Linuksi-säie

[Hieda no Mukyuu]

Tervehdys kaikille nörteille, mutta myös tietokoneilla säätämistä pelkääville ihmisille. Miksei kukaan täällä keskustele Linuxista? Voiko GNU/Linux-käyttöjärjestelmän päälle mitenkään asentaa Tōhō-pelejä?

Tämä purkaus johtuu siitä, että viime päivinä olen käyttänyt tuntikausia ja taas tuntikausia asentaen kaverin hylkäämälle vanhalle pöytätietokoneelle ensin Kubuntua ja sitten Lubuntua. Suurelta osin tarkoituksena oli harjoitella lähitulevaisuuden varalle, mutta verkkokäyttökelpoisesta varatietokoneesta on myös suurta käytännön hyötyä ja iloa.

Kubuntu 11.04:n asennuslevyn lainasin kirjastosta; Lubuntu 12.10:n latasinkin sitten jo Ubuntun apusivustolta ja erinäisten kommellusten jälkeen poltin vanhalle CD-RW:lle. Enpä ollut hoksannut tarkastaa, suostuisiko vanhan koneen CD-asema kirjoittamaan elikkä polttamaan levyjä.

Lyhyitten kokeilujen perusteella Lubuntun LXDE on paljon selkeämpi ja miellyttävämpi käyttöliittymä kuin Kubuntun KDE – erityisesti näin vanhalla laitteella, mutta ihan itsessäänkin. Vanhastaan tunnen eri yhteyksistä monta erilaista Windowsia, Debianin kanssa käytetyn Gnomen ja pari vanhaa Mac OS:ää, ja niitten kokemusten pohjalta KDE:n kanssa sai koko ajan arvailla, miten tuo taikka tämä perusasia hoituu. Ohjelmien jatkuva hidastelu ja kaatuilu eivät auttaneet asiaa. LXDE:n kanssa arvailu on pysynyt aivan siedettävissä mitoissa.

Suomenkielisen käyttäjän oletusnäppäimistöasetteluna oli laajennettu suomalainen (SFS 5966). Tämä on historiallinen hetki: muistaakseni ensi kertaa eläissäni kirjoitan tietokoneella sellaisia sanoja kuin Tōhō tai Hirošima ilman ALT-koodeja tai kopioimisia.

Ubuntu, helppo ratkaisu? Ongelmiin vastaukset kätevästi Linux-foorumeilta? Katin kontit. Olen itkenyt verta ja hikoillut kyyneliä, ja vaikka verkon selaaminen nyt sujuukin hyvin, niin tämä on vasta uuden aikakauden alku. Ymmärrän entistä paremmin niitä ihmisiä, jotka eivät suostu ostamaan tietokonetta, ellei siinä ole valmiiksi asennettua Windowsia. Lubuntu-lysti on kuitenkin pelkässä rahassa mitattuna ilmaista ja (käsittääkseni, toistaiseksi) tietoturvallisempaa kuin Microsoftin kumartaminen.

Jakakaapa muutkin kokemuksianne eri GNU/Linux-jakeluista ja -versioista. Jos joku haluaa ilmoittautua ilmaiseksi mikrotukihenkilöksi, niin sekin käy. Tarjoan mielelläni joskus kaakaota tai sušia hyväntahtoiselle ihmiselle.

[Jerzu]

3 kertaa olen Ubuntua kokeillut, aina eri versio ja ihan hyvin ne on toiminut mutta joka kerta kiinnostus hävinny kun jotain on halunu pelaa niin takas wintoosan puolelle on palattu.

[Beardmaster]

sanon rehellisen mielipiteen linuxista. aivan hirveetä paskaa. 3 vuotta amiksessa jouduttii niiden kaa pelleilee aina sillon tällön. kyllä tuli tutuks ubuntu,xubuntu,kubuntu,suse. piti tehä lopputyö ubuntulla. kukaa ei saanu toimimaa koska paska käyttis

[Hagane productio]

Itse olen kyseisen käyttiksen/käyttiksien kanssa neutraali, kun en ole vielä joutunut käyttämään moista.... Vaikuttaa sentäs hieman mukavemmalta kuin Macien SnowLeopardit sun muut paskat.

Ps. Miten nuo O -kirjaimet viiva päällä oikein tehdään? Olen aina miettinyt moista ja copypastettaminen vituttaa ja Ô -merkki taas ajaa samaa asiaa suurinpiirtein, mutta son ruma :C

[Hieda no Mukyuu]

Tämä viesti vastaa Haganen jälkikirjoitukseen ja menee kokonaan ohi aiheen.

Laajennetun suomalaisen näppäimistön ominaisuuksia selittää suomenkielisen Wikipedian artikkeli SFS 5966.

Pituusmerkin eli makronin saa laajennetusta suomalaisesta näppäinyhdistelmällä vaihto + alt gr + ¨. Kun yhdistelmän jälkeen painaa vokaalinäppäintä, pitäisi näytölle ilmestyä vokaalikirjain, jonka päällä pituusmerkki on – esimerkiksi ō. ¨-näppäin sijaitsee tavallisessa ruotsalais-suomalaisessa näppäimistössä välittömästi Å:n oikealla puolella, ja tavallisesti siihen on painettu merkit ¨ (alavasemmalla), ˆ (ylävasemmalla) ja ~ (alaoikealla). ¯ on siis ikään kuin lisätty täyttämään se näppäimen tyhjä ylänurkka.

Kaikissa käyttöjärjestelmissä laajennetun suomalaisen näppäimistöasettelun valitseminen ei ole mahdollista. Nykyään useimmilla pystyy kuitenkin lukemaan ongelmitta vaikka sivua Tōhoku, mikä merkitsee sitä, että itse ō-kirjainta (Unicode 014D, HTML &#333) tuetaan. Sen tuottaminen on mahdollista kopioimalla valmiista tekstistä tai merkistöohjelmasta (esim. Windowsin Merkistö, Character Map) tai mahdollisesti alt-koodilla, joka on näköjään alt + 0333. Macintosh-tietokoneissa on omat merkistöhassutuksensa, mutta niistä olen unohtanut senkin vähän, minkä joskus tiesin.

Japania kirjoitettaessa ō ja ô ovat periaatteessa sama asia. En tosin muista, ketkä suosittelevat ô:n käyttöä. Tärkeintä on, että jos haluaa kirjoittaa selkeää ja vakuuttavaa tekstiä, niin ei kirjoita vahingossa sekaisin Touhou, Toho, Tōhō ja Tôhô, vaan tekee itselleen selväksi, mitä käytäntöä haluaa noudattaa. (Tööhöö on erittäin suositeltava käytäntö.)

Tätä kirjoittaessani löysin sivun, joka osoittaa, että joku rakastaa tarkemerkkejä vielä enemmän kuin minä. Sivullla on muun muassa alt- ja Unicode-koodit kaikille japanin (rōmaji) ja suomen kirjoittamiseen tarvittaville kirjaimille, jotka eivät sisälly vanhaan ASCII-merkistöön.

[Selleri]

Ai halusiko joku TARKEMERKKEJÄ?

[Hieda no Mukyuu]

Ai halusiko joku TARKEMERKKEJÄ?

Vietnamissa ei ole kirjallisuuskriitikoita. Vietnamilaista kirjallisuutta arvostellakseen täytyy olla diakriitikko.

Selleri, onko sinulla mitään näkemystä Ubuntusta tai Debianista?

[Selleri]

Vietnamissa ei ole kirjallisuuskriitikoita. Vietnamilaista kirjallisuutta arvostellakseen täytyy olla diakriitikko.

http://instantrimshot.com/

Mitä Linuxeihin tulee, muistan lähinnä miten erään kaverin isän koneella oli Red Hat Linux jolla pelattiin jotain Tronin inkarnaatiota.

[Mia]

Useampaan kertaan olen asentanut ja käyttänyt: tälläkin hetkellä Linux Mint asennettuna läppärille.

Minulla on hieman lisää tekstiä asiasta toisella koneella ― palaan asiaan kun pääsen siihen käsiksi.

Lyhyesti:

Paljon ongelmia on tullut rakottua ja kokemusta on kertynyt hyvin. Mitään helppoa ratkaisua ei koskaan ole ja ratkaisun löytäminen on aina vaikeaa.

Onneksi vuosien mittaan Linuxt ovat parantuneet. Ehkä sitä voi joskus vielä siirtyä käyttämään pelkästään Linuxia.


Hyvä että makaronien [sic] kirjoittaminen onnistuu nykyään Linuxissa. Minuakin on ärsyttänyt tuo puute Winukka ei sitä laajennusta tue (eikä se kyllä tue yhtään mitään muutakaan) mutta minua ärsyttää myös se että おう ja おお kirjoitetaan makronilla kuitenkin vain ō. Ai halusit opiskella japania rōmajeilla? No, you don't get to.

