Esittelyssä Antinomy of Common Flowers


Touhou 15.5: Antinomy of Common Flowers on Tasofron Comiket 93. aikana julkaisema taistelupeli… Peli julkaistiin myös myöhemmin steamissa 5.1.2018 ja mielenkiintoista kyllä, Tasofro on ilmoittanut käännättävänsä sen englanniksi.


Edellisen taistelupelin hahmojen lisäksi Antinomy of Common Flowersissa nähdään uusi pelattava hahmo, Doremy Sweet, sekä kaksi vanhempien taistelupelien sankaritarta: Tenshi Hinanawi ja Yukari Yakumo (Yukari muisti ottaa myös junansa mukaan). Mielenkiintoista kyllä, tämä on ensimmäinen Touhou taistelupeli jossa moninpelissä kaikki hahmot on heti valittavissa.

Tarinansa puolesta Antinomy of Common Flowers jatkaa Urban Legends of Limbon juonta: erilaiset urbaanit uskomukset ja tarinat näyttävät edelleen piinaavan Gensokyon asiakkaita mutta sen lisäksi henkilöt vaihtavat satunnaisesti paikkaa keskenään.

Uutena pelimekaniikkana Antinomy of Common Flowers esittelee emäntä/palvelija parituksen eli pelaajan tulee käytännössä valita päähahmo ja tukihahmo joiden välillä vaihdella kunhan tarpeeksi okkultistista energiaa on saatu kasaan vastustajia pahoinpitelemällä… Vaikka moninpelissä ja harjoitelutilassa pelaaja saa itse valita haluamansa hahmot, tarinassa tiimit on jo valmiiksi päätetty; Osa näistä tarinallisista pareista (esim. Futo ja Ichirin) on niin yllättäviä, että fanitaiteilijat saavat varmasti uusia ideoita.

Muuten peli noudattaa Hopeless Maqueradessa esiteltyä kaavaa: Hahmot singahtelevat suht vapaasti taivaalla kumilangan pitäessä huolen, että ne eivät pääse karkaamaan kovinkaan kauas alueen keskipisteestä. Pelaajalla on myös käytössä vain yksi taikakortti, jota voi käyttää aina kun tarpeeksi voimaa (vrt. Scarlet Weather Rhapsodyn korttisysteemi).

Vastustaistelutkin noudattavat tuttua kaavaa: Vaikeusasteesta ja tasosta riippuen vastustajilla on useampi elämäpalkki, jonka aikana vastustaja käyttää voimakkaampia hyökkäyksiä kunnes pelaaja onnistuu murtamaan vastustajan suojamuurin.

Mokoun kauan kadoksissa ollut sisko.

Kaiken kaikkiaan Antinomy of Common Flowers on hyvin toteutettu taistelupeli mutta lentomekaniikkojensa vuoksi vaatinee totuttelua varsinkin jos on pelannut paljon tavanomaisia mätkintäpelejä; tosin Touhou-pelisarjan kaksi aiempaa taistelupeliä ei innostanut niin tuskinpa tämäkään.

Itse suosittelen peliä jos ei muuta niin sen helpon nettipelin vuoksi (tosin ystäviä tarvitset); lisäksi pelin hahmot ovat kaikki mukavan erilaisia ja jokaiselle varmasti löytyy omaan pelityyliin sopiva.

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Vuoden ensimmäinen artikkeli

Aloittaakseni uuden vuoden blogistina(?), päätin kirjoittaa lyhyen kuvauksen siitä mitä aion seuraavaksi tehdä…


Ensi viikolla tulen kirjoittamaan esittelyn Antinomy of Common Flowerista (suosittelen kokeilemaan jos Urban Legens in Limbo viihdytti) ja sen jälkeen loogisesti jatkan esittelyjen sarjaa kahdella aiemmalla Touhou-tappelupelillä.

Tässä kuussa aloitan myös viimein sen paljon puhutun kirjoitussarjan pelikehityksestä.

Ideana olisi kirjoittaa joka kuukausi yksi artikkeli, jossa pohdin peligenren ja työkalujen valinnan kaltaisia asioita samalla kuin pidän eräänlaista päiväkirjaa pelikehityksestä: Tavoitteena tässä olisi, että vuoden lopussa 12 kuukautta ja artikkelia myöhemmin meillä on valmis pikkupeli pelattavaksi. Tässä tosin tulee huomata, että kirjoituksissani tulen käsittelemään ohjelmointia vain yleisellä tasolla, eli koodiin emme sukella (pseudokoodia tosin saatan viljellä esimerkeissä), koska haluan ”oppituntieni” olevan yleispäteviä ja hyödynnettävissä huolimatta lukijan tekemistä valinnoista.

On myös mahdollista, että kirjoitan myös jonkin näköisen yhteenvedon Desuconista mutta katsotaan sitä sitten tarkemmin itse tapahtuman alla.

Yleisesti ottaen pyrin julkaisemaan uuden artikkelin viikoittain joko sunnuntaina tai maanantaina työkiireistä riippuen.


Tällä lyhyellä kirjoitelmalla toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta… Toivottavasti se tulee olemaan tapahtumarikas ja onnellinen.

Tallennettu kategorioihin Meta, Touhou.fi sivusto | Jätä kommentti

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta

Rikatanin Flandre toivottaa Joulua

No niin, tässä sitä ollaan: vuoden viimeinen blogiposti… Ehkä olisi viimeinkin aika katsoa männä vuotta ja pohtia miten tästä eteenpäin.

Ilmoittauduin kirjoittamaan tähän blogiin n. vuosi sitten hetken mielijohteesta esitelläkseni Touhou fanipelejä ja ehkä kirjoitellakseni pelien kehittämisestä omasta henkilökohtaisesta kokemuksesta: kunnianhimoiseksi tavoitteekseni asetin yhden blogikirjoituksen vuoden jokaista viikkoa kohti mutta se ei aivan toteutunut (ehkä sitten ensi vuonna).

Vaikka en saavuttanutkaan tavoitettani ja kirjoitustenkin laatu vaihteli huomattavasti, toivon tekstieni tarjonneen lukijoilleni ajattelemisen aihetta sekä opettaneen jotain uutta… Harmillista kyllä yhtä tapausta lukuunottamatta palautetta ei paljon kuulunut joten jatkoa ajatellen toivoisen ensi vuonna näkeväni hieman lisää kommentteja voidakseni kehittää taitojani mutta myös saadakseni ideoita mistä kirjoittaa seuraavaksi.

