Kirjoittaja Aihe: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin  (Luettu 115782 kertaa)

Hieda no Mukyuu

  • Elle parle d’amour comme elle parle des vieux livres
  • Miko
  • ***
  • Viestejä: 1 640
  • Tuota... Muistanet merkitä lähteet?
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #45 : Elokuu 03, 2017, 20:13:37 »
Seuraavaksi olisikin kiinnostavaa nähdä tässä säikeessä yksi Lagerspetzin kirjoittama peliarvostelu.

Tavoitteenasettelu:

  – aihena se peli, josta olet eniten eri mieltä Tsalopin kanssa.
  – arvostelu perustuu vähintään kolmeen eri vaikeustasoon, joista yksi on vaikea (hard) ja yksi helppo (easy)
  – tekstin merkkimäärä suuntaa-antavasti sama kuin Tsalopin vastaavassa arvostelussa

Heitän tämän ilmaan haasteena; mikäpä minä äärimmäisen huonona ja laiskana pelaajana olen mitään vaatimaan.

Larre

  • Vieras
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #46 : Elokuu 03, 2017, 21:11:12 »
Ois siis LoLK tiedossa. Viikonloppuna on menoa joten en ehdi siihen paneutua, mutta kattoo nyt miten ens viikolla riittää moti hardin mättämiseen.

Hieda no Mukyuu

  • Elle parle d’amour comme elle parle des vieux livres
  • Miko
  • ***
  • Viestejä: 1 640
  • Tuota... Muistanet merkitä lähteet?
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #47 : Elokuu 03, 2017, 21:54:14 »
Kuulostaa hienolta! Eihän näitä ilmaishommia ole tarkoitus millään tiukalla aikataululla tehdä – jos vain onnistuu olemaan unohtamatta niitä kokonaan. (Köh köh, tiedän!)

Olisin kiinnostunut esittämään saman haasteen myös Veelle, kuitenkin niin, että rajaisin pelivalikoiman niihin sarjan osiin, joita hän ei pidä toivottoman huonoina.

tsalop

  • Puoli-Yōkai
  • *
  • Viestejä: 506
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #48 : Elokuu 06, 2017, 23:28:44 »
Se tunne kun saat kerrankin artikkelin valmiiksi ennen keskiyötä...

Lisätty Spinning Suikan esittely...  Kyseessä on Desunoyan vanhempi puzzle-peli, missä pelaaja ohjastaa Suikaa läpi monien eri tasojen... Huom! Peli vaatii paljon ennakoimista ja kokeilemista, jotta siinä pärjää.

Ensiviikolla on Comiket, joten luultavasti ensiviikon kirjoitus jää välistä ellen saa sunnuntaina vedettyä Hidden Starin kokoversiota läpi kirjoittaakseni mielipiteeni aiheesta.

Vee

  • Finnish TV persona and musician
  • *******
  • Viestejä: 460
  • I'm no fun
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #49 : Elokuu 07, 2017, 06:29:09 »
Kaikki touhoupelit on huonompia kuin PCB
Marked for deletion (old).

Huopatossu

  • Sympaattinen sikasuolijäbä
  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 689
  • #ydinjolo
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #50 : Elokuu 07, 2017, 16:33:26 »
Kaikki touhoupelit on huonompia kuin PCB
Nyt tuli niin hyvä mielipide että nousen haudastani kehumaan sitä.

Vee

  • Finnish TV persona and musician
  • *******
  • Viestejä: 460
  • I'm no fun
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #51 : Elokuu 07, 2017, 17:44:56 »
Haudast nousemisesta voidaan puhuu vasta ku viime viestist on ollu vähintää 2 vuotta
Marked for deletion (old).

