Assassin's Creed pelisarja, mitä siitä voikaan sanoa. Rakastan sitä. Miks ei Ubisoft tehnyt näin hyviä pelejä muulloin 2000-L alussa? Onneksi he sentään tekivät sen nyt.
Kun aloitin AC:n pelaamista, oli yllätys yllätys kesäloma ja olin valvonut koko yön vain mesettäen ja katsellen animea, kun kaverini tupsahti meille siinä kello 11 aikoihin hirveästi AC1:tä hehkuttaen. Kokailin tietenkin peliä heti ja pieneksi pettymyksekseni haistatin sille suoralta kädeltä paskat. Vain sen takia että olin aivan poikki, enkä kyennyt pelaamaan mitään. Kun kokeilin sitten virkeänä kyseistä peliä, huomasin sen olevan kehityskelpoinen, hitusen varovaisesti tehty peli, josta olisi voinut saada aikaiseksi paljonkin enemmän mitä se oli. Enkä uskonut että se kuvasti koko Ubisoftin osaamista, millään osa-alueella.
Sitten tuli AC2! Sivuutin pelin alussa hieman kättä heilauttamalla ja menin suoraan pelaamaan muita pelejä, mistä tiesin että ne olivat hyviä. VÄÄRIN MENI! Kerran sitten viime kesällä (ompas pitkä aikalinja) kysyin veljeltäni haluaisiko hän jonkin pelin Anttilasta, kun olin menossa muutenkin Helvingissä käymään ja hän sanoi olevansa kiinnostunut AC2:ta. Pienten arvostelujen lukemisten jälkeen huomasin että peli oli ainakin kriitikoiden suosiossa, joten päätin sitten ostaa sen vejelleni. Tämä oli yksi pelihistoriani suurimmista voitoista! Tietenkin kerroin tästä ostoksesta Käpälle, joka oli AC1:sen omistaja ja hän pinkaisi Klaukkalan toisesta päästä tänne meille kokeilemaan sitä ja jäikin sitten kolmenki päivksi meille, niin että saimme pelattua pelin läpi. Kirjaimelllisesti pelasimme sen läpi yhdeltä istumalta, ainoastaan nukkuminen oli sallittua pelaamisen ohella. En aijo valehdella kellekkään tästä pelistä. Tykästyin sen ilmapiiriin välittömästi aina Ezion pikku kahakasta paavin perässä juoksemiseen asti ja mikä ihmeellisintä pidin myös Desmondin tarinapolusta paljon ja muutenkin miekkonen oli miellyttävä tuttavuus. Jokin vain iski minuun pelatessani AC2:ta, jokin vain siinä on kun saa justa talojen katoilla vaaniessa salakavalasti kohdettansa ja surmaamalla katoilla olevat sotilaat paljon ennemmin kuin he ehtivät tajutakkaan mitä tapahtui heille. Sitten kun oli kerännyt aivan kaiken muun paitsi sulat AC2:ta mietin hiljaa itsekseni "mitä sitten tekisin?". Onneksi boxini ratkaisi asian tuhoamalla oman levyaseman ja ostin veljen kanssa uuden Xboxin, jossa ei ollut AC2 savea
Kun taas kuulin että Assasin's Creed saa vielä jatkoa edellisvuoden puolella ja että Ubisoft teki samalla AC 3:ta ajattelin etteivät he todellakaan saa pilata tätä peli sarjaa kiirehtimällä julkaisuissa ja näin pilaamalla vaivalla rakentamansa kokonaisuuden. Onneksi näin ei käynyt vaan Assassin's Creed Brotherhood oli tayttä rautaa, niin alun mahtipossauksesta, sivutehtävien kautta, Desmondin loppuhuipennukseen ja minä poika tykkäsin tästä. Eniten pidin pelissä sen lisätehtävistä, jotka olivat suorastaan täydellisyyttä hipovan hauskoja tehdä. En kertaakaan alkanut miettimään onko näissä mitään järkeä tehdä, vaan porhalsin siinä pelin keskivaiheilla lisätehtävien kimpussa suuremmalla palolla ja innolla, kuin päätehtävien kanssa. Omat assassin kamutkin ovat kiva piristys peliin, joilla pääsin pelleilemään Borgan torneja ja sotilaita vastaan, niin paljon kuin sielu- ja aikarajoitus sieti. Mutta yksi asia oli ACB:ssä huonommin, kuin AC2:ssa. Nimittäin vaikeustaso. Sitä ei AC ja AC2 veteraaneille ollut... En käsitä miksi näin oltiin tehty, sillä AC:ssa kyllä riitti vaikeustasoa joissakin kohtaa, mutta nyt se tuntui unohtuneen jonnekkin. Muuta huonoa en sitten keksinytkään pelistä. (Tulipas pitkä sepustus, toivottavasti joku edes jaksaa lukea tämän lävitse.)