J. R. R. Tolkienin ja Christopher Tolkienin tuotanto

[Hieda no Mukyuu]

Luon tänne uuden säikeen, vaikka tämä aihe ei ole »audiovisuaalinen» kuin välillisesti. Muuten kirjanlukusäiettä uhkaa Hobbit hijack LOL.

❧❧❧

Tuli vihdoin aloitettu Taru Sormusten Herrasta ja sitä luettu nelisenkymmentä sivua.

Sormusten herrasta pieni havainto: Kun luin teoksen ensi kertaa lapsena, nautin ylivoimaisesti eniten toisen ja kolmannen kirjan eeppisistä seikkailuvaiheista, joissa ahdistavat sormusvarjot tai Mordorin välitön uhka eivät olleet paljoakaan läsnä. Alun arkiselta maistuneen Konnun-kuvauksen luin tunnollisesti mutta väkisin, ajatellen, että tarjoaahan se sentään taustaa hahmoille ja kokonaisuudelle. Mieluummin varmaan olisin lukenut vaikka Minas Tirithin tai Rautapihan arjesta. Nykyään lueskellessani taas nautin ensimmäisen kirjan ensimmäisistä luvuista jopa enemmän kuin Rivendellin ja Emyn Muilin välille sijoittuvista seikkailuista.

Ollessani kiinni Sormusten herran yksityiskohdissa ymmärrän kyllä, mistä muutoksessa on kysymys. Etäämmältä katsellen ja lapsuuttani muistellen ero tuntuu uskomattomalta. Samaa luokkaa olisi, jos jonakin päivänä huomaisin syöväni kaurapuuroa mieluummin kuin jauhelihapitsaa.

Olen itseasiassa melko tyytyväinen siihen että luen kirjan nyt enkä nuorempana sillä en olisi välttämättä osannut silloin arvostaa kirjaa samalla tavalla.

Aina olen saanut kuulla kirjan alun olevan pitkästyttävä mutta itse olen viihtynyt Konnun maalaismaisemassa oikein hyvin. Alun kerrontatyyli, Hobittitrivian syöttäminen ja maailmanrakennus käy omaan makuuni oikein osuvasti.

Takaraivossani oli myös aluksi pieni toive saada elokuvat epänähdyiksi sillä koen niiden rajoittavan mielikuvitustani jollain tasolla. Esim. Frodo ei vaan voi näyttää keneltäkään muulta kuin Elijah Woodilta. Pitemmälle luettaessa ja maailman laajentuessa jo Bukinmaalle tultaessa kauas elokuvien ulkopuolelle tämä ongelmantynkä alkaa jo helpottaa.

Tomppa Bombadil ei oo leffaversiossa. Konnusta Rivendeliin on ittellä ollu aina suosikkipätkä kirjasarjassa. Leffassa tää pätkä jäi aika olemattomaksi.

Bombadilia on moni fani pitänyt suurena ongelmana, joten en ihmettele, että hänet jätettiin elokuvasta pois.

Oma suhteeni vanhaan Tomiin on ristiriitainen. Minusta on tavattoman viehättävää, että J. R. R. otti mukaan

Spoiler (click to show/hide)

lastensa kovaonnisen leikkikalun, sekä pääteokseensa että hobittien kansanrunouteen.

Toisaalta se, miten pitkät selittelyt koko hahmon olemassaolo vaatii Rivendellissä, on mielestäni räikein merkki kesken kirjoitustyön tapahtuneesta muutoksesta – siitä, miten kustantajan tilaama »Hobitti II» muuttui »Sormusten Herraksi» ja itse »Hobitti» uuden seikkailuromaanin vaatimattomaksi esiosaksi (prequel).

Olisi hauskaa päästää tutustumaan »Hobitin» ensimmäiseen julkaistuun versioon, jossa mukana on kuulemma konnavahtien sijasta poliisimiehiä ja ruokapöytään katettuina pikkelssin sijasta säilöttyjä tomaatteja.

Onko kyseessä Tove Janssonin kuvittama vuoden 1973 Risto Pitkäsen käännös Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin, jossa Kalpa Kassinen kohtaa Usvavuorilla Kulpsinin, jolta vie sormuksen? Jossain alakoulun lukukirjassa oli maistiaisia eri nuortenkirjoista, ja siinä törmäsin tähän nykykäännökseen tottumattomalle erikoiseen, mutta sinänsä taidokkaaseen suomiversioon.

Vai onko kyseessä siis oikein Tolkienin kynäilemä raakaversio, joka myöhemmin julkaistiin meille tuttuna teoksena The Hobbit or There and Back Again?

