Esittelyssä: Double Focus


Touhou Double Focus: Aya and Momiji Bullet Coverage Travelogue on Aquastylen alunperin vuonna 2014 PC:lle julkaisema metroidvania, missä Aya ja Momiji yrittävät karata Gensokyon niellaisseesta kirjamaailmasta. Pelistä on julkaistu myös osittain lokalisoitu versio PS4:selle…

Käytännössä pelaaja johdattaa Ayan ja Momijin läpi neljän lyhyehkön maailman (nimetty kuvaavasti linnaksi, aavikoksi, satumaaksi ja vesimaailmaksi), missä he auttavat muita kirjan vangiksi jääneitä henkilöitä sekä oikovat muutaman väärinkäsityksen ennen lopullista välienselvittelyä Kuningas Kirjan kanssa.

Varoituksen sanana tosin täytyy sanoa, että peli on todella vaikea: Tämä johtunee siitä, että se on myös äärimmäisen lyhyt joten kokenut pelaaja pystyy vetämään sen läpi tunnissa parissa jos jättää sivutehtävät tekemättä (niistä saa Ayalle ja Momille lisäkykyjä joita ei oikeastaan tarvita pelin lyömiseksi – myös pelin voimakkaimman aseen, Ayan kameran, saa käytännössä pelin ensimmäisistä huoneista). Vaikeuden lisäksi pelin lyhyyttä on kompensoitu myös erillisellä aika-ajo -moodilla sekä lähes masokistisilla haasteilla kuten pelin läpäiseminen tallentamatta / parannusesineitä käyttämättä vaikeimmilla vaikeusasteilla.

Double Focus viljelee runsaasti kieroa huumoria ja hämäriä viittauksia kuten kuvassa näkyvä Noai Nioshin Remilia…

Vaikka Double Focus onkin lyhyt ja vaikea, kannattaa sitä silti kokeilla ainakin kahdesta syystä:
Ensinnäkin peli on erittäin kaunis katsella ja viholliset ovat erittäin ilmekkeitä ja toiseksi ainakin henkilökohtaisesti Double Focusin huumori ja viittaukset iskivät.

Mielestäni ehkä hauskin sivutehtävä Kisumen ämpärijahdin lisäksi on Ayan valokuva-albumin täydentäminen… Kun pelaaja onnistuu paikantamaan Ayan kameran, kannattaa alkaa napsia kuvia kaikesta mahdollisesta sillä albumiin ilmestyy kuvan lisäksi pieni muotoinen tarina aiheesta: esimerkiksi eräs näistä tarinoista kertoi Punahilkasta, jolla olikin aseenkantolupa.

Toisin sanoen, jos etsii lyhyttä viihdyttävää tasoloikkaa ajanvietteeksi, niin Double Focus on oiva peli juurikin siihen tarkoitukseen… Vaikka vaikeusaste saattaakin aluksi yllättää niin siihen kyllä tottuu.

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Touhou Jaseishou ~ The Last Comer


Touhou Jaseishou ~ The Last Comer on idon, Yuuyun ja Hatsuken vuonna 2012 julkaisema Danmakufu shmuppi, mikä käsittelee poikkeuksellisesti kristillisiä teemoja… Käytännössä Last Comerissa Reimu, Marisa ja Sakuya selvittelevät taivaalta tippuneesta tähdestä aiheutuneita ongelmia.

Danmakufu peliksi Last Comer on taidolla tehty ja ulkoasultaan sekä musiikiltaan lähellä Ten Desireä.

Peli on myös graafisesti kaunis katsella ja varsinkin hahmotaide on upeaa:

Mikä tekee Last Comerista mielenkiintoisen on runsaslukuinen joukko pikkuvihollisia sekä pelissä esitelty tähtibonus: Pelaajalla on tähtipalkki, jota voi kasvattaa keräämällä ruudulle ilmestyviä tähtiä, kun palkki on täynnä niin lyhyen ajan kaikki tavalliset luodit kumoutuvat ja muuttuvat pisteiksi. Luotikuviotkin ovat hyvin suunniteltu hahmojen teemaan sopiviksi ja tarjoavat mukavasti haastetta jopa helpommilla vaikeusasteilla.