Larre

  • Vieras
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #52 : Elokuu 11, 2017, 05:08:26 »
Lätkytin tuota LoLKin tekelettä nyt hardilla aina viimeiseen stageen asti. Olisi varmaan mennyt enemmällä harjoittelulla läpi, mutta ei huvita tähän kökkäreeseen haaskata liian paljoa kallisarvoista aikaani (lue: olen niin paska pelaamaan ettei homma taivu). Halusitte sitä tai ette, pääsette nyt nauttimaan huippulaadukkaasta LoLK-arvostelustani. Kuvia en jaksanut tähän hätään ottaa, jonkun replayn olisin ehkä lätkäissyt kylkeen jos tuo nettisivu LoLKin reploja tukisi.

Spoiler: Avaa arvostelu tästä (click to show/hide)

Ja ei, arvostelua kirjoitettaessa vieressäni ei todellakaan ollut Pelit-lehden vuoden 1992 arvosteluohjeet auki.

tsalop

  • Puoli-Yōkai
  • *
  • Viestejä: 506
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #53 : Elokuu 11, 2017, 07:14:01 »
Lätkytin tuota LoLKin tekelettä nyt hardilla aina viimeiseen stageen asti. Olisi varmaan mennyt enemmällä harjoittelulla läpi, mutta ei huvita tähän kökkäreeseen haaskata liian paljoa kallisarvoista aikaani (lue: olen niin paska pelaamaan ettei homma taivu). Halusitte sitä tai ette, pääsette nyt nauttimaan huippulaadukkaasta LoLK-arvostelustani. Kuvia en jaksanut tähän hätään ottaa, jonkun replayn olisin ehkä lätkäissyt kylkeen jos tuo nettisivu LoLKin reploja tukisi.

< snip >

Nonni... Työni täällä on tehty, sillä tuollaiseen sanalliseen nerokkuuteen ei vähäiset kirjailijan lahjat taivu.

Nautin suuresti tästä arvostelusta ja mielelläni lukisin niitä lisääkin.

tsalop

  • Puoli-Yōkai
  • *
  • Viestejä: 506
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #54 : Elokuu 11, 2017, 08:37:19 »
Mitenhän tämän nyt pistäisi kauniisti...

< snip >
Kiitän palautteestasi ja arvostan kritiikkiäsi... Toivoisinkin, että saisin kuulla enemmän mielipiteitä liittyen esittelemiini / arvostelemiini peleihin sekä erityisesti kijroituksiini liittyen. Täytyy myös myöntää, että noita kuvankaappauksia pitäisi ottaa enemmän sillä esim. Ten Desiren Mikon non-spellejen vaikeutta olisi helpompi havainnollistaa kuvalla

Tässä vaiheessa olisi ehkä syytä hieman avata mihin arvosteluni perustuvat.

Mitä pääsarjan peleihin tulee, olen aikalailla pelannut niistä jokaisen läpi sekä Easyllä ja Normalilla ensimmäistä peliä lukuunottamatta (Yotubesta löytyy video osasta näistä suorituksista)... Hardia ja Lunaticia olen tahkonnut taitotasoni puitteessa siihen pisteeseen saakka, että olen joutunut laittamaan hanskat tiskiin, ja jokaisen Extra tason olen päässyt aina päävastukseen saakka. Jotta pystyisin arvostelemaan pelit kokonaisuutena, olen katsonut läpäisemättä jääneistä vaikeusasteistä läpipeluita voidakseni vertailla niitä.

Yritän arvostellessani tarkastella jokaista peliä itsenäisenä kokonaisuutena, mutta koska kysessä on pelisarja niin pakostikin tulee verrattua pelejä sarjan muihin osiin. Mitä itse arvostelun pisteytykseen tulee, kiinnitän huomiota seuraaviin asiohin:
- graafinen ulkoasu
- hahmosuunnittelu (mukaan lukien hahmotaide)
- tasojen välinen vaihtelevuus ja kuinka hyvin ne sopivat yhteen
- musiikkiraita ja sen yhteensopivuus tasojen / pomotaisteluiden kanssa
- vaikeustaso ja niiden väliset erot
- pelimekaniikat ja pelattavuus
- uudellenpelattavuus

