Kiitos Smean ja muutaman muun ihanan koodaajaan, jotka pari kuukautta sitten sai ulos uuden hackin jolla pystyy launchaan Youtube-sovelluksella homebrewin ja täten pelaamaan kaikkien alueiden pelejä jne. 3DS:n haxaaminen on todella vaikeaa ja Nintendo hönkii jatkuvasti niskaan tuuppaamalla uusia päivityksiä sun muita jotka rikkoo nämä hackit ja pahemmassa tapauksessa poistaa eShopista sovellukset, joista näitä homebrewin mahdollistamia madonreikiä löytyy. Jatkuvasti tulee uusia tapoja saada tämä homebrew pyöriin omalla konsolilla ja itkin oikeasti ilosta kun tuo Youtube-hack tuli ulos. Äkkiä Amazoniin ja tilaukseen lähti
Danball Senki Wars, jota olin jo himoinnut jonkin aikaa, mutta en ollut viitsinyt ostaa varastoon koska Eurooppalainen konsoli > 3DS regionlockattu > Peli julkaistu vain Japanissa > Vittu, ei mitään järkeä ostaa japanilaista konsolia yhden pelin tähden.
Pelasin tuon pelin eilen läpi ja oli kyllä aikamoista settiä. Sen siitä saa kun myy sielunsa jollekin sarjalle ja heittää jatkuvasti rahaa sen suuntaan. Totesin moneen kertaan kuinka tämä peli poikkesi animesta huomattavasti, vaikka osasinkin odottaa että muutamia asioita on tehty erilailla, koska se seurasi tapahtumia aivan eri henkilöiden näkökulmasta kuin anime. Muutamia kohtauksia oli uudelleen animoitu animesta ja pari kierrätetty sellaisenaan, mutta suurimmaksi osaksi anime cutscenet oli aivan uusia, josta pidin paljon. Ne olivat aika lyhyitä, mutta ihan huolellisesti animoitu kun vertaa moniin kyseisen kauden jaksoihin.
Kesällä hommasin PSP:n varta vasten että saisin pelattua sarjan kaksi ensimmäistä peliä, joista ensimmäisen pelasinkin läpi ja aloitin toisen runnin hard-modella. Toinen peli jäi kesken, ihan hyvästä syystä: Animena se oli selkeästi pakotettu jatko-osa, jota oli pitkitetty liikaa ja koko kausi oli melkolailla samaa ympäriinsä juoksemista > Tehdäänpäs tän pohjalta peli ja skipataan joitain osuuksia. Ja tehdään viimeinen arc DLC-muotoon, koska reasons. Monen hahmon levuttaminen oli kaiken lisäksi kamalaa, kun jatkuvasti eli ihan ummikkona siitä milloin ja missä milloinkin joutuu eri hahmoilla pelaileen. Levuttaminen tuossa pelissä vaikutti olevan hidasta ja vaikeaa. Ja framerate kusi jatkuvasti, hidastaen ja vaikeuttaen pelaamista. 3DS:lle tehty remake ei korjannut tuota ongelmaa. Kiitos tästä Level-5. Eka peli ja sen kaksi remakea nimeltä Boost (jonka itse pelasin) ja Baku Boost 3DS:lle, oli siitä jees että se oli se joka sarjan aloitti. Sen pohjalta tehtiin anime, joka seurasi todella hyvin peliä, tuoden mukaan muutamia omia juttuja jotka avasivat hieman joidenkin hahmojen taustoja, pelin jättäessä juuri nämä muutamat seikat täysin varjoon.
Mutta takaisin itse Warsiin, josta pitikin puhua. Animen olen katsonut moneen kertaan ja kun pelin sain hyppysiini, ei siinä voinut kuin hönkiä ja ryhtyä suunnittelemaan itselleen joukkueet, jotka koostuisivat ofc suosikkihahmoista (vasta pelin läpi saatua sain avattua uupuvat hahmot ja läntättyä ne joukkeisiini). Aikaisemmat pelit keskittyivät enemmän oman robonsa kustomointiin ja niillä fyysiseen taisteluun, kun taas Wars otti hieman vakavemman suunnan ja sotasimulaattorihan siitä aikalailla tuli. Hahmot oli jaettu muutamaan eri virtuaalivaltioon: Harness (valtio, johon pelaaja tungetaan, koostuu pienestä alueesta Brasilian etelä-rannikolla), Jenock (Japani), Arabista (Pohjois-Amerikka, Väli- ja loput Etelä-Amerikasta), Rossius (Venäjä, loput Aasiasta, hieman Keski- ja Etelä-Eurooppaa sekä Afrikkaa, Australia ja Oseania), Glenschteim (Pohjois-Eurooppa, pääasiassa Pohjoismaat), Londonia (Länsi-Eurooppa), Porton (Tyynenmeren saaret, mm. Havaiji), Crusade (pieni pala Kanadaa+Gröönlanti, Arabista otti ja valloitti aika alussa peliä, pyyhkien koko virtuaalivaltion pois maailmankartalta). Ja myöhemmin mukaan liitty Ezeldarm, joka vei Rossiukselta hieman alueita, koostuen aluksi pienestä osasta Etelä-Afrikkaa ennen laajentumistaan vieden Venäjän eteläosasta palasen.
Pelailu oli pääasiassa sitä että overworld mapissa valkkaat seuraavan lähimmän pisteen ja lähdet valtaamaan sitä (Suomi ei saanut valtauspistettä, lähin oli Norjan pohjoispuolella) > Valkkaat 1-5 joukkuetta mukaan tehtävääsi, riippuen mikä tehtävä on ja monta joukkuetta se tarvitsee/sallii > War time start. Kynällä piirrät viivoja näyttöön ikään kuin tehden reitin yhdelle joukkueelle vuorotellen. Samalla nistittiin vihollisia ja välillä pääsi ihan fyysisesti hakkaamaan vihollisten roboja, vaikka suurimmaksi osaksi sitä sai katsella kun AI hoiti taistelun mapilla. Tehtäviä oli aina pari erilaista: capture flag/s, vihollisarmeijan komentajan nistiminen tai sitten koko vihollisen armeijan lahtaaminen. Muutamissa story missioneissa hakattiin ofc bosseja. Robojen kustomointi oli hieman yksinkertaisempaa kuin aiemmin, sillä nyt jokainen yksilö oli periaatteessa saman arvoinen koneistoltaan. Eli ei päässyt enää hifistelemään oman robon sisäisillä osilla, koska moista ei voinut tehdä. Nyt se armor frame oli asia joka vaikutti performanssiin, kun aiemmissa peleissä se oli pienemmässä osassa, taaten sen että periaatteessa heikoimmatkin framet pystyi saamaan tappokoneiksi kun laittoi sisälle oikeat osat. Nyt jokaisella robolla oli kaksi erilaista arvoluokkaa kertomassa kuinka hyvä kyseinen armor frame on: HP ja defense, asteikolla S>A-F, joista S oli ofc se paras. Omat roboni usein olivat sitä luokkaa että jompi kumpi arvoluokista oli A ja toinen B. Robot S-arvolla omasivat useimmiten toisen arvon C:nä, eikä miulla ollut usein tarpeeksi korkeaa leveliä moisten rakentamiseen. Ja juuri tätä rakennuslevua sai korotettua valtaamalla tietyt alueet, mutta sepäs oli vittumaista kun sai vain vallattua aina alueen omien alueiden vierestä > Niin saatanasti hidasta etenemistä kartalla kohti näitä tiettyjä alueita. Sama koski myös aseiden rakentamista, joka oli vielä vittumaisempaa koska nämä rakennusjutut niiden suhteen oli jaettu vieläpä eri aseryhmiin. Vasta pelin loppupuolella sain vallattua alueita jotka nostattivat kilpien rakennuslevua > Fuck this shit. Eri hahmot kun vieläpä erikoistuvat eri aseisiin ja jos equippaat heille juuri nämä preferoidut asetyypit, taat parhaimman performanssin heille > Jatkuvasti alilevuissa aseita tietyillä hahmoilla > Liian alhainen rakennuslevu tietyille asetyypeille > Kiitos muroista. Rocket launcherit ja kahden käden aseet (snipu, rynkky) oli pitkään heikoilla, mutta sitten se kääntyikin toiste päin ja pitkään olin itse heikoilla miekkojeni kanssa :---D Joukkueeni snipu oli aika OP pitkän aikaa, kunnes sain itselleni loppupelistä kiitos, story missionin, uuden armor framen ja siihen kuuluvat miekat. Kahdessa ekassa pelissä hammer-luokan aseet (hammer, axe, scythe) oli aika OP, mutta tässä ne tuntui olevan aika tasoissa muiden kanssa. Kiitos tästä pelin tekijät, koska itselleni oli heitetty preferoiduiksi aseiksi miekat (long sword, rapier, heavy sword) ja pyssyt (pistol, shotgun). Olisin kironnut heidät suohon jos hammerit olisikin ollut parempia, koska itse en olisi voinut hyötyä niistä. Noh, oli miulla joukkueessa snipuni lisäksi eräs joka preferoi hammeria. Mutta silti.