Tuollaisesta versiosta [so. »Lohikäärmevuoresta»] en ollut kuullutkaan, tai ehkä olin ja sittemmin unohtanut tyystin.
Oli miten oli haluan sen.

Edit: Haluamiseni rajoittui juuri huomattavasti: Huh hintaa

[Hieda no Mukyuu]

Vai onko kyseessä siis oikein Tolkienin kynäilemä raakaversio, joka myöhemmin julkaistiin meille tuttuna teoksena The Hobbit or There and Back Again?

Huterien tietojeni mukaan kyseessä on ihan kerrassaan »The Hobbit, or There and Back Againin» ensimmäinen painos (1937). Tekijä korjaili tekstinsä yksityiskohtia myöhemmin, viimeistään viisikymmenluvun painoksia varten, jotta se sopisi paremmin yhteen »Sormusten herran» Keski-Maan-kuvauksen kanssa.

Kun Tolkien alkoi kertoa »Hobittia» iltasatuina lapsilleen, hän ei vielä tiennyt, että se sijoittuisi Keski-Maahan. Kun »Hobitin» julkaisemisesta alettiin kolmikymmenluvulla vakavasti keskustella, hän kyllä tiesi sen jo – mutta ei tiennyt paljoakaan Keski-Maan kolmannesta ajasta. Nuorenahan hän oli keskittynyt rakentelemaan auringon ensimmäisen ajan ja sitä varhaisempien aikakausien historiaa. Vasta »Sormusten herraa» kirjoittaessaan Tolkien hahmotti kolmannen ajan niin selkeästi, että kykeni sovittamaan »Hobitin» yhteen sen kanssa itseään tyydyttävällä tavalla.

»Lohikäärmevuoren» olen toki myös lukenut, mutta hyllyssäni minulla ei ole ollut sitä koskaan. Palasin Pitkäsen suomennokseen aikuisiällä ja yllätyin huomatessani, että nautin hänen runokäännöksistään enemmän kuin Juvan suomennokseen (1985) sisältyvistä Panu Pekkasen runokäännöksistä. Lisäksi myönnän, että tietyssä mielessä Kalpa Kassinen on parempi nimensuomennos kuin Bilbo Reppuli.

Haluamiseni rajoittui juuri huomattavasti: Huh hintaa

Nyyh. Tolkien-roinaa on julkaistu ja julkaistaan niin mahdottomasti, että kai jossakin vaiheessa tajutaan ottaa uusintapainos »Lohikäärmevuoresta»?

[J_onn_e]

Tosiaan nyt kun tälle on oma säikeensäkin niin tehdäänpäs vähän pitempi jaarittelu omasta näkökulmasta Tolkienin tuotantoon.

Tosiaan vaikka vasta nyt olen "Sormusten Herraa" alkanut lukemaan on kirja ollut minulla jo muutaman vuoden kun sen pari kesää sitten kirpparilta satuin parilla eurolla löytämään.
Siellä se sitten nökötti odottamassa hetkeä jolloin minulla on tarpeeksi aikaa pomia tuo tiiliskiven fysiikalla siunattu järkäle ja alkaa lukea.

Tolkienin maailma on kuitenkin kiinnostanut jo kauemmin. En siitä vielä aikanaan niin paljoa innostunut kun näin Peter Jacksonin elokuvasovitukset aiheesta mutta ammattikouluaikana silloinen hyvä ystäväni Masa (eipä ole oltu sen jälkeen yhteydessä) oli sitten perehtynyt keskimaahan ja tolkienin tuotantoon vähän enemmän ja siitä tarttui pieni kipinä kytemään.
Kirjoja tulikin sitten muutaman kerran kirjakaupassa katseltua mutta 40e hinta ja tylsät kannet eivät saaneet minua silloin ostamaan sitä. Halusinhan keräilijäluonteena juuri sillä yhdellä tietyllä kansitaiteella varustetun version minkä olin lapsena nähnyt jossain jonkun sukulaisen kirjahyllyssä.

Ammattikouluaikoihin ilmestyvät myös "Hobitti"-elokuvatrilogian osat yksi kerrallaan ja silloinkin teki mieli ostaa kyseinen kirja ja niitä silloin saikin vähän kaikista kaupoista mutta taas, elokuvan promokuvalla varustettu pehmytkantinen kirja karkoittivat lompakkoni kassan läheisyydestä.
Tässäkin tapauksessa tiedän minkä version haluan sillä muistan nähneeni jossain vaiheessa varhaisempaa elämääni mahdollisesti aku ankassa "Hobitti eli Sinne ja Takaisin"-mainoksen.
Kyseessä on vihreäkantinen kirja jonka kannessa lohikäärme vartioi kultakasaa ja jo silloin se näytti houkuttelevalta. En vain tuolloin vielä ollut hirveästi kirjojen perään.

Muistaakseni joskus nuorempana taisin yrittää joltain sukulaiselta saada sormusten herraa lainaksikin mutta se asia taisi unohtua ja minulle kerrottiin että kirjan tylsän alun takia se oli heiltäkin jäänyt kesken. Nyt luettaessa alku oli tietenkin kaikkea muuta kuin tylsä.
Hobitin ja Sormusten Herran lisäksi kiinnostaa kyllä kovasti muukin Tolkienin tuotanto vaikken siitä vielä hirveästi tiedäkkään.
Kirjoja vain tuppaa olemaan vaikea löytää Kouvolasta ja internetin kautta yksityishenkilöiltä ostaminen on aina pieni hässäkkä ja yritän tehdä sitä mahdollisimman harvoin ja vain erityisen hyvissä kaupoissa.

Omassa Sormusten Herran julkaisussani oli muuten eräs hauska pikkuvirhe: Sormusten Ritarien toisen kirjan 4. (neljäs) luku oli kirjoitettu roomalaisilla numeroilla (IV), muut luvut arabialaisilla numeroilla.

[J_onn_e]

Taru Sormusten Postauksesta II: Kaksi Viestiä

Luettuani kirjan viimein loppuun eksyin sitten youtuben lotr-puolelle.
Ja mitä juustoa sieltä löytyykään Eowyn confronts the Witch King
the unscary balrog
Jälkimmäisen Ralph Bakshin animaation jälki on kyllä Balrogia lukuunottamatta mukavaa katseltavaa. Muuta hyvää sanottavaa ainakaan tuon pätkän perusteella ei olekaan.
Edeltävä Rankin Bassin Kuninkaan Paluun pätkä sitten onkin kaikin puolin cheddaria.
Näihin voisi tutustua paremmalla ajalla tarkemmin.

Taannoin kirjakaupassa käydessäni löysin sieltä yksinäisen painoksen Hobittia ja se tuli sitten ostettua kun kirja on taas kovakantinen ja minulle tutummilla vihreillä kansilla elokuvapromojen sijaan.
Voi tosin olla etten ihan hetkeen sitä jaksa aloittaa.

[Hieda no Mukyuu]

Hoo! Ralph Bakshin elokuvaversiosta olen ollut tietoinen pitkään, mutta en ole koskaan päässyt sitä katsomaan. Muutaman lyhyen pätkän olen tainnut joskus nähdä.

Rankin–Bassin »The Return of the Kingistä» kuulin vasta joitakin vuosia sitten, ja tämä oli melko varmasti ensimmäinen kerta, kun näin siitä otteen.

Minulla on hyllyssäni jonkin antikvariaatin kirjamessukojusta ostetut vanhat Sormusten herra -sarjakuva-albumit (suomeksi painettu 1979–81). Ne piirsi aikanaan espanjalainen Luis Bermejo [lwis berme·χo] Bakshin elokuvaa mukaillen, ja ne siis kattavat romaanin ensimmäisen, toisen ja kolmannen kirjan. Mielestäni ne ovat aika hyviä – niissä on ongelmia, mutta vähemmän minua häiritseviä kuin Peter Jacksonin elokuvissa.

Sarja kuitenkin päättyy keskelle tarinaa samoin kuin Bakshin elokuva. Käsittääkseni Bakshilta loppuivat rahat kesken niin pahasti, että se näkyy monissa kohtauksissa jopa örkkien hyvin viitteellisenä, lähinnä varjomaisena animointina. Bakshihan käytti suureksi osaksi niin sanottua rotoskooppitekniikkaa, joten kohtaukset kyllä kuvattiin, kysymys oli vain siitä, paljonko työtunteja niitten animoimiseen voitiin käyttää.

Jk. Satori, kirjoittele sinäkin tänne, kunhan aikataulusi antaa myöten!!

[J_onn_e]

Sain taannoin viimeinkin Hobitin luettua ja nautin kyllä kovasti. Mieleni tekisi kirjoittaa asiasta enemmänkin mutta päähäni ei vaan tule sanoja.
Seuraavaksi jos saisi aloitettua vielä silmarillionin.

[J_onn_e]

Luin tässä taannoin Silmarillioninkin läpi ja pakko sanoa että jos odottaa samanlaista settiä kuin Hobitti tai Sormusten Herra, tulee yllättymään. Kaiken kaikkiaan pidin kyllä lukemastani etenkin näin lorenörttinä mutta perinteinen fantasiaseikkailu tämä ei ollut. Sen sijaan sain silmilleni pläjäyksen keski-maan historiaa tuhansien vuosien ajalta maailman luomisesta kolmannen ajan alkuun asti.

Aika ajoin minulla oli hieman vaikeuksia seurata tapahtumia kun hahmoja esiteltiin ja tapettiin jatkuvasti. Nimetkin tuppasivat välillä muistuttamaan toisiaan. Asiaan kuitenkin tottui ja kirja on loppua kohden huomattavasti selkolukuisempi. Etenkin pidin siitä että kirja toi Sauronille taustatarinaa tehden hänen roolistaan muissa kirjoissa uskottavamman. Velhot jäivät vähän vähemmälle huomiolle mutta hekin saivat hieman fiktiivistä lihaa luidensa ympärille. Haltiat sen sijaan olivat kirjan varsinainen pääfokus ja heidän historiansa kirjan suurin sisältö.

Jos olet lukenut Tolkienin muun tuotannon ja haluat tietää lisää Keski-Maan historiasta suosittelen lukemaan Silmarillioninkin. Jos taas et ole lukenut muita, en suosittele tätä ensikosketukseksi.

[Hieda no Mukyuu]

Jos olet lukenut Tolkienin muun tuotannon ja haluat tietää lisää Keski-Maan historiasta suosittelen lukemaan Silmarillioninkin. Jos taas et ole lukenut muita, en suosittele tätä ensikosketukseksi.

Toiselta suunnalta lähestyen: Jos olet lukenut Kalevalaa tai jotakin muuta runomuotoista kansalliseeposta ja ajatellut, että proosamuoto ja järjellisen yhtenäisyyden lisääminen tekisivät sille hyvää, Silmarillion on ehdottomasti juuri sinua varten.

Myönnettäköön, että minunkin on ollut vaikeaa pitää lukua Fëanorin, Fingolfinin ja Finarfinin jälkeläisistä. Kuten Sormusten herrassa, myös Silmarillionissa sukutauluja riittää.

»Lorenörttien» kannattaa jatkaa Silmarillionista Keskeneräisten tarujen kirjaan (jonka olen lukenut – pidän varsinkin esseeosiosta) sekä Húrinin lasten tarinaan (jota en ole vieläkään tullut lukeneeksi kuin osittain, vaikka se minulla hyllyssä kyllä on).

Keskeneräisten tarujen kirjassa muun muassa mainitaan kaikkien (?) viiden velhon värit ja quenyankieliset nimet. Saamme jopa hyvin pienen pätkän kuvausta siitä, millainen hahmo Olórin (meille tutumpi nimellä Gandalf) oli Valinorissa, kun velhojen Keski-Maahan lähettämistä vasta suunniteltiin. Aivan aukottomasti ei selviä, oliko viiden lisäksi mahdollisesti vielä muita, vähäisempiä velhoja, vaikkakin annetaan ymmärtää, että ei ollut. (Samaan tapaan Sormusten herra ja Silmarillion ovat lievässä ristiriidassa keskenään sen suhteen, milloin kaikkein viimeiset mestarihaltiat, noldor, poistuivat lopullisesti Länteen.)

Myös Keskeneräisiin taruihin sisältyvä Arnorin ja Gondorin näkykivien (quenyaksi palantíri) historiaa käsittelevä essee on suuri suosikkini.

[bitofhope]

Nimetkin tuppasivat välillä muistuttamaan toisiaan.

Even the names of your characters suck / You got Boffers and Bofurs and Brandybucks

[Hieda no Mukyuu]

Even the names of your characters suck / You got Boffers and Bofurs and Brandybucks

I do need the back story of every tree branch.

Minulla on niin, niin vahva muistikuva, että olen joskus kauan sitten lukenut tekstin, jossa mainittiin sinisten velhojen kaapujen värit, sävyn tarkkuudella. Ne siis erosivat toisistaan.

Mahdanko ikinä enää löytää sitä tekstiä uudelleen?

Pahimmassa tapauksessa kyseessä on Keski-Maa-roolipelin aineisto. Niissä kirjoissa nyt nimettiin kaikki sormusaaveetkin ja piirrettiin koko manteren kartta itärannikkoa myöten.