Ensi vuodesta puheen ollen voisin ottaa tavoitteekseni jatkaa epämääräisten fanipelien esittelyä mutta erityisesti panostaa pelikehitykseen liittyvien kirjoitusten suoltamiseen sillä niitä ei ole näkynyt kolmea historiikkiä lukuunottamatta; lisäksi kuten aiemmassa kappaleessa mainitsin otan myös ehdotuksia vastaan mahdollisista kirjoitusten aiheista.

Kiitän kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta ja erityisesti heitä, jotka ovat haastaneet näkemykseni. Toivon teille kaikille rauhallista Joulua ja onnellista Uutta Vuotta.

Tallennettu kategorioihin Meta, Touhou, Touhou.fi sivusto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Onko Marisa naistenmies?


Hieda no Mukyuu esitti erittäin mielenkiintoisen kysymyksen siitä miten Marisan maine naistenmiehenä syntyi… Ajattelin, että vastaaminen olisi helppoa sillä kysessähän on niin tunnettu hahmokuvaus mutta olinkin väärässä: aiheesta löytyy yllättävän vähän tietoa. Touhou-wikikään ei osaa tässä auttaa vaikka listaakin hyvin faanonin omituisuuksia ja Danboorun ”Origins” -poolista löytyy vain All seme Wrigglen alkuperä.

Varoitus: teksti sisältää runsaasti Danbooru linkkejä (myös kuvissa eli NSFW) sekä kirjoittajan omia näkemyksiä; Lisäksi rehellisyyden nimissä täytyy myöntää etten ole kovinkaan suuri Marisa-fani, joten en ole missään nimessä se paras henkilö kirjoittamaan aiheesta analyysiä.

Fanitöissä Alicen, Marisan ja Patchoulin välille näytellään usein kolmiodraama… Joskus myös Nitori pyrkii mukaan neljänneksi pyöräksi.

Tutkimustyötä tehdessäni aloin kyseenalaistaa näkemykseni Marisan kyseisestä luonteenpiirteestä sillä ”virallisia” suhteita ja fanitöiden kuvauksia vertaillessa havaitsin Marisan potentiaalisen tyttöystäväpiirin olevan varsin suppea (suluissa kuinka monta sivullista yhteiskuvia safeboorusta löytyi kirjoitushetkellä sen tarkemmin erottelematta kuvien sisältöä):

Reimu Hakurei (62): kilpakumppani, ihailun kohde ja hyvä ystävä… Yleensä Reimu on se, joka seisoo Marisan rinnalla loppuun asti tosin joskus tilanne on päinvastainen. Marisan ja Reimun suhde kuvataan usein platonisemmaksi kuin Marisan suhde noitatovereihinsa mutta romanttisiakin hetkiä löytyy

Alice Margatroid (52): noitatoveri, rikoskumppani ja lapsuudenystävä…
Virallisesti Marisan ja Alicen välillä näyttäisi vallitsevan viha-rakkaussuhde (se kumpi tunne on voimakkaampi riippuu täysin keneltä asiaa kysytään) mutta fanitöissä usein pääpaino on romanssilla. Alice nähdään kilpailemassa loppuhaaremin kanssa Marisan huomiosta mutta myös henkilönä, joka jää suremaan Marisan kuolemaa. Silloin tällöin roolit vaihtuvat Alice onkin se, jota kaikki rakastavat

Patchouli Knowledge (9): noitatoveri ja kleptomanian kohde, toimii myös silloin tällöin mentorina ikä- ja kokemuserosta johtuen. Riippuen kirjoittajasta suhtautuu Marisaan viileän ammattimaisesti tai tunteen palolla, mutta mitä kilpakosijoihin tulee, kuten aiemmin mainittu, Alice on Patchoulin todennäköisin kilpakumppani… Mielenkiintoista kyllä ehkä juuri sisäänpäin suuntautuneen luonteensa vuoksi Patchoulin silloin tällöin kuvataan joukoin ujoinpana.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että vanhin danboorusta löytämäni kuva Alicen ja Patchoulin mahdollisesta kilvoittelusta on vuodelta 2005 (tosin Danboorukin on perustettu sinä vuonna ja alkuperäiseen lähteeseen ei ole enää pääsyä, joten kuvan oikeasta iästä ei ole tietoa).

Nitori Kawashiro (3): apulainen ja harrastekumppani… Varsinkin Subterranean Animismin jälkeen Nitoria on kuvattu avustamassa Marisaa mutta muutenkin hyvänä ystävänä. Nitorista lyötyy vähemmän sarjakuvia, missä hän esiintyisi pääkohteena (loogista koska on joukon ”nuorin” hahmo) mutta paljon yksittäisiä kuvia, joissa Nitori joko lapsenomaisuudellaan tai silkalla rohkeudella varastaa Marisan huomion.

Rinnosuke Morichika (8): Perhetuttu, ensi-ihastus sekä isähahmo… Tosin tässä tulee huomata, että Rinnosukesta on piirretty taidetta käytännössä jokaisen Touhou hahmon parina (riippumatta siitä kuinka epätodennäköistä se on).

Muut Marisan toverit kuten Flandre Scarlet (4), Byakuren Hijiri (1) ja uusimpana Narumi Yatadera (1), paritetaan yleensä toisten hahmojen kanssa.


Tottakai Marisasta löytyy taidetta muidenkin henkilöiden, kuten Sakuya Izayoin, seurassa mutta tällaiset teoksia on niin pieni määrä, että ohitan ne tässä pohdiskelussa.

Mitsuki Yooyan näkemys miehekkäästä Marisasta

Mutta onko Marisa oikeasti naistenmies?

”Kyseessä on kompa sillä Marisahan on nainen, joten hän ei voi olla naistenmies…”

Jos unohdetaan Marisan sukupuoli ja pohditaan mitä sanalla tarkoitetaan niin vastaus on kyllä ja ei…

Kaanonisesti Marisa on luonteelta erittäin ulospäinsuuntautunut ja pyrkii ystävystymään tapaamiensa henkilöiden kanssa (varsinkin jos heillä on jotain Marisaa kiinnostavaa) mutta tässä ei ole takana mitään romanttista… Kuten Grimoire of Marisa osoittaa hän pyrkii tutustumaan mahdollisimman moneen henkilöön kasvaakseen noitana. Käytännössä jokaisessa pelissä esitellään henkilö, jonka Marisa tuntee.

