Luulenpa, että minun outoudenlaaksoni on keskivertoa kapeampi, varsinkin liikkumattomien kohteitten kyseessä ollessa.
Ehkä myös kiinnitän huomiota eri asioihin kuin moni teistä, sillä minun mielestäni kyklooppinaamiot eivät ole merkittävästi vähemmän karmivia kuin tavalliset animegaot. Pidän hyvin mahdollisena, että
jos animegaon huulet, posket ja silmät liikkuisivat jonkin hienomekaniikan avulla, naamari kammottaisi minua enemmän kuin jähmeänä pysyessään – silloin ehkä päästäisiin minunkin laaksooni, joka on kapeudestaan huolimatta syvä.
En ole mikään varsinainen animegao-fani, mutta jossain määrin kyllä kiinnostunut noista kigurumi-ratkaisuista. Olin joskus ihmetellyt, minkä tähden niistä puhutaan niin vähän. Teiltä sain muutaman vastauksen.
Reippaasti ohi aiheen: Uncanny valleyn alueelle uskaltautuvat löytöretkeilijät kenties tuntevat japanilaisen professori
Hiroshi Ishiguron kokeiluja. Odotan kiinnostuneena, onnistuvatko Ishiguron robotit tällä tai edes ensi vuosikymmenellä kiipeämään mainittavan korkealle laakson ihmistenpuoleisella rinteellä.