Eilen taisi tulla yöllä paniikkikohtaus tai jotain sen kaltaista, hengitys vaikeutui ihan helvetisti, sydän hakkas kuin dödisrumpali tuplabasaria ja pelotti suoraan sanottuna helvetisti kun luulin kuolevani.
Nyt vaan vituttaa, etten kuollut.
Uusi vuosi yksin, varmaan parin kuukauden päästä syntymäpäivä yksin ja ensi juhannuskin yksin, ei tunnu höpöltä pätkääkään.
Tän kai siitä saa kun haluaisi sosiaaliselta elämältään muutakin kuin ryyppäämistä ja narkkaamista.