Itse päädyin käyttämään jouluni matkustaen noin 13 tuntia lentokoneella.
Nyt vain metsästämään mistä löydän Azur Lane-pehm... öhm, Blue Archive-asei.. siis Touhou meidokahvila sekä baarin.

Nythän se jouluaatto on. Itse postaan tässä töistä. Tärkeeäkin tärkeämpi tehtävä tälle yölle oli kinkun paistaminen. Kinkku on päässyt pois uunista ja seuraavaksi olisi tiedossa ensimaistiaiset kunhan kinkku on vähän jäähtynyt. Raportoinen tilanteesta kuvan kera kunhan olen lautaselle saanut aterian sommiteltua.

Heitetääs hyvisajoin ajattoman herkät toivebiisit listaan ennenku ylihuominen koittaa:

Suamenlejjona - Keppana jouluaamuna
Alone for Christmas (With My Waifu)
Jouluaattona kännissä
Oikein surullista joulua

Ois voinu heittää musalankaanki mut käytetään Joulu-korttia nyt tämän kerran mnjäh kjäh rrähh

Touhou youruyoumu!

Tuottaakseni sisällökästä sisältöä vastaan viimevuotiseen huomautukseen:

Kas kun ei päivystävä magyarboo maininnut Mauri Kunnaksen joulutuotannosta Joulupukkia ja noitarumpua.

Mitä Mauri Kunnaksen teoksiin tulee, olen aina ollut vähän nirso. Ehkä tämä johtuu siitä, että Kunnaksen piirrostyyli ei aivan pohjimmiltaan puhuttele minua, ei myöskään hänen tapansa tehdä kiltinhauskoja juttuja lapsille. Mutta niin tasokas ammattilainen hän on, että kun päälle lisätään jotakin muuta, esimerkiksi puolivakava pyrkimys kuvata menneen ajan elämän yksityiskohtia (Koiramäki-sarja) tai ronski aikuisten huumori (»Kotlant Jaarti»), niin johan rupeaa viihdyttämään.

Asenteeni takia olen jotenkin aina tullut ohittaneeksi teokset »Joulupukki ja noitarumpu» ja »Kaksitoista lahjaa joulupukille». Peräti yleissivistävä oli Wikipedian tarjoama tieto, että edellisen elokuvaversio on teetetty Unkarissa. Minulla on unkarilaisia tuttuja, joitten lapset ovat hyvin mieluusti katselleet elokuvaa. Pitänee joskus kysyä, ovatko he tunnistaneet sen kotimaiseksi tuotteeksi.

Viime yön unettomina hetkinä muistin, että minullahan on hyllyssä, suurelta osin lukemattomana, J. R. R. Tolkienin »Kirjeitä Joulupukilta» (Letters from Father Christmas, vuoden 2005 suomenkielinen 2. painos). Omalla tavallaan vaikuttava teos se on, ja varmasti tuntuisi ikimuistoiselta, jos omassa perheessäni olisi ollut vastaavan tyyppinen joulutapa. En kuitenkaan voi sanoa, että Joulupukin, Napakontion ja kumppanien maailma kiehtoisi minua samalla tavalla kuin muut Tolkienin tuotannon »vähäiset teokset», jotka olen lukenut: »Maamies ja lohikäärme», »Seppä ja Satumaa», »Puu ja lehti». Joulupukin kirjeitä selaillessani huomaan keskittyväni kuvien ja tekstin tekniseen toteutukseen, alkutekstin (milloin se on kirjassa mukana) ja suomennoksen vertailemiseen sekä sen pohtimiseen, mitä kirjeet kertovat Tolkienien perhe-elämästä.

Kirjahyllyni kun ovat kovin täynnä, mielessä käväisee jopa ajatus tämän käytettynä mutta erittäin siistinä ostetun niteen lahjoittamisesta tai myymisestä hyvään kotiin. Vastaavaa en muista ajatelleeni yhdestäkään muusta Tolkienin teoksesta. Enpä silti taida raatsia, ainakaan ennen kuin olen jonakin toisena vuonna todella lukenut koko kirjan kannesta kanteen, kiinnittäen huomiota kaikkiin yksityiskohtiin.

(Vuosien kuluessa huomaan ajattelevani samansuuntaisia myös eräistä sellaisista kirjoista, joista luopuminen ei olisi ennen tullut mieleenikään. Eipä silti, harvoin millekään kirjalleni on tarjolla uutta, hyvää kotia. Jokohan osa tämänkin foorumin jäsenistä on kipannut kerran niin rakkaita manga- tai animekokoelmiaan kirpputoreille, tuttujen lasten kulutusesineiksi taikka suorastaan jätteiksi?)

Ei suakeli kohtahan se taas on.