Tarinalle en pistä niin suurta painoa arvosteluissani sillä se näyttäisi noudattavan yleisesti kaavaa:
- Tasot 1-3 sankarittaret seikkailevat ilman päämäärää kunnes tapahtuu valaistuminen,
- Tasoissa 4-5 juoni tapahtuu kunnes kulminoituu viimeiseen vastukseeen tasossa 6,
- Lopuksi Extra-taso, joka ei välttämättä liity suoraan päätarinaan mutta aiheutuu siitä
Täytyy tosin myöntää, että ehkä hauskinta peleissä on seurata hahmojen välistä dialogia (kuinka moni muistaa IN:n käännöksen missä Marisa kutsui Reimua nartuksi?).


---

Nämä seikat kun ottaa huomioon, olen vahvasti sitä mieltä, että MOF on ehkä pelisarjan heikoin osa sillä vaikka se tarjoaakin audiovisuaalista loistoa (hahmotaide tosin sakkasi pahasti) niin se tärkein osa eli pelattavuus ja pelimekaniikat eivät olleet kohdallaan... Pommien ja voimatason sitominen yhteen teki pelistä vaikean aivan väärällä tavalla ja asiaa ei auttanut se, että luotikuviot ovat erityisen ahtaita ja vaikeaselkoisia minun kaltaiselle kasuaaliselle pelaajalle... Myönnän, että LotK:kin on turhauttavan vaikea, mutta ainakin pelissä on mekaniikallisesti järkevä syy sille, PointDevice -moodi, joka oli myös tarinallisesti selitetty osaksi peliä.

EoSD on pelillisesti mielestäni huomattavasti parempi peli kuin LotK, mutta jos lisätään mukaan arvosteluun audiovisuaalinen ilme sekä tasojen teemat ja niiden vaihtelevuus niin LotK nousee pisteissä aika lähelle.

---

Pitääpi atkossa hieman muokata tuota arvostelun loppukaneettia, että siitä käy selvemmin ilmi mihin tuo pisteytys perustuu ja lisätä plussat ja miinukset.

Huopatossu

  • Sympaattinen sikasuolijäbä
  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 689
  • #ydinjolo
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #55 : Elokuu 11, 2017, 17:13:54 »
Nämä seikat kun ottaa huomioon, olen vahvasti sitä mieltä, että MOF on ehkä pelisarjan heikoin osa sillä vaikka se tarjoaakin audiovisuaalista loistoa (hahmotaide tosin sakkasi pahasti) niin se tärkein osa eli pelattavuus ja pelimekaniikat eivät olleet kohdallaan... Pommien ja voimatason sitominen yhteen teki pelistä vaikean aivan väärällä tavalla ja asiaa ei auttanut se, että luotikuviot ovat erityisen ahtaita ja vaikeaselkoisia minun kaltaiselle kasuaaliselle pelaajalle... Myönnän, että LotK:kin on turhauttavan vaikea, mutta ainakin pelissä on mekaniikallisesti järkevä syy sille, PointDevice -moodi, joka oli myös tarinallisesti selitetty osaksi peliä.

EoSD on pelillisesti mielestäni huomattavasti parempi peli kuin LotK, mutta jos lisätään mukaan arvosteluun audiovisuaalinen ilme sekä tasojen teemat ja niiden vaihtelevuus niin LotK nousee pisteissä aika lähelle.
Seis. Nyt täytyy puuttua kaikkiin näihin ristiriitoihin mitä näen tässä. Ensinnäkin MoF:a pidetään aivan syystä yhtenä pelisarjan helpoimmista ja aloittelijaystävällisimmistä osista, ottaen huomioon että jopa minä olen sen 1cc:llä päässyt läpi Normalilla, vaikka Kanakon viimeinen spelli vaatikin kovemmanpuoleista hieromista. Pommien ja voiman yhteen sitominen on aivan toimiva systeemi jos niitä pommeja ei koko aikaa käytä, koska peli kuitenkin jakaa sitä voimaa mielestäni aivan riittävästi kiperästä paikasta pois pääsemiseen. Se ei ole vaikea väärällä kuten LoLK, mikä johtaakin seuraavaan aiheeseen.

