kun olen väritulostininvaliidi tällä hetkellä.

http://papercraftcoll.blogspot.com/2009/11/suwako.html