Varoitus: tähän aiheeseen ei ole vastattu yli 120 päivään.
Jollet ole varma että haluat vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.
En.
Juups eli voisi kai tämänkin nostattaa poydälle, hemmetti soikoon, tämjä oli kolkmannen sivun eka aihe, ei tätä enää löydä.
Voisin varmaan nyt hieman avautua näihin kolmen ekan pelin hahmoihin, kun tuli tuo Phoenix Wright-trilogia pelattua.
Kuten jo ekassa viestissä mainitsin, Miles Edgeworth on suosikkihahmoni. Eikä mikään ihme, se on aikalailla kaikkien, *vastalause tähän* , joillakin tämä on inhokkien TOP ykkösenä. Ymmärrän hyvin asian itse, koska en tiedä mniksi, mutta tungein liikaa tunteita tuohon ensimmäiseen peliin.
Hymyilin , olin ylpeä itsestäni ja välillä kirosin ,huusin ja itkein epäonnistumiselleni. Kuitenkin koska pelisarja on omaa sarjaansa, tätä ei vain voi osata päästä läpi pelkällä leikillä. Peli veti minua aina nenästä 6-0 ja lopulta vastalause kaikelle, mitä yritin tehdä ailkoi suyorastaan kuumentamaan maapalloa. Ensimmäinen peli siis opettaa, miten pelin niksit toimii ja pelin loputtua haluaa ehdottomasti pelata toista osaa.
Toinen osa oli taas aikasmoinen pettymys. Oikeusjutut menivät ihan tuosta vaan ohi, uuttuutena ilmestyneet mielilukot olivat haastavin osuus. Vasta viimeinen tapaus alkoi antamaan haastetta ja taas tajusi joutuneensa mitä kieroimpaan tapaukseen. Kuitekin kaikki luvut olivat juoneltansa hyviä ja kierrätettyjä todistajiakin oli ihan kiva nähdä uudestaan. Franziska Von Karma osasi hyvin *Whip**Whip**Whip* täydellisti hoitaa hommansa.
Kolmas osa taas onnistui hyvin . Tarinat olivat hyvin sidottu yhteen ja se laajensi erittäin hyvin useiden hahmojen taustoja ja suhteita toisiinsa. Mysteerinen leivönpaahtimelta näyttävää naamiota käyttävä, kahvia rakastava miehekäs Godot oli mielenkiintoinen. Toisin kuin ykkösessä Edgiksen möläytykset saivat nauramaan, Godotin löähes jokainen esimerkki ja lause oli huvittavia. Peli antaa mainetta ja kunniaa kahville, repesin etenkin yhdelle viimeisen tapauksen lopukohtaukselle
Kun Phoenixkin alkaa juomaan kahvia kesken oikeudenkäynnin XDDDDDDD
.
Muuten jokainen tapus oli todella kieroja ja ärsyttävin kohta oli se, kun yhdessä tapauksesta kaikkialta löytyy mielilukkoja, eikä millään tajua yhtään mistään mitään. Pelin loppu oli mitä mielenkiintoisin ja odotan innolla Apollo Justiceen pääsyä ja kiroan nytkin jo sitä, kun tuota Investigationsin toinen osa on Fire Emblem 12:sta tavoin jäämättä kääntämättä, miksei 3DS:ää voitu julkaista kolme vuotta myöhemmin?!!!!