Kaiken kaikkiaan Last Comer on mielestäni hyvä fanipeli, jota kannattaa kokeilla jos ei muuta niin musiikin ja hahmojen takia. Toisaalta tarinakin on mielestäni mielenkiintoinen ja viimein vastus aika yllättävä valinta.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Pelit | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Tsalop arvostelee: Concealed the Conclusion


Touhou Mutsuigeki ~ Concealed the Conclusion on Danmaq kehittämä shmup, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2007 Danmakufu-alustalla ja uudelleen vuonna 2011 XNA:lle siirrettynä. Käytännössä peli pohjautuu ajatukseen sittä kuinka syvä Gensokyon ja Hakurein pyhättöneitojen välinen yhteys voisi olla.

Tarina:
Eräänä päivänä vieraillessaan Hakurein temppelillä, Marisa huomaa temppelin vaikuttavan hylätyltä ja Reimun kadonneen jonnekin: Marisa päättää lähteä etsimään ystäväänsä.

Yleistä:
Concealed the conclusionissa on vain yksi pelattava hahmo, Marisa Kirisame, mutta pelaaja voi valita neljästä erilaisesta ammustyypistä, mikä vaikuttaa myös suoraan tarinan alkupuoliskoon… Riippuen ammustyypistä, Marisa matkustaa joko Purppurapaholaisen kartanoon, Eienteihin, Muenzukaan tai Makaihin ennen kuin totuus Reimun katoamisesta paljastuu. Vaikka tarinan alku onkin sidottu ammustyyppiin niin voittamalla kyseisen osan tarinasta ilman jatkoja mahdollistaa ammustyypin vallinnan seuraavalla pelikerralla.

Riippumatta tarinasta tasojen määrä on vakio, kuusi kappaletta, ja niiden lisäksi tarjolla on myös Extra ja Phantasm… Concealed the Conclusion sisältää myös stage ja spell practicen sekä Imperishable Night tyyliset Last Wordit, joiden avaamiseksi tarvitsee saavuttaa erilaisia asioita (kuten pelata peliä 24 tuntia).

Mekaniikallisesti peli on lähellä virallisia Touhou pelejä, mutta tekijät ovat lisänneet mukaan Hakurei-esineet.

Käytännössä Hakurei-esineet vaikuttavat siihen kuinka paljon bonuspisteitä taikakorteista voi saada, pääseekö pelaaja yrittämään Last Spell -taikoja sekä kaikkein tärkeimpänä, kuinka paljon aikaa pelaajalla on voittaa viimeinen vastus (jos aika loppuu kesken, tuloksena on automaattinen huono loppu). Kyseisiä esineitä saa grazettamalla luoteja, selvittämällä taikakortteja tai tuhoamalla luoteja Hakurein voimalla (tosin Hakurein voiman käyttäminen voi myös kuluttaa esinevarastosi).


Pelissä on kolme lopetusta:
Huonon lopetuksen saa käyttämällä jatkoja tai kuten mainittu, jos ei voita viimeistä vastusta ajoissa… Concealed the Conclusionin kaksi hyvää lopetusta puolestaan riippuu läpäistyjen tarinoiden määrästä (kun kaikkien ammustyyppien tarinat on voitettu niin sen jälkeen ansaittu hyvä lopetus arvotaan).

Lisäksi Concealed the Conclusionissa on ehkä eniten hahmoja kuin missää muussa Touhou shmupissa: 32!

Kannattiko pelata:
Eräällä tavalla olen hieman puolueellinen kirjoittamaan tätä arvostelua, sillä Concealed the Conclusionilla on ollut suuri vaikutus suunnittelemiini shmuppeihin sekä luomaani grafiikkaan… Yritän silti parhaani ollakseni mahdollisimmman objektiivinen.

Concealed the Conclusionin musiikkiraita on sekoitus remixejä sekä PC-98, että Windows ajan Touhou peleistä; mukaan on eksynyt myös Seihousta lainattuja kappaleita. Kaiken kaikkiaan remixit ovat hyvin tehtyjä ja varsinkin viimeisen vastustajan kappale onnistuu sisällyttämään kaiken sen tunteen mitä kyseiseen taisteluun sisältyy – joukoon tosin on eksynyt muutama kappale (esim. Luna Dial), mikä ei henkilökohtaisesti heti iskenyt.

