Paranteluehdotuksia saatan esittää, jahka olen nähnyt näitä vähintään kolme erilaista...
Mielestäni ensimmäinen pätkä on tähänastisista ylivoimaisesti paras. Sen tärkeimmät vahvuudet ovat ilmeissä ja eleissä: Yōmu 12 sekunnin kohdalla, Yuyuko 19 sekunnin kohdalla ja Yōmu 22 sekunnin kohdalla ovat erityisen onnistuneita. Eniten heikkouksia on konepuheen toteutuksessa, mutta sen ei kai tämän lajityypin videoissa kuulukaan olla varsinaisesti uraauurtavaa syntetisaattoritaidetta. Pidän taustamusiikkivalinnasta.
Ensimmäiseen verrattuna toinen teos on aika heikko. Hahmoista jää epämääräisen tönkkö tunne, jota tausta (jonkin halvan virtuaalimaailman uimaranta?) korostaa. Kyseessä ei olekaan ensimmäisen videon tapaan näytelty sketsi vaan lähes pelkkä nauhoitettu vitsi. Sen vuoksi konepuheen luonnoton kulku (»...niin silloinse onkinsetä?») haittaa enemmän kuin se ehkä haittaisi yhdistettynä elävämpään näyttelemiseen. Videon hauskin yksityiskohta on Ayan ääni.
Kolmas video on sekin nauhoitettu vitsi, mutta esitystapa perustuu toista enemmän hahmojen ruumiinkieleen. Siksi tämä toimii toista paremmin (ja ehkä myös siksi, että tällä kertaa tähdellinen filosofinen kysymys jää mietityttämään). Tausta on aika hyvä. Hataten kasvoilla voisi mielestäni käväistä jokin pieni pirullisuuden häivähdys viiden sekunnin tienoilla, kun hän toteaa löytäneensä pahaa aavistamattoman kohteen. Sormen vieminen suun eteen toimii yllättävän hyvin. Ayan lähdön kohdalla kannattaisi hakea kävelyyn hiukan luontevuutta, kasvonilme taas voisi ottaa vahvemmin kantaa (mikä Yōmulta sujui ensimmäisessä videossa mainiosti).
Tämmöisiä ajatuksia heräsi. Korostan, että itse en tee animaatioita, joten juurikaan tarkemmin en pysty selittämään, mitä haen. En myöskään osaa kuvitella, kuinka kauan aikaa noitten väsäämiseen kuluu.
Jään odottelemaan seuraavaa teosta. Lisää Setzin kultakauden sarjakuvia, kenties? Hyvin mielenkiintoista olisi myös nähdä Tasoittajan versioita, lyhyitäkin, elokuvien kohtauksista (vrt.
Eyujin »
Yama with a shotgun» tai
Harpoonnetin »
Fear and loathing in Gensōkyō»).