Jaa että sarjakuvia? Muutamia tuttuja ja hyviäkin tekeleitä on tuotu esiin jo, mutta on paljon joista en ole aiemmin kuullut tai sitten tiedän ne, mutta eivät ole napanneet mielenkiintoani. Akkaria tuli luettua 2006-2012 ja sitten se hieman jäi. En kerennyt lukeen lehteä kun seuraavaa jo pukkasi ja oli pakko lopettaa moisen tilaus. Mutta kyllä sarjakuvia tulee luettua kun on rahaa tai aikaa keskittyä moiseen.
Muiden tapaan haluan nostaa esiin omia suosikkejani.
Yoshihiro Takahashi on varmaankin monille tuttu nimi. "Ginga Nagareboshi Gin" aka "Hopeanuoli" on se, josta hänet tunnetaan. Itsehän en sarjaan päässyt tutustumaan kuin vasta hieman sen jälkeen, kun olin 2008 bongannut Anttilan kuvastosta kyseisen sarjan jatko-osan, "Ginga Densetsu Weed" animen. GDW vei huomioni ja en sen kummemmin koskaan kiinnostunut GNG:stä, kuin vasta sen jälkeen kun 2010 vuonna tuli suomalaisille Ginga-faneille suuria uutisia; Ginga Nagareboshi Gin käännetään suomeksi. Siinä sitten saatiin myös leikkaamaton versio kyseisen sarjan animestakin tänne ja olihan se hienoa. GNG käännettiin onnistuneesti ja myyntikin oli hyvää. 2011 joulukuussa ryhdyttiin kääntämään jatko-osa Ginga Densetsu Weediä ja suomijulkaisu menee tällä hetkellä yli puolessa välissä; Tässä kuussa ilmestyy osa 40 sarjan kokonaispokkarimäärästä 60. Jostain syystä pidän GDW:stä enemmän kuin GNG:stä.
Pariin otteeseen olen saanut hieman huvittuneita kuin pilkkaavia katseita Ginga-faniudestani. Monet tutustuivat Hopeanuoleen lapsena ja ovat unohtaneet sen kasvaessaan = yhdistetään helposti lasten sarjaksi. Itse en koskaan syystä tai toisesta törmännyt kyseiseen sarjaan, vaikka oma enoni sitä tuijotteli nuorena. Omalla tavallaan olen iloinen tästä, koska en tiedä minkälaisia painajaisia olisin nähnyt nuorena kun monetkin ympärilläni olevat asiat triggeröivät sellaisia. Koiria tappamassa toisiaan, jäätävän kokoisia hirviökarhuja.... Jep. Sarja ei ole ihan nuoremmille tarkoitettu väkivaltaisuutensa mutta myöskin muutaman muun syyn vuoksi.
Olen erittäin eläinrakas ja koiraeläimet etenkin ovat mieleeni. Suurin syy miksi pidän Ginga-saagasta on se, että siihen on upotettu tosi syvällisiäkin asioita. Erilaisia oppeja, julmia totuuksia ihmisistä ja luonnosta sekä hetkiä ihan tavallisesta elämästä, ylä- ja alamäkineen. Suurin asia, joka itseeni on vaikuttanut on Ginin (Hopeanuoli) pojan Weedin oikeudenmukaisuus. Hahmo on monien mielestä tosi lapsellinen, ärsyttävä ja heikko, kun tämä ei voi tappaa vihollistaan joka on voinut tappaa suurin piirtein puolet hänen joukoistaan, mukaan lukien läheisiäkin tuttavia. Itse näen tässä juuri sitä jotain. Monet sokaistuvat nöyryytyksen tai menetyksen alla ja sortuvat kostoon. Jos tapat tappajan, olet itse samanlainen. Jos pystyy antamaan toiselle mahdollisuuden tai useammankin ja uskoo, että tämä voi muuttua, se jos jokin on hyvä esimerkki siitä kuinka voi olla vahva ja tehdä oman elämänsä lisäksi muiden elämästä parempaa. Ala-asteella pariin otteeseen altistuin kiusaamaan. Viidenellä luokalla minusta tuli kiusattu. Yläasteella tajusin, mitä oikeudenmukaisuus on ja olen itse yrittänyt elää tämän aatteen mukana ja jopa siiteerannut pariin kertaan Weediä tilanteissa, joissa jotakuta kiusataan tai muuten vain on jonkin sortin konflikti meneillään.
"Tappaminen ei ole oikeutta, oli peruste mikä hyvänsä! Jos tappaisimme kaikki, joille kannamme kaunaa, sota ei loppuisi koskaan. Meidän pitää elää aatteemme mukaan, vaikka muut eivät eläisi! Jos välittää muista, on osattava antaa anteeksi! Vain välittäminen muuttaa tulevaisuuden!" Weed, pokkarissa 30, sivulla 24.