Graafisesti peli on myös hyvin toteutettu: spritejen animaation on sulavaa ja hahmotaide on ilmeikästä… Tosin käyttöliittymää kun katselee, niin alkuperäisversiosta käy selvästi ilmi, että kyseessä on Danmakufu skripti; muutenkin Conceled the Conclusionissa on panostettu enemmän pelin ulkoasuun kuin tapaan esittää pelillisesti tärkeitä asioita.

XNA-versiossa tähän on puututtu, käyttöliittymä on paljon miellyttävämpi katsella ja pelaajan kannalta merkitsevät asiat on tuotu selvästi esille:

Valitettavasti XNA-versiossa, tai ainakin sen demossa, FPS näytetään ruudun yläkulmassa korkeilla kirjaimilla eikä sitä voi piilottaa. Henkilökohtaisesti tämä häiritsi minua hieman.


Mutta mielestäni pelin paras piirre on sen juoni…
Concealed the conclusion keskiössä on synkkä faniteoria siitä, mitä Hakurein pyhättöneidot merkitsevät Gensokyolle, ja sen pohjalta Danmaq on onnistunut luomaan pelin, jossa on koskettava tarina sekä vahva päätös. Tavallaan Extraa ja Phantasmia ei olisi tästä syystä tarvittu, mutta toisaalta ne antavat pelaajalle tunteen siitä, että Marisan teoilla oli sittenkin merkitystä.


Kaiken Kaikkiaan Concealed the Conclusion on loistava shmup, joka kannattaa kokeilla pelkistään jo tarinansa vuoksi.
Pelin luotikuviot ovat värikkäitä, monipuolisia (tästä lienee kiitos laajalle henkilökaartille) ja tarpeeksi haastavia… Pelattavaakin riittää, sillä kuten mainittu Concealed the Conclusionissa on Extran lisäksi tarjolla Phantasm ja avattavat Last Wordit. Ehkä ainoa isompi puute, jonka pelistä löysin oli hitbox…

Lopullinen arvosana: 9.0

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Touhou Kaikeidou ~ Marine Benefit

Marine Benefit on Primary-Color Spacen (entinen NekoFla) vuosina 2012-2013 kehittämä shmup, missä Reimu, Marisa ja Sanae selvittelevät miksi jäätynyt järvi on yht’äkkiä muuttunut mereksi. Eräällä tavalla peli pohjautuu ennustuksiin siitä, mitä Ten Desires olisi voinut olla…

Hahmotaiteeltaan ja musiikeiltaan Marine Benefit matkii onnistuneesti Zunin virallisia pelejä:

Mikä tekee pelistä mielenkiintoisen, että tavallisten esineiden lisäksi kerättävänä on ”happea” ja ”vetyä”, millä voi ansaita lisäelämiä ja -pommeja sekä laskea PoC:n sijaintia ruudulla (tätä en muuten ole muissa peleissä nähnyt); muuten mekaniikallisesti Marine Benefit on lähellä Zunin pelejä. Pelissä on myös erillinen harjoitustila sekä Imperishable Nightin Last wordejä muistuttava ”Omniverse” -moodi (pelaajan pitää suorittaa kaikilla hahmoilla extra avatakseen sen).

Mutta varsinainen syy miksi suosittelen kokeilemaan Marine Benefittiä, on sen taikakortit.

Jopa helpommilla vaikeusasteilla korteissa on haastavuutta ja pelin edetessä mukaan tulee mielenkiintoisia koukkuja, jotka saavat hyökkäyksiin lisää syvyyttä.

Jos graafinen ulkoasu ei ole kaikki kaikessa vaan tärkeintä on pelattavuus, Touhou Kaikeidou ~ Marine Benefit on kokeilemisen arvoinen.

Tallennettu kategorioihin doojin, Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Tsalop arvostelee: Koumajou densetsu II – Strangers requiem


Koumajou densetsu II on Frontier Ajan vuonna 2010 julkaisema Castlevania tyylinen tasoloikka, jossa Sakuya Izayoi metsästää kadonnutta emäntäänsä.

