Hilselinko on oikeassa siinä, että kauhuleffameininki on osin menettänyt sielunsa. Tunnelman korostus on kadonnut mystisesti johonkin ja enemmän turvaudutaan vain äkkisäikäytyksiin ja "psykologiseen kauhuun" joka ei ole mitään muuta kuin sitä, että päähenkilö on labyrintissa ja jännittää hulluna, milloin äkkitörmää iiviliin sarjamurhaajaan tai itse Saatanaan. Myönnetään, kyllähän sekin pelottaa, mutta missä sen nerokkuus? Psykologista kauhua on monenlaista!
Hyvät leffat ovat sellaisia, jotka saavat katsojansa myötäelämään elokuvaa haluamallaan tavalla, esimerkiksi tuntemaan pelkoa, juuri niin kuin kauhuleffoissa. Tunnelman luomisella on siis suuri rooli, mutta jotenkin sitä yritetään liiallisesti pamputtaa katsojien päähän puhkikuluneilla "täältä ei pääse koskaan pois"-repliikeillä.
Repliikeistä puheen ollen, miten on legendaaristen leffasitaattien laita? 8D Oletteko kuulleet joskus jonkin ylittämättömän coolin repliikin, joka on muodostunut melkein elämänohjeeksenne? Koska aihehan on elokuvat, voi sen muun höpötyksen ohessa kirjoittaa tänne.