En sen enempää avaudu Gingasta, vaan jatketaan. Tällä kertaa hypätään Australiaan. Itselleni oli kova sana "Ty the Tasmanian Tiger 2: Bush Rescue" -peli ps2:lle vuonna 2005. Krome Studios tuli tätä kautta tutuksi ja vuonna 2008 kun sain viimeinkin käsiini "The Legend of Spyro: A New Beginning" -pelin, ostin myös sen jatko-osan TLoS: The Eternal Night". Krome joutui luopumaan TLoS-sarjasta eikä koskaan päässyt toteuttamaan sarjan viimeistä osaa. Pienenä Australialaisena pelifirmana jotain oli tehtävä, jotta nimi Krome voisi pysyä ja saataisiin työllistettyä sen porukka. Tässä kohtaa esiin nousee
Steve Stamatiadis, Kromen mitä luultavimmin tunnetuin henkilö. Hän on se, joka on Kromen monien pelien hahmojen, ideoiden kuin myöskin concept arttien takana. Stamatiadis on ollut pienestä pitäen kova sarjisfani ja hän on urallaan tehnyt muutamia, pieniä mutta kovin tuntemattomia teoksia. "Blade Kitten" on kuitenkin se, josta hänet tunnetaan Ty the Tasmanian Tiger -pelisarjan lisäksi. Jokaisella sarjiksen tekijällä on oma leikkikenttänsä. Blade Kitten on siis iso kokonaisuus, joka sisältää herra Stamatiadiksen omia mieltymyksiään. Eli mechoja, siistejä aseita, scifiä, eeppisiä taisteluja... Ja animuhenkisiä tyttöjä. Wikipediaan ei ole sarjakuvasta kerrottu paljoakaan, vaan se keskittyy pääasiassa peliin, joten omalla tietämyksellä ja tutkinnalla mennään.
BK:n päähenkilö Kit Ballard on felion (kuviteellinen laji, joka on ihminen kissamaisilla piirteillä eli on korvat ja häntä jne.), joka tunnetaan hyvänä bounty hunterina. Kit käyttää aseenaan erilaisia miekkoja ja arsenaalista löytyy nähtävästi muutamia enemmän tai vähemmän isoja mehcoja. Aika alussa tuleekin ilmi että hän pitää paljonkin mekaanisista asioista. Sarjalla ei ole vielä suurempaa juonta, muuta kuin se että tavataan hahmoja, taistellaan, tavataan taas lisää hahmoja, napataan joku etsintäkuulutettu mutta ei saadakaan rahoja kun vastaan tuleekin esteitä, nähdään pari filleriä ja sitä rataa. Yritin kaivella esiin tarkemmin miltä vuodelta tämä sarja oikein on syntyjään, mutta BK: Ultimato Edition (joka sisältää kaikki sarjan osat tähän mennessä ja paljon bonusmatskua) antaisi ilmi että idea sarjaan lähti vuonna 2001 E3-messuilta. Stamatiadis halusi tehdä pelin, mutta muut projektit ja silloin työn alla ollut ensimmäinen Ty the Tasmanian Tiger -peli eivät antaneet myöten. Pelin tynkää Blade Kittenistä yritettiin tehdä joskus vuosi tai pari myöhemmin, mutta se taas jäi ja toinen Ty -peli lähti työn alle. Jossain vaiheessa Steve kuitenkin kerkesi aloittamaan Blade Kittenin sarjakuvan muodossa ja vuonna 2010 lopulta ilmestyi peli, joka oli aika katastrofaalinen koska julkaisija Atari oli pakolla julkaissut pelin ennen kuin se oli ollut edes kunnolla valmis. Hienon maineen peli siitä sitten saikin ja tänäkin päivänä monet elää yhä siinä luulossa, että peli olisi yhtä buginen ja surkea kuin vuonna 2010. Viime vuonna Krome kuitenkin onneksi sai pelin takaisin itselleen ja korjasi älyttömästi bugeja, sekä on julkaisemassa siihen lähiaikoina jatko-osaa maksullisen DLC:n muodossa. BK on itselleni sarjana hieman suuri mysteeri, mutta pidän siitä. Stamatiadiksella on hieman mangamainen tyyli, johon kuitenkin sekoittuu selkeästi länsimaisuutta. Ja mitä nyt hänen töissään on nähty, niin kyllä häneltä löytyy huumoria. Ja paljon kivoja hahmodesigneja. Spin-offeista mainitsen vielä, että ainakin niitä on nyt
kolme isompaa sarjaa.
Dirty Justice seuraa BK:n päähenkilö Kitin rivalin Justice Kreelin touhuja.
Dirty Angels taasen keskittyy Kitin ja Justicen yhteisiin seikkailuihin ja on tällä hetkellä uusin, maksullinen julkaisu. Sitten on vielä ihan uutukainen, kuuleman mukaan ja parin vuoden takainen idea.
Steam Breakers muuttaa Blade Kittenin maailman 1800-luvun Englantiin sopivaksi. Kit ja Justice nähdään siis steampunk-henkisissä kuteissa ja sivuja on julkaistu nettiin vasta kahdeksan, eli ei ole vielä mitään hajua siitä mitä on luvassa tarkalleen ottaen (ja se että onko tästä tulossa maksullista julkaisua vai ei). Tätä voi käydä tutkimassa
täältä. Steve on kova äijä.
Tuli nähtävästi aika helvetin paljon tekstiä (erittäin epäselkeää sellaista). Voisi seuraavaksi opetella kertomaan asioita hieman mielenkiintoisemmin... Ja etenkin lyhyemmin.