Tarina:
Askareiltaan palattuaan Sakuya huomaa jotakin outoa: emäntä on salaperäisesti kadonnut ja kartano näyttää muutenkin tyhjältä. Juteltuaan paikalle ilmestyneen Yukari Yakumon kanssa, Sakuya lähtee etsintäretkelle, joka johtaa hänet aina Hakugyokuroun syvyyksiin.

Yleistä:
Koumajou densetsu II ei ole vain Castlevania tyylinen tasoloikka, vaan se on ottanut kyseisestä pelisarjasta runsaasti vaikutteita… Tämä näkyy niin tasosuunnittelussa, vihollisissa kuten myös pelin yleisessä ilmapiirissäkin.

Vihollisissa on jotakin tuttua

Peli koostuu kahdeksasta (plus phantasm) tasosta, jotka käytännössä kuvastavat Sakuyan etsintäretkeä läpi uudelleen rakennetun Purppurapaholaisen kartanon (alkuperäinen tuhoutui Koumajou Densetsu I:ssä). Jokainen taso on edellistä vaikeampi mutta kohoavan vaikeusasteen vastapainoksi miltei jokaisen tason jälkeen Sakuyan seuraan liittyy uusia apureita (kuten Meiling, Alice ja Patchouli) auttamaan selviytymisessä.

Tasoista vielä sen verran, että pari ensimmäistä taso on aika lineaarisia mutta mitä syvemmälle kartanoon pääsee, sitä monimutkaisemmiksi tasot muuttuvat.

Tasojen välissä näytettävästä kartasta on helppo päätellä kuinka kaikki päättyy…

Hahmosuunnittelusta vastaa edellisen pelin tapaa Banpai Akira, jonka hahmotaide on helppo tunnistaa… Mielenkiintoista kyllä, vaikka miltei kaikki hahmot ovat EoSD:stä ja PCB:sta niin mukaan on myös eksynyt Komachi. Tosin pelillisesti Komachi on vain pienessä sivurooliisa.

Pelillisesti Koumajou Densetsu II on yksinkertainen mutta vaikea tasoloikka, joka on toteutettu Castlevania pelien hengessä…

Päämekaniikkana on tasojen alussa valittavat esineet / apurit, joiden avulla Sakuya saa käyttöönsä erilaisia erikoishyökkäyksiä: erikoishyökkäykset puolestavat kuluttavat sieluenergiaa, jota saa tappamalla erilaisia vihollisia tai rikkomalla esineitä.

Sielujen lisäksi Sakuyalla on automaattisesti täyttyvä MP-mittari, joka kuluu erilaisien toimintojen, kuten lentämisen, yhteydessä… Jos MP loppuuu, Sakuya ei voi käyttää kyseistä toimintoa kunnes mittari on tarpeeksi täynnä.


Erikoisinta Koumajou densetsu II:ssa on se, että peli on täysin ääninäytelty ja siihen on olemassa virallinen englannin- ja ranskankielen käännös; tämän lisäksi peliin on mahdollista tehdä omat käännökset!

Kannattiko pelata:
Koumajou Densetsu on erittäin ammattimaisesti tehty tasoloikka, joka tarjoaa sekä Touhou, että Castlevania faneille viihdyttävän pelikokemuksen… Valitettavasti peli on vaikea, joten jos hakee kasuaalimpaa tasoloikkaa, niin tämä peli ei ole siihen sopiva.

Ulkoasultaan peli on hyvin tehty ja niin uskollinen vanhemmille Castlevanioille, että se on helppo sekoittaa virallisiin peleihin… Tästä huolimatta Koumajou Densetsu sisältää tarpeeksi viittauksia Touhou pelisarjaan, että sen pystyy tunnistamaan Touhou fanipeliksi. Täytyy viellä erikseen mainita, että olen yllättynyt kuinka paljon spriteanimaatioon on panostettu.

Pelissä esiintyville hahmoille kehitetyt vaihtoehtoiset asut ovat myös mieleenpainuvia ja jos ollaan rehellisiä, niin juurikin se asia joka henkilökohtaisesti jäi päällimmäiseksi mieleen. Banpai Akiran taide tosin on niitä asioita, joka voi jakaa mielipiteitä… Toisaalta se muistuttaa paljon Ayami Kojiman taidetta, eli sopii hyvin Castlevania teemaiseen peliin, mutta räiskyvä värien käyttö sekä vahvat viivat eivät välttämättä miellytä kaikkia.

