Kirjoittaja Aihe: Mukyūn sekalaisia/Bivalva Atra  (Luettu 9477 kertaa)

Hieda no Mukyuu

  • Elle parle d’amour comme elle parle des vieux livres
  • Miko
  • ***
  • Viestejä: 1 640
  • Tuota... Muistanet merkitä lähteet?
    • Profiili
Mukyūn sekalaisia/Bivalva Atra
« : Syyskuu 24, 2016, 15:58:52 »
Pimeälipas

Kirjoittanut Hieda no Mukyū la 24.9.2016, muutamia päiviä varhaisemman ajatuksen pohjalta.


»Onneksi oli apuvoimia mukana;» selitti Bivalva, »tyhjensin koko lippaan sen likan selkään, enkä tainnut saada aikaan kuin mustelmia! Yksinäni minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.»

»No, etukäteen ei vaikuttanut ollenkaan todennäköiseltä, että kukaan heikäläisistä pääsisi paikalle», Yamamoto vastasi keskittyneenä juottamaan jonkin piirilevyn liitoksia. »Ei tällä alallakaan kaikki aina putkeen mene, vaikka ensimmäisten keikkojesi perusteella sinulle oli saattanut päästä syntymään sellainen kuva... Mutta hetkinen, ei hänen pitäisi kestää edes puolta lippaallista. Osuitko varmasti kunnolla?»

»No ihan varmasti!» huudahti Bivalva vähän loukkaantuneena. »Oltiin samassa huoneessa, eikä se mikään lentokonehalli ollut!»

»Sepäs kuulostaa kummalliselta. Näyttäisitkö vähän sitä lipasta?»

Bivalva avasi käsilaukkunsa, kaivoi sieltä naarmuisen mustan tankolippaan ja antoi sen Yamamotolle. Tämä käänteli sitä  vasemmassa kädessään, tarkasteli sitä, laski kolvin telineeseensä ja katsoi sitten Bivalvaa tiukasti silmiin.

»Sinä olet sekoittanut nämä. Anna se toinen!»

Toisen lippaan pinta oli paremmassa kunnossa. Bivalva ojensi sen oudoksuva ilme kasvoillaan.

»Ei se tämäkään voi olla!» kivahti Yamamoto. »Montako sinulla näitä yhteensä on?!»

»Kolmas on vielä kiinni aseessa. Se on eri. Sen ei pitäisi vielä olla läheskään tyhjä. Haluatteko katsoa sitäkin?»

»Mutta näissähän on ollut tavallisia luoteja!»

»Mistä te sen muka näette?! Ykkösessä oli onttokärkisiä, kakkosessa räjähtäviä ja kolmosessa taas onttokärkisiä. Taikatyttöä ammuin kakkoslippaalla.»

Yamamoto hautasi kasvonsa oikean kätensä karkeaihoiseen kämmeneen.

»Voi jumaliste. Missä sinun pimeälippaasi on, kotonako?»

»Mikä ihmeen pimeälipas?»

»No hätävara! Ishihara nyt tuskin olisi antanut sinulle muita kuin tavallisia tai onttokärkisiä luoteja, kun keikan kerran piti olla helppo. Mutta onhan sinulla poikkeustilanteita varten...»

»No ei tasan ole! Minä en ole ikinä kuullutkaan mistään ’pimeälippaasta’, ellei sitä lasketa, että tietenkin ostan itse patruunoita pimeästi!»

»Jaaha. Joku ei ole pitänyt asioista huolta, kun sinun harjoittelujaksosi päättyi.» Yamamoto kaivoi nuhruisesta pöytälaatikostaan lyijykynänpätkän ja paperinpalan, kirjoitti lappuun jotakin ja tökkäsi sen Bivalvan käteen.

»Vie tämä Ishiharalle ja sano, että asia on unohdettu hoitaa aikanaan. Ja muistat sitten: pimeälipas ei ole mikään lelu. Pimeäluodit ovat vaarallisia – ja pirullisen kalliita. Niitä ei käytetä vääriin kohteisiin, ei koskaan! Tätä asiaa ei voi liikaa alleviivata, vaikka Ishihara varmasti pitääkin sinulle siitä koko luennon.»



»Aika kevyt täytenä», Bivalva sanoi, »mutta melkein samannäköinen kuin tavallinen. Mikä tässä lippaassa niin erikoista on?»

»Katsopa nyt tätä luotia», Ishihara vastasi.

Bivalva otti tarjotun irtopatruunan etusormensa ja peukalonsa väliin.

»Ei sekään näytä kovin erikoiselta, mutta sen täytyy vissiin olla tosi kevyt, jos patruuna tuntuu käteen tältä.»

»Vaippa on kuparilejeerinkiä. Platinavaippa olisi parempi, mutta hintaakin täytyy vähän ajatella. Hopeavaippaisia olen nähnyt. Sisällä on pelkkää pimeää.»

»No kai nyt siellä on pimeää, kun vaippa on umpinainen!» naurahti Bivalva. »Mikä ihmeen juttu tämä oikein on?»

»Sydän on aitoa, tiivistettyä sielun pimeyttä. Massaa sillä ei ole. Käyttäytyy vähän kuin kaasu, tai plasma, jos plasma olisi kylmää. Tekee yllättävän pahaa jälkeä, olen itsekin nähnyt. Tämän lippaan kun olisit tyhjentänyt taikatytsyn selkään, hän ei olisi enää ollut taikatyttö. Ei ainakaan moneen päivään, mahdollisesti ei koskaan. Hänkin taisi olla aloittelija, kun ollenkaan päästi sinut selkänsä taakse.»

»Kuulostaa siistiltä!»

»Sinun on turha käyttää pimeäluoteja, ellet ymmärrä niitten ominaisuuksia. Puhumme nyt sielullisesta pimeästä, jota et fysiikankirjoista löydä, mutta se on pimeää myös fysikaalisessa mielessä. Suorassa, kirkkaassa päivänpaisteessa näistä luodeista ei ole hyötyä. Vaippa on ohut ja murtuu heti osuessaan kudokseen, eikä pimeä pääse vaikuttamaan sisäelimiin kuin välillisesti. Varjossa ja alkavassa iltahämärässäkin teho on heikko. Kun aletaan päästä viidenkymmenen luksin lukemiin, tällä lippaalla niitataan ihka oikeita taikatyttöjä ketoon. Sitä mukaa kuin pimenee, teho kasvaa eksponentiaalisesti.»

»Pimeäkö siis vie taikavoimat?»

»Ei varsinaisesti. Se aiheuttaa toivottomuutta, pelkotiloja, ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Jälkivaikutuksena on jopa päiviä tai viikkoja kestävä masentuneisuus. Suurten annosten vaikutukset ovat arvaamattomia. Kohteelle voi seurata šokki, tajuttomuus tai jopa kooma. Yleensä viimeistään šokin iskiessä kohteen henkinen viritystila romahtaa. Hän menettää taikavoimiensa hallinnan niin tyystin, että melko varmasti palaa arkiminäänsä – tai siihen, mitä arkiminästä on jäljellä. Lisäksi nopeasti pienelle alueelle saatu yliannos pimeää saattaa aiheuttaa melko syvällekin yltäviä paikallisia paleltumavammoja.»

»Aivan mahtavaa! Minkä takia ei vastustajia ole hoideltu pois pelistä jo aika päiviä, jos meikäläisillä on tämmöistä kamaa?!» Bivalva sivuutti Ishiharan lopussa mainitseman yksityiskohdan nopeasti, sillä sen ajatteleminen tuntui ällöttävältä.

»Enimmäisvaikutukseen ei välttämättä kannata pyrkiä. Pelon ja ahdistuksen rinnalle saattaa nousta raivokohtaus. Sellainen kestää tavallisesti enintään viitisen minuuttia, mutta siinä ajassa aito taikatyttö tekee sinusta silppua moneen kertaan. Sitä paitsi saat ihan itse kuvitella, mitä ’taikavoimien hallinnan kertakaikkinen menettäminen’ saattaa merkitä sinun kannaltasi ikävissä poikkeustapauksissa. Sellaiset ovat hyvin harvinaisia mutta sitäkin surrealistisempia.»

»Jaa...»

»Toisaalta yksi luoti ei vielä suuriakaan saa aikaan. Sinun täytyy opetella ampumaan kohteeseen kertalaukauksia tai lyhyitä sarjoja ja tarkkailemaan hänen mielentilansa kehittymistä. Varsinkaan alkuun se ei ole helppoa, ja nopeimpien vastustajien kohdalla se on hyvin kokeneellekin taistelijalle vaikeaa. – Ai niin, ja muista, että pimeä ei valikoi uhrejaan. Meikäläisistä ainakin kaikki ihmiset, niin kuin vaikka sinä ja minä, ovat alttiita sen vaikutuksille. Jos lasket heikosti valaistussa huoneessa kolmen metrin etäisyydeltä pitkän sarjan taikatyttöön, saatat itsekin saada niin ison annoksen, etteivät hermosi enää kestä pimeänpelkoa.»

»Pitää muistaa.»

»Vielä kerran: se lipas on helvetin kallis. Jos hukkaat sen tai käytät sen meidän tavoitteittemme kannalta turhaan, sen hinta lisätään velkapääomaasi... joka taitaa muutenkin olla aika suuri?»

»Ishihara-san, en ole koskaan kuullut, että vanhemmille tytöille olisi vinoiltu heidän sopimuksistaan. Se on minun yksityisasiani.»

»Miten vain.» Tähän asti Ishiharan olemus oli säteillyt asiantuntijan kevyen ylimielistä nautintoa oman alan tietojen jakamisesta, mutta hetkessä hän muuttui kylmäkiskoisemmaksi. »Minun kuuluu vain teroittaa sinun päähäsi tosiasiat. Omasta parhaastasi saat huolehtia itse.»

»Selviytymässähän täällä ollaan. Kiitti lippaasta, nähdään.»

»Nähdään.»

_____


Innoitus: Douglas Adams, Jukka Saarikivi, Teerätti, Ursula Le Guin, Johanna Vainikainen-Uusitalo ym.

zertap

  • Touch Fluffy Tail
  • Kami
  • *****
  • Viestejä: 342
  • AWOOOOO~
    • Profiili
    • Duck tales (NSFW ed.)
Vs: Mukyūn sekalaisia/Bivalva Atra
« Vastaus #1 : Syyskuu 24, 2016, 21:42:42 »
すごい物語兄貴

Spoiler (click to show/hide)