Tämä viesti vastaa Haganen jälkikirjoitukseen ja menee kokonaan ohi aiheen.
Laajennetun suomalaisen näppäimistön ominaisuuksia selittää suomenkielisen Wikipedian artikkeli
SFS 5966.
Pituusmerkin eli makronin saa laajennetusta suomalaisesta näppäinyhdistelmällä vaihto + alt gr + ¨. Kun yhdistelmän jälkeen painaa vokaalinäppäintä, pitäisi näytölle ilmestyä vokaalikirjain, jonka päällä pituusmerkki on – esimerkiksi
ō. ¨-näppäin sijaitsee tavallisessa ruotsalais-suomalaisessa näppäimistössä välittömästi Å:n oikealla puolella, ja tavallisesti siihen on painettu merkit
¨ (alavasemmalla), ˆ (ylävasemmalla) ja ~ (alaoikealla).
¯ on siis ikään kuin lisätty täyttämään se näppäimen tyhjä ylänurkka.
Kaikissa käyttöjärjestelmissä laajennetun suomalaisen näppäimistöasettelun valitseminen ei ole mahdollista. Nykyään useimmilla pystyy kuitenkin lukemaan ongelmitta vaikka sivua
Tōhoku, mikä merkitsee sitä, että itse
ō-kirjainta (Unicode 014D, HTML ō) tuetaan. Sen tuottaminen on mahdollista kopioimalla valmiista tekstistä tai merkistöohjelmasta (esim. Windowsin Merkistö,
Character Map) tai mahdollisesti alt-koodilla, joka on näköjään alt + 0333. Macintosh-tietokoneissa on omat merkistöhassutuksensa, mutta niistä olen unohtanut senkin vähän, minkä joskus tiesin.
Japania kirjoitettaessa
ō ja
ô ovat periaatteessa sama asia. En tosin muista, ketkä suosittelevat
ô:n käyttöä. Tärkeintä on, että jos haluaa kirjoittaa selkeää ja vakuuttavaa tekstiä, niin ei kirjoita vahingossa sekaisin
Touhou,
Toho,
Tōhō ja
Tôhô, vaan tekee itselleen selväksi, mitä käytäntöä haluaa noudattaa. (
Tööhöö on erittäin suositeltava käytäntö.)
Tätä kirjoittaessani löysin
sivun, joka osoittaa, että joku rakastaa tarkemerkkejä vielä enemmän kuin minä. Sivullla on muun muassa alt- ja Unicode-koodit kaikille japanin (rōmaji) ja suomen kirjoittamiseen tarvittaville kirjaimille, jotka eivät sisälly vanhaan
ASCII-merkistöön.