Liituraita pukee Sakuyaa

Kuten mainittu peli on täysin ääninäytelty ja tämä ei koske vain tarinallista dialogia vaan myös hahmojen satunnaisia huudahduksia… Yllättävää kyllä kyseiset ääninäyttelijät ovat jopa aika nimekkäitä. Mitä itse ääninäyttelyn tulee, niin täytyy myöntää sen käyneen yksiin hahmojen ulkoasun kanssa (eri asia on vastasiko se henkilökohtaista mielikuvaani hahmojen luonteesta).

Musiikkiraitakin on upeasti toteutettu ja on omiaan luomaan Koumajou Densetsu II:een omanlaisensa tunnelman… Hieman tosin hämmästytti, että vaikka kuuntelin pelin kappaleet useaan otteeseen läpi en keksinyt mihin ne pohjautuivat sillä yleensä fanipeleissä on selkeästi versioitu tunnettuja kappaleita. Toisaalta jos kappaleet ovat oikeasti kaikki originaaleja, niin kyseessä on aika positiivinen yllätys: Se vain kertoo, että pelintekijät ovat nähneet rutkasti vaivaa myös äänimaailmaa suunnitellessa.


Kaiken kaikkiaan Koumajou Densetsu II: Strangers requiem on loistava Castlevania teemainen Touhou fanipeli, mitä kannattaa kokeilla vaikkei kumpaakaan pelisarjaa tuntisi… Peliin pääsee helposti sisälle ja pomotaisteluissa pärjääminen luo aitoa onnistumisen tunnetta. Ainoa varsinainen ongelma pelissä on sen vaikeusaste: Aloittelijalle jopa ensimmäiset tasot saattavat tuntua niin hankalilta, että leikki jää kesken.

Lopullinen arvosana: 9.0

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Marisa and Alice’s Trap Tower


Marisa and Alice’s trap tower on Desunoyan itsenäinen jatko-osa Marisa and Alicelle (arvostelu)… Kyseessä on puzzle-peli, missä pelaaja ohjastaa sekä Marisaa, että Alicea näiden kiivetessä Nitorin ja Patchoulin Voileen rakentamaa ansatornia.

Toisin kuin edeltäjässään, Marisan ja Alicen ansatornissa ei ole lainkaan pomotaisteluita vaan ne on korvattu paljon haasteellisimmilla aivopähkinöillä; lisäksi pelin mekaniikkoja on hiouttu painottamaan kahden pelattavan hahmon välistä yhteistyötä. Käytännössä pelissä pitää saattaa Marisa, että Alice tason loppuun liikuttelemalla vivuilla tornin puoliskoja ylös ja alas, jotta reitti maaliin paljastuu…

Kaiken kaikkiaan kyseessä on mukiinmenevä puzzle-peli, jota kannattaa kokeilla vaikka ensimmäiseen osaan ei olisikaan tutustunut sillä asetelmaa lukuunottamatta (AliMari versus Patchouli) peli on rakenteeltaan täysin erilainen. Jos etsit peliä, joka pistää harmaat aivosolusi töihin, niin tässä on sinulle juuri sellainen: varsinkin loppupään tasot saavat vaativat runsaasti ajattelua.

PS: Marisan ja Alicen ansatornin voi ostaa Playstation storesta PS4:lle!

Tallennettu kategorioihin doojin, Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä Laser Reimu


Laser Reimu on VoidProcin kehittämä shmup, mikä käytännössä kertoo Embodiment of Scarlet Devilin tarinan hieman erilaisessa muodossa.

Laser Reimu tosin poikkeaa esikuvastaan siten, että vaikeusasteita ei ole ja Reimu on ainoa pelattava hahmo: ehkäpä juuri tämän takia peli on paljon tavallisia Touhou shmuppeja haastavampi. Tämän lisäksi Laser Reimussa pommit toimivat eri tavalla (ei yksittäisiä pommeja vaan eräänlainen voimakkaampi isku, joka muuttaa luoteja pisteiksi) ja tasoissa etenemissuuntakin vaihtelee. Peliin on myös lisätty saavutuksia, joista osa vaatii todellista taitoa (esim. voita pomo X tietyssä ajassa).