Tämän perusteella Marisa ei olekaan naistenmies vaan tavallista tuttavallisempi tyyppi…


Mutta jos fanikunnan tuotoksia tarkastelee, vastaus on päinvastainen: varsinkin Alicea ja Patchoulia Marisa pyörittää surutta joskus jopa sydäntäsärkevin seurauksin… Tilastollisesti tosin Reimu näyttäisi miltei aina voittavan rakkauden taistelukentällä (kyseisessä kuvassa on kommenttina Vid-szhiten mielenkiintoinen selitys ReiMarin suosion syistä) muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kamiya Zuzun näkemys Marisan haaremista

Mutta mistä fanikunta on saanut tämän idean?
Tästä asiasta voi olla monta mieltä ja tuskinpa oikeaa vastausta on olemassakaan, joten yritän selittää ilmiötä omien havaintojeni pohjalta… Mutta näin analyysin aluksi todettakoon, että mielestäni Marisa ilmiö saavutti huippunsa Reitaisai 6. aikana (pidetty 2009) kun Aozora Market julkaisi ”Subete ga M ni Naru / Everything becomes M” -teoksen (nippelitietoa: nimi viittaa erääseen suosittuun mysteeriromaaniin).

Ensinnäkin tulee huomioida, että Reimun tavoin Marisa on yksi suosituimmista hahmoista THWikin järjestämän vuosittaisen hahmoäänestyksen mukaan (lieneekö pääsankarin statuksella osuutta tähän) joten on siis luonnollista, että fanitaidetta Marisasta on paljon; Lisäksi muistaa täytyy Marisan olevan pitkäaikaisimpia hahmoja, joten aikaakin fanitaiteen sekä -luonteen kehittämiseen on ollut.

Toiseksi jos otetaan huomioon Marisan kaanonin luonne ja pelien tapahtumat niin on ymmärrettävää miksi Marisaa on viety tähän suuntaan… Miltei jokainen peli ja teos nimittäin esittelee Marisalle uuden ystävän tai luo pohjaa mahdolliselle ystävyyssuhteelle joten faneille riittää tarttumapintaa (esimerkiksi Ten Desiresin eräässä lopetuksessa Marisa innostuu taoismista, joten tästä pystyisi vetämään viivan Marisan ja erään ääritaoisti Mononobe no Futon välille).

Asiaan lienee vaikuttaneet Marisan teemakappaleiden nimetkin: Love-colored Magic (Story of Eastern Wonderland) ja Love-colored Master Spark (Imperishable Night). Jos hahmon teemakappaleen nimen pitäisi heijastella tämän persoona niin mitä kyseiset kappaleet kertovat Marisasta.


Näin henkilökohtaisena mielipiteenä voisin myös lisätä, että Reimu on osasyyllinen Marisan huonoon maineeseen… Reimu on järjestelmällisesti suosiomittauksissa Marisaa edellä mutta jos verrataan näiden kahden faanonista, että kaanonista luonnetta keskenään, niin Marisa on näistä kahdesta se lähestyttävämpi tyyppi.

Reimu kuvataan usein välinpitämättömäksi laiskaksi tosikoksi, joka haluaa ratkoa ongelmat mahdollisimman nopeasti päästäkseen taas kotiinsa värjöttelemään. Reimu myös uskoo vakaasti sääntöjen noudattamiseen ja ei myöskään pelkää käyttää väkivaltaa rauhan ylläpitämiseksi (jälleen kerran poikkeuksiakin on).

Jos siis nämä kaksi pistetään rinnakkain niin voisi olettaa, että Marisasta saa helpommin kirjoitettua tarinaa naisia kaatavana hurmurina (tosin olen tietoinen, että Reimullekin on vakiintunut eräänlainen haaremi, johon Marisakin kuuluu).


Marisan maineeseen on saattanut vaikuttaa myös eräänlainen vankkuri-ilmiö… Ensin muutama fani piirsi kuvia / kirjoitti Marisasta naistenmiehenä, mikä sai parin tunnetumman fanitaiteilijan tekemään aiheesta omia tulkintojaan. Tämän seurauksena ilmiö sai laajempaa näkyvyttää ja yhä useampi taiteilija päätti tuoda esille omia näkemyksiään edelleen vahvistaen Marisan asemaa naistenmiehenä: Vähitellen kyseisestä luonteenpiirteestä tuli niin yleisesti hyväksytty, että ilman mitään syytä ihmiset liittävät sen Marisaan osaamatta sen paremmin selittää miksi.

Mashuu Masaki esittää Marisa ja kaverit


Loppumiete:
Kuten kirjoituksen aluksi totesin, kysymys Marisan tunnetuimman(?) hahmopiirteen alkuperästä on erittäin hyvä… Valitettavasti siihen ei liene olemassa yhtä oikeata vastausta ja itse asiassa oleellisempaa olisi kysyä miksi lukija ’X’ näkee Marisan naistenmiehenä sillä vastauksia on todennäköisesti yhtä monta kuin fanejakin (kootuista vastauksista voisi sitten kivasta yrittää kasata selityksen miksi kyseisen otoksen jäsenet näkevät Marisan tällaisessa valossa).

Mutta vastatakseni Hieda no Mukuyuun kysymykseen, tässä on minun näkemykseni miten Marisasta kehittyi naistenmies: syy on täysin Zunin omissa teoksissa. Marisan luonteen kehitys läpi pelien ja kirjallisten teosten on vaikuttanut fanikuntaan ja auttanut siten muovaamaan Marisasta henkilöä, joka varastaa neitojen sydämet sekä käyttökelpoiset tavarat.


Avatakseni näkemystäni, katsotaanpa hetki tarkemmin Windows aikakauden Touhou-pelisarjan pääpelejä:

Kun Embodiment of Scarlet Devil julkaistiin 2002 se loi pohjan Marisan ja Patchoulin suhteelle (Flandrea unohtamatta)… Saman vuoden lopulla ilmestyi Perfect Cherry Blossomin demo, missä Alice teki voitokkaan paluun luoden näin varjon vasta muodostumassa olleen MariPatchu -parin ylle (varsinkin kun pelin dialogissa Alice vihjailee olevansa se sama Alice, jonka kanssa Marisa ystävystyi jo Mystic Squaressa 1998).