LoLK:n epäreilu vaikeustaso ja ulkoa opettelun pakottaminen ei ole millään tavalla oikeutettua vaikka miten olisi loputtomat elämät. Huono pelisuunnittelu on aina huonoa pelisuunnittelua vaikka sitä miten yrittäisi pehmentää. Jos mennään sillä "loputtomat elämät ja jokaista tarvitsee"-periaatteella, sen voi toteuttaa paljon paremmin ja reilummin. Peliä ei voi edes verrata EoSD:iin oikeastaan millään tavalla, paitsi kehittyneemmillä grafiikoilla ja suuremmalla määrällä pelattavia hahmoja. Jos todellakin kiinnität niin paljon huomiota pelattavuuteen ja pelisuunnitteluun, LoLK:lla pitäisi olla huomattavan paljon kehnompi arvosana, eikä sen pitäisi todellakaan päästä lähes samalle tasolle kuin PCB, joka on Touhou-peleistä paras, eikä etenkään MoF:n edelle.

Ja arvosanoihin liittyen, jos ihan suoraan sanon, ne vaikuttavat vähän hatusta vedetyiltä, koska yksikään Windows-peli ei mene alle 8:n, lukuunottamatta mielestäni epäoikeutettua MoF:n arvosanaa. En tiedä menetkö kouluarvosana-periaatteella jossa 7 ja alaspäin on "huono" arvosana, mutta kyllä niitä pelejä saa tiukemminkin arvostella. Esimerkkinä Larren antama LoLK:n 5,5, se on yli keskiverron koska peli itsessään ei ole rikki ja se kuitenkin on Touhouta, mutta se kaatuu kaikin puolin huonosti suunniteltuun ja epäreiluun pelikokemukseen. Omasta mielestäni vain yksi Touhou-peli ansaitsee arvosanan 9, ja se on PCB. EoSD, IN ja MoF ovat noin 8:n arvoisia ja loput ovat 7 tai huonompia, ihan näin pelimekaanisen kokemuksen kannalta. Haluaisin antaa SA:lle korkeamman arvosanan koska se on audiovisuaalisesti omia suosikkejani, mutta turhankin korkea vaikeustaso ja täysin laidallaan oleva hahmotasapaino laskevat pisteitä huomattavasti.

Sellainen avautuminen. Jos sait tästä mitään irti, hyvä.

tsalop

  • Puoli-Yōkai
  • *
  • Viestejä: 506
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #56 : Elokuu 11, 2017, 18:24:32 »

Sellainen avautuminen. Jos sait tästä mitään irti, hyvä.

Kyllä sain ja kiitän palautteesta... Myönnän, että tuo arvosanat ovat ehkä liian optimistisia ja pyrin kiinnittämään niihin jatkossa huomiota.

Mutta hei, PCB paras? Objektiivisesti tarkasteltuna IN:ssä suurempi uudelleenpelattavuusarvo ja on audiovisuaaliselta ilmeeltään ylivertaisempi, se on myös aloittelijaystävällisenpi :P Henkilökohtaisesti PCB on silti ehkä suosikkipelini koko sarjasta.
 
Mutta joo mielipiteet on mielipiteitä ja näistä on aina kiva vääntää kättä.

Huopatossu

  • Sympaattinen sikasuolijäbä
  • Yōkai
  • **
  • Viestejä: 689
  • #ydinjolo
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #57 : Elokuu 11, 2017, 21:45:50 »
Kyllä sain ja kiitän palautteesta... Myönnän, että tuo arvosanat ovat ehkä liian optimistisia ja pyrin kiinnittämään niihin jatkossa huomiota.
Sitä arvostan. Jos mennään tosiaan sillä 1-10 -asteikolla, 5 tarkoittaa keskivertoa peliä joka ei ole hyvä mutta ei se nyt rikkinäinenkään pelikokemus ole, ja 6 on jo keskivertoa parempi. 7 taas alkaa olla jo ihan hyvän pelin merkki, ja sitä rataa.