Suosittelen Laser Reimua kaikille, jotka etsivät vaihtelua normaaleille shmupeille eivätkä pelkää haastaa itseään.

Tallennettu kategorioihin doojin, Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä Endless Alice Crysis


Endless Alice crysis on Lion Heartin vuonna 2011 julkaisema endless runner, missä nimensä mukaisesti pelaaja juoksuttaa Alicea läpi taikametsän kunnes metsä viimein nujertaa pelaajan.

Yksinkertaisuudessaan Endless Alice Crysisissä ideana on pahoinpidellä eri tavoin käyttäytyviä sieniä (värikoodattu) jatkuvasti vaikeutuvissa tasoissa maksimaalisen pistesaaliin saavuttamiseksi; Välillä myös tarjoutuu mahdollisuus ansaita lisäpisteitä ojentamalla Marisaa, joka satunnaisesti ilmestyy häiritsemään Alicen selviytymistä. Kuten mainittu, pelissä ei ole keinoa voittaa vaan se jatkuu kunnes pelaaja häviää tai lopettaa kyllästyttyään…

Vaikka pelissä ei olekaan paljon sisältöä, suosittelen sitä silti lämpimästi… Yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, Endless Alice Crysis on nimittäin erittäin koukuttava peli, joka saa pelaajan tavoittelemaan huippupisteitä turhautumiseen asti. Jos pitää endless runner tyylisistä peleistä tätä kannattaa kokeilla.

PS. Kannattaa myös kokeilla Lion Heartin aikaisempaa endless runneria: Endless Marisaa.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa, Pelit, Touhou | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Touhou Diablo Treasure Hunter G


Diablo Treasure Hunter G on Kouryokutein vuonna 2012 julkaisema Diablo-klooni, missä pelaaja sukeltaa mystiseen luolastoon selvittämään sen alkuperää… Samalla pelastetaan Gensokyo sitä uhkaavalta ilkeiden kloonien invaasiolta.

Aluksi pelaajalla on käytettävissään vain Marisa ja Reimu, mutta pelin edetessä valittavien hahmojen joukkoon liittyy useita muita tunnettuja hahmoja: Erikoisinta tässä on se, että oikeastaan ei ole väliä ketkä kaksi hahmoa valitsee joukkueeseensa sillä ainoastaan hahmojen varusteet vaikuttavat taistelukykyyn… Varusteita puolestaan saa luolastoista joko vihollisten tiputtamana tai aarrearkuista: Suurimman osan näistä tosin joutuu tunnistuttamaan Nitorilla, kovaa hintaa vastaan, ennen kuin ne voi ottaa käyttöön.

Diablo Treasure Hunter G:ssä on myös poikkeuksellista se, että peliä ohjataan miltei kokonaan hiirellä (tämä tosin voidaan muuttaa asetuksista) ja teoriassa pelaajia voi saman aikaisesti neljä (tätä en valitettavasti ole pystynyt itse testaamaan); myös nettipelaaminen on mahdollista (tätäkään en ole koittanut). Hiiriohjaukseen tottuminen voi kestää tovin, mutta kun sen oppii niin siitä ei oikeastaan tahdo luopua.


Suosittelen peliä siksi, että yksinkertaisesta asetelmastaan ja mekaniikastaan huolimatta kyseessä on erittäin koukuttava peli, jonka parissa saa kulumaan tunnin jos toisenkin… Vaikka itse päätarinan saakin vedettyä läpi muutamassa tunnissa, sivutehtävät ja New Game+:ssa pitävät huolen siitä, ettei tekeminen ihan heti lopu.

Mikä parasta, voit käytännössä parittaa kaikki ennen UFOa esitellyt suosikki Touhousi Windows aikakaudelta luodaksesi juuri sinulle sopivan sankariparin…

Tallennettu kategorioihin Pelit | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tsalop arvostelee: Touhou Pocket Wars EVO+


Touhou Pocket Wars Evolution+ on kiinalaisen Sadin Fishin vuonna 2010 julkaisema strategiapeli, jossa pelaaja taisteluttaa keräämiään gashapon hahmoja ansaitakseen mainetta ja kunniaa.