Sitten Imperishable Night tapahtui vuonna 2004 vahvistaen Marisan ja Alicen suhdetta varmistaen, että Alicen ja Patchoulin välillä tulisi kipinöimään… Samainen peli myös iski kiilaa Reimun ja Marisan välille (sillä kukaanhan ei muista Lotus Land Storyä myös vuodelta 1998) parantaen muiden hahmojen mahdollisuuksia Marisaan.


Tässä vaiheessa voisi sanoa, että Marisan pääihmissuhteet olivat jo muodostuneet mutta jatketaan listausta.


Phantasmagoria of Flower View näki päivänvalon 2005 syventäen Marisan suhdetta sekä Sakuyaan, että Cirnoon… Myös Yuka Kazami teki paluun kyseisessä pelissä lisäten kyseisen hahmon fanitaiteen määrää Marisan ja kumppaneiden kanssa.

Phantasmagoriaa seurasi Mountain of Faithia vuonna 2007, missä esitteltiin myöhemmin Marisan ystävänä ja luottokumppanina tunnettu Nitori. Vuotta myöhemmin tarjolle saatiin Subterranean Animism, minkä parisysteemi käytännössä alleviivasi Marisan suhdetta Aliceen, Patchouliin ja Nitoriin (ja loogisesti loi pohjaa fanien näkemyksille näiden neljän hahmon välisistä ihmissuhteista); lisäksi Subterranean Animism oli omiaan rakentamaan yhteyden Marisan ja Komeiji-sisarusten välissä (vaikka tämä fanitöissä hyvin harvoin näkyykin).

Undefined Fantastic Object, 2009, oli seuraava pääsarjan peli. Kyseisessä pelissä esiteltiin uusi loitsija, Byakuren, joka osoittautui myöhemin Marisalle tärkeäksi tukijaksi ja opettajaksi… Kuten arvata saattaa Byakuren oli omiaan ainakin hetkittäisesti keikuttamaan Marisan tunnettuja jo vakiintuneita ihmissuhteita mutta johtuen Byakurenin omista suhteista niin vaikutus ei ole ollut niin suuri.

Tästä päästäänkin Ten Desiresiin (julkaistu 2011), mitä käytinkin esimerkkinä aiemmin… Vaikka kyseisessä pelissä nähtiin pitkästä aikaa sekä Youmu Konpaku, että Yuyuko Saigyouji, Marisan kannalta hetkittäistä taoismi-innostusta, ja siten yhteyttä Kagu Seigaan ja Mononobe no Futoon, lukuunottamatta Ten Desires ei mielestäni tarjonnut mitään uutta kehitystä. Samaisesta syystä voisi ohittaa myös Double Dealing Characterin vuodelta 2013 ja Legacy of Lunatic Kingdomin vuodelta 2015 (kyseiset pelit enemmänkin avaavat uusia suhdepolkuja muille hahmoille kuten Reisen U. Inaballe; lisäksi pelattavat hahmot näissä peleissä on jo ennalta Marisan tuttuja joten silläkään rintamalla ei mitään uutta ja ihmeellistä).

Legacy of Lunatic Kingdomin jälkeen on pääsarjassa julkaistu kirjoitushetkellä vain yksi peli: Hidden Star in Four Season (2017)… Koska peli on vielä niin siinä esiteltyjen hahmojen suhteet edellisien pelien hahmoihin hakevat fanien keskuudessa paikkaansa… Tosin johtuen pelin tarinasta havaittavissa on selviä trendejä kuten Marisan ja Narumin romanssi (pelin mukaan vanhoja tuttuja) sekä Marisan ja Okina Mataran (yksipuolinen?) suhde (Okinan silmissä Marisa oli yksi potentiaalisista seuraajista ja siksi herätti Okinan mielenkiinnon).

Tadano Kagekichi ja nuoret noidat

Tämän pitkän ja puuduttavan listauksen tarkoituksena oli osoittaa, että Zunin omalla materiaalilla ja fanitöillä on yhteys: viralliset teokset ruokkivat fanien näkemyksiä mutta samaa tapahtuu myös toiseen suuntaan (miten muuten voidaan selittää Cirnon laaja suosio Zunin peleissä?). Osittain tästä syystä Marisa on mielestäni saanut massahurmurin leiman.

Jos jonkin näköistä ajankohtaa tähän haluaisi keksiä, sanoisin kuvan alkaneen muodostua Perfect Cherry Blossomin ja Imperishable Night aikoihin mutta Subterranean Animism sinetöi Marisan maineen ja haaremin kokoonpanon. Tosin nähtäväksi jää miten Zunin uudet työt kehittävät Marisaa eteenpäin hahmona ja kuinka mainittu kehitys vaikuttaa fanitöihin.


Näin lopuksi tosin tulee huomioida, että fanikunta ei aina ole valmis nielemään Zunin näkemyksiä (ainakaan heti): tästä hyvänä esimerkkinä on Aya Shameimarun ja Momiji Inubashirin suhde… Ennen Double Spoiler (2010) Aya ja Momiji kuvattiin erittäin läheisissä väleissä (muutenkin kuin työtovereina) mutta sitten Zun paljasti etteivät nämä kaksi tule lainkaan toimeen… Tästä huolimatta suurin osa fanitaiteesta kuvaa Ayan ja Momijin edelleen hyvinä ystävinä tosin joukkoon on eksynyt myös teoksia, jotka käyttävät tätä paljastusta keinona syventää Ayan ja Momijin välejä.

Kiitos kaikille lukijoille…
Onneksi olkoon jos jaksoit lukea koko tekstin etkä vain tätä viimeistä lausetta… Palkinnoksi saat jouluisen kuvaelman Marisan näkökulmasta.

Seme & mayo: onnellista loppua odotellessa

Tallennettu kategorioihin Meta, Touhou | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Hidden Star in Four Seasons

Varoitus: Seuraava teksi pohjautuu kokonaan kirjoittajan mielipiteeseen pelistä, eikä sitä pidä tulkita ammatimaiseksi arvosteluksi… Kirjoittaja tiedostaa muiden mielipiteiden olemassa olon ja toivookin kuulevansa niistä.
 

Enpä olisi uskonut Touhou-pelisarjan muuttuvan siinä määrin valtavirraksi, että pelejä voi ostaa Steamistä… Mutta Touhou 16:sta kohdalla kävi juurikin niin. Varovaisimmat ovat arvioineet tämän mahdollistavan myös lukuisien fanipelien päätymisen Steamiin sillä sanomaton sääntöhän on ollut ettei fanipelejä saa julkaista kun Zunin itsensä käyttämissä kanavissa.


