millä tavoin vaikka Japanin 1930-luvun poliittinen kehitys vaikutti välillisesti Gensōkyōn historiaan
No nyt Alko kiinnostaa. Kerro lisää.
Japanin 1930-luvun sisäpolitiikan merkittävimpiä käänteitä oli helmikuun 26. päivän välikohtaus (1936): fasistiset nuoret upseerit uskoivat, että aika olisi kypsä vallankumoukselle.
Suomenkielinen Wikipedia: »[Välikohtauksen] aloittivat keisarillisen Japanin armeijan äärinationalistisen ryhmittymän
Kōdō-han upseerit. 1 400 sotilasta nuorten upseerien komennuksessa ottivat haltuunsa Tokion keskustan ja surmasivat useita johtavia poliitikkoja, kuten talousministeri Takahashi Korekiyon, kenraali Jōtarō Watanaben ja
naidaijin Saitō Makoton. He hyökkäsivät myös pääministerin asuntoon ja
jijūn (kamariherran) asuntoon, mutta epäonnistuivat heidän murhaamisessaan: pääministeri Keisuke Okada ja amiraali Kantarō Suzuki pelastuivat täpärästi.»
Kaappausyritys oli liian radikaali muun muassa keisarille ja suurelle osalle ylintä upseeristoa. Armeijan johto osasi kuitenkin pelata tilanteen omaan pussiinsa. Ääriliikkeen nuoret upseerit saivat maksaa teoistaan kalliisti, mutta kansanvaltainen järjestelmä ei kunnolla toipunut saamastaan iskusta.
Sarjakuvateoksessaan »Adolf ni Tsugu»
Osamu Tezuka on kuvannut 1930- ja 1940-lukujen Japanin painostavaa ilmapiiriä. Hieman samaan tapaan kuin Suomessa fasistinen vaino ja terrori kohdistuivat lähinnä vasemmistolaisiin eivätkä juurikaan juutalaisiin. Isänmaallisuutta korostettiin voimakkaasti.
Englanninkielinen Wikipedia: »Local leaders, such as mayors, teachers, and Shinto priests were recruited by the various movements to indoctrinate the populace with ultra-nationalist ideals. They had little time for the pragmatic ideas of the business elite and party politicians. Their loyalty lay to the Emperor and the military.»
Zunin kirjoituksista tiedämme, että Hakurein raja on aina vuotanut jonkin verran, sekä tarkoituksella että vahingossa. Voisi olettaa, että 1920-luvun vapaampien vuosien jälkeen sorto, syrjintä ja militarismin nousu olisivat ajaneet entistä enemmän ihmisiä ja kenties myös yōkaita rajan lävitse ja että tavallista useammat olisivat kerran Gensōkyōhon eksyttyään tai löydettyään myös tahtoneet jäädä sinne asumaan.
Toisaalta Gensōkyōn oma väestö lienee tuolloin ollut vähemmän kansainvälistä kuin nykyään; olettaisin, että esimerkiksi Punaisen paholaisen kartano sijaitsi vielä tukevasti jossakin päin Britteinsaaria. Miten gensōkyōlaiset suhtautuivat pakolaisiin, ja mitä ajatuksia näitten tuomat uutiset herättivät? Mistään pakolaistulvasta on turha puhua, sillä Hakurein raja on tuskin milloinkaan, mahdollisesti ensimmäisiä paria vuosikymmentä lukuun ottamatta, vuotanut niin paljon, että tulokkaita olisi ollut enempää kuin pieni murto-osa vakiintuneitten asukkaitten määrästä.
Entä oliko ulkopuolisen Japanin fasistis-isänmaallisten voimien joukossa okkultisteja, jotka olisivat kaivanneet Gensōkyōhon lähteneitä yōkaita takaisin uskoen voivansa käyttää näitä hyväkseen tai ainakin päästä näitten kanssa hyödylliseen yhteistyösuhteeseen? Yukari Yakumo ja Hakurein silloinen pykäkköneito varmaankin vastustivat moisia pyrkimyksiä tiukasti, mutta eikö Gensōkyōssa ole jo kauan ennen Kanako Yasakan ja Suwako Moriyan saapumista ollut kapinallisia jumalia, henkiä ja hirviöitä valmiina juonittelemaan? Olisiko joku henkiolento tai hirviö vapaaehtoisesti palannut Japaniin 1930-luvulla tai 1940-luvun alkupuolella? Tuhoutuiko hän maailmansodan kestäessä, joutuiko hän vuoden 1945 jälkeen lohduttomasti eksyksiin, vai onnistuiko hänen lopulta palata Gensōkyōhon?
Alko kiinnostaa
Otahan sakea, jos et tätä selvin päin kestä.