Tarina:
Pelaaja on Touhou figuureista hullaantunut otaku, joka uneksii Gensokyosta… Eräänä kauniina päivänä unet käyvät toteen pelaajan löydettyä reitin Gensokyoon.

Yleistä:
Touhou Pocket Wars Evo+ voidaan käytännössä jakaa kolmeen eri osaan, kaupunkiin, Gensokyoon ja uniin, joista jokaisella on oma tärkeä roolinsa pelissä…

1. Game Centerissä pelaaja voi kilpailla joko yksittäisiä henkilöitä vastaan tai osallistua turnajaisiin; Lisäksi tarjolla on muistipeli, josta saa palkinnoksi vaatteita figuureille.
2. Kaupasta saa ostettua uusia gashoja (jaettu hahmosetteihin, jotka avautuvat ajan kuluessa) ja taitoja sekä lisää hyllytilaa hahmojen säilömiseksi.
3. Loogisesti työskentelemällä saa kerrytettyä rahaa…
4. Kotona huolehditaan hahmoista ja tallennuksista ja uneksitaan.

Varsinkin pelin alkupuolisko keskittyy kaupungilla pyörimiseen ja erityisesti työskentelemiseen sillä tarvitset rahaa miltei jokaiseen asiaan; lisäksi Gensokyoon ei heti pääse vaan reitin aukeamiseen tarvitaan kokemusta turnajaisista. Myöhemmässä vaiheessa aikaa tulee vietettyä enemmän kotona koska nukkumisen lisäksi kaikki figuurien kannalta tärkeä toiminnallisuus tapahtuu siellä.

Kotona pelaaja voi vaihdella figuurin asusteita, varusteita ja taitoja sekä käyttää taisteluissa ansaittua ♥ yksittäisten ominaisuuksien parantamiseksi; Lisäksi jos figuuri on saavuttanut tason 500, sekä pelaaja on voittanut tämän esikuvan reform-taistelussa, on mahdollista palauttaa hahmo aloitustasolle paremmilla parametreilla.


Kartan kohteissa pelaaja pääsee tapailemaan hahmoja tai seikkailemaan luolastoissa

Varsinainen tarina sijoittuu puolestaan Gensokyoon…
Pelin edetessä pelaaja kulkee luolastosta toiseen taistellen erilaisia vihollisia ja hahmoja vastaan yrittäen selvittää mikä Gensokyossa on vialla; Samalla taskuihin kertyy erilaisia esineitä ja varusteita, mitä voit myöhemmin käyttää parantaaksesi mahdollisuuksia taisteluissa.

Luolastojen koluamisen lisäksi pelaaja voi tapailla keräämiensä figuurien esikuvia… Tämä tosin vaatii, että olet ensin tarinallisesti avannut alueen, jossa kyseinen hahmo asustaa. Lahjomalla hahmoa luolista löytyneillä esineillä pelaaja voi kohottaa hahmon kiintymystä, joka mahdollistaa erilaisten asusteiden käytön ja kiintymyksen syvennyttyä tarpeeksi hahmon haastamisen king gameen (avaa uusia asusteita hahmoille) tai reform-taisteluun. Hahmot pystyvät myös syntetisoimaan kerätyistä luolastoista löytyneistä ufoista erikoisvarusteita, jotka parantavat hahmon ominaisuuksia.

Osa unista vaatii tiettyjen ehtojen täyttämistä

Tämän lisäksi päivän päätteeksi on mahdollista aktivoida hahmokohtaisia unia, joidenka näkeminen palkitsee pelaajan joko esineillä, pukineilla tai taikakorttien vahvistamiseksi käytettävillä pisteillä.


Koska kyseessä on eräänlainen roolipeli, sen ytimessä on seuraavanlainen taistelumekaniikka.
Taistelun alussa pelaaja valitsee kolme aktiivista figuuria ja yhden vaihtopenkkiläisen. Kun tämä on tehty niin pelaaja sijoittaa aktiiviset hahmot taistelukentälle siten, että 3×3 ruudukossa jokaisella sarakkeella / rivillä on vain yksi hahmo; figuurin sijainti ruudukossa vaikuttaa tämän käyttämien taitojen voimaan, osumatarkkuuteen ja kantamaan. Muuten taistelu toimii vuoropohjaisesti.