Josta päästäänkin tähän joukkue-juttuun. Yksi joukkue koostui neljästä henkilöstä: Kapteeni, kaksi taistelijaa ja mekaanikko. Kapteenilla ei ollut muuta virkaa kuin se että jos missionissa pääsit fyysiseen taisteluun, oletuksena pelasit kapteenilla. Ja tämän robon naama näkyi kartalla. Ofc pystyit pelaamaan jommalla kumalla muulla jäsenellä, jos halusit, mutta vaihto kesken taistelua oli aika tyhmää/tylsää/hidasta/turhaa. Mekaanikot nimensä mukaan oli mekaanikkoja. Eivät osallistuneet sotaan, vaan kunnostivat robojasi. Eri mekaanikot erikoistuivat eri armor frame-tyyppien rakentamiseen, mahdollistaen sen että pystyit tekemään niitä. Sama aseiden kanssa. Oman tiimini mekaanikon kävin vartavasten hakemassa Jenockilta, tarkalleen ottaen heidän kolmannelta joukkueelta, koska oletuksena olleen mekaanikkoni vaihdoin toiseen joukkueeseen (hahmopreferointi, höhö). Valtaamalla eri alueita pystyi saamaan eri hahmoja auki hahmolistaan, joita pystyi sitten
ostamaan rekrytoimaan riveihinsä. Kyllä se siis maksoi aina. En tiedä millä perusteella, mutta mitä pidemmällä olit kartalla, sen kalliimpia hintoja uudet hahmot heitti jos heitä halusi värvätä. Osa hahmoista oli aika paskoja ja geneerisiä. Kuitenkin, pelin päästyäni läpi, värväsin toiseksi joukkueekseni animen päätähtenä toimineen Jenockin ensimmäisen joukkueen. You are my bitches now. Ja ofc värväsin kaksi hahmoa, joista toisen tiesin kutsuvan miuta senpaiksi mutta toinen tuli ihan yllätyksenä. Oma kouhai-haaremi. Fiils guud män.
Vaikka stoori onkin läpi, alueita on vielä vallattavana toistakymmentä. Peliaika atm on 91 tuntia, joista 20h on kulunu idlaamiseen. Ja eri aseita ja armor frame on unlockattavana vielä aivan liikaa. Sekä aiemmista peleistä tuttu ranking battle > yritä kohota listalla ylemmäs hakkaamalla AI:n ohjaamia kolmen hengen tiimejä fyysisessä taistelussa. Kuulemma moisen hakkaaminen avaa kahden aiemman kauden päähahmot, oman
husbandoni suosikkini mukaan lukien, rekrytoitavaksi. Kyllä muutenkin olen moista nuorta miestiä katsellut tässä pelin aikana, hän kun sattuu olemaan Harnessin, virtuaalivaltioni, varakomentaja. Oikea komentaja istui pääasiassa koulun terkkarilla, koska se oli tämän naikkosen päähomma :3c Not bad. Pelin musiikki oli hyvää kuten aiempiekin pelien, jotka oli lainattu animeenkin. Rei Kondoh osaa hommansa, sillä muutama soundtrack nostatti aina niskakarvat pystyyn. Ōkami -peliin hän tekikin muutaman suosikkikipaleeni.
Pelin tunnari oli heikoimmasta päästä, mitä koko sarjan aikana on nähty. Visuaalisesti pidin siitä, mutta se oli loppupeleissä sekava ja biisikään ei niin hyvä kuin muiden pelien, animesta puhumattakaan (ekan kauden toinen tunnari sekä Warsin molemmat tunnarit ehdottomia suosikkeja, ensimmäisen pelin ja sen remaken tunnarit kans täyttä nannaa).
Summary: Kämmenen kokoiset lelurobot ovat kivoja.