Rikkinäinen, vajaa olo palasi taas. Haluaisin vain olla henkisesti terve. Ja ehjä, tai edes jotain normaalin rajoissa. En tiedä mikä saisi itseinhon loppumaan - sairaalloinen suorittaminen ei toimi enää itsevarmuuden lähteenä, enkä halua kerjätä positiivista (ja seksuaalista) huomiota enää. Ongelman tiedostaminen ja epäterveistä coping mechanismeista luopuminen on kai osa paranemisprosessia, mutta en tiedä jaksanko tai pystynkö kohtaamaan itseäni.