Lainaus
Mutta hei, PCB paras? Objektiivisesti tarkasteltuna IN:ssä suurempi uudelleenpelattavuusarvo ja on audiovisuaaliselta ilmeeltään ylivertaisempi, se on myös aloittelijaystävällisenpi :P Henkilökohtaisesti PCB on silti ehkä suosikkipelini koko sarjasta.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä miksi IN:ää pidetään aloittelijaystävällisenä pelinä. Ei se varsinaisesti huono vaihtoehtokaan ole, koska vaikeustaso on kuitenkin valtosin ihan kohtuullinen eikä siinä ole mitään ylimääräisiä nappeja. Mutta jo pelkästään Marisa pomotaisteluna karsii nyypät pois, puhumattakaan muista ominaisuuksista, kuten että yksi hahmo toimii aivan eri tavalla kuin muut koska molemmat ovat youkaita, pomojen slavet ja grazetuksesta saavat aikabonukset ja Last Wordit. EoSD:ssa, PCB:ssä ja MoF:ssa ei tällaisia ylimääräisiä mekaniikkoja juurikaan ole, joten siinä on aloittelijalle huomattavasti vähemmän opeteltavaa.
 
Lainaus
Mutta joo mielipiteet on mielipiteitä ja näistä on aina kiva vääntää kättä.
Jokaisella on oma suosikkipelinsä, eikä sitä kukaan voi viedä pois. Mutta pointtini on se, että arvostelu ei ole mielipide, se on objektiivinen arvio pelin ominaisuuksista, ja omaan silmääni kyllä särähti aivan erityisesti tuo LoLK:n arvostelu, josta olen aika lailla samaa mieltä Larren kanssa. Muita arvosteluja lukiessani sitten vähän muutakin, josta sitten avauduin.

Jos et tosiaan kaikkea tätä negatiivisuutta ota pahalla, niin oikein hyvä. Olen kuitenkin itse vakaasti sitä mieltä, että kaikki paitsi negatiivinen arvostelu on turhaa, koska vain se auttaa kehittymään.

Larre

  • Vieras
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #58 : Elokuu 11, 2017, 22:41:18 »
Nonni... Työni täällä on tehty, sillä tuollaiseen sanalliseen nerokkuuteen ei vähäiset kirjailijan lahjat taivu.

Nautin suuresti tästä arvostelusta ja mielelläni lukisin niitä lisääkin.

Mukava kuulla että kelpasi, jos kysyntää riittää niin voin toki rustailla näitä lisää. Muista peleistä kokemusta löytyy muutenkin hieman enemmän kuin LoLKista, peleistä 6-14 olen kaikista läpäissyt Normalin, Hardin sekä Extra staget. Kiitokset muuten Huopikselle ja Sienelle kun vähän oikolukivat arvosteluani.

Lainaus
Toivoisinkin, että saisin kuulla enemmän mielipiteitä liittyen esittelemiini / arvostelemiini peleihin sekä erityisesti kijroituksiini liittyen.
Laitanpa tähän nyt lyhyesti omia mielipiteitäni näistä peleistä:

EoSD - Grafiikkamodilla höystettynä tämä peli ansaitsee saada oman arvosanansa. Mukavan yksinkertainen, mahdollisesti oma suosikkipelini.

PCB - Viilaa EoSD:n mekaniikkoja parempaan suuntaan. Myös minun mielestäni tämä ansaitsee parhaan Touhou-pelin tittelin. Vaikeustaso, gameplay, hahmot, musiikki... mistään edellämainituista en löydä moitittavaa.

