Ajatukseni
ydin (höhe!) onkin siinä, että ensimmäinen käyttökerta olisi liittynyt kylmään sotaan ja mahdollisesti johtanut suurvaltojen välisiin mittavampiin atomipommituksiin.
1940-luvulla ihmisten oli hyvin vaikea käsittää atomipommin räjähdystehoa siihen liittyvistä säteily- ja laskeumariskeistä puhumattakaan. Kun ensimmäiset kunnon ihmiskoetulokset saatiin Japanista maailmansodan loppuvaiheessa, tieto levisi nopeasti ympäri maailmaa. Mitään välitöntä painetta atomipommitusten jatkamiseksi ei silloin ollut. Monien mielestä Yhdysvaltain sotilaallis-poliittiset tavoitteet olisi saavutettu jopa ilman Nagasakin tuhoamista, jonka päätarkoituksena oli enemmänkin toisen pommityypin testaaminen.
Jos atomipommin teho olisi tullut suurelle yleisölle ja poliitikkojen enemmistölle kouraantuntuvalla tavalla selväksi vasta esimerkiksi ensimmäisen pommin pudottua yhdysvaltalaisten YK-sotilaitten niskaan Korean Pjongjangissa marraskuussa 1950, olisi suurvaltojen välistä atomisotaa ja kylmän sodan tulikuumaksi muuttumista voinut arvovaltasyistä olla vaikea estää.
Gensōkyō pelasti Maapallon Ⅲ maailmansodalta.
(Kannanotossasi on myös vinhaa perää. Mitä pitemmälle aika olisi kulunut, sitä enemmän olisi ollut ydinaseita ja niistä julkaistua tutkimustietoa, koeräjäytyskuva-aineistoa ynnä muuta, mikä olisi voinut ehkäistä suursodan puhkeamisen. Toisaalta kannattaa muistaa, että atomisodan partaalla käytiin vielä ainakin vuonna 1962
Kuuban ohjuskriisin yhteydessä.)