Hidden Star in Four Seasonin tarina menee yksinkertaisuudessaan näin: Vuodenajat ovat menneet sekaisin ja lumisateiden sekä syysmyrskyjen kaltaisia sääilmiötä esiintyy paikallisesti ympäri Gensokyota. Mikä pahinta normaalisti heikohkot keijut ovat tästä voimistuneet ja aiheuttavat nyt hävitystä. Reimu ja Marisa ryhtyvät selvittämään vuodenaikojen järkkymisen syytä Cirnon ja Ayan tukemana.

Mielenkiintoisen pelistä tekee se, että Hidden Star in Four Season valottaa Gensokyon taustoja ja esittelee myös erään sen tärkeimmistä voimahahmoista… Hidden Star in Four Season sisältää muutenkin maailmanrakennusta sillä Ayaa lukuunottamatta jokaiselle päähahmolle löytyy ”vanha” ystävä pelin vihollisten joukosta: Cirno tuntee ensimmäisessä tasossa kohdattavan Eternity Larvan, kolmostaso esittelee Reimun pyhättöä vartioivan komainun Aun Komanon ja nelostasossa paljastetaan Marisan haaremin kuuluva Jizo-taikuri Narumi Yatadera.

Muuten pelin viholliskaarti on aika suppea ja kakkostasossa tavattavaa Nemuno Sakataa lukuunottamatta mainitsematta jäi kolmostason jälkeen jokaisessa tasossa esiintyvät pääpahan taustatanssijat Satono Nishida ja Mai Taireida… Poikkeuksellisesti pelin viimeinen vastus on myös Extran (eli kostotason) päävastus.


Sivuhuomautuksena tulee mainita, että vaikka pidänkin suurinta osaa uusista hahmoista mielenkiintoisina niin ulkoasunsa kuin voimiensa suhteen, ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa jossa joudun vieläkin lunttaamaan hahmojen nimet wikistä vaikka pelin julkaisusta on jo aikaa…

Ehkä olen tulossa vanhaksi.

Tätä tasoa pelatessani puoliksi odotin kuulevani Ultimate Truthin remiksin… Varsinkin kun välivastuksena on samaisessa pelissä esitelty Lily White.

Tasot ovat kauniita katsella ja hyödyntävät tehokkaasti vuodenaikojen mullistuksesta johtuvia ilmiötä – pelin alkupuoliskolla pelaajalle tarjotaan mukavan erilaisia ympäristöjä mutta kuten vastuksienkin kanssa pelin loppupuolelle käytännössä nuohotaan yhtä ja samaa paikkaa: Okinan takaporttia (tosin täytyy myöntää, että viimeisissä tasoissa on käytetty hienoja visuaalisia tehokeinoja kuten avautuvia ovia, minkä läpi pelaaja voi nähdä edellisiin kenttiin).

Vuodenaika teemaa on myös käytetty hyväksi pelin päämekaniikassa: pelaajan sivuaseissa (alivuodenaika kuten peli sitä kutsuu). Käytännössä pelaaja valitsee pääaseensa (päävuodenajan) rinnalle yhden neljästä vuodenajasta (paitsi Extrassa, missä pelaaja on pakotettu käyttämään salaista viidettä vuodenaikaa) ja riippuen valinnasta pelaaja saa käyttöönsä hieman erilaiset optiot ja lisäpommin. Mielenkiintoista kyllä sivuaseella on oma voimatasonsa, joka nousee keräämällä vuodenaikaa kuvastavia esineitä (esim. kirsikankukan terälehtiä) ja kun voimataso on tarpeeksi korkealla pelaaja voi sen uhraamalla käyttää toisenlaisen pommin.

Tasoihin avautuvat ovet on hieno graafinen lisä…

Mutta mitä mieltä minä oikeasti olen tästä pelistä?

Pelillisesti näen Hidden Star in Four Seasonin yhtenä modernin, Mountain of Faithin jälkeisen Touhou-aikakauden parhaimmista peleistä… Hidden Star in Four Season ei nimittäin kikkaile erilaisilla pelimekaniikoilla vaan pyrkii pitämään asiat yksinkertaisena. Uusi asesysteemikin toimii, on helppo päästä sisään eikä sen oppiminen ole edellytys pelin voittamiselle. Sen lisäksi pelin alkupuolisko tarjoaa temaattisesti runsaasti vaihtelua sekä mielenkiintoisia hahmoja.

Mitä pelin musiikkiraitaan tulee, olen hieman kahden vaiheilla. Hidden Star in Four seasonin kappaleet eivät ole mitenkään huonoja mutta ne eivät ole myöskään kovin mieleenpainuvia. Zun jatkaa edelleen kokeellisemmalla linjalla mitä voidaan pitää hyvänä asiana.

Valitettavasti Hidden Star in Four Seasonissa on jälleen nähtävissä yleinen Touhou pelien ongelma: Jostain kumman syystä taustanvärisiä pieniä luoteja halutaan tunkea ruudulle, joka on jo valmiiksi täynnä näkyvyyden peittäviä esineparvia. Henkilökohtaisesti toivoisin, että jossakin sarjan osassa tämä korjattaisiin mutta toisaalta se tarkoittanee luotien värikkyyden vähentämistä.

Mutta vaikka pelillisesti Hidden Star in Four Season on hyvä niin sisällöllisesti jää se mielestäni muista peleistä jälkeen. Suurinpana syynä tähän tuntemukseen on pelin loppupuolisko sekä Extra-taso, mitkä käytännössä ovat saman kentän kierrätystä hieman toisistaan poikkeavilla vihollis- ja vastusasetteluilla.

Eriskummallisena ratkaisuna, joka toisaalta on tarinan kanssa linjassa, eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt esiintyvät jokaisessa tasossa vastuksina kentästä neljä lähtien aina Extraan asti. Eräällä tavalla tätä voisi pitää ennätyksenä sillä yleensä Touhou peleissä samaa vastusta on käytetty korkeintaan kahdessa tasossa.

Edes päätarinan viimeisen vastuksen kekseliäs loppurypistys edellisiin tasoihin viittavine hyökkäyksineen ei auta hälventämään tunnetta sisällön köyhyydestä koska voittaminen palkitaan digitaalisella keskisormella ja ”kostotasolla”. Mutta myöntää täytyy, pitkin hampain, että tämäkin sopii Hidden Star in Four Seasonin tarinaan.


Kaiken kaikkiaan pidän kuudettatoista Touhou peliä, Hidden Star in Four Seasonia, keskinkertaisena pelinä sillä vaikka pelattavuus onkin huippuluokkaa niin loppua kohden se sisällöllisesti lässähtää ja kaipaamani teehetki jäi odottamaan Extran läpäisemistä. Pelin tarina sisältää mielenkiintoisia avauksia Gensokyon laajentamiseksi sekä valtasuhteiden kartoittamiseksi mutta ehkäpä niistä olisi saanut enemmän irti jossain toisessa muodossa (pakollista spin-off mangaa odotellessa).

Suosittelen silti Hidden Star in Four Seasonia jos haluaa pelata rentoa shmuppia, mikä muistuttaa enemmän vanhempia Windows aikakauden Touhou pelejä.

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Genso Rondo


Genso Rondo – bullet ballet on Cubetypen alunperin vuonna 2012 julkaisema areenataistelu, mistä julkaistiin päivitetty versio Playstationille vuosina 2015 (Japani) – 2016 (Eurooppa ja Pohjois-Amerikka). Toisin kuin edeltäjänsä Kobuto burst battle, Genso Rondo sisältää myös perinteisenpää luotien väistelyä.

*Huom! Koska en vieläkään ole keksinyt miten saisin järkevästi siirrettyä kuvankaappaukset PS4:lta tietokoneelle, tässä artikkelissa näkyvät kuvat on otettu suoraan NIS American ja pelin kehittäjän sivuilta.*


Genso Rondo tarjoaa kaksitoista pelattavaa hahmoa, joista kolme (Flandre Scarlet, Yukari Yakumo ja Aya Shameimaru) tulee ostaa erikseen DLC:nä… DLC hahmojen lisäksi pelaaja voi valita Reimu Hakurein, Marisa Kirisamen, Sakuya Izayoin, Remilia Scarletin, Alice Margatroidin, Youmu Konpakun, Yuyuko Saigyoujin, Sanae Kochiyan ja Utsuho Reiujin.

Hahmotarinoiden lisäksi Genso Rondo tarjoaa Arcade-tilan, moninpelimahdollisuuden (paikallisesti ja verkossa) sekä boss rushin… Pelattavana on myös pitkähkö tutoriaali, missä Youmu ja Yuyuko perehdyttävät pelaajan pelin saloihin. Varoituksen sanana tosin tulee mainita, että tarinaa pelissä ei ole juuri nimeksikään ja vihollisten vaikeusaste vaihtelee rajusti tasojen välillä.

Tavanomaisen käsikähmän lisäksi pelaaja pääsee myös väistelemään danmakua…

Henkilökohtaisesti pidän boss rushia Genso Rondon mielenkiintoisimpana pelitilana sillä se tarjoaa mahdollisuuden pelata perinteisempää Touhou peligenreä: shmuppia; lisäksi moninpeli on jälleen yksi pelin parhaimmista puolista…

Mukavaa on myös se, että peli on paljon käyttöliittymältään paljon edeltäjäänsä selkeämpi ja peliin on lisätty erilaisia visuaalisia vihjeitä (esim. hahmojen ympärillä olevat ringit, jotka kertovat missä kohtaa lähihyökkäys aktivoituu) pelaamisen helpottamiseksi. Genso Rondoon on myös otettu mukaan esineet, mitä keräämällä esimerkiksi charge-palkki täyttyy (tämä on myös plussaa sillä edeltävässä osassa se jäi hieman kysenalaiseksi mikä tuohon charge-palkkiin vaikuttaaa).

Genso Rondossa on myös lisätty otteluihin aika, joten erät eivät kestä niin kauaa… Tosin jos ajan loppuessa kummallakin pelaajalla on alle 1000 elämäpistettä niin erä päättyykin äkkikuolemaan.

Jos Kobuto burst battle kärsi kunnon tutoriaalin puutteesta, niin ei hätää… Genso Rondon tutoriaali on niin pitkä ja yksityiskohtainen, että se on vaikuttanut negatiivisesti pelin arvosteluihin.

Vaikka tarinan osalta Genso Rondo häviää edeltäjälleen Kobuto burst battlelle, on silti pelillisesti ja mekaniikallisesti huomattavasti parempi; Lisäksi peliin on helpompi päästä sisään kitos, ehkä turhankin tarkan, selkeän tutoriaalin. Lisäpisteitä peli saa boss rush moodista.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Touhou Kobuto V: Burst Battle


Touhou Kobuto V: Burst battle on Cubetypen alunperin vuonna 2010 julkaisema taistelupeli Embodiment of Scarlet Devilin hahmoilla, mistä julkaistiin päivitetty versio Playstationille ja Switchille vuosina 2016 (Japani) – 2017 (Eurooppa ja Pohjois-Amerikka). Tarinatilan lisäksi peli tarjoaa erillisen Arcade-tilan sekä mahdollisuuden pelata kavereitaan vastaan niin paikallisesti kuin verkon välityksellä.

*Huom! Koska en vielä ole keksinyt miten saisin järkevästi siirrettyä kuvankaappaukset PS4:lta tietokoneelle, tässä artikkelissa näkyvät kuvat on otettu suoraan NIS American ja pelin kehittäjän sivuilta.*

Reimu on keksinyt uuden tavan tienata rahaa.

Touhou Kobuto V koostuu yhdeksästä erilaisesta hahmotarinasta, mistä jokainen tulee avata erikseen; Tämän lisäksi peliin on olemassa DLC:na kymmenes, Komeiji Koishin hahmotarina.

Tarinatilan alussa käytössä pelattavana on vain Reimu, joka yrittää selvittää miksi ihmiskylässä leviää huhu hänen ja Remilian liittoumasta… Muita pelattavia Touhou Kobuto V:ssä pelattavina hahmoina on Rumia (translitteroitu Lumiaksi), Cirno, Hong Meiling, Patchouli Knowledge, Sakuya Izayoi ja Remilia sekä Flandre Scarlet (VS. Com-tilassa myös Yukkuri Reimu).

Käytännössä Touhou Kobuto V:ssä peli koostuu 3D-ympäristöissä sijaitsevista neliön muotoisista areenoista, missä pelaaja ottaa mittaa vastustajastaan 1v1 -taisteluissa käyttäen erilaisia luoti- ja lähitaisteluiskuja (käytetty isku riippuu painetusta napista ja hahmon etäisyydestä vastustajaan) sekä taikakortteja. Pelimoodista riippuen tavoitteena on voittaa yhdestä kahteen erää edetäkseen pelissä.

1. Vastustajan elämä, taikakortin varaustaso, nimi ja voitot
2. Pelaajan elämät, taikakortin varaustaso, nimi ja voitot
3. Pelaajan stamina, jota tarvitaan syöksymiseen
4. Päähyökkäyksen lataus
5. Sivuhyökkäyksen lataus
6. Voimahyökkäyksen lataus

Kuten yllä olevasta kuvankaappauksesta näkyy, pelaajalla on käytännössä kolme perushyökkäystä. Jokaisesta hyökkäyksestä on olemassa myös useampi versio, joka riippuu pelaajan toimesta sekä siitä onko hahmo maassa vai ilmassa:
- Pelaaja painaa syöksynappia pohjassa.
- Pelaaja painaa torjuntanappia pohjassa.
- Pelaaja painaa sekä syöksy- ja torjuntanappia yhtä aikaa pohjassa.
Jokaisella perushyökkäyksellä on latausaika eli et voi vain pitää hyökkäysnappia pohjassa toivoen parasta.

Mitä puolestaan taikakortteihin tulee, heti kun taikakortin varaustaso on tarpeeksi korkea (CHARGE-palkit yllä olevassa kuvankaappauksessa) pelaaja voi aktivoida sen painamalla kaikki hyökkäysnapit yht’aikaa pohjaan. Tässä tosin tulee huomata, että PS4 ja PS Vita versioissa suurella todennäköisyydellä suoritat jonkin perushyökkäyksistä ellei painalluksesi ollut äärimmäisen täsmällinen (Switch-versiota en ole kokeillut joten en voi sanoa onko siinä sama ongelma).

Painamalla syöksynappia pelaaja liikkuu tavallista nopeammin kunnes stamina (ACTION-palkki kuvankaappauksessa) loppuu. Jos pelaaja ei keskeytä syöksymistä esimerkiksi hyppäämällä (kaksoishypyt mahdollisia) kesken kaiken, staminan loputtua pelaajan hahmo seisoo hetken paikallaan kunnes ACTION-palkki on taas täynnä.

Moninpeli tapahtuu jaetulla ruudulla

Kaiken kaikkiaan Touhou Kobuto V: Burst battle on tarinallisesti mielenkiintoinen tappelupeli, joka tosin seuraajaansa Genso Rondoon verrattuna voi vaikuttaa hieman hidastempoiselta; lisäksi ohjekirjan / tutoriaalin puuttuminen vaikeuttanee peliin sisään pääsyä.

Tosin pelin parasta antia on sen moninpeli eli jos sellainen ei kiinnosta niin tätä peliä ei kannatane ostaa muuta kuin tukeakseen käännettyjen Touhou pelien tuomista länteen tai jos on kiinnostunut kokemaan Touhouta virtuaalitodellisuudessa (Playstation VR tuki!).

Jos päädytte hankkimaan pelin Switchille, suosittelen tutustumaan Cat Fightin laatimaan oppaaseen twitterissä; samaa ohjetta voi hyödyntää myös Playstation versioiden kohdalla tosin painikkeet joudutte tarkistamaan asetuksista. Suosittelen myös, että vietätte aikaanne harjoittelu-tilassa sillä pelissä on mielenkiintoisia vaikeusastehyppyjä: esim. Reimun tarinan ensimmäinen vastus Cirno on naurettavan helppo mutta seuraavaksi kimppuun käyvä Meiling pystyy pistämään aloittelevan pelaajan nopeasti nippuun.

Patche keksi viimeinkin helpon tavan pitää Flandre aisoissa.

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Super Marisa World


”Pidätkö Super Mario Worldistä? Entäpä Touhou-peleistä? Siinä tapauksessa rakastat tätä peliä…”

Super Marisa World on Double Clusterin vuonna 2007 julkaisema tasoloikka, joka on saanut runsaasti vaikutteita Super Mario -peleistä. Käytännössä pelin ideana on astua Marisan saappaisiin ja pelastaa ”prinsessa” Patchouli sekä selvittää samalla mitä Gensokyolle on tapahtunut…

*Varoitus, peli sisältää paljon vanhempia Touhou memejä kuten suppatenko, Lettyn hitbox, CAVED ja Help me Erinnnnnn!!!*

Maailmat jakautuvat kuuteen tasoon, symboli kertoo tason tilanteen:
- X: Taso ei avattu
- O: Taso on auki mutta ei voitettu
- N: Tason normaali reitti suoritettu
- E: Tason extra reitti suoritettu
- ⍟: Taso kokonaisuudessan läpi

Peli koostuu kahdeksasta maailmasta, joista jokaisessa on kuudesta kahdeksaan tasoa (vähintään kaksi niistä vastuksia): osaan tasoista pääsee vain löytämällä salaisen uloskäynnin (merkattu ”täysikasvuisella” Koakumalla)…

Matkansa aikana Marisa löytää erilaisia erikoisesineitä helpottamaan seikkailua:
- Hakurein kuulat muuttavat hänet Waki Miko Marisaksi, joka käytännössä vastaa Super Marion tulikukka- ja vasara-esineitä.
- Luudan avulla Marisa pystyy lentämään hetkittäisesti ilmassa ja lyömään vihollisia.
- Sarjakuvalihan löydettyään Marisa voi kutsua paikalle Rumian, joka on yhdistelmä Yoshia ja kuolemattomuutta.

Gensokyon tyttäret ovat löytäneet kykyjään vastaavia rooleja…

Pelin ehkä mielenkiintoinen osuus on vastukset ja Marisan keskustelut heidän kanssaan… Valitettavasti peliin ei ole englanninosta mutta onneksi Touhou-wikistä löytyy käännökset (suosittelen lukaisemaan vaikka peliä ei pelaisikaan)…

Jos on yhtään pelannut Super Mario Worldia tai sen jatko-osaa Yoshi’s Islandia monet vastuksista saattavat vaikuttaa tutuilta sillä käytännössä ne on suoraan otettu kyseisistä peleistä (tosin niihin lisätty Touhoumaisuuksia kuten danmakua). Joukossa on myös viittauksia Dr. Marioon, Super Mario Bros 3:een ja Super Mario Land -peleihin.

Aya on joutunut hunningolle…

Vaikka Super Marisa World on hauska ja erittäin nostalginen peli niin varoituksen sanana täytyy myöntää sen olevan myös todella haastava: Marisa liikkuu pelottavan liukkaasti ja hitboxistaan johtuen vihollisten päälle hyppinen vaatii suurta tarkkuutta ettei kuolo korjaa; Teoriassa tuon liikevauhtiin liittyvän ongelman pystyy ratkomaan säätämällä asetuksista pelin kuvataajuuden tasolle 30 FPS, mutta käytännössä tämä valinta ei toimi kuin vanhemmissa koneissa (Windows 7 ja Windows 10 näyttää vähät välittävän siitä, joten peli pyörii aina 60 FPS nopeudella).

Tästä huolimatta suosittelen peliä kaikille Touhoun, Marion ja tasoloikkien ystäville sillä harvoin näkee yhtä poskisuussa tehtyä peliä… Sen lisäksi, että Super Marisa World toimii nostalgiatrippinä Mariosta pitäville on se myös eräänlainen aikakapseli, joka tarjoaa silmäyksen siitä millainen Touhou fanikulttuuri oli 10 vuotta sitten.

Tallennettu kategorioihin Meta, Touhou | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Magus in Mystic Geometries


Magus in Mystic Geometries on D.N.A Softwaresin vuonna 2008 julkaisema Geometry Wars klooni, missä Patchouli Knowledge puolustaa Gensokyota Makailta… Monista muista fanipeleistä poiketen pelaaja ohjaa hahmoa WASD-painikkeilla ja hiirellä: lisäksii ZUN on säveltänyt yhden pelin kappaleista.

Rakenteeltaan Magus in Mystic Geometries on hyvin yksinkertainen…

Peli koostuu kuudesta jatkuvasti vaikeutuvasta tasosta, joissa ei ole lainkaan loppua: ideana tasoissa on pysyä mahdollisimman kauan hengissä ja kerätä pisteitä seuraavan tason avaamiseksi (pisteiden perusteella pelaaja voi myös saada pronssisen, hopeisen tai kultaisen mitalin). Pisteitä saa tuhoamalla erilaisia vihollisia ja niiden määrä riippuu kerätyiden esineiden antamasta kertoimesta (kerroin resetoituu kuollessa). Jokainen taso on erilainen muodoltaan.

Vastuksia pelissä on vain yksi, Shinki, joka esintyy tasossa viisi…

Alicen kloonitkin ahdistelevat Patchoulia?

Vaikka Magus in Mystic Geometries on sisältönsä puolesta lyhyt peli, pelattavaa siinä riittää jos aikoo saada kaikista tasoista kultaisen mitalin sillä peli on todella vaikea… Osittain tämä johtuu siitä, että jos pelaaja ei pysy koko ajan liikkeessä niin vihollinen suurella todennäköisyydellä ilmestyy suoraan pelaajan päälle (liikkuessakin se riski on olemassa).

Tästä huolimatta suosittelen Magus in Mystic Geometriesiä kaikille, sillä se on juuri sellaista leppoisaa ajanvietettä johon voi kuluttaa minuutin jos toisenkin kahvitaukojen lomassa… Kun peliin viimein pääsee sisään ja onnistuu avaaman pari ensimmäistä tasoa mitalien ja ennätyspisteiden kerääminen tempaa mukaansa.

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Esittelyssä: Fantasy explorer Nitroid!


Fantasy explorer Nitroid! (Gensou Tansaku Nitroid!) on Desunoyan vuonna 2012 julkaisema metroidvania / puzzlepeli, missä Nitori jahtaa Utsuhoa läpi Gensokyon.

Peliin löytyi fanien tekemä englanninnos, minkä Desunoya linkitti myös sivulleen, mutta valitettavasti linkki kyseiseen tiedostoon ei enää toimi.

Fantasy explorer Nitroid koostuu viidestä maailmasta, joista jokainen jakautuu useampaan puzzlen mukaan nimettyyn huoneeseen (=tasoon): maailman viimeisessä tasossa on vastus. Ensimmäinen maailma on eräänlainen tutoriaali, missä Marisa selittää kylttien välityksellä pelin sisältöä ja sen tarkoitus on auttaa pelaajaa pääsemään sisälle Nitroidin maailmaan, viimeinen maailma puolestaan toimii EXTRA-haasteena eli tarinallisesti sitä ei tarvitse voittaa.

Mekaniikallisesti pelin puzzlet muistuttavat paljon Desunoyan aiempia pelejä, kuten Marisa & Alicea, ja pelistä löytyykin kaikki tutut elementit jousista hajoaviin lasikuutioihin… Uusina asioina peli esittelee erilaiset esineet ja erikoistaidot (esim. ensimmäisestä maailmasta löytyvä pora, jolla voi rikkoa tietynlaiset laatat), Marisan kaupan (loogisesti huoneista löytyvät sienet toimivat valuuttana) sekä iskupisteet.

Mukana on myös tuttuun tapaan vastustaisteluita, joista miltei jokaisen voi voittaa useammalla tavalla… Alicen voi esimerkiksi päihittää ohjaamalla kytkimien avulla Alicen nuket hänen kimppuunsa tai vaihtoehtoisesti lennellä nukkejen avulla maaliin (jälkimmmäinen tapa on turhauttavan hankala mutta siitä saa saavutuksen; itse voitin Alicen tällä tavalla sillä en ensimmäisellä kerralla oivaltanut mitä vastuksessa tulisi tehdä).


Kaiken kaikkiaan Fantasy explorer Nitroid on mielenkiintoinen yhdistelmä ongelman ratkontaa, tasoloikkaa ja aarteenmetsästystä johon saa helposti uppoamaan tunnin jos toisenkin: sen vuoksi suosittelenkin Fantasy explorer Nitroidia kaikille puzzlepelien ja metroidvanioiden ystäville. Varoituksen sanana tosin täytyy mainita, että pääpaino pelissä on ongelman ratkaisussa ja loppua kohden pelin puzzlet muuttuvat suhteellisen vaikeiksi.

Kannattaa myös tutustua wikiartikkeliin, sillä se sisältää erittäin tarkan kuvauksen pelin mekaniikoista ja jopa neuvoja vaikeampien puzzlejen ratkomiseksi.

Tallennettu kategorioihin Pelit, Touhou | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti