Lyhythiuksinen Reimu? Hienova, hienova...

Ainekset Reiman uuteen avatariin?

herp.. innostuinko M4:sta?
maastokuviollinen hame, joka on oma tekonen vuodelt 2009 koulussa.

Spoiler (click to show/hide)

Ooh.

Muutama asu tässä parin viime vuoden varrella on pukenut Dibzaa aivan erityisesti. Parhaiten muistan sen Sakuyan, ja tämä taisi juuri nousta kakkoseksi. Ilmeen ja hahmon yhteensopivuus on kuvassa huippuluokkaa. Hame luo tunnelmaa, jolle Itōn taidekaan ei pärjää. Asennossa ei varmaan ole mitään järkeä tähtäämisen ja ampumisen kannalta, mutta kuva on kauniimpi näin kuin jos kasvot jäisivät kokonaan piiloon pyssyn taakse.

Pakolliset rumpali-Chen kuvat.

http://i.imgur.com/X20fiCD.jpg

Getsun Cheniä onkin pitänyt kehua siitä lähtien, kun Roppari julkaisi Frostbite-valokuvansa. Itse kun en tekstiilitöistä juuri mitään tajua, niin en tiedä, saisiko noista ruseteista yhtä näyttävän ja silti luonnollisemman näköisiä – mutta vähät siitä, kokonaisuus toimii joka tapauksessa loistavasti. Paijaisin kuin Hevimošerin partaa, jos vain kiinni saisin.

Sain Juhozkin äskettäisestä vaikeustasoilla leikittelystä semmoisen ajatuksen, että taidanpa nostaa tämän säikeen.

***

Kuinka paljon tiedät Suomen Tōhō-alakulttuurista?

Helppo taso:


Tavallinen taso:


Vaikea taso:


Mielipuolinen taso:


***

Jos intoa riittää, niin kehitä toki oma versiosi.

Mainitaanpa muuten saman tien, että tänä vuonna Setz jatkoi harvinaiseksi jäänyttä suomalaista Tööhöö-perinnettä ja käytti Alicesta nimeä Aliisa.

***

MUOKS: Ja Sakuya Izayoi on näköjään Sakke.

Yrtti ja taimi (Patchouli-sarjan toinen osa)

Hieda no Mukyū, 18.4.2013

Tarinan varhaisin hahmotelma lienee syksyltä 2009 tai sitä seuranneelta talvelta. Silloin en päässyt mielikuvia ja yhden viittauksen pohjustamista pitemmälle. Palasin tekstiin viimein 16.–19.11.2012, jolloin mukaan oli ehtinyt tulla kokonaan uusia aineksia. Suuri osa lopullisesta tarinasta syntyi vasta eilen ja tänä yönä, mutta kokonaisuuden kannalta uusimmat muutokset ja laajentelut eivät olleet kovin merkittäviä. Käytännöllisesti katsoen koko teksti on ajateltu ja kirjoitettu suoraan suomeksi, vaikka vuonna 2009 alustavasti rakentelin eräitä kohtia englanniksi ainakin omassa päässäni.

ZUNin lisäksi tällä kertaa lienee syytä kiittää sekä Ryûchania että Teerättiä. Kuvitus, jonka ympärille tarina on rakennettu, on Haruichin käsialaa. Måns Björkman ansaitsee erityiskiitoksen kirjoituksestaan "The Chroniclers of Arda" (1998–2000).


*********


Usvajärven tienoota peitti lumi. Tammikuu oli puolessa, ja Punaisen paholaisen kartanon huoneissa oli vetoisaa. Yliportinvartija ja puutarhuri Hong Meiling veti lapasia käsiinsä pidettyään teetauon keittiön nurkassa. Hän vilkaisi kaivaten suurta valurautaista liettä, jonka pesässä tuli räiskyi kotoisasti. Keijupalvelijattaret olivat juuri lisäämässä polttopuuta.

"Sakuya-neiti, kenelles Te laitatte pekonia? Haisee hyvälle."

"Soisin, että tässä keittiössä ruoka tuoksuu. Tämä on erikoisaamiainen Patchouri-neitiä varten."

"Ai jaa. Minä en oo nähnytkään häntä moneen päivään. Ei kai Patchouli-neiti oo kipeänä? Siis niin kun, kipeämpänä kun tavallisesti?"

"Tiedä häntä. Eiköhän Meiring-neidin olisi aika palata töihinsä."

"Totta kai, totta kai. Siellä vaan on niin kurjan kylmä tänään!"

Meiling väläytti pääsisäkkö Izayoille kärsivän virnistyksen; mukana oli aimo annos ihailijan kiitollisuutta päättyneestä keskustelutuokiosta.

*****

Punaisen kartanon hoidettu pihamaa viheriöi heinäkuun auringossa. Päivän lämpö oli kuivattanut maanpinnan edellispäivän sateen jäljiltä, ja Patchouli Knowledgen jättiläiskihokkipenkki näytti voivan paremmin kuin koskaan. Erään mahtavan tammen varjosta häämötti kaksi huovalla istuvaa hahmoa ja eväskori. Jos katselija olisi uskaltautunut lähemmä, olisi hän pian kuullut pikkuisen tytön terävän ja selkeän äänen.

"...Angbandin kaivamisesta saakka oli Ered Gorgorothin juurella asustanut muita lukinmuotoisia olentoja, ja Ungoliant paritteli niiden kanssa ja nieli ne; ja senkin jälkeen, kun Ungoliant itse oli lähtenyt ja mennyt menojaan maailman unohdettuun etelään, asusti Nan Dungorthebissa sen jälkeläisiä kutomassa iljettäviä verkkojaan. Ungoliantin kohtalosta ei mikään taru kerro. Mutta on sanottu että se kohtasi loppunsa kauan sitten, kun se äärimmäiseen nälkäänsä ahmi viimein itsensä."¹

"Sehän sujui hyvin", kehaisi kirjastonoita Knowledge tytärtään. "Huomenna luemme yhdessä 'Taketori monogataria'² japaniksi. Koa on tehnyt siitä sinua varten furigana-version."

"Hyi miten kamalia nämä haltioitten tarinat on. Se Ungoliant-hämähäkki on melkein yhtä pelottava kun ne Ulkopuolisen maailman ihmiset. Siis ne kun lähti sotimaan sitä varten, että ne voisivat polttaa vielä lisää maaöljyä", kimitti pikku Magnolia Kirisame.

"Onneksi Ungoliantia ei varmasti ole ollut olemassa enää moneen tuhanteen vuoteen. Kun minä olin pikkutyttö, kävin isotädin luona Cornwallissa, ja hän näytti minulle suvun vanhoja pergamenttijäljennöksiä. Knowledget ovat selvittäneet sen asian perusteellisesti", Selitti Patchouli opettavaisena.

"Minäkin tahdon mennä Cornwalliin käymään!"

"Ei meidän kuulu ylittää Hakurein rajaa. Eikä isotätikään sitä paitsi enää asu Cornwallissa..."

"Ihan tyhmää! Kun minä tulen isommaksi, niin minä otan Mari-äidin mukaan, ja sitten me haastamme Yhdi... Yhdistyneen kuningaskunnan... öö... asevoimien kenraalin danmaku-taisteluun. Ja me voitamme, ja sitten noidat ja druidit saa taas paljon tilaa koko Isossa-Britanniassa."

"Vai sellaisia suunnitelmia sinulla on. Kiinnitä enemmän huomiota hyvään kielioppiin myös puhuessasi, kulta, älä vain ääneen lukiessasi. Sanastosi on kyllä kehittynyt hienosti."

Magnolia tajusi äitinsä suhtautumisen ja haki tukea: "Jos siellä on liikaa ihmisiä ja aseita, niin me otamme Remilia-tädinkin mukaan. Sitten tavalliset ihmiset ei ainakaan pärjää!" Hän käännähti uhmakkaana tuijottamaan Patchoulia, ja raju liike sai leveälierisen suippohatun putoamaan tyttösen päästä tämän selän taa nurmikolle.

Patchouli katsoi tytärtään silmiin, ja ilon kyynel kierähti hänen poskelleen. Maailman kaunein lapsi. Tuli niin Marisaan.

Marisan toivomuksestahan tässäkin oltiin. Ihmisnoidan mielestä lapsi tarvitsi säännöllistä ulkoilua, vaikka häntä kasvatettaisiinkin yōkai-velhoksi³.

"Kannattaa varmaan kysyä, mitä Mari-äiti tuosta tuumii." Patchoulia ei erityisesti miellyttänyt ajatus, että Remi kuulisi Magnolialta ehdotuksen lähteä vierailemaan vanhalla kotisaarella.

"Minä haluan heti puhua Marin kanssa. Missä Mari-äiti on?"

Patchouli huokasi syvään ja alkoi kerätä eväsretkitarvikkeita kokoon.

"Mari-äiti on työmatkalla. Kun Marisa lähtee, niin me odotamme."

Patchoulin ajatukset harhautuivat kauas näiltä nurmikentiltä, joita neiti Hong leikkasi hänen ohjeittensa mukaan. Jos ei ensikohtaamista otettu lukuun, niin Patchoulilla ei ollut yhtään pahaa sanaa sanottavana Reimu Hakureista. Siltikin temppelineidon punavalkoinen puku oli vuosien mittaan alkanut pelottaa Patchoulia enemmän kuin nukkemestari Margatroidin katsominen silmiin. Useammin kuin joka toisella kertaa sen punavalkoisen ilmestyminen kartanon portille tiesi Marisan lähtöä pois määräämättömäksi ajaksi.

Sitä Patchouli ei ollut tähän päivään mennessä osannut päättää, kumpi häntä Marisan retkien aikana vaivasi enemmän, pelko vai mustasukkaisuus.

Kyllä kyllä, Marisa oli lapsena käynyt kovemman koulun kuin hän itse ja osasi pitää varansa; ja danmaku-säännöt varjelivat noidan henkeä tehtävissä, joista monesti riippui koko satumaan tulevaisuus. Mutta ei siitä päässyt mihinkään, että Marisa oli vain ihminen. Ihmiset olivat... hauraita. Olematon pikku Koakuma oli kerran aivan vahingossa murtanut Marilta kylkiluun tilanteessa, jolla ei ollut mitään tekemistä danmaku-sääntöjen kanssa.

Jos huoli Marisan ruumiillisesta hyvinvoinnista saattoikin olla heikosti perusteltu, niin toinen murhe ei sitä ollut. Patchouli ei ollut ikinä sortunut sinisilmäisyyteen. Hän tiesi varsin hyvin, etteivät Marisan tavat olleet muuttuneet miksikään, kun noitatyttö oli tullut asumaan hänen kanssaan kartanon itäsiipeen. Kerran hurmuri, aina hurmuri. Tietenkään Mari ei tarkoittanut sitä pahalla, ajatuskin oli mieletön. Se vain oli osa häntä, ja se osa tapasi puhjeta kukkaan noitten poissaolojen aikana. Kun Patchouli ei itse tykönäänkään osannut suhtautua asiaan luontevasti, niin entä sitten pikku Magnolian edessä?

Patchoulin tunnesotkua ei välttämättä helpottanut se, että kotosalla ollessaan Mari oli Magnolialle mitä parhain kasvattaja ja esikuva: rakastava, ymmärtäväinen, luontoonsa nähden uskomattoman eläytymiskykyinen sekä juuri sopivan vaativa ja rohkaiseva. Kieli ja käytöstavat olivat tietysti luku sinänsä, mutta niistä Patchouli ei jaksanut tehdä suurta numeroa. Päivällistä syötiin vain harvoin Remin kanssa yhdessä, ja jos Mari nyt toisinaan röyhtäisi kiittäessään ja pyyhki suunsa paidanhihaan... Ei Magnolia-tyttö mikään tyhmyri ollut. Kyllä hän Patchoulin esimerkistä oppisi tarpeeksi ja pärjäisi varmasti tosipaikan tullen. Magnolian puhuma japani oli alkuvaiheessa ollut niin karkeaa, että Patchoulia oli hirvittänyt, mutta sitten oli sovittu, että tyttö joisi säännöllisesti iltapäiväteetä Remin seurassa neiti Izayoin palvellessa ja etenkin silloin, kun Remillä oli vieraita. Oppivaisena tyttönä Magnolia osasi jo useita japanin tyylilajeja, tosin pinnallisemmin kuin sitä vanhahtavaa kuninkaan englantia, jota Patchouli hänelle puhui.

"Äiti. Pache-mama! Ethän sinä kuuntele yhtään!"

"Anteeksi, kulta. Mitä sanoit?"

"Tiedustelin vain, neiti Knowredge, eikö Teidän sentään kannattaisi nousta tänään", sanoi Magnolia vaihtaen englannista lähes hassunkurisen kohteliaaseen japaniin. "Emäntä on Teistä huolissaan. Olen valmistanut runsaan aamiaisen. Miyōsei, tuohan tarjoilukärry käytävältä!"

*****

Patchouli pomppasi istumaan. Hän räväytti silmänsä auki, mutta ei silti nähnyt kunnolla. Liikaa unihiekkaa. Kaappikello taisi osoittaa neljänneksen yli yhtä jälkeen puolenpäivän. Voi hyvä sietämätön tavaton, miten kylmä huoneessa oli – paitsi untuvapeitteitten alla, ihanassa vuoteessa...

"Kiitos paljon, Sakuya-neiti, mutta ei minun ole yhtään nälkä."

"Niin Te sanoitte eilen illallakin. Rohkenen muistuttaa, että pääsisäköllä on tiettyjä ikäviä velvollisuuksia ylempiään kohtaan, hieman kuten lääkärillä. Sitä paitsi emäntä on määrännyt, että en poistu tästä huoneesta, ennen kuin Te olette syönyt koko aamiaisenne alusta loppuun."

"Olkoon menneeksi, yritetään... Mutta eikö tänne mitenkään voisi saada lisää lämpöä?" Patchoulin äänestä kuulsi aito tuska.

"Kakluuni on vielä aivan lämmin. Juokaa kuumaa teetä, se auttaa."

"Eikö sitä uunia saa kuumaksi?"

"No mutta totta kai." Izayoi heitti terävän silmäyksen apunaan häärivään keijupalvelijattareen. Jäämättä odottamaan käskyjä tämä avasi uuninpellin ja ryhtyi pinoamaan pilkkeitä tulipesään.

Patchouli päästi lohduttoman huokauksen muistaessaan, että Voilen työpöydällä häntä odotti hänen viimevuotinen käsikirjoituksensa, edelleen keskeneräisenä, ynnä sekava kasa sienistä kertovia kirjoja. Niihin oli niin hirveän vaikeaa keskittyä, vaikka saisikin raahauduttua sinne asti.

Marisaa hän ei ollut nähnyt aikoihin – paitsi unissaan, joissa noitatyttö oli julepäivän tienoilta lähtien vieraillut yhä ahkerammin. Patchoulia alkoi itkettää, kun hän tajusi, että Magnolia Kirisamea, maailman kauneinta lasta, ei ollut ikinä ollut olemassakaan. Patchoulin mieli oli vielä unen vallassa, ja hän joutui valvejärjellä vakuuttelemaan itselleen, että vihreän, kesältä tuoksuvan puutarhan todentuntu oli ollut pelkkää harhaa.

"Onko jokin vialla, neiti Knowredge?"

"Ei mitään hätää. Taisin saada hiukan teetä väärään kurkkuun", vastasi Patchouli pyyhkäisten kyynelet pois. "Kuulkaa, Sakuya-neiti, toisitteko pari nenäliinaa varalle? Ja lämpimämpi alusvaatekerta voisi myös olla tarpeen."

Tästä tulee pitkä talvi, mietti Patchouli pekonia ja munaa mutustellen, kun pääsisäkkö oli kumartunut kaivamaan hänen vaatekaappiaan. Liian pitkä. Minun on pakko tehdä asioille jotakin.

"Neiti Knowredge, Tehän näytätte... piristyneeltä", sanoi Sakuya hämmästyneenä palatessaan vuoteen luo.

"Johtuu varmaan teestä. Erinomainen makuyhdistelmä, neiti Izayoi", kehaisi Patchouli vetäisten vuoteensa vieressä riippuvaa kellonnyöriä. Pääsisäkkö huomasi kyllä synkän hymynkareen, joka vihjasi, että kirjastonoidan ajatukset olivat jo aivan muualla.

Koakuma saapui nopeasti kuten aina. Ei aivan niin nopeasti, että sitä olisi pitänyt yliluonnollisena, mutta melkein.