[Dodgeball]

Tervehdys kaikille nörteille, mutta myös tietokoneilla säätämistä pelkääville ihmisille. Miksei kukaan täällä keskustele Linuxista? Voiko GNU/Linux-käyttöjärjestelmän päälle mitenkään asentaa Tōhō-pelejä?

kyllähän noi toimii http://en.touhouwiki.net/wiki/Running_in_Linux_and_MacOS_X

[Hieda no Mukyuu]

Kappas, kiitoksia linkistä!

[Hieda no Mukyuu]

Pump.

Taas olen asentanut Lubuntun yhteen vanhaan tietokoneeseen – paitsi että tämä kone ei ole läheskään niin vanha kuin aiemmat arkikäyttöpöytäkoneeni.

Spoiler: Kitinää liittyen siihen, että uudet emolevyt eivät tue PS/2-liitäntöjä (click to show/hide)

Uudenaikaisempi emolevy ei haluaisi olla missään tekemisissä vanhojen hiirteni ja näppäimistöjeni kanssa, vaikka käytän USB-sovitinta. Jos kuitenkin kiinnitän ainoan USB-näppäimistöni toiseen porttiin, niin silloin myös sovittimeen kiinnitetyt PS/2-näppäimistö ja PS/2-hiiri alkavat toimia moitteettomasti. (Asia on sikäli tärkeä, että en tietääkseni omista yhtään USB-hiirtä enkä haluaisi heittää vanhoja, hyvin toimivia hiiriä pois.) PS/2-laitteitten toiminta jatkuu, vaikka irrotan USB-näppäimistön ja käynnistän koneen uudelleen. Vasta sitten, kun sammutan koneen kokonaan, se unohtaa kykynsä tehdä yhteistyötä noitten vanhojen syöttölaitteitten kanssa. Olisipa hauska tietää, mikä tuon sotkun aiheuttaa. Käsittääkseni vaiva johtuu itse koneesta. Lubuntun käyttöön ottaminen ei vaikuttanut suuntaan eikä toiseen, joskaan aivan varma en ole.

Tässä uudemmassa koneessani on laskentatehoa, muistia ja kiintolevytilaa aivan eri tavalla kuin vanhoissa, ja se kyllä tuntuu esimerkiksi verkon selaamisen luistavuutena. En tosin ole ehtinyt asentaa Flash Playeriä, jonka käyttäminen on aiemmin aiheuttanut roppakaupalla lieviä selainongelmia.

Uusien ohjelmien asentaminen näyttäisi sujuvan aika mukavasti. Linuxissa hienoa on, etteivät ohjelman asentaminen ja käyttöön ottaminen läheskään aina vaadi koneen käynnistämistä uudelleen; sen varaan ei kuitenkaan voi laskea, että minkä tahansa asennuksen voisi hoitaa muun koneenkäytön ohessa.

Suurin tähän mennessä vastaan tullut takaisku on, että Hardinfo 0.5.1 (System profiler/system information and benchmark tool, mitä se kunnolla suomennettuna lieneekään) ei toimi, eiku toimii niin järjettömän hitaasti, ettei siitä ole paljoa iloa. Täytyy katsella, olisiko helppokäyttöistä vaihtoehtoa saatavissa.

***

minua ärsyttää myös se että おう ja おお kirjoitetaan makronilla kuitenkin vain ō. Ai halusit opiskella japania rōmajeilla? No, you don't get to.

Noh, noh. Käytetään Hepburn-järjestelmää siihen, mihin se lähinnä on tarkoitettu: ääntämisohjeitten kirjoittamiseen. Tosin ei se siihenkään ihanteellinen työkalu ole. Eikö olisi järkevää kirjoittaa kaikki pitkinä ääntyvät vokaalit aina pituusmerkkejä käyttäen, jos kerran on tuolle おう → ō -linjalle lähdetty?

***

Spoiler: Lisää kuulumisia, 14.4.13 (click to show/hide)

Tänään uusin pöytätietokoneeni Lubuntuineen kaikkineen on ehtinyt siirtyä testausnurkkauksesta kirjoituspöydälle arkikäyttökoneeksi.

Asentamista odottaa vielä ainakin kunnollinen kuvansieppausohjelma. Scrotilla sain talteen näyttökuvan, jossa komeilee jälleen Marisa Kirisame danmaku-räiskinnän keskellä. (Mietin, uskaltaisiko sen julkaista Ysilaudalla.)

Olen ottanut taas käyttöön näppäinasettelunhallintasovelman (LXPanelin lisäosa Keyboard Layout Handler), niin että voin tarvittaessa vaivattomasti kirjoittaa vaikkapa venäjänkielisiä sanoja kyrillisin kirjaimin.

