Tunnen oloni niin lapseksi, että oli pakko.....
Koiranelämää aka Dog's Life lähti vanhalla kunnon ps2:lla peluuseen. Aika naperoiden peli tämä kyllä on, mutta ihan kelpo peli sinänsä, kun miettii kuinka laaja kokonaisuus kyseinen peli on. Pelattavan hahmon ohjaus kyllä on ajoittain perseestä, varsinkin jos olet ahtaassa paikassa ja pitäisikin kääntyä toiseen suuntaan ja siihen voit jäädä junnaamaan helposti moneksikin minuutiksi. Pelistä löytyy myös paljon bugeja (ainakin oma pelini alkoi kerran vahingossa bugaamaan, kun nappasin mukaani haisunäädän ja heitin sen asfaltille. No jumaliste kun se skunkki jotenkin painautui sinne puoliksi asfaltin alle ja puoliksi maan pinnalle, niin eikös se sitten ole siitä lähtien ollut sielä ja aina ja sitä ei ajoittain edes huomaa niin on kiva välillä törmätä siihen kun se sitten vetää hajut naamalle ja pelattava hahmo menee huonoon kuntoon, asd) ja grafiikka on ajoittain aika kamalaa (varsinkin jos on pikkuisenkin nirppanokka grafiikan suhteen). Viihdyttävä se kyllä osaa olla ja pelattavaa ja kerättävää löytyy, tosin ajoittain saattaa käydä tylsäksi tämä jatkuva kerääminen, kun joka alueelta pitäisi saada kerättyä kaikki mahdollinen, että ei sitten pelin lopussa vituta kun on NPC-hahmoilla enemmän luita kuin itsellään ja ei sitten pääsekkään pelissä eteenpäin niin helposti.
Aika harvinainen peli kuitenkin on kyseessä. En ole törmännyt moneenkaan ihmiseen, jotka tietäisivät sen olemassaolossa tai että olisivat edes pelaanneet sitä. Oli kyllä aikamoinen munkki kun joskus nuorempana tyttönä pelasin sitä kaverilla (suomeksi, jes) ja siitä sitten innostuin hankkimaan sen itselleni. Kerran kokeilin pelaa peliä alkuperäiskielellään englannilla, mutta ei... Kerran tottunut dubbiin niin ei sitä ihan niin vain pelata toisella kielellä. Kaiken lisäksi dubbi sisältää jotenkin paremmat ääninäyttelijät, vaikka heitäkään ei ole monta--> Monilla hahmoilla sama ääninäyttelijä. Mutta pikkuvikoja, pikkuvikoja.
Linkki yhteen pelin arvosteluista
