Mykyyltä taas erinomainen kommentti.
Minusta taiteessa on se ongelma, että sitä ei voi juuri määritellä: taiteen nimissä on jopa
kirjaimellisesti heitetty yleisön päälle ulostetta Jumalan Teatterissa ja tunnetusti
tapettu kissa (Teemu Mäen
Sex and Death, 1988). Kun asiaa ei määritellä, sen nimissä voi tehdä mitä vain, sillä sen tekijät itse saavat määritellä sen.
Näin ollen, taiteilijoiden itse tämän termin määritellessä, he myös itse päättävät miten paljon antavat yhteiskunnan normien, yleisten moraalien, ihmis- ja eläinten oikeuksien sekä lakien vaikuttaa tähän tekoon. Taiteen yhteydessä olisi aina syytä kysyä:
Onko tämä oikein? Voiko tämän tehdä taiteen nimissä?Taiteen yhdeksi keinoksi usein luokitellaan vaikuttaminen.
Minusta taiteen tehtävänä ei ole vaikuttaa. Taiteen tulisi minusta pyrkiä kauneuteen ja positiiviseen esteettisyyteen (jotkut taiteilijat puhuvat vielä
"rumuuden estetiikasta" jonka periaatteena on, että tarpeeksi ruma teos muuttuukin jollain mystisellä, katraattisella tavalla kauniiksi). Vaikuttaminen, töhriminen, järjettömyys, ihmisten shokeeraaminen, paskan heittely, kissojen tappaminen, Ronald MacDonald -patsaan varastaminen ynnä muut tempaukset saisivat minun puolestani saada aivan oman nimityksensä. Taidetta se ei minulle ole.
Nyt en kuitenkaan sano, ettäkö tällaiset vaikuttamisen keinot olisivat vääriä (vaikka joidenkin mielestä ne ehkä ovatkin!), mutta kun ihmiset menevät
taidegalleriaan, katsovat
taideteoksia ja odottavat näkevänsä, kuulevansa tai kokevansa jotain
taiteellista, useimmat heistä eivät odota näkevänsä tai edes halua nähdä mitään aiemmin mainituista kauheuksista. Toki, voidaanhan sanoa että taide saa ja sen pitäisikin olla ihmisten mukavuusalueen ulkopuolellekin ulottuvaa, mutta jossain pitää olla raja. Tai ainakin jakaa taide "kauniiseen" ja "vaikuttavaan", näin hieman kärjistäen.
(
Kaikki moderni taide ei ole rumaa. Kävin pari vuotta sitten eräässä mediataiteen galleriassa, jossa oli useita erinomaisia taideteoksia, joissa käytettiin liikkuvaa kuvaa, ääntä ynnä muita elementtejä. Mieleenpainuvin teos oli kokonaisen seinän [10m?] levyinen sähköinen laatta, josta vuoti pikseleitä eri kohdista ulos, portaita pitkin aina alempaan kerrokseen saakka. Taustalta kuului veden solinaa, ja teos huokui kauneutta ja seesteisyyttä kaikesta moderniudestaan huolimatta.)