Taistelun aikana pelaaja voi joko hyökätä, vaihtaa figuurin paikkaa (vaihtopenkkiläisiä voi kierrättää vain kolme kertaa per taistelu), latautua (palauttaa taitopisteitä) tai nollata taidot (taistelumekaniikassa on nimittäin mielenkiintoinen oikku, että jokaista hyökkäystä voi käyttää vain kerran, joten uusiokäyttäminen vaatii taidon nollaamisen). Pelaajan valintaa vaikuttaa Scarlet Weather Rhapsodystä lainattu säätilasysteemi.

Mielenkiintoista kyllä taistelun kestettyä tarpeeksi kauan, pelaajalle tarjotaan mahdollisuus luovuttaa jolloin pitkäksi venähtäneen taistelun voi helposti päättää. Luonnollisesti tämä tosin tarkoittaa taistelun häviämistä eli taistelun hyöty jää saavuttamatta.


Kannattiko pelata
Jokaisessa arvostelussani tunnun toistelevan nämä samat seikat mutta Touhou Pocket Wars Evolution+ on äärimmäisen kaunis katsella ja erityisesti hahmotaiteeseen on panostettu paljon; lisäksi käyttöliittymää on huomattavasti parannettu edelliseen osaan verrattuna. Musiikillisestikin peli miellyttää korvaa ja Golden City Factory on tehnyt hyvää työtä remiksatessaan eri hahmojen kappaleet (bonusta aloitusvalikon lyyrisestä tunnuskappaleesta).

Pelissä riittää paljon tekemistä ja tarinan lisäksi turnajaiset ja unet lisäävät pelattavuutta, tosin on harmi ettei pelissä ole tarjolla online-moninpeliä sillä olisi ollut mielenkiintoista kilpailuttaa suosikkejaan muita pelaajia vastaan. Plussaa Touhou Pocket Wars Evolution+ saa myös siitä, että tallennusvalikoissa pelaajalle näytetään vihjeitä tarinan voittamiseksi sillä varsinkin loppuvaiheessa on helppo unohtaa mitä oli tekemässä jos päätyy pitämään taukoa pelaamisesta.

Pelissä on myös pienehkä saavutussysteemi, mikä osaltaan lisää pelattavuutta.

Hahmokaartikin on mukavan laaja ja täytyy tässä huomauttaa, että itsekin osallistuin aikoinaan äänestykseen jossa tämän pelin hahmokaartia päätettiin (jos en väärin muista äänestin Hinaa ja Momijia: toinen näistä päätyi peliin). Hahmoäänestyksen järjestäminen tavallaan osoittaa, että pelin tekiät todellakin ottivat fanit huomioon Touhou Pocket Wars Evolution+:ssaa kehittäessä.

Vaikeusastekin pelissä on kohdallaan ja jos jossain vaiheessa peli alkaa tuntumaan liian helpolta niin kannattaa kokeilla Extra-, Phantasm- tai Zun-turnausta (avautuvat tarinan edetessä)… Tämän jälkeen sitä taas tulee toisiin ajatuksiin.

Ainoa varsinainen miinus pelissä on taistelumekaniikka… Vaikka taistelut ovatkin yksinkertaisesti toteutettu, käyttöliittymä on hieman sekavahko ja vaatinee totuttelua ennen kun sen kykenee täysin sisäistämään; varsinkin aluksi eri parametrien vaikutus hyökkäysten lopputulokseen sekä nollaus-toiminnallisuus voi aiheuttaa pelaajalle päänvaivaa sillä esitystapa ei ole se loogisin. Onneksi tähän tottuu nopeasti, joten kokemus ei siitä kärsi.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on koukuttava roolipeli, jonka suuri heikkous on hieman hitaanpuoleinen alku sekä totuttelua vaativa taistelusysteemi. Tästä huolimatta Touhou Pocket Wars Evolution+ on mukiin menevää viihdettä johon helposti saa useita satoja tunteja palamaan jos tavoittelee 100% juoksua.
Lopullinen arvosana: 9.3

Tallennettu kategorioihin doojin, Ei kategoriaa, Pelit, Touhou | Avainsanoina , , | Jätä kommentti