Lainaus
Mutta hei, PCB paras? Objektiivisesti tarkasteltuna IN:ssä suurempi uudelleenpelattavuusarvo ja on audiovisuaaliselta ilmeeltään ylivertaisempi, se on myös aloittelijaystävällisenpi :P Henkilökohtaisesti PCB on silti ehkä suosikkipelini koko sarjasta.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä miksi IN:ää pidetään aloittelijaystävällisenä pelinä. Ei se varsinaisesti huono vaihtoehtokaan ole, koska vaikeustaso on kuitenkin valtosin ihan kohtuullinen eikä siinä ole mitään ylimääräisiä nappeja. Mutta jo pelkästään Marisa pomotaisteluna karsii nyypät pois, puhumattakaan muista ominaisuuksista, kuten että yksi hahmo toimii aivan eri tavalla kuin muut koska molemmat ovat youkaita, pomojen slavet ja grazetuksesta saavat aikabonukset ja Last Wordit. EoSD:ssa, PCB:ssä ja MoF:ssa ei tällaisia ylimääräisiä mekaniikkoja juurikaan ole, joten siinä on aloittelijalle huomattavasti vähemmän opeteltavaa.

Aika samaa mieltä Imperishable Nightista Huopiksen kanssa. Pitkä Deathbomb-ikkuna kuulostaa paperilla hyvältä, mutta 2 pommia per deathbomb kuluttaa resurssit nopeasti loppuun. Ja sitten tulee Marisa ja jo pelkillä non-spelleillään luuttuaa nyypillä lattiaa, varsinkin jos nämä eivät ymmärrä että Marisan ympärillä pyörivät slavet (? joskus muistan kuulleeni näistä tätä termiä käytettävän, tarkoitan siis niitä vihollisen optioita) voi ampua ihmishahmolla paskaksi ja täten vähentää luotien määrää merkittävästi. Sama mekaniikka ilmenee hieman lievempänä muutamassa muussakin kohdassa. Lisäksi peli ei mielestäni yllä musiikin ja hahmojen suhteen PCB:n tasolle. Uudelleenpeluuarvo yksittäisiä hahmoja käyttäen on vähän niin ja näin, peli kun on tarkoitettu pelattavaksi human-youkai pareilla. Mutta onnistuuhan se jos on kovempaa haastetta etsimässä.
E: Lisättäköön vielä ettei itseeni pelin "synkkä" yöteema oikein iske, sama juttu SA:n rööriajelun kanssa.

PoFV - Hankala verrata muihin peleihin, koska niin erilainen. Botit tuppaavat välillä pelaamaan likaista ja kieroa peliä, mutta toimivatkin lähinnä harjoitusvastustajina. Tätä pitäisi joskus päästä mättämään porukalla.

MoF - Peli ei ole mielestäni viimeistelemätön, vaan ZUN teki siitä täysin tarkoituksella yksinkertaisen. Uusi pommisysteemi tekee stage-osuuksista huomattavan paljon aiempaa helpompia, mutta pomoissa se on hieman kaksiteräinen miekka. Itse arvostan pelin yksinkertaisuutta sekä erityisesti audiovisuaalista puolta. Gensokyo on kaunis paikka ja pelin soundtrack on kokonaisuutena ZUNin onnistunein. Omissa kirjoissani MoF kiilaa sijalle kolme, heti IN:n edelle. Julkisessa arvostelussa pitäisin sitä kuitenkin neljänneksi parhaana pelinä.

SA - Aluksi en osannut arvostaa pelin hieman kovempaa vaikeustasoa, mutta nykyisin se uppoaa minuun todella hyvin. Mikä minuun tässä pelissä ei uppoa on poikkeuksellisen huono hahmotasapaino (päin seiniä, seiniä päin!), sekä MoF:n jälkeen synkät ympäristöt ja jonkin verran heikompi musiikkiraita.