On tämä aikamoista tykistökeskitystä minulle, vähään tottuneelle. Flash Player on jo asennettuna. Aloin juuri kuunnella Ysilaudan Youtube-upotteesta "Eternal Dream: Mystic Mapleä" ja avasin samalla raskaan Wikipedia-artikkelin "Suomi". Selain toimi niin nopeasti, etten tiennyt sitä edes verkkokaistani puolesta mahdolliseksi. Vanhalla koneella kun olisin avannut rinnalle vielä yhden Flash-animaatioita tai paljon raskaita GIF-animaatioita sisältävän sivun, niin selain olisi kaatunut.

Seuraavaksi pitäisi kokeilla koneen kykyä soittaa musiikki-CD-levyjä. Täytyisi myös järjestää lisää sähköä tähän työpöytänurkkaan, jotta voisin ottaa käyttöön ystäväni hylkäämät vanhat pikkukaiuttimet. Toistaiseksi tyydyn kuulokkeisiin.

Oi miten Mystic Maple oli kaunis! Ysilaudan musiikkisäikeen avaaminen koko komeuteensa käy sentään vähän jo tämänkin tietokoneen voimille.

[Hieda no Mukyuu]

Pump.

Sain maanantaina ystävältäni MC Kuminauhalta lahjoituksen: Packard Bell -yhtiön käytetyn Diamond 1200 Plus -kuvanlukulaitteen. (Osaisiko kukaan kertoa sen valmistusvuoden?) Suurin osa tämän viikon vapaa-ajasta ja myös huomattava osa nukkuma-ajasta on kulunut sen selvittämiseen, miten saan ensimmäisen oman skannerini toimimaan edes siedettävästi.

Ohjainhanke SANE on antanut minulle raskaan muistutuksen siitä, että Lubuntukaan ei ole mikään »ilmainen vintoosa». Olen hapuillen etsinyt oikeaa laiteohjelmatiedostoa (firmware file) ja muokkaillut asetustiedostoa (configuration file) ymmärtämättä kunnolla edes, mitä ne ovat, saatikka sitten, miten ne toimivat.

Jonkin aikaa hakkasin päätäni seinään yksinkertaisesti siksi, ettei minulle tullut mieleenkään, että XSanen kuvanluvun oletustarkkuus (default resolution) voisi olla vain 50 ppi (kuvapistettä tuumaa kohti). Koekaniinina palvellut Teerätin Yotsuba-sarjakuvakirjan kansi oli melko mielenkiintoisen näköinen viidelläkympillä luettuna.

Tänään iltapäivällä olen alkanut saavuttaa tuloksia, joissa on enemmän mieltä kuin kuvien tai paperien valokuvaamisessa.

Otan vastaan ilmaisia neuvoja ja parhaitten vihjeitten antajille tarjoan edelleen mielelläni esimerkiksi juotavaa, jos osumme samalle paikkakunnalle.

[Mia]

Kannattanee jatkaa configuraatiotiedostojen muokkaamista jos olet saanut oleelliset toiminnot toimimaan jollakin tasolla ─ erityisesti jos olet jo saanut värikuvaa skannattua ja sinulla on jonkinlaista tietoa siitä mitä parametreja tai tietoja ohjaimet syöttävät laitteelle.

En ole koskaan käyttänyt SANE-ohjaimia taikka perehtynyt ajuritiedostoihin ja asetustiedostojen muokkaaminen taitaa jäädä Xorg.conf tasolle: olen välillä joutunut Ubuntussa muokkaamaan asetustiedostoja saadakseni hiireni, näyttöni tai Wacomin Bamboo Funin toimimaan halutullani tavalla.

Näytön asetusten muokkaaminen conf-tiedostoissa on hankalaa siinä mielessä että jos menee pieleen niin Linux käynnistyy pelkästään terminaaliin, josta asioiden korjaaminen yhdellä koneella menee helposti Lunatic-vaikeustasolle.

Jos internettiin on luottamista, niin tuo skanneri on alunperin ollut Mustekin BearPaw 1200^{[1] [2]} vuodelta 2001 ^{[2] [3]}.

[Vipunen11]

Näytön asetusten muokkaaminen conf-tiedostoissa on hankalaa siinä mielessä että jos menee pieleen niin Linux käynnistyy pelkästään terminaaliin, josta asioiden korjaaminen yhdellä koneella menee helposti Lunatic-vaikeustasolle.

Eipä tuo ole ikinä henkilökohtaisesti tuntunut hankalalta, sillä aina olen itse conffanut nanoa käyttäen ja ne onneksi löytyy helposti muistettavasta paikasta.