* Nimi: Alice's Glorious Homestead Defense
* Kirjoittaja: X to the Zoltan
* Paritus: Marisa x Alice
* Juonitiivistelmä: Mökkiinsä eristäytynyt Alice saa yllätysvieraakseen Reimun, joka epäilee uuden Tapauksen olevan tuloillaan. Reimu pättääkin ennakoida, olettaa Alicen tarvivan ystävän ja usuttaa erään tietyn kleptomaaninoidan tämän vieraisille. Seuraa ystävyyttä.
* Suosittelijan kommentit: Kirjoitettu hyvin Alicen näkökulmasta. Hahmot ovat myös täällä omia itsejään (voiko näin edes sanoa? näyttää ainakin kirjoitettuna todella tyhmältä), pidin erityisesti siitä, kuinka Koakuma ja Alice oli kirjoitettu :3
Olen lukenut tätä tarinaa pätkittäin päivinä, joina minulla on ollut väsymyksen takia keskittymisvaikeuksia. Tänään lopetin lukemalla neljännen luvun kokonaan. Kiitoksia suosituksesta!
Tarina tuntuu rakenteellisesti oudolta. Otan sen enemmänkin suosittuja Gensōkyō-kliseitä omaperäisesti värittävänä sillisalaattina ja neljän toisiinsa vahvasti liittyvän one-shotin sarjana kuin klassisena novellina. Monet ainekset ovat mukana, koska ne on haluttu mukaan, eivätkä siksi, että ne olisivat juonen kannalta olennaisia. Tämä ei tokikaan pahasti häiritse minua, koska haen fanifiktiosta ensisijaisesti satumaailman eloisaa kuvausta ja vain toissijaisesti hyviä juonia.
En jaksa tänään kirjoittaa tutkielmaa kaikista »Homestead Defensen» hyvistä ja hienoista puolista, vaan luettelen parhaat: Alicen mielen ja nukkien välinen vuorovaikutus. Voile. Hyytävä unijakso, joka olisi saanut olla pitempi. Ottaen huomioon eräitten aiempien kohtauksien venyttämisen sen olisi
pitänyt olla pitempi. Yukarin läsnäoloon liittyvä luonnonvastainen tunnelma, jota en ole nähnyt
kenenkään kuvittajan vievän samanlaisiin hienostuneisiin äärimmäisyyksiin.
Arvostan sitä, että neljännen luvun sisältö ei ollutkaan ennustettavissa toisen luvun perusteella, niin kuin olin pelännyt. Kiinnitin myös huomiota siihen, että kirjoittaja jätti kutkuttavia juonikuvioita täysin avoimiksi, vaikkei ollut ehkä edes aikonut palata Tōhōn pariin.
Minä en mitenkään erityisesti nauttinut X to the Z:n Koakuma-tulkinnasta, vaikka se olikin tyylikäs. Taidan kyllä tietää erään, joka pitäisi siitä paljon.
Marisan kodin kuvaus sisälsi aivan varmasti viittauksia PC-98-peleihin, mutta voin vain arvailla, kuinka paljon.
Hahmot ovat myös täällä omia itsejään (voiko näin edes sanoa? näyttää ainakin kirjoitettuna todella tyhmältä), - -[.]
Nykysuomen sanakirja väittää, että sanan
itse yksikköä käytetään myös monikollisessa merkityksessä (niin kuin osaa muodoista aivan varmasti käytetäänkin); lisäksi kaunokirjallisuudessa esiintyy sellaisia murteellisiksi katsottavia monikkomuotoja kuin
itsiään (ei *
itsejään). Oma kielikorvani vierastaa kohtalaisesti ilmausta
he ovat omia itsiään mutta vielä enemmän suoraviivaista yksikön käyttöä
he ovat omia itseään. Kiertäisin ongelman kirjoittamalla
jokainen hahmo on oma itsensä.