UFO - Se toiseksi huonoin peli. Ufot ovat paska gimmick, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Normalilla punaisia ufoja saalistamalla saa neljännessä kentässä tehdä taktisia itsemurhia lisäelämien tullessa täyteen. Hard taas tiivistyy tehokkaasti tähän sarjakuvaan. Soundtrack sisältää muutamia todella outoja ratkaisuja verrattuna aiempiin osiin, siitä olenkin jo tainnut joskus mainita miten Shou Toramarun teemamusiikki ja ulkonäkö ärsyttävät minua aivan luvattoman paljon.

TD - En tykkää erityisemmin trancesta gimmickinä, sentään ufoja parempi. Sopivien trancepaikkojen opettelu resurssien keräämiseksi on jälleen omiaan mutkistamaan asioita ja viemään huomiota pois olennaisesta eli luotien väistelystä. Tämä on myös varmaan ainut peli jossa onnistun kuolemaan siihen että viholliset spawnaavat alleni (ulkoaopettelulla tästäkin selvittäisiin mutta silti).

DDC - Tässä olen tsalopin kanssa aika samoilla linjoilla, ei löydy mitään suurempaa pahaa sanottavaa.

Ja LoLKista ehdinkin jo tarinoimaan pidemmälti.

Sen voisin vielä mainita että pelien grafiikoilla ei ole itselleni niin suurta painoarvoa, kaikki pelit ovat kuitenkin graafisesti suht samanlaisia ja selkeitä pelata.

Lainaus
Tarinalle en pistä niin suurta painoa arvosteluissani sillä se näyttäisi noudattavan yleisesti kaavaa:
- Tasot 1-3 sankarittaret seikkailevat ilman päämäärää kunnes tapahtuu valaistuminen,
- Tasoissa 4-5 juoni tapahtuu kunnes kulminoituu viimeiseen vastukseeen tasossa 6,
- Lopuksi Extra-taso, joka ei välttämättä liity suoraan päätarinaan mutta aiheutuu siitä
Täytyy tosin myöntää, että ehkä hauskinta peleissä on seurata hahmojen välistä dialogia (kuinka moni muistaa IN:n käännöksen missä Marisa kutsui Reimua nartuksi?).
Näinhän se menee, itseltäni löytyy IN:stä juurikin tuo mainitsemasi käännös  8)

Loppuun vielä risujen sijasta vähän ruusuja, tsalopin peliesittelyjä on ollut mukava lukea. Niiden kautta on tullut vastaan monta mielenkiintoista peliä, joita pitäisi ehtiä kokeilemaan.

tsalop

  • Puoli-Yōkai
  • *
  • Viestejä: 506
    • Profiili
Vs: Tsalopin päivitykset Touhou-blogiin
« Vastaus #59 : Elokuu 11, 2017, 23:38:29 »

Henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä miksi IN:ää pidetään aloittelijaystävällisenä pelinä. Ei se varsinaisesti huono vaihtoehtokaan ole, koska vaikeustaso on kuitenkin valtosin ihan kohtuullinen eikä siinä ole mitään ylimääräisiä nappeja. Mutta jo pelkästään Marisa pomotaisteluna karsii nyypät pois, puhumattakaan muista ominaisuuksista, kuten että yksi hahmo toimii aivan eri tavalla kuin muut koska molemmat ovat youkaita, pomojen slavet ja grazetuksesta saavat aikabonukset ja Last Wordit. EoSD:ssa, PCB:ssä ja MoF:ssa ei tällaisia ylimääräisiä mekaniikkoja juurikaan ole, joten siinä on aloittelijalle huomattavasti vähemmän opeteltavaa.

En ole varma muista mutta henkilökohtaisesti pidän IN aloittelijaystävällisempänä pelinä koska se tarjoaa harjoittelutilan tasoille ja loitsuille sekä enemmän pelattavia hahmoja, joten omaan pelityyliin sopivan hahmon löytäminen helpompaa; lisäksi pelissä on Yuyuko, joka täysillä voimilla pystyy helposti raivaamaan tiensä lopputasojen läpi.

Jos puolestaan keskitytään aloittelijan kannalta siihen tärkeimpään eli pääpelitilaan niin IN on aloittelijaystävällisempi koska Eirin ja Kaguya viimeisinä vastuksina ovat mielestäni paljon helpompia kuin pelisarjan muiden osien loppubossit; IN on myös helpompi kuin
- EoSD, koska pelaajalla on hitbox ja pelin voittamiseksi ei tarvitse pelata normaalilla tai vaikeammalla vaikeusasteella. Point of Collectionin hyödyntämiseen ei vaadita täysiä voimia. IN:ssä ei ole Voilen kaltaista kenttää, missä voi joutua yhtä helposti luotimuurin keskellä umpikujaan jopa alemmilla vaikeusasteilla. Sakuyan erikoistemput ovat huomattavasti vaikeampia kuin Reisenin vastaavat.
- PCB, koska jälleen PoC:n käyttäminen. Vastuksien luotikuviot ovat mielestäni yleisesti vaikeampia kuin IN:ssä (esim. IN:ssä pääsen suurimman osan taikakorteista normaalilla Reiseniin asti ilman fokusia kun taas PCB:ssä jo Chenissä minun pitää fokusoida väistääkseni). Prismrivierin triplabossi ei ole aiheuttamassa päänvaivaa ja jälleen kerran Reisenin metkut ovat kollegaansa Youmuun verrattuna harmittomia.
- MoF, koska pommittamisesta ei rangaista ja pelaajalla on vähemmän tarvetta mikroväistöihin.
- SA, koska elämiä ja pommeja saa IN:ssä helpommin (tosin täytyy myöntää, että SA on antelias niiden sirpaleiden kanssa, jos pelaa hyvin). Vastuksien joukkoon on eksynyt vähemmän temppubosseja kuin SA:ssa ja jälleen kerran yleisesti ottaen IN:n vastuksien luotikuviot tuntuvat helpommilta
- UFO, koska tasot eivät ole niin täynnä viholllisia, jotka kuollessan räjähtävät. Esineiden muodostamat seinät eivät naamio luoteja ja pelaajan ei tarvitse ottaa niin suuria riskejä ellei tavoitteena ole saada maksimipisteitä. UFO:ssa on vaikeampi saada elämiä ja pommeja johtuen ufo-mekaniikasta. Kiemurtelevia lasereita on IN:ssä vähemmän.
- TD, koska luotikuviot erottuvat selkeästi taustoissa (ks. Mikon non-spellit) ja Yoshika ei ole estämästä voittokulkua time-outilla. Vihollisten nopea tuhoaminen ei ole edellys lisäelämille ja pommeille.
- DDC, koska Seijan kaltaista bossia ei ole pelissä ja pelaajan ei tarvitse ryntäillä PoC:n saadakseen elämiä.
- LoLK, koska tarviiko tätä edes mainita? Huomattavasti helpommat vastukset sekä pelaajalla ei tarvetta opetella tasoja ja luotikuvioita ulkoa pärjätäkseen

Jokaisella on oma suosikkipelinsä, eikä sitä kukaan voi viedä pois. Mutta pointtini on se, että arvostelu ei ole mielipide, se on objektiivinen arvio pelin ominaisuuksista, ja omaan silmääni kyllä särähti aivan erityisesti tuo LoLK:n arvostelu, josta olen aika lailla samaa mieltä Larren kanssa. Muita arvosteluja lukiessani sitten vähän muutakin, josta sitten avauduin.

Jos et tosiaan kaikkea tätä negatiivisuutta ota pahalla, niin oikein hyvä. Olen kuitenkin itse vakaasti sitä mieltä, että kaikki paitsi negatiivinen arvostelu on turhaa, koska vain se auttaa kehittymään.

En ota pahalla sillä negatiivinenkin palaute auttaa mielestäni kehittymään... En ole niin paljon arvosteluja elämäni aikana kirjoittanut, joten kestänee vielä tovi ennen kun löydän sopivan balanssin.