Jonnet ei muista. Eikä lissut.
Nykyään sanotaan, että verkkoviestinnän yhteydessä on vaikeaa päätellä, mitkä lausumat ovat ironisia ja mitkä eivät. Ilme- ja elekielen puuttuessa
Poen laki näyttää pätevän.
Ensimmäisen maailman ongelmia?
Tuskinpa sentään. Englantilainen kirjanpainaja
Henry Denham ehdotti
ironiamerkin (hänen nimityksensä:
percontation point) käyttöönottoa 1580-luvulla. Se tapahtui hieman (⸮) aikaisemmin kuin ensimmäisen maailman käsite keksittiin.
Syyllinen on siis kirjapainotaito, ei maailmanverkko.
Ylempänä linkittämäni englanninkielisen Wikipedian artikkeli »Irony punctuation» mainitsee yhtenä ironiavälimerkkinä aaltoviivan eli tilden (
~). Tämä hämmentää minua, koska olen nähnyt niin kutsuttujen animulapsien käyttävän aaltoviivaa välimerkkinä todella runsaasti, mielestäni aivan toista sävyä ilmaisemaan.
Pyytäisin arvoisia foorumitovereitani purkamaan, mitä kaikkea aaltoviivan käyttö voi ilmaista. Myös laajempi keskustelu ironiavälimerkeistä on totta kai sallittua.