Uskon että elämme vain yhdessä loputtomista mahdollisista maailmoista.
Kaikki mitä koemme tapahtuu äärettömässä mahdollisuuksien meressä loputtomia kertoja uudestaan ja uudestaan kokemallamme tavalla pienenpienten variaatioiden kanssa, kokonaan eri tavalla tai jää kokonaan tapahtumatta. Mahdollisuuksia on kirjaimellisesti loputtomasti.
Oma ajatukseni on että jokainen päätöksemme jakaa universumin niin moneen osaan kuin siinä tilanteessa oli vaihtoehtoja.
Täten omissa mietteissäni minuja on syntynyt vain yksi kappale. Kuitenkin jo ensimmäinen päätökseni on luonut minusta rinnakkaistodellisuusversion joka on yhtä aito kuin tätä kirjoittava minuus. Täten jokainen jos jokainen minuus luo minuja yhtä monta kuin senhetkisessä tilanteessa on vaihtoehtoja, univesumien määrtä kasvaa eksponentiaalisesti ensimmäisestä päätöksestäni lähtien.
Nukun liian vähän. Tämä johtaa siihen että olen aamuisin töihin ajaessa melko väsynyt.
Välillä mietinkin että kuinka monta minua on jo kuollut aamulla työmatkalla ratissa.
On melko surullista kuvitella että mahdollisesti ääretön määrä rinnakkaisminuja on elänyt tätä kirjoittaessa karvan vajaat 24 vuotta identtisesti tämän universumin version kanssa vain kuollakseen aamulla työmatkalla koska olimme liian väsyneitä ajamaan.
Nimittäin jos jokainen päätös luo aiemman väitteeni mukaisesti uuden universumin, jokainen negatiivinen päätös voi myös tuhota niitä.
Jos jonain aamuna meinaan nukahtaa rattiin, loputon määrä multiversumin minuja myös todellakin nukahtaa rattiin ja mahdollisesti kuolee jokaisella tilanteen tuomalla tavalla.
Koskakohan on minun itseni kokeman minun vuoro? Mahdotonta sanoa ennenkuin tilanne tulee kohdalle.
Jotta ei miettelenyni ei menisi liian masentavakseni on todettava että minuja, kuin myös sinuja, hyvä lukija, on niin käsittämätön määrä että meitä on tuolla käsityskykymme tuolla puolen myös lottovoittajia, yritysjohtajia ja vaikkapa elämäänsä tyytyväisiä perheenisiä vaikka kuinka paljon.
Se minkä me koemme nyt, niin hyvässä kuin pahassa tapahtuu useammille meistä jatkuvasti.
Kukaties polkumme minuuksien kanssa yhdistyvät päätöksiemme myötä silloin tällöin hetkeksi vain eriytyäksemme seuraavan päätöksen myötä taas omikse universumeiksimme.
Toivoisin joskus keksittävän koneen jolla voisin tavata edes yhden vaihtoehtominän jotta voisimme vaihtaa vain pari sanaa omista kokemuksistamme. Missä vaiheessa erkanimme? Mitä teimme toisin? Mitä teimme samalla tavalla?
Koska olemme rinnakkaisversioita samasta lähtökohdasta löydämme varmasti yhteisen punaisen langan keskustelulle.
Kaikille tulee silloin tällöin Déjà vu-tunne. Olen leikitellyt ajatuksella että se johtuisin kahden rinnakkaistodellisuuden kohtaamisesta.
Miten tämä tapahtuisi? Sitä en tiedä. Ehkäpä kahden tai useamman minun todellisuudet tapahtuisivat tarpeeksi lähellä toisiaan olevalla tavalla ja tästä syystä vuotaisivat rinnakkaisminuuksien tajuntaan kummallisena uudelleenelämisen tunteella tai sitten rinnakkaistodellisuuden todellakin yhdistyvät yhdeksi.
Tai ehkäpä jokin kosminen voima jota emme vielä ymmärrä lainkaan repii universumeja erottavia seinämie matalaksi ja sama tunne johtuu siitä.
Mahdotonta sanoa.
Jotenkin ajatus siitä että minun joutuessani onnettomuuteen on olemassa minä joka välttyi harmilta.
Tai kuollessani on olemassa versio minusta joka yhä jatkaa eloaan.
Ehkäpä olen jo kuollut useamman kerran mutta joka kerta tietoisuuteni on yhdistynyt yhä porskuttavan itseni kanssa.
Entä jos muistatkin jotain lapsuudestasi mitä vanhat ystäväsi, vanhempasi tai sisaruksesi eivät muista, johtuukin siitä että olet amalgamaatio useammasta kuolleesta sinusta joiden tajunnat ovat yhdistyneet omaan kokemaasi maailmakaikkeuteen.
Mistä enää voi tietää mitkä muistot tapahtuivat alkuperäiselle itsellesi?
Tai oliko alkuperäistä sinua koskaan edes olemassa?
Mikä edes on enään todellista?
Onko sillä edes mitään väliä?
Omasta mielestäni ei.
Stressaaminen siitä mikä kokemuksistasi on totta ja mikä ei on aivan turhaa sillä kaikki on yhtä mahdollisesti tapahtununt jossain loputtomista mahdollisuuksistasi. Mitä sitten vaikka muistat väärän universumin version tapahtuneesta nykyiseen verrattuna? Ei sen pitäisi vähentää tapahtuneen merkitystä nykyiseksi itseksesi kasvamaiselle lainkaan.
Kirjoitin tämän koko jutun humalatilassa ja nyt postaan sen vielä enemmän alkoholia juotuani joten voin vain toivoa että tässä on vielä selvinpäinkin jotain järkeä.