"Koa, käyhän etsimässä minua varten 'Sefer jetsirah'⁴ ja rabbi Löwin kootut käsikirjoitukset. Haluan, että ne ovat pöydälläni, kun ehdin kirjastoon."

"Käskystä, Patchouli-neiti. Löwin kansion löydän varmasti, mutta miten Sefer jetsirah aakkostetaan?"

"Heprea, ספר יצירה."

"Kiitos." Pikkupiru kumarsi ja oli samassa jo ulkona Patchoulin makuuhuoneesta.

"Kas niin", lausahti Patchouli kääntyen pääsisäkön puoleen, "vaivautuisiko Sakuya-neiti hankkimaan minulle vielä toisen viipaleen tätä erinomaista kahvikakkua? Edessä on pitkä päivä, ja tahdon olla voimissani."


*********


  ¹Lainaus on käytännön syistä otettu tähän teoksen TOLKIEN 2007 sivulta 96, "Quenta Silmarillionin" 9. luvusta "Noldorin pako". Todellisuudessa Magnolia lukee ääneen englanninkielistä käännöstä, jonka Patchouli on itse laatinut Westronin kielestä, eräästä Länsimannun Punaisen kirjan 1200-luvulla laaditusta jäljennöksestä. Nähtävästi Patchoulilla on ollut käytettävissään myös katkelmia Pengolodh Gondolinilaisen sindarinkielisistä teksteistä, joihin Punainen kirja osittain perustuu. – TOLKIEN, J. R. R. 2007: Silmarillion. Toim. Christopher Tolkien. Suom. Kersti Juva. 13. painos. ISBN 978-951-0-22353-6 (sid.).
  ²竹取物語.
  ³魔法使い, mahōtsukai.
  ⁴Hepreasta on käytössä lukuisia eri latinisaatioita, jotka joskus myös sekoittuvat keskenään. Muuntelun toinen ääripää on mahdollisesti Sepher yetzira.

Top o' the evenin' fellas

Top o' the Morning to Ya.

Error 424

Failed Dependency vai Method Failure?

Also, my british alter ego may pop up from time to time.

Onko meidän siis syytä kuvitella kohdallesi nimenomaan brittiläinen (tai jopa englantilainen) korostus eikä Americaniä tai Globishia, kuten nykyään satunnaisessa tapauksessa useimmiten?

please treat me well.

Yhtä hyvin kuin Meilingisi kaikkia muita. Mistäpä nappasit tuon animaatiosi?

Turkoosi.

Kuulostaa hienolta. And many more of them live next door.

Tämä on hieno päivä heristellä keppiä. Jatkakaa.

***

Käykö paavi metsässä paskalla?

Paavi on paviaanina Roskapankissa.

Kyllä leikattu konjakki eli Jaloviina on semmoinen turvallinen perusjuoma, jota voi aina tilata yhden aikansa kuluksi ja makuhermojensa iloksi.

Äskettäin tuli tarkastettua, että Cosmic Comic Cafe oli vielä paikallaan. Pieni lasi Jaloviinaa ja iso lasi jäävettä toimivat mainiosti niin kotimaisen kuin ranskalaisenkin sarjakuvan kyytipoikina.

Kiitos, SciSan. Se oli yksi upeimmista koskaan näkemistäni kolmiulotteisista danmakuista. (Tosin suuren osan aikaa ilmassa oli oudon vähän kamaa.) Kasvonilmeitten kanssa oli nähty enemmän vaivaa kuin useimpia MMD-videoita tehtäessä.

»4Koma de Touhou Project en finlandés～ UFOPORNO»: loistava tilaisuus opiskella vähän espanjaa. Nyt tälle videolle äkkiä lisää katselukertoja. Setzin maailmanvalloituksen tukeminen on kansalaisvelvollisuus.

Keskustelua seuraavasta aiheesta, kiitos:

Lainaus käyttäjältä: Karma

[1:41:31] Juho Keränen: ja onko tämä karmasysteemi taas yksi punakoneen (sairaista) sosiaalisista kokeista, vai laitettiinko tuo jonkun muun toimesta?
[1:41:50] Selleri: siihen liittyi minä, punakone, sainigma